Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tyyneyteni ja rationaalisuuteni on joillekuille ongelma?
06.05.2016 |
Olen sen tyyppinen ihminen, joka ottaa vastuun omista tunteistaan. Minua on aika vaikea saada pois tolaltani. En valita koskaan. Suhtaudun asioihin ennemmin järjellä kuin tunteilla. Harrastan meditointia, ja joskus meditoin pari minuuttia myös työpaikallani. Pysyttelen rauhallisena. En lähde mukaan ihmisten vatvomiseen, valitukseen ja uhrileikkiin, joita ainakin meillä töissä harrastetaan aika paljon.
Tämä ei tunnu joillekuille sopivan ollenkaan. Olen kuulemma kylmä ja epäempaattnen. En välitä maailman (tai työpaikan) ongelmista, koska olen etuoikeutettu. Minuun on vaikea samastua. Olen psykopaatti. Syyllistän kuulemma, kun minusta ihmisten tulee itse ottaa vastuuta tunteistaan.
Kuulostanko tuntemaltasi ihmiseltä? Jos tällainen ärsyttää sinua, voisitko avata vähän ajatusmaailmaasi.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ole kiinnostunut katselemaan tunteisiin vetoavaa sosiaalipornoa televisiosta ja vatvomaan maailman kammottavaa vääryyttä kyyneleet silmissä sen myötä, vaan keskityn omaan nykyhetkeeni ja sen ongelmiin ja iloihin. Voi sitten olla että olen kylmä ja kauhea ja ties mitä, mutta ainakin olen todella onnellinen :) Ja sitä taas äitini, ikuinen murehtija ja märehtijä, ei ole.
Tästä ei kyllä yhtään huokunut mikään mielenrauha ja maailman hyväksyminen sellaisena kuin se on, vaan ihan jäätävä itsekeskeisyys, kitkeryys, ylemmyydentunto ja suvaitsemattomuus toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Jessus sentään näitä AV:n voimafantasioita...
Nyt lisäät kyllä aika rankasti omia tulkintojasi siihen mitä sanoin.
Sanoin, etten ole kiinnostunut saman tyyppisistä tv-ohjelmista kuin esim. äitini, sellaisista joissa esitellään ihmisten kurjia kohtaloita ja heidän kärsimiään vääryyksiä. Onko siinä jotain pahaa? Miksi kaikkien pitäisi olla kiinnostunut samanlaisista ohjelmista? Huomaa: minä en pidä pahana sitä, että jotkut katsovat sellaisia ohjelmia, enkä sitä, että siinä missä minulle television funktio on olla asiatiedon välittäjä (katson lähinnä luontodokumentteja ja ajankohtaisista aiheista olevia keskusteluohjelmia), niin toisille sen funktio on tunne-elämän tasolla. Minä hyväksyn kyllä sen, että äitini haluaa itkeä liikuttavien tarinoiden myötä telkkarin ääressä, mutta miksi hän ei voi hyväksyä sitä, että minä valitsen erilaiset ohjelmat?
Vai oliko ne jotkut muut kohdat jotka oli ylimielisiä ja kitkeriä? Sekö, että haluan keskittyä nykyhetkeeni ja sen murheisiin ja iloihin? On vaikea keksiä, mitä pahaa siinä olisi. Käsittääkseni on jokaisen oikeus valita mihin haluaa elämässään keskittyä.
Tai ehkä se oli se toteamus, että minä, äitini kylmäksi psykopaatiksi haukkuma, olen tyytyväinen ihminen, kun taas itseään superempaattisena ja hyvänä pitävä äitini on ollut aina ahdistunut ja levoton? Minä muistan jo lapsuudesta sen äidin kyvyttömyyden olla hetkeäkään paikallaan, koska pysähtyminen ahdisti häntä. Ne kaikki loputtomat meidän lasten kehojen tutkimiset jo valmiiksi vakuuttuneena, että pian löytyy joku ylimääräinen patti jostain, ja se on syöpä tai muuta kauheaa. Nykyisinkin, kun olen hyvin elämässäni toimeen tuleva keski-ikäinen, äitini harva se päivä soittelee ja murehtii ihan kaikkea, olleen kovasti huolissaan. Täytyy kyllä sanoa, että ei käy kateeksi sekään elämäntapa, että kantaa harteillaan paitsi maailman olemassaolevat murheet joista sattuu kuulemaan, niin myös tulevaisuuteen kuvitellut mahdolliset murheet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Heh, ap:n ajatusmaailma taisi mennä palstamammojen tunteisiin. :'D Alapeukuta toki tämä viesti, jos se loukkaa sinua. XD"
Siis jos on perustellusti eri mieltä, on epärationaalinen? Sulla ei mennyt tunteisiin, kun et siedä eriävää keskustelua? Juu, eiköhän tää ollut tässä, AP ei tainnut kaivata kritiikkiä.
En tosiaan kaivannut kritiikkiä. Aika mieletöntähän olisikin antaa kritiikkiä asiaa tuntematta, vain omien oletusten varassa. Kaipaan vain sitä, että ihmiset jakaisivat kokemuksiaan siitä aiheesta, josta kysyin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän tää pää pois perseestä -terapeutti on miehiään? Ei taida olla mikään yliopistoala, lieneekö edes psykoterapeutti. Tosi vetoavaa ja kansanomaista self help -toitotustahan toi on, mutta ei toimi esim. rajatilahäiriöisiin, posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviin... hetkinen, ei juuri mihinkään diagnoosiluokkaan. Satunnaisiin lievän masennuksen tapauksiin ehkä? Kuitenkin masennuksen hoitoa on tutkittu aika paljon, ja niskasta kiinni-heitot on todettu tehottomiksi. Anekdootti ei sitä hirveästi muuta.
On kyllä ihan akateemisesti koulutettu, pääosin kognitiiviseen terapiaan keskittynyt psykoterapeutti. Menin hänelle juuri siksi, että kun olin käynyt jo pari vuotta erityyppiseen terapiaan keskittyneellä terapeutilla, ja tuntui että se terapia sitoi minut vaan yhä syvemmälle ongelmieni suohon. Luurankoja paljastui kaapista aina vaan, ja tuntui että niitä on niin paljon, että tämä elämä ei riitä niiden kaikkien käsittelyyn ja oikean elämän aloittamiseen.
Eräs tuttu sitten sanoi, että tietää tällaisen terapeutin, mutta varoitti että hän on erikoinen, saattaa tahallaan pyrkiä provosoimaan ja ärsyttämään ja sitä kautta saamaan ihmisen oivaltamaan erilaisia piirteitä omasta ajattelustaan. Muutaman kerran hän kuunteli hiljaa minun uhritarinaani ja historiaani siitä mitä apua olin saanut ja mikä minua arjessani vaivasi, ja sitten paukautti tuon yllättävän kommentin, joka jotenkin täysin pysäytti vuosia päässäni pyörineen itseäni ja ongelmiani koskevan ajatusmyllyn. Toki, ensin sanoin että kuule luuletko että se on noin yksinkertaista, vai vittuiletko vaan? Mutta kun menin kotiin, tajusin että niinhän se on: minä itse olen ajattelullani luonut suurimman osan kärsimyksestäni, ja voin sen myös lopettaa.
Uskon kyllä että kuunneltuaan kitinöitäni ja itsesääliäni jo aikansa ennen kommenttia, hän oli jo sen selvittänyt että mistään vakavammasta ei ole kyse.
Täällä toinen samanlainen. Työelämässä on ollut jokunen noh, konflikti kai, kun en lähde mukaan draamailuun. Mies on eksä. Nuorena siitä oli kivaa kun en nalkuttanut ja vaatinut tekemään omaa osaansa, ja sitten kun se ei lopultakaan tajunnut sitä itse, lähdin. En vieläkään ota paineita siitä, että erotilanteessa lapset jäivät entiseen kotiin (tosin muuttaakseen vain minun luokseni yksi kerrallaan heti kun olivat tarpeeksi vanhoja). Olen vain tullut siihen tulokseen, että jos et jaksa osallistua kotkotukseen, seuraa Bachelor suomea ja postaa facebookkiin jokaista ruokalautasta, on viihdyttävä hyvin itsekseen. Ja minä viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat tunteidensa vietävissä olevat ihmiset eivät mitenkään ihannoi tilannettaan. He toivoisivat olevansa myös rauhallisia ja harkitsevia, koska sillä tavalla välttyy sanomasta typeryyksiä ja tekemästä huonoja päätöksiä. Harkitsevat ihmiset eivät puolestaan useinkaan toivo olevansa tunnekimppuja. Rauhalliset ja harkitsevat ovat vähemmistössä, ja he voivat aiheuttaa kateutta tai ainakin epävarmuutta, kun he toimivat eri tavalla kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
En sanonut, että minua syytetään yleisesti epäempaattiseksi ja psykopaatiksi. Se, miksi näin on joskus tehty, on juuri se asia, jonka haluasin tietää. Tämä asia ei kuitenkaan selviä sillä, että jotkut kirjoittavat omiin oletuksiinsa perustuvia syytöksiä ja spekulointeja. En ole kiinnostunut sellaisesta. Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten omia kokemuksia siitä, miksi rauhalliset ja rationaaliset ihmiset voivat ärsyttää.
Sinäkin voisit kertoa esimerkiksi, mitä sinä edellytät käyttäytymiseltä, jotta voisit pitää sitä empaattisena tai ainakin ei-epäempaattisena. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä kuin yllä olevasta kirjoituksestasi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Minusta taas on sinulta epäreilu arvio katsoa, että muiden tunteet ovat "vatvomista, valitusta ja uhrileikkiä". Sanavalintasi kertovat, että sinua ärsyttää muiden valittaminen, ja koet sen "negatiiviseksi". Toisin sanoen et siedä sitä.
Kun ajattelet noin, et kykene oikeaan empatiaankaan, kun muilla on murheita. Asetut mielessäsi heidän yläpuolelleen, koska sinusta he toimivat väärin ilmaistessaan negatiivisiä tunteitaan.
Anna kun arvaan, lapsuudessasi sinun ei sallittu ilmaista vihaa, katkeruutta tai muita "kielteisiä tunteita"? Kiltin tytön syndrooma on sairastuttanut monia, ja ikävää on, jos ihmisen itsetuntemus ei edes huomaa sitä.
En ole sanonut, että tunteiden ilmaisu olisi valitusta, vatvomista tai uhrileikkiä. Viittasin tuolla tiettyihin haitallisiin käyttäytymismalleihin, joita työyhteisössämme esiintyy. Jos nyt kuvittelet, ettei minun seurassani saisi surra vaikka lemmikkinsä kuolemaa tai iloita ylennyksestä vaan jotenkin ärsyynnyn ja asetun näiden ihmisten yläpuolelle, et kyllä lukenut viestiäni kovin hyväntahtoisesti.
Tällaiset vastaukset, joissa ketetaan arvailla, mitä ketjun aloittaja mahtaa ajatella ja "oikeasti" tarkoittaa sanomisillaan, eivät ole yleensä kovin hyödyllisiä. Siksi kysyinkin kokemuksia ihmisiltä, joita rauhallisuus ja rationaalisuus ärsyttävät muissa. (Ja saa toki ärsyttää, ei siinä mitään.) -ap
Kerrohan nyt oikein konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ovat ne haitalliset "käyttäytymismallit", jotka ovat valitusta, vatvomista ja uhrileikkiä, mutta eivät aitoja tunteenilmauksia!
Kun valittaminen ja vatvominen nimittäin ovat negatiivisten tunteiden ilmaisemista. Niin miten ne ovatkin yhtäkkiä kielteisiä KÄYTTÄYTYMISMALLEJA?
Olet ap kuin liukas saippuanpala. Ensin kirjoitat avauksen, joka suorastaan henkii itserakkautta ja muiden tunteiden halveksuntaa. Kun sinua siitä moititaan, väität olevasikin yhtäkkiä oikea empatian kukkanen.
Kummaa, jos sinua kumminkin moititaan työyhteisössäsi epäempaattiseksi ja jopa psykopaattiseksi. Ne ovat erittäin kovia arvioita, joita ei oikeasti empaattisesta ihmisestä lauottaisi.
En tee johtopäätöksiäni omasta päästäni, teen ne sinun kommenteistasi. Joko puhut täysin ristiriitaisesti ja valkopeset sanomisiasi tai et osaa ilmaista itseäsi kirjallisesti. Tai sekä että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on synnynnäisesti erilaisia taipumuksia reagoida tilanteisiin, joten ajatus, että olisit vain jotenkin rationaalisempi tai ottaisit tunteistasi vastuun on ylenkatsova ja harhainen. Temperamentti ei ole omaa ansiotasi, joten samanlaista paskantärkeyttä tuo on kuin saamattoman ihmisen melu mensalaisuudestaan.
Ratkaisit itse oman ongelmasi: jos ei kiinnosta asiat joita ympärillä tapahtuu, niin jättäydyy niistä pois. Taidat kuitenkin odottaa ihmisiltä ympärilläsi jonkinlaista erityistä ihailua tai kiitosta. Rationaalisesti voit hyväksyä, että sellaista ei välttämättä ole tulossa eikä tarvitsekaan.
Hmm, ap:sta en tiedä, mutta itselläni luonnollinen temperamenttini on ollut nykyisen vastainen, ja olen oikeasti tehnyt paljon työtä esim. meditaatiolla ja tietoisella läsnäololla päästäkseni tyyneen tilaan jossa hallitsen mieltäni ja tunne-elämääni, eikä niin että ne hallitsevat minua.
Itse asiassa, jos minulla olisi helppo temperamentti, en olisi varmaan koskaan edes ryhtynyt tavoittelemaan mielenrauhaa, koska olisin pärjännyt oman mieleni kanssa ilmankin. Mutta minun mieleni oli kontrolloimattomana sietämätön riesa, suoranainen riivaaja joka loputtomasti pilasi mielialani höpisemällä sisäisessä puheessa masentuneita, valittavia juttujaan, joten oli pakko tehdä jotain. Minä valitsin lääkkeiden syömisen sijasta meditaation ja mielen tarkkailun ja tietoisen läsnäolon.
Kiva juttu että olet löytänyt toimivan tavan auttaa itseäsi, mitä jos seuraavaksi työstäisit muiden hyväksymistä ja itsesi laskemista jalustalta? Aika ylimielistä on takertua ja vähätellä muiden tapaan käsitellä asioita, esimerkkinä tuo arvosävyttynyt toteamus lääkkeistä. Aitoon mielenrauhaan ja välittömyyteen kuuluu, ettet vertaile muita itseesi tai yritä saata heitä toimimaan sillä tavalla kuin itse haluat.
En minä pidä itseäni mitenkään jalustalla, ja hyväksyn todellakin muut ja muiden käyttämät erilaiset tavat käsitellä esim. ahdistustaan ja masennustaan. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että moni käyttää lääkehoitoja. Enkä todellakaan tyrkytä omaa tapaani kellekään.
Minua ihmetyttää, mistä kumpuaa tuollainen halu olettaa tuntemattomista ihmisistä lyhyiden tekstien perusteella kaikenlaista sellaista, mitä siinä tekstissä ei lue? Luet lyhyen tekstin, ja tunget kirjoittajan johonkin päässäsi olevaan lokeroon, jossa on omahyväiset, ylimieliset ihmiset, ja sitten oletat että kirjoittaja oikeasti on sellainen? Vaikka kyse on vain omasta sattumanvaraisesta "tuomiostasi", joka ei perustu ollenkaan henkilön tuntemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
En sanonut, että minua syytetään yleisesti epäempaattiseksi ja psykopaatiksi. Se, miksi näin on joskus tehty, on juuri se asia, jonka haluasin tietää. Tämä asia ei kuitenkaan selviä sillä, että jotkut kirjoittavat omiin oletuksiinsa perustuvia syytöksiä ja spekulointeja. En ole kiinnostunut sellaisesta. Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten omia kokemuksia siitä, miksi rauhalliset ja rationaaliset ihmiset voivat ärsyttää.
Sinäkin voisit kertoa esimerkiksi, mitä sinä edellytät käyttäytymiseltä, jotta voisit pitää sitä empaattisena tai ainakin ei-epäempaattisena. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä kuin yllä olevasta kirjoituksestasi. -ap
Niin, sinä koet hyödyllisiksi ainoastaan vastaukset sellaisilta, jotka kokevat olevansa samalla lailla syrjittyjä ja turhaan moitittuja.
Kumminkin taisit ihan otsikossasi jo kysyä, miksi sinun "rationaalisuuttasi" arvostellaan. Minä vastasin.
Et halua kuulla vastausta, tämä selvä.
En oikeastaan olettanutkaan, että haluat, sen verran omahyväinen aloituksesi jo oli.
Ps. Koen empaattiseksi sen, että joku kuuntelee toisen huolia ja myötäelää niitä tyrkyttämättä tuollaisia omahyväisiä Valitut Palat viisauksia, kuten että "kanna vastuusi tunteistasi" (käytännössä siis "älä tuu muulle valittaa, ei vois vähempää kiinnostaa!") tai "tunnen empatiaa, mutta koen valittamisen haitalliseksi käyttäytymismalliksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisiko sinusta miellyttävää olla aidon psykopaatin kanssa tekemisissä? Tunteettomat ihmiset ovat epämiellyttävää seuraa (niin kuin ovat arvostelukyvyttömöt ja ylitunteellisetkin ihmiset).
Tunteettoman ihmisen seurassa olo on kuin puhuisi robotille. Ihminen on sosiaalinen olento ja se tarkoittaa että haluamme huomiota ja jos ihmisellä ei ole tunteita, ei hän osaa sitä huomiotakaan antaa oikealla tavalla. Tunnetta pitää olla sen verrän että ihmisestä välittyy tunne, että tämä välittää edes jostakin. Empaattisena ihmisenä minun vaikeaa asettua täysin tunteettoman ihmisen asemaan. Jokaisella on tietysti omat rajansa tunteen ja järjen välillä.
Minäkin olen ap:n kaltainen viilipytty. Narsistiset ihmiset eivät kestä lähelläni vaan saavat ennemmin tai myöhemmin raivarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Minusta taas on sinulta epäreilu arvio katsoa, että muiden tunteet ovat "vatvomista, valitusta ja uhrileikkiä". Sanavalintasi kertovat, että sinua ärsyttää muiden valittaminen, ja koet sen "negatiiviseksi". Toisin sanoen et siedä sitä.
Kun ajattelet noin, et kykene oikeaan empatiaankaan, kun muilla on murheita. Asetut mielessäsi heidän yläpuolelleen, koska sinusta he toimivat väärin ilmaistessaan negatiivisiä tunteitaan.
Anna kun arvaan, lapsuudessasi sinun ei sallittu ilmaista vihaa, katkeruutta tai muita "kielteisiä tunteita"? Kiltin tytön syndrooma on sairastuttanut monia, ja ikävää on, jos ihmisen itsetuntemus ei edes huomaa sitä.
En ole sanonut, että tunteiden ilmaisu olisi valitusta, vatvomista tai uhrileikkiä. Viittasin tuolla tiettyihin haitallisiin käyttäytymismalleihin, joita työyhteisössämme esiintyy. Jos nyt kuvittelet, ettei minun seurassani saisi surra vaikka lemmikkinsä kuolemaa tai iloita ylennyksestä vaan jotenkin ärsyynnyn ja asetun näiden ihmisten yläpuolelle, et kyllä lukenut viestiäni kovin hyväntahtoisesti.
Tällaiset vastaukset, joissa ketetaan arvailla, mitä ketjun aloittaja mahtaa ajatella ja "oikeasti" tarkoittaa sanomisillaan, eivät ole yleensä kovin hyödyllisiä. Siksi kysyinkin kokemuksia ihmisiltä, joita rauhallisuus ja rationaalisuus ärsyttävät muissa. (Ja saa toki ärsyttää, ei siinä mitään.) -ap
Kerrohan nyt oikein konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ovat ne haitalliset "käyttäytymismallit", jotka ovat valitusta, vatvomista ja uhrileikkiä, mutta eivät aitoja tunteenilmauksia!
Kun valittaminen ja vatvominen nimittäin ovat negatiivisten tunteiden ilmaisemista. Niin miten ne ovatkin yhtäkkiä kielteisiä KÄYTTÄYTYMISMALLEJA?
Olet ap kuin liukas saippuanpala. Ensin kirjoitat avauksen, joka suorastaan henkii itserakkautta ja muiden tunteiden halveksuntaa. Kun sinua siitä moititaan, väität olevasikin yhtäkkiä oikea empatian kukkanen.
Kummaa, jos sinua kumminkin moititaan työyhteisössäsi epäempaattiseksi ja jopa psykopaattiseksi. Ne ovat erittäin kovia arvioita, joita ei oikeasti empaattisesta ihmisestä lauottaisi.
En tee johtopäätöksiäni omasta päästäni, teen ne sinun kommenteistasi. Joko puhut täysin ristiriitaisesti ja valkopeset sanomisiasi tai et osaa ilmaista itseäsi kirjallisesti. Tai sekä että.
En ole ap, mutta tämänkaltaiseen sanoisin, että minä olen mikä minä olen. En määrittele itse itseäni, eikä kukaan muukaan pysty minua määrittelemään. Teen ja sanon vain kussakin hetkessä sen mitä sisältä nousee. Ja sitten jotkut muut kuluttavat energiaansa siihen, että yrittävät lokeroida ja määritellä :D
Vierailija kirjoitti:
No olisiko sinusta miellyttävää olla aidon psykopaatin kanssa tekemisissä? Tunteettomat ihmiset ovat epämiellyttävää seuraa (niin kuin ovat arvostelukyvyttömöt ja ylitunteellisetkin ihmiset).
Tunteettoman ihmisen seurassa olo on kuin puhuisi robotille. Ihminen on sosiaalinen olento ja se tarkoittaa että haluamme huomiota ja jos ihmisellä ei ole tunteita, ei hän osaa sitä huomiotakaan antaa oikealla tavalla. Tunnetta pitää olla sen verrän että ihmisestä välittyy tunne, että tämä välittää edes jostakin. Empaattisena ihmisenä minun vaikeaa asettua täysin tunteettoman ihmisen asemaan. Jokaisella on tietysti omat rajansa tunteen ja järjen välillä.
Asia 1: psykopaatit eivät ole tunteettomia nykytiedon mukaan. Tunteettomia ihmisiä tuskin on edes olemassa.
Sen sijaan on toki niitä, jotka eivät kauheasti näytä tunteitaan ulospäin. Se, että sinä et viihdy näiden seurassa, on sinun yksilöllinen piirteesi, eikä tarkoita että niissä ihmisissä on jotain vikaa. Eikä sinussakaan ole - te ette vaan sovi yhteen. Itse taas viihdyn hyvin ns. sulkeutuneiden nörttityyppien kanssa, sellaisten jotka keskittyy asioihin eikä tunteisiin ja ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
En sanonut, että minua syytetään yleisesti epäempaattiseksi ja psykopaatiksi. Se, miksi näin on joskus tehty, on juuri se asia, jonka haluasin tietää. Tämä asia ei kuitenkaan selviä sillä, että jotkut kirjoittavat omiin oletuksiinsa perustuvia syytöksiä ja spekulointeja. En ole kiinnostunut sellaisesta. Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten omia kokemuksia siitä, miksi rauhalliset ja rationaaliset ihmiset voivat ärsyttää.
Sinäkin voisit kertoa esimerkiksi, mitä sinä edellytät käyttäytymiseltä, jotta voisit pitää sitä empaattisena tai ainakin ei-epäempaattisena. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä kuin yllä olevasta kirjoituksestasi. -ap
Niin, sinä koet hyödyllisiksi ainoastaan vastaukset sellaisilta, jotka kokevat olevansa samalla lailla syrjittyjä ja turhaan moitittuja.
Kumminkin taisit ihan otsikossasi jo kysyä, miksi sinun "rationaalisuuttasi" arvostellaan. Minä vastasin.
Et halua kuulla vastausta, tämä selvä.
En oikeastaan olettanutkaan, että haluat, sen verran omahyväinen aloituksesi jo oli.Ps. Koen empaattiseksi sen, että joku kuuntelee toisen huolia ja myötäelää niitä tyrkyttämättä tuollaisia omahyväisiä Valitut Palat viisauksia, kuten että "kanna vastuusi tunteistasi" (käytännössä siis "älä tuu muulle valittaa, ei vois vähempää kiinnostaa!") tai "tunnen empatiaa, mutta koen valittamisen haitalliseksi käyttäytymismalliksi".
Hämmästelen kyllä kykyäsi tehdä tuntemattomasta ihmisestä perusteettomia oletuksia muutaman tekstikappaleen perusteella. Yritin oikoa räikeimpiä, mutta nyt huomaan sinun jo päättäneen, minkälainen ihminen olen, mitä tunnen, mitä ajattelen ja miten toimin muiden seurassa. Minun on mahdotonta puolustella ihmistä, joka elää vain sinun mielessäsi.
Toivottavasti edes sinä hyödyit viesteistäsi jotenkin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
En sanonut, että minua syytetään yleisesti epäempaattiseksi ja psykopaatiksi. Se, miksi näin on joskus tehty, on juuri se asia, jonka haluasin tietää. Tämä asia ei kuitenkaan selviä sillä, että jotkut kirjoittavat omiin oletuksiinsa perustuvia syytöksiä ja spekulointeja. En ole kiinnostunut sellaisesta. Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten omia kokemuksia siitä, miksi rauhalliset ja rationaaliset ihmiset voivat ärsyttää.
Sinäkin voisit kertoa esimerkiksi, mitä sinä edellytät käyttäytymiseltä, jotta voisit pitää sitä empaattisena tai ainakin ei-epäempaattisena. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä kuin yllä olevasta kirjoituksestasi. -ap
Niin, sinä koet hyödyllisiksi ainoastaan vastaukset sellaisilta, jotka kokevat olevansa samalla lailla syrjittyjä ja turhaan moitittuja.
Kumminkin taisit ihan otsikossasi jo kysyä, miksi sinun "rationaalisuuttasi" arvostellaan. Minä vastasin.
Et halua kuulla vastausta, tämä selvä.
En oikeastaan olettanutkaan, että haluat, sen verran omahyväinen aloituksesi jo oli.Ps. Koen empaattiseksi sen, että joku kuuntelee toisen huolia ja myötäelää niitä tyrkyttämättä tuollaisia omahyväisiä Valitut Palat viisauksia, kuten että "kanna vastuusi tunteistasi" (käytännössä siis "älä tuu muulle valittaa, ei vois vähempää kiinnostaa!") tai "tunnen empatiaa, mutta koen valittamisen haitalliseksi käyttäytymismalliksi".
Hämmästelen kyllä kykyäsi tehdä tuntemattomasta ihmisestä perusteettomia oletuksia muutaman tekstikappaleen perusteella. Yritin oikoa räikeimpiä, mutta nyt huomaan sinun jo päättäneen, minkälainen ihminen olen, mitä tunnen, mitä ajattelen ja miten toimin muiden seurassa. Minun on mahdotonta puolustella ihmistä, joka elää vain sinun mielessäsi.
Toivottavasti edes sinä hyödyit viesteistäsi jotenkin. -ap
Samaa olen itse yrittänyt sanoa tälle kirjoittajalle, että hän luo meistä täällä kirjoittaneista tyynistä ihmisistä kauheita olkiukkoja päässään, ja sitten "tyrmää" näitä omia luomuksiaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisiko sinusta miellyttävää olla aidon psykopaatin kanssa tekemisissä? Tunteettomat ihmiset ovat epämiellyttävää seuraa (niin kuin ovat arvostelukyvyttömöt ja ylitunteellisetkin ihmiset).
Tunteettoman ihmisen seurassa olo on kuin puhuisi robotille. Ihminen on sosiaalinen olento ja se tarkoittaa että haluamme huomiota ja jos ihmisellä ei ole tunteita, ei hän osaa sitä huomiotakaan antaa oikealla tavalla. Tunnetta pitää olla sen verrän että ihmisestä välittyy tunne, että tämä välittää edes jostakin. Empaattisena ihmisenä minun vaikeaa asettua täysin tunteettoman ihmisen asemaan. Jokaisella on tietysti omat rajansa tunteen ja järjen välillä.
Asia 1: psykopaatit eivät ole tunteettomia nykytiedon mukaan. Tunteettomia ihmisiä tuskin on edes olemassa.
Sen sijaan on toki niitä, jotka eivät kauheasti näytä tunteitaan ulospäin. Se, että sinä et viihdy näiden seurassa, on sinun yksilöllinen piirteesi, eikä tarkoita että niissä ihmisissä on jotain vikaa. Eikä sinussakaan ole - te ette vaan sovi yhteen. Itse taas viihdyn hyvin ns. sulkeutuneiden nörttityyppien kanssa, sellaisten jotka keskittyy asioihin eikä tunteisiin ja ihmisiin.
On vaikeaa arvioida minkälaisesta ihmisestä on kyse pelkän kirjoituksen perusteella. En siis itsekään ole mikään ylitunteellinen kikattelija, vaan aika rauhallinen ja enimmäkseen rationaalinen. Itsekin olen varmasti liian rationaalinen joillekin. Rationaaliset ihmiset ovat hyvää seuraa, jos ovat kuitenkin keskustelutaitoisia ja osaavat ottaa toisen huomioon. Jos toinen vaikuttaa kuitenkin välinpitämättömäktä, niin sitten tulee ongelmia.
Haluaisin sinut työkaverikseni näiden kaiken maailman neiti suorasuiden, "helkkyvästi nauravien" muka-sosiaalisten sosiopaattien ja itku silmäkulmassa asioista vänisevien herkkien väräjävien sielujen sijaan.
Työpaikka on joskus kuin lastentarha ja silloin teen mieluimmin nopeita päätöksiä, että pääsen vatuloinnista rauhaan.
Alue: Aihe vapaa
Mikäköhän tää pää pois perseestä -terapeutti on miehiään? Ei taida olla mikään yliopistoala, lieneekö edes psykoterapeutti. Tosi vetoavaa ja kansanomaista self help -toitotustahan toi on, mutta ei toimi esim. rajatilahäiriöisiin, posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviin... hetkinen, ei juuri mihinkään diagnoosiluokkaan. Satunnaisiin lievän masennuksen tapauksiin ehkä? Kuitenkin masennuksen hoitoa on tutkittu aika paljon, ja niskasta kiinni-heitot on todettu tehottomiksi. Anekdootti ei sitä hirveästi muuta.