Miten ennen vanhaan pystyi noin vain kävelee työpaikkaan sisään ja saamaan työn siltä istumalta? Kertokaa kokemuksia!

Opettaja sanoi, että ennen piti vain kävellä raksalle ja ottaa mestarin hihasta kiinni. Nykyään pääsee maijan kyydissä putkaan jos menee edes ihmettelemään työmaa-alueelle.

Ei se nyt ihan niin ole mennyt ennenkään. Superyksilöitä on aina ollut ja onhan niitä edelleen. En usko että luuriaan näpräävä kolmekymppinen ikipissis olisi kävellyt työpaikkaan yhtään sen enempää 70-luvulla kuin nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muista moista aikaa, töihin menin vuonna 1976. Kyllä silloin piti mennä käymään työpaikalla (kaupassa) ja jutella myymälänhoitajan kanssa ja odottaa päätöstä kesätyöpaikasta.

No eikös tää aja saman asian, eli saada työpaikka tuosta vain.

Hakijoita saattoi olla tusinan verran, ei se työpaikka kaikille hakijoille automaattisesti tullut. Ei siis riittänyt, että meni kysymään töitä, koska vain muutamat sen työpaikan sai, ei suinkaan "tuosta vain".

Tusinan hehe.

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Ennen vanhaan piti myös keksiä lomaltapaluuraha. Että työntekijät tulisi lomalta takaisin, niin piti maksaa nille rahaa siitä. Sillä estettiin ettei kesän aikana käveltäisi parempiin töihin, kun niitä oli joka oksalla. Eipä ole tuosta maailmasta enää paljoa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muista moista aikaa, töihin menin vuonna 1976. Kyllä silloin piti mennä käymään työpaikalla (kaupassa) ja jutella myymälänhoitajan kanssa ja odottaa päätöstä kesätyöpaikasta.

No eikös tää aja saman asian, eli saada työpaikka tuosta vain.

Hakijoita saattoi olla tusinan verran, ei se työpaikka kaikille hakijoille automaattisesti tullut. Ei siis riittänyt, että meni kysymään töitä, koska vain muutamat sen työpaikan sai, ei suinkaan "tuosta vain".

Ooh ihanko tusina :D hain harjoittelijan paikkaa 1200 euron kuukausipalkalla, ja paikkaan haki 127 ihmistä. Lohdutti tulla toiseksi ja havaita, että seuraavaan paikkaan haki vain 97 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Eikös lidliin tullut 15000 hakemusta pariin sataan paikaan viime kesänä?

Vielä 90-luvun alkuun asti tilanne oli Suomessa se että työttömyys hoidettiin niin että valtio antoi työttömyyskunnille rahaa joilla työttömät palkattiin nk. paperinpyörittäjiksi kunnan toimiin. Tuo vääristi myös yksityiset työmarkkinat kun yrityksillä ei ollut sellaista työvoimareserviä käytössä kuin nykyään.

Vuosi 1983, sen vuoden ylioppilas olin. Kesätyö oli loppunut ja olin ollut hetken aikaa aktiivinen työnetsijä, asuin vielä vanhempieni luona, koska ei tullut mieleenkään hakea tukia ja kesätöistä oli vielä rahaa. Kävelin kaupungin työkkäriin, koska työkkäreillä ei ollut silloin yhtenäistä järjestelmää. Sieltä työnantaja antoi lapun käteen, että tuolla olisi lähetin paikka avoinna, käypä kysymässä. TAlouspäällikkö haastatteli noin 10-15 minuuttia ja sitten totesi, että etköhän sinä ole sopiva tähän paikkaan. Kysyi siinä, että jos sulla ei ole kiire mihinkään, niin voisitko aloittaa heti. Aloitin heti.

Tässä oli kyseessä sairaslomansijaisuus sillä tavalla, että aiemmin hommaa hoitanut laitettiin toimiston puolelle ja minä sitten menin tämän lähetin tilalle. Homma kesti kuusi viikkoa ja siinä selvisi, että ko. henkilö tulee vähäksi aikaa takaisin ja jää sitten eläkkeelle, minkä jälkeen tuo toinen siirtyy kokonaan sinnen toimiston puolelle ja minulle luvattiin kahden kuukauden päästä, että saan jatkaa. Homma vakinaistettiin sitten. Siinä välissä sain vielä kahden viikon sijaisuuden toisesta paikasta työkkärin kautta niin ikään, samasta kaupungista. Muutinkin sitten kaupunkiin omilleni, kun homma vakinaistettiin. Olin ko. työssä vielä puolitoista vuotta, minkä jälkeen lähdin opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Toi nyt on pitänyt tajuta jo vuosikymmeniä sitten, että suorittava työ vähenee ja asiantuntijuudella on mahdollista pärjätä. Toki niilläkin aloilla kilpailu kiristyy. Eli ainoa järkevä strategia on hankkia itselleen joku asiantuntijapätevyys ja oikea asenne, jolla vakuuttaa työnantajan. 

29 korjaa, työvoimaneuvoja antoi lapun käteen, ei työnantaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Toi nyt on pitänyt tajuta jo vuosikymmeniä sitten, että suorittava työ vähenee ja asiantuntijuudella on mahdollista pärjätä. Toki niilläkin aloilla kilpailu kiristyy. Eli ainoa järkevä strategia on hankkia itselleen joku asiantuntijapätevyys ja oikea asenne, jolla vakuuttaa työnantajan. 

 Tai sitten perustaa oma yritys.  Putkimiehillä menee hyvin ja jos on vielä oma pieni toiminimi, niin sitä paremmin, kun hoitaa vain kunnialla kaikki paperihommat (joita ei todellisuudessa ole enää niin paljon).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Toi nyt on pitänyt tajuta jo vuosikymmeniä sitten, että suorittava työ vähenee ja asiantuntijuudella on mahdollista pärjätä. Toki niilläkin aloilla kilpailu kiristyy. Eli ainoa järkevä strategia on hankkia itselleen joku asiantuntijapätevyys ja oikea asenne, jolla vakuuttaa työnantajan. 

Sori mutta ei isosta osasta ole mihinkään asiantuntijatehtävään. Varsinkaan tekniikan alalla. En nyt halua kuulostaa mulkulta(kuulostan silti), mutta esim vaikea kuvitella, että tältä palstalta suurin osa mahtuisi johonkin asiantuntijatehtäviin. Sen verran yksinkertaista väkeä on jonka ajatukset liikkuvat blogi,pieru,läski,laiha,reality akselilla. Niillä fiksuillakin nuorilla ihmisillä on vaikeuksia työllistyä muuhun kuin hanttihommiin, niin mitäs sitten jos duunarihommiin kelpaavat ihmisetkin pitäisi mahduttaa niihin töihin. Noh sehän on tietenkin mahdotonta. Ei ole tarpeeksi paikkoja eikä älykkyys riitä. 

Tämän takia joku perustulo on ihan pakollinen tulevaisuudessa. Niitä hanttihommia ei ole tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan riitti kaikille niitä töitä? Nykyään ku sinne lähikauppaan marssisi käytännössä satoja työttömiä kyselee töitä. Oliko ennen vanhaan enemmän töitä tarjolla suhteessa hakijoihin? Miten kaikki halukkaat kykeni työllistyy? Miten se ei nykyään onnistu, miksi joka paikkaan on satoja hakijoita? Miten tähän on tultu?

Ennen ei ollut motoja metsässä, vaan oli 500 miehen ja hevosen savotta. Laivoissa ei ollut kontteja vaan kappaletavara lastattiin ja purettiin käsin.

Odottelin 83 opiskelemaan pääsyä, kävelin paikallisen Schaumanin sahan konttorille ja kysyin että olisiko töitä tarjolla. Sain paikan ja aloitin seuraavana aamuna. Kerkisin noin 11kk ajan tienata rahaa opiskelua varten, näin eka kertaa keskiluokkaisessa perheessä kasvaneena mitä on työtätekevän väestön arki.

Likasta ja raskasta työtä, aikaiset aamut, pitkät päivät  ja varsin pieni palkka työn rasittavuuteen nähden. Kokemus auttoi kummasti opiskelumotivaatiossa sitten kun seuraavana syksynä aloitin opiskelut, olin nähnyt mitä elämä on jos ei ole koulutusta, enkä enää halunnut palata niihin hommiin.

Sitten opiskelun ohessa ja kesäisin tein parin hotellin respassa töitä vaikka se ei ollut oman alan työtä, paremmalla palkalla ja eduilla kuin tehtaassa. Sain ekan respapaikan käymällä oppilaskunnan toimistolla ja kahvia kaataesani huokaisin olisiko jollakin ideoita mistä saisi töitä kesäksi, mulla ei ole vielä mitään. (En kyllä ollut tosissaan vielä etsinytkään vaikka oli jo Toukokuu). Samalla kertaa siellä oli yksi kaveri, joka totesi että heiltä lähti yksi kaveri pois siitä ja siitä hotellista, tuletko käymään neljän jälkeen paikalla niin hän esittelee mut päällikölle. No menin ja aloitin hommat jo seuraavana viikonloppuna :)

Työkkärin kautta sain paikan 1973 merkonomina rakennustoimistoon, jossa olinkin sitten eläkeikään saakka. Työtahti ei kyllä ollut mitään rentoa, kun 300 työntekijän palkkaa laskettiin kahdesti kuussa plus muut työt. Koneet oli käsikäyttöisiä ja ilmoituksia tehtiin hiilipaperin kanssa kahtenatoista kappaleena. No onneksi näin senkin ajan kun tietokoneet helpottivat työtä ainakin 80 prosenttisesti. Naurattaa näin jälkikäteen, kun Precisa laskukonetta pyöritettiin, että melkein savu nousi ja Olivetti kirjoituskone oli myös kovilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tilanne on ihan toisinpäin. Joku kassamyyjän, varastomiehen tai toimistoapulaisen työ on sellaista joihin olisi kaikkein eniten ylitarjontaa ja hakemuksia tulee työnantajille satoja.

Toi nyt on pitänyt tajuta jo vuosikymmeniä sitten, että suorittava työ vähenee ja asiantuntijuudella on mahdollista pärjätä. Toki niilläkin aloilla kilpailu kiristyy. Eli ainoa järkevä strategia on hankkia itselleen joku asiantuntijapätevyys ja oikea asenne, jolla vakuuttaa työnantajan. 

 Tai sitten perustaa oma yritys.  Putkimiehillä menee hyvin ja jos on vielä oma pieni toiminimi, niin sitä paremmin, kun hoitaa vain kunnialla kaikki paperihommat (joita ei todellisuudessa ole enää niin paljon).

Onhan putkimieskin asiantuntija. Ei siihen hommaan voi ryhtyä tunnin perehdytyksellä. Toki voi kierrellä mukana oppipoikana, mutta nykyään kai nämäkin hommat tehdään yksin, joten pitäisi sitten olla palkattomana oppimassa. 

1970-luvulla töitä oli kaikille nuorille jotka jotain halusivat tehdä ja ansaita omaa rahaa. Esim. Enso-Gutzeitille pääsi töihin siihen aikaan vielä  ilman minkäänlaista varsinaista ammattikoulutusta. Itse olin esim. liuosaseman hoitajana, kun olin 18 ja hakkuurannassa ns. puunköyttöhoimissa (eli nosturin roput nippuun piti laittaa nostoa varten kiinni. ) Rakennuksilla riitti lapiohommia ym.apuhommia kenelle vain.Työhalukkuutta vain tarvittiin. Ajat ovat todellakin muuttuneet niistä,eivätkä kaikessa välttämättä parempaan suuntaan...

Vierailija kirjoitti:

Pääsin 80-luvulla moneen kesätyöpaikkaan juuri ilmestymällä paikalle ja kysymällä, olisiko töitä. Olen ollut siivoojana, vartijana, uimavalvojana, opettajana ja monenlaisilla kassoilla; yksi hyvin hoidettu työrupeama poiki aina uusia. Torimyyjäksi menin haastattelun kautta. Kun valmistuin maisteriksi, minua pyydettiin töihin. Kyllä ovat ajat muuttuneet.

Isä on pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja valmistui rakennusmestariksi isommassa kaupungissa. Koko kevään kunnanpäättäjät ja pari paikallista urakoitsijaa kuulemma soittelivat, että tuleehan se poika sitten varmasti meille töihin kun valmistuu. Suuttuivat kun ei se sitten tullut vaan jäi sinne opiskelupaikkakunnalle. 

Näin ne ajat muuttuu. Ennen tosiaan osa ainakin sai valita mihin menee töihin koulun  jälkeen. Ja joo tiedetään että varmaan se eliitista eliitein saa nykyäänkin. Isäni ei tähän kuulu vaan on ihan tavallinen perusfiksu mies.

Se joka sai lähetin paikan 1983 kertoo sitten kesätyön saannin opiskeluajoilta muutama vuosi myöhemmin: Edellisten kesien kesäpaikka ei ottanut enää, joten näytti, että jään ilman. Silloinkin tuli työkkärin kautta, nimeni oli annettu työnantajalle ja työnantaja soitti illalla kotiin: "voitko aloittaa huomenna?". Siitä sitten kuukaudeksi luvattu työ lopulta venähti koko kesäksi, koska oli muutakin hommaa kuin se oman alan projekti. Siihen aikaan ei ollut tuo tietojen luovutus niin tarkkaa kuin nykyään. Alani oli hyvin työllistävä siihen aikaan, eli tietotekniikan, silloin vielä sanottiin ATK-alan, opiskelija olin.