Miten ennen vanhaan pystyi noin vain kävelee työpaikkaan sisään ja saamaan työn siltä istumalta? Kertokaa kokemuksia!

Olin lukioaikoina 1980-luvulla pariin otteeseen kesäduunissa. Molemmilla kerroilla minua pyydettiin. Jossain tarvittiin tuuraajaa, ja joku kyseisestä putiikista tunsi minut ja arveli, että voisin tulla. Duunia siis sai olemalla lankapuhelimen ääressä, ainakin Stadissa.

Nykyään kannattaa jokaisen mahdollisuuksien mukaan siirtyä omistavaan luokkaan, eli ostaa pörssiosakkeita suurilta, vakavaraisilta firmoilta. Osingoista saa sitten lisätuloja sen kansalaispalkan päälle.

Kertynyt arvopaperiomaisuus jätetään sitten seuraavalle sukupolvelle, joka puolestaan kartuttaa sitä kykynsä mukaan ja jättää taas eteenpäin.

Töitä voi tehdä harrastelumielessä jos löytää niitä, mutta ei elantoa työstä saa tulevaisuudessa.

Siis: kaikki osakkeita hankkimaan, niin turvaatte jälkipolvienne aseman tässä kovassa maailmassa!

1989 kävelin lääketehtaaseen sisälle ja tulin ulos työsopimus kourassa 16 vuotiaana juuri yläasteen jälkeen välivuotta pitävänä. Työni oli toimia lähettinä. Palkka maksettiin konttorissa käteisellä vaikka kyseessä oli iso lääkejätti. Työmaan ruokalassa sisätiloissa sain polttaa tupakkaa kesken ruokatunnin (ja tämä ei ole vale). Tupakan ikäraja oli 16 silloin ja silloin sai polttaa monessa paikassa sisällä.

Suuri ikäpolvi on tottunut moittimaan nuorisoa ja sanomaan aina "mikset mene töihin"? Tämä on ymmärrettävää, koska heidän työvuosien aikana todellakin vain käveltiin töihin. Työtä oli kaikille halukkaille. Suuret ikäpolvet eivät ymmärrä nykytilannetta, tästä syystä tiuskivat nuorille, että "mikset mene töihin!" edelleen!

Vierailija kirjoitti:

Suuri ikäpolvi on tottunut moittimaan nuorisoa ja sanomaan aina "mikset mene töihin"? Tämä on ymmärrettävää, koska heidän työvuosien aikana todellakin vain käveltiin töihin. Työtä oli kaikille halukkaille. Suuret ikäpolvet eivät ymmärrä nykytilannetta, tästä syystä tiuskivat nuorille, että "mikset mene töihin!" edelleen!

Suuret ikäpolvet ovat tehneet siivoustöitä ja muita ns. likaisia töitä, jotka eivät monille nuorille kelpaa.

Minua on pyydettä aina kesätöihin - lastenhoitoa, siivousta, myyntityötä, marjan poimintaa jne. Pienellä kylällä tieto kulkee ja jos on ahkera ja luotettava, saa aina lyhyitä pienipalkkaisia töitä. Tällekin kesälle työt sovittu jo edellisenä kesänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri ikäpolvi on tottunut moittimaan nuorisoa ja sanomaan aina "mikset mene töihin"? Tämä on ymmärrettävää, koska heidän työvuosien aikana todellakin vain käveltiin töihin. Työtä oli kaikille halukkaille. Suuret ikäpolvet eivät ymmärrä nykytilannetta, tästä syystä tiuskivat nuorille, että "mikset mene töihin!" edelleen!

Suuret ikäpolvet ovat tehneet siivoustöitä ja muita ns. likaisia töitä, jotka eivät monille nuorille kelpaa.

Suuret ikäluokat ovat aloittaneet työuransa ilman koneita. Tai olihan metsässä sentään moottorisaha, ja konttorissa laskukone. Aika paljon tarvittiin työvoimaa nykyiseen verrattuna. Ei nykyään kannata mennä satamaan odottelemaan nimenhuutoa ahtaushommiin niin kuin vielä viime vuosisadalla - milloin se homma muuten loppui? Vielä 30 vuotta sitten tähän aikaan lähtivät uitolle kaikki jotka kynnelle kykenivät, siis miehet ja muutama nainen kokiksi. Kaikki pitäjän koululaiset saivat töitä metsänviljelyssä, mutta nyt tuskin muut kuin mhy:n toiminnanjohtajan lapset.

Eräs 50-60 lukujen taitteessa syntynyt sukulaismieheni kertoi, että oli nuorena miehenä lähtenyt ruotsiin ja marssinut paikalliseen työvoimatoimistoon. En muista paikkakuntaa, mutta tukholma se ei ollut. No, nuorimies kun ei oikein ruotsia osannut niin luuli saavansa huonoa palvelua, koska hänelle oli annettu vain alueen puhelinluettelo kouraan ja pyydetty käytävälle sitä tutkimaan. Sitten selvisikin, että se järjettömän paksu luettelo ei ollutkaan alueen puhelinluettelo vaan luettelo alueella olveista työnantajista, jotka olivat ilmoittaneet tarvitsevansa työvoimaa :D Se ei ollut siis valtakunnalllinen vaan alueellinen luettelo :D Kovin ovat ajat muuttuneet.

Tuttavani kertoi, että kun hänen isovanhempansa olivat muuttaneet ehkä 1960-luvulla johonkin keskikokoiseen kaupunkiin suomessa, niin rehtori oli tullut käymään ovella kun oli kuullut, että kaupunkiin on muuttanut korkeakoulutettu naisihiminen ja oli kysynyt, josko tämä haluaisi tulla opettajaksi. Vaki virkaa oli tietysti tarjottu heti siltä seisomalta.

Tosiaan kovasti on ajat muuttuneet.. mutta varmasti niitä alkaisi töitä löytymään jos laskisimme elintasoamme about 10-15 prosenttia ja alkaisimme tekemään 6 päiväistä työviikkoa, kuten aikanaan tehtiin. Omat isovanhempani muistelevat aikaa kun lauantai työpäivää lyhennettiin muutamalla tunnilla ja sitten se jossain vaiheessa muutettiin vapaaksi.. (tai työaikaa lyhennettiin)

Vähän aiheeseen liittyen niin tämä ns. lomaraha, eli lomaltapaluuraha juontaa juurensa siitä kun suomalaiset lähtivät kesälomalla ruotsiin ihmettelemään ja sitten jäivät sille tielle esim Volvolle töihin eivätkä palanneet takaisin töihinsä, niin suomalaiset keksivät että aletaan maksamaan 50 % loma-ajan palkasta lomaltapaluurahana, eli jos tulet lomiesi jälkeen takaisin töihin niin saat tuon rahan. Sittenmin kun ajat ovat muuttuneet, niin on ruvettu monella alalla maksamaan tuo lomaltapaluuraha eli lomaraha jo loman alkaessa.

Tuo kuvaa aika hyvin sen ajan kilpailua työvoimasta, kysyntää oli..

Ennen vanhaan raksat, tietyöt, asfaltoinnit ja turvesuot ym työllistivät kaikki miehet, jotka vain kyselivät niistä töitä. Nykyään duunarit tuodaan Virosta, Liettuasta, Puolasta jne koska he tekevät halvemmalla. 

Myös laitteet ja koneet on sellaisia, ettei tarvita niin paljoa työmiehiä.

Naiset työllistyivät palvelualoilla. Joka kulmassa oli pankki, joihin kaikki merkonomit pääsivät töihin. Jos ei ollut merkonomin papereita, niin töitä löytyi kaupasta, joita oli jokaisessa pikkukylässäkin helposti jopa kaksi, kolmekin. Nykyään nolla. Ihmiset ajelee isoihin automarketteihin. Ennen vanhaan harvemmalla oli auto, ja lähikaupassa asioiminen on välttämätöntä. 

Sitten oli tehtaita joka lähtöön. Raskasteollisuutta, vaatetehtaita, huonekalutehtaita mitä vaan. Niistä löytyi hommia joka lähtöön niin miehille kuin naisille. Saabin tehtailla ukot tekivät autoja, naisille riitti toisenlaisia hommia alkaen työmaaruokala, laskentatoimi, sihteerin hommat, puhtaanapito jne. Nykyään kaikki tehtaat on Aasiassa.

Sisään kävely ei toiminut 1970 luvulla ammattimiehillä enää. Ehkä joissain hanttihommissa sai paikan.

Se silloisten ääliöiden puhetta että tehtaaseen pääsee kun kävelee sisään. Nyky persut vain muistelee isoisänsä paskanjauhanta puheita totena.

80-luvulla oli yrityksillä oma rekrytointitoimisto tms johon vain käveltiin kadulta todistusten kanssa, täytetttin joku henkilötietolappu ja mentiin samantien haastatteluun. Pääsin pankkiin ja jonnekin holviin missä oli juppeja laskemassa osakkeita. Kukaan ei oikein tiennyt mitä teen siellä, mutta sinne mut palkattiin. Kun en saanut mitään hommia muuta ku luin viikon lehtiä niin lopetin hommat ja menin sitten uuteen paikkaan töihin. Muistaakseni Posti-Telelle.

1981 ysiluokkalaisena kävelin valokuvaamoon kysymään kesätöitä ja sain. Asiakaspalvelu kokemusta yhdeltä kesältä kaupan lihatiskillä( samoin kävelin kauppaan ja kysyin töitä), ei muuta kokemusta kameroista, filmeistä yms kuin oma pokkarikamera. Tein tässä paikassa töitä useamman kesän ja viikonloppuja lukio aikana. Palkka aina käteisenä, yhtään en kyllä muista paljonko olisi ollut. Luontaisetuna yo-kuvaus ilmaiseksi ja valokuvaustarvikkeita sain ostaa todella edullisesti.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla kävelin Elantoon kysymään kesätöitä ja sain paikan. Olin 16-vuotias. Sain myös jatkaa iltatöissä lukion ohessa.

Ei taida onnistua edes kesätöihin enää nykyään, vaan pitää täyttää netissä hakemus ja osaajaprofiili ja tavoitteet ja motivaatio. Sitten tuhannen hakijan joukosta voi onnistaa!

+ Lisätä mukaan myös video itsestään, jossa kertoo miksi haluaa ja ansaitsee työpaikan.

1998 olisin saanut työpaikan Orimattilasta ehdolla, että aloitan seuraavana päivänä. Asuin 250 km päässä. Asuntoa ei ollut tarjolla, eikä sen avusta sen hankkimiseen ollut puhettakaan! Toimitusjohtaja ehdotti hotelliin majoittumista, luonnollisesti omalla kustannuksella! 

Vierailija kirjoitti:

Olen 56-vuotias enkä ole elänyt tuollaista aikaa. Kaikki lähettivät opiskeluaikanakin kymmeniä hakemuksia työnäytteineen, jotta olisivat saaneet kesätyön.

Sama täällä, olen n. 60v. Luen ihmeissäni kertomuksia helposta työnsaannista. Opiskelin maisteriksi 80-luvulla ja jotain työtä aina löytyi muttei helposti. Tosin olen aina ollut ujo, enkä ole "kävellyt" mihinkään sisään. Ehkä työelämässä pitää olla hieman röyhkeä ja yliampuva. 

Kesällä 92 olin 18v lukiolainen kun mut pyydettiin kotoa töihin. Veljeni oli toista tai kolmatta kesää leipomossa ja häneltä oli kysytty jos tietää jonkun joka ehtisi tulla heti töihin. Kuukaudeksi suostuin eikä mitään hygieniapassia tarvinnut hakea kun olin vain heinäkuun.