Juuri työt aloittanutta äitiä JÄNNITTÄÄ ihan pirskuleesti lapsen päiväkodista haku :-(
Onko muilla ollut samanlaista? Meneekö ohi...? Eli puolenpäivän jälkeen alkaa hakustressi. Joudun melkoisella kiireellä lähtemään töistä, että kerkeen hakemaan lapsen ennen sulkemisaikaa ja lisästressiä syntyy mm. siitä takkuileeko liikenne... lisäksi mieltä painaa kovasti miten päivä mennyt jne :-(
Kommentit (3)
Meillä tosi kovapäinen 3-vuotias, joka jaksaa joka ikinen aamu jumittaa jostain asiasta, lisäksi toinen isompi. Pelkään joka aamu, että myöhästyn töistä.
Pääsin itse klo 15.40 ja sen jälkeen minun piti kävellä n. 1,5 km nuoremman lapsen (silloin 4-v.) päiväkodille. Sen jälkeen kävelin toisen samanlaisen pätkän lapsen kanssa kotiin ja minun oli EHDOTTOMASTI oltava esikoiseni päiväkotitaksia vastassa viimeistään klo 16.30. Jos en ollut ajoissa seurauksena oli taksikuskin haukut jne. Monet kerrat jouduin hoputtamaan nuorempaa kävelemään vielä reippaammin vaikka käveli jo tosi reippaasti. Missään vaiheessa matkaa ei saanut tulla minkäänlaista viivytystä.
Yritin pitkin talvea saada taksia myöhemmäksi mutta siitä seurasi se että esikoisen 6 km:n pk-matka olisi kestänyt 45-60 minuuttia, mikä olisi kyllä ollut aika kohtuutonta. Ongelma ratkesi sitten kun jäin alkukeväästä sairaslomalle raskausongelmien takia. (Ei ollut mitenkään mukavaa tuo ravaaminen raskaana ollessa.) Julkisia ei mennyt tuota reittiä eikä autoa ollut käytössä.
Koko kotimatka oli yhtä jännitysnäytelmää ja kelloa - ja supisteluja - vastaan taistelua. Onneksi koskaan enää ei tarvitse joutua tuohon rumbaan. Kun ensi kesänä palaan töihin meillä on vain yksi lapsi päiväkodissa, isommat lapset ovat syksyllä jo tokalla ja neljännellä luokalla. Pärjäävät jo vaikken olisikaan tietyllä kellonlyömällä paikalla.
Tsemppiä sinulle ap, pystyn vieläkin hyvin palauttamaan mieleeni kolme vuotta sitten kokemani työmatkastressin.
Kerro pk:ssa ihan reilusti, että lapsen hakeminen menee tiukille, kun pääset myöhään töistä ja liikeenteestä ei koskaan tiedä. Sano myös, että jännittää, kun ei tiedä, miten lapsella on mennyt. Saat varmasti myötätuntoa ja neuvoja asiaan. Lapsilla on ihan samalla lailla hyviä ja huonoja päiviä kuin meillä aikuisillakin. Tarhan tädit on niin monen moista nähnyt, ettei ne ole siitä moksiskaan, jos jollain on vähän känkkäränkkää! Se on ihan normaalia. Itse olen lto ja monesti sanonkin vanhemmille, jos lapsi huonolla tuulella, ettei aina tarvitsekaan olla hyvä mieli. Lapsella on oikeus olla pk:ssa sillä mielellä kuin on! Totta kai aina yritetään, että kaikki viihtyisivät jne!
Tsemppiä vaan ja ota asia rohkeasti esille! Puhumalla moni asia selviää!