Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa enkä ole koskaan asunut mieheni kanssa (virallisesti)
05.05.2016 |
Eli, olen siis onnellisesti naimisissa (yhdessä 7 vuotta, joista naimisissa lähes kolme), mutta koska minä ja mieheni ollaan molemmat omaa rauhaa tarvitsevia introverttejä ja raskaassa ihmisläheisessä työssä työskenteleviä, niin meille on ollut alusta asti selvää että pidetään omat asuntomme. Mulla kaksio, miehellä kolmio. Vietetään runsaasti aikaa molempien luona ja nukutaan myös lähes aina yhdessä (molempien luona on molempien tavaroita esim. hammasharjat ja puhtaita kalsareita yms.), mutta molempien luonteelle on yksinkertaisesti vaan tärkeää että voidaan olla myös yksin jos tarve iskee. Se, että saan olla ihan ypöyksin omassa asunnossani hiljaisuudessa ei ole sama asia kuin mennä miehen luona yksin toiseen huoneeseen kuin mies ja silti kuulla kuinka mies esim. kolistelee keittiössä :)
Onko muita samanlaisia? Minä ja mies saadaan jatkuvasti ihmettelyjä, etenkin vanhempien sukulaisten osalta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan on, että avioliitto eri asunnoissa on kuin päivällinen ilman ruokaa
Se on seurustelua. Sinänsä ok. Mutta ilman halua tai kykyä elää yhdessä
Miksi ihmeessä kuvittelet että emme elä yhdessä? Kannattaisi lukea koko ketju ennen kuin kommentoi ;) Elämme yhdessä suurimman osan ajasta eli 87-93% siitä ajasta mitä emme ole töissä (eli keskimäärin 1-2 iltaa erillämme).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee tietenkin kuten parhaaksi näkee. Minua tässä mietityttää, miksi tarvitsette niin totaalista rauhaa. Tämän takia teillä on kaksi asuntoa, mikä olisi monille pareille tuhlausta. Teillä menee varmaan taloudellisesti niin hyvin, että teidän ei tarvitse ajatella kuluja :) Olisihan teillä paljon enemmän rahaa käytössä, jos myisitte toisen asunnon.
Jos ei ole itse introvertti jonka pitää ladata akkunsa totaalisessa rauhassa, niin eihän sitä millään voikaan käsittää :)
Ap
Olen itse introvertti, mutta minulla onneksi kaikkein läheisimmät ihmiset eivät kuluta energiaani siten kuin muut ihmiset eikä minun tarvitse latautua täysin erillään heistä. Riittää kun välillä voi vaikka rentoutua koneella musiikkia kuunnellen tai sohvalla kirjaa lukien kuulokkeet päässä. Sitten taas esim. joidenkin juhlien jälkeen olen ihan naatti enkä haluaisi poistua kotoa päiväkausiin.
Introverteissakin on eroja. Jos miehesi ja sinun tapasi toimii teille niin mikäpä siinä, onnea teille. :)
Nimenomaan, introverteissä on eroja, kiva että olet löytänyt oman tapasi olla :)
Ap
Me ollaan miehen kanssa oltu 20v yhdessä ja samalla lailla eletään. Kummallakin on omat asunnot. Mies asuu rivarissa, mä asun kivassa mummonmökissä.
Toisten luona vuorotellen ollaan päivät yhdessä ja nukutaan yhdessä ja välillä on kiva mennä ihan vaan omaan asuntoon ja olla kaikessa hiljaisuudessa.
Lapsia meillä ei ole, eikä tule. Oon vaativassa asiantuntijatyössä, joudun olemaan toooodella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja vastuuta on paljon. Välillä on sitten ihanaa lähteä töistä suoraan omaan kotiin ja olla hetki ihan yksin. Mä kaipaan sitä, tartten sitä, että saan akkuni ladattua.
Mun mökki sijaitsee myös vähän syrjemmässä, joten saa olla naapureiltakin rauhassa. Mies asuu enempi keskustan läheisyydessä, niin en aina jaksaisi heti työpäivän päätyttyä mennä miehen luokse sinne hälinän keskelle, vaan mielellään omaan kotiin hetkeksi levähtämään. Enkä halua että mieheni olisi aina mun luona kun kotiin tulen, koska siinäpä se juju onkin, että haluan olla täysin yksin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään mutta ei tohon kyllä lapsia saa sovitettua jos oma rauha on niin tärkeää ettei edes puolison kanssa voi asua saman katon alla. Toisaalta monet liitot voisivat kestää pidempään kun olisi sitä omaa rauhaa ja jäis lapset hankkimatta, koska kyllä suurin osa suhteista kärsii ja jopa kaatuu pikkulapsiaikaa etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi. Itse en osaa kuvitella elämääni ilman perhettä ja yhdessä oloa, vaikka yksin viihtyvä ihminen olenkin. Raskastahan se on kun välillä meno on niin lujaa ettei perässä pysy, mutta päätyisinkö tuollaiseen järjestelyyn jos olisi mahdollisuus matkustaa ajassa ja aloittaa avioliitto uudestaan, niin luultavasti en. Itselle avioliitto ja parisuhde tarkoittaa sitoutumista ja elämän täydellistä jakamista toisen ihmisen kanssa, eikä vain yhdessäoloa silloin kun sattuu huvittamaan. Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa.
Suosittelen lukemaan ketjun ennen kuin kommentoit :) Ei aiota hankkia ikinä lapsia. Miksi ihmeessä luulet, että en siedä puolisoani tai rakasta häntä :O Se on kiva, että sinulle avioliitto tarkoittaa sitoutumista ja elämän jakamista; niin minullekin! Me olemme yhdessä 87-93% siitä ajasta mitä emme ole töissä: eli keskimäärin 1-2 iltaa viikossa ollaan yksin ja muuten ollaan toistemme kanssa illat ja yöt :) Rakastan tuota miestä enemmän kuin mitään muuta, joten minusta on erittäin omituista että sinä luulet voivasi sanoa tuntemattoman ihmisen käytöksestä että rakastaako tai sietääkö hän kumppaniaan. Jos et ole totaalista rauhaa vaativa introvertti, niin silloin sinä et yksinkertaisesti pysty tietämään mitä toisen ihmisen elimistö vaatii. Toivottavasti et harrasta vastaavaa keittiöpsykologisointia av:n ulkopuolella.
Ap
Lue itse kunnolla! En tarkoittanut arvostella mitenkään suoraan juuri teidän suhdettanne. Miten edes voisin, kun en tunne sinua ja puolisoasi? Pohdin tuossa sopisiko tuollainen järjestely minulle ja omaan elämääni. Halusin vain esittää täysin päinvastaisessa avioliitossa elävän ajatusmaailmaa tuollaisesta järjestelystä. Itsehän ihmettelit sitä miksi muut ihmettelee järjestelyänne. Anteeksi en tiennyt että asiaan ei saa kommentoida jos ei ole täysin samaa mieltä kanssasi asumisjärjestelynne oivallisuudesta, niin kuin sanoin jo aiemmin että lapsettomille varmaan sopii ja ilmeisesti myös teille, mutta minulle itselleni ei. Miksi edes kysyt muiden mielipiteitä jos kerran asiat ovat teillä niin hyvin? Teidän rakkauttanne en käsittääkseni tuossa arvostellut, totesin vain oman kokemuksen pohjalta että kun toista tarpeeksi rakastaa oppii myös sietämään puolison tapoja jotka saattavat ärsyttää, kuten perus wc kannen ylös jättö. Sulla on kyllä jotain ongelmia jos otat mun henkilökohtaisen mielipiteen, jossa pohdin asiaa aivan toisesta näkökulmasta jonain hyökkäyksen sun parisuhdetta vastaan. Suosittelen oikeaa psykologia jos on noin epävarma suhteestaan.
Calm your tits! Saa toki kertoa omia kokemuksiaan, mutta kysyin lähinnä muiden samalla tavalla elävien kokemuksia (että saavatko hekin jatkuvasti kuulla "erikoisesta" elämäntyylistään).
Ja sitä paitsi, sanoit näin: "Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa." Tuo lause ei ollut sidottu omiin kokemuksiisi. En myöskään tiennyt että tuo lause tarkoitti wc-pöntön kansia. Miten se edes liittyy asiaan? Mies jättää pöntön kannen ylös eikä se ärsytä minua ollenkaan. Ja kiitos psykologisuosituksesta, mutta en nyt ihan ymmärrä mistä olisin epävarma ja miksi minun sinne psykologille pitäisi mennä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa oltu 20v yhdessä ja samalla lailla eletään. Kummallakin on omat asunnot. Mies asuu rivarissa, mä asun kivassa mummonmökissä.
Toisten luona vuorotellen ollaan päivät yhdessä ja nukutaan yhdessä ja välillä on kiva mennä ihan vaan omaan asuntoon ja olla kaikessa hiljaisuudessa.
Lapsia meillä ei ole, eikä tule. Oon vaativassa asiantuntijatyössä, joudun olemaan toooodella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja vastuuta on paljon. Välillä on sitten ihanaa lähteä töistä suoraan omaan kotiin ja olla hetki ihan yksin. Mä kaipaan sitä, tartten sitä, että saan akkuni ladattua.
Mun mökki sijaitsee myös vähän syrjemmässä, joten saa olla naapureiltakin rauhassa. Mies asuu enempi keskustan läheisyydessä, niin en aina jaksaisi heti työpäivän päätyttyä mennä miehen luokse sinne hälinän keskelle, vaan mielellään omaan kotiin hetkeksi levähtämään. Enkä halua että mieheni olisi aina mun luona kun kotiin tulen, koska siinäpä se juju onkin, että haluan olla täysin yksin välillä.
Kuulostaa ihanalta :) Tommonen mummonmökki vois olla ihana jos jaksaisin ylläpitää sellaista :'D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole koskaan mieheni tiellä :) Toivottavasti löydät mieleisesi miehen.
Ap[/quote]
No et luonnollisestikaan, kun asutte erillään, vai voiko sitä noin ilmaista ilman negatiivisia nyansseja? Mielenkiintoinen aihe tämäkin asumisjärjestelyasia:)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan mieheni tiellä :) Toivottavasti löydät mieleisesi miehen.
Ap
No et luonnollisestikaan, kun asutte erillään, vai voiko sitä noin ilmaista ilman negatiivisia nyansseja? Mielenkiintoinen aihe tämäkin asumisjärjestelyasia:)
Monet just kuvittelee, että ollaan laiskoja eikä jakseta arjen kompromisseja tai kotitöitä tai wc-pöntön kansia joten siksi ei voida olla oikea pariskunta koska ei tehdä näitä asioita. Mutta kun me just tehdään, jopa kaksinverroin kun on kaksi asuntoa siivottavana yms. :D Ja sitä ei monet tajua että vietetään suurin osa ajasta yhdessä :) Mutta kiva että täällä on muitakin jotka tajuaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään mutta ei tohon kyllä lapsia saa sovitettua jos oma rauha on niin tärkeää ettei edes puolison kanssa voi asua saman katon alla. Toisaalta monet liitot voisivat kestää pidempään kun olisi sitä omaa rauhaa ja jäis lapset hankkimatta, koska kyllä suurin osa suhteista kärsii ja jopa kaatuu pikkulapsiaikaa etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi. Itse en osaa kuvitella elämääni ilman perhettä ja yhdessä oloa, vaikka yksin viihtyvä ihminen olenkin. Raskastahan se on kun välillä meno on niin lujaa ettei perässä pysy, mutta päätyisinkö tuollaiseen järjestelyyn jos olisi mahdollisuus matkustaa ajassa ja aloittaa avioliitto uudestaan, niin luultavasti en. Itselle avioliitto ja parisuhde tarkoittaa sitoutumista ja elämän täydellistä jakamista toisen ihmisen kanssa, eikä vain yhdessäoloa silloin kun sattuu huvittamaan. Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa.
Suosittelen lukemaan ketjun ennen kuin kommentoit :) Ei aiota hankkia ikinä lapsia. Miksi ihmeessä luulet, että en siedä puolisoani tai rakasta häntä :O Se on kiva, että sinulle avioliitto tarkoittaa sitoutumista ja elämän jakamista; niin minullekin! Me olemme yhdessä 87-93% siitä ajasta mitä emme ole töissä: eli keskimäärin 1-2 iltaa viikossa ollaan yksin ja muuten ollaan toistemme kanssa illat ja yöt :) Rakastan tuota miestä enemmän kuin mitään muuta, joten minusta on erittäin omituista että sinä luulet voivasi sanoa tuntemattoman ihmisen käytöksestä että rakastaako tai sietääkö hän kumppaniaan. Jos et ole totaalista rauhaa vaativa introvertti, niin silloin sinä et yksinkertaisesti pysty tietämään mitä toisen ihmisen elimistö vaatii. Toivottavasti et harrasta vastaavaa keittiöpsykologisointia av:n ulkopuolella.
Ap
Lue itse kunnolla! En tarkoittanut arvostella mitenkään suoraan juuri teidän suhdettanne. Miten edes voisin, kun en tunne sinua ja puolisoasi? Pohdin tuossa sopisiko tuollainen järjestely minulle ja omaan elämääni. Halusin vain esittää täysin päinvastaisessa avioliitossa elävän ajatusmaailmaa tuollaisesta järjestelystä. Itsehän ihmettelit sitä miksi muut ihmettelee järjestelyänne. Anteeksi en tiennyt että asiaan ei saa kommentoida jos ei ole täysin samaa mieltä kanssasi asumisjärjestelynne oivallisuudesta, niin kuin sanoin jo aiemmin että lapsettomille varmaan sopii ja ilmeisesti myös teille, mutta minulle itselleni ei. Miksi edes kysyt muiden mielipiteitä jos kerran asiat ovat teillä niin hyvin? Teidän rakkauttanne en käsittääkseni tuossa arvostellut, totesin vain oman kokemuksen pohjalta että kun toista tarpeeksi rakastaa oppii myös sietämään puolison tapoja jotka saattavat ärsyttää, kuten perus wc kannen ylös jättö. Sulla on kyllä jotain ongelmia jos otat mun henkilökohtaisen mielipiteen, jossa pohdin asiaa aivan toisesta näkökulmasta jonain hyökkäyksen sun parisuhdetta vastaan. Suosittelen oikeaa psykologia jos on noin epävarma suhteestaan.
Calm your tits! Saa toki kertoa omia kokemuksiaan, mutta kysyin lähinnä muiden samalla tavalla elävien kokemuksia (että saavatko hekin jatkuvasti kuulla "erikoisesta" elämäntyylistään).
Ja sitä paitsi, sanoit näin: "Kyllä toista ihmistä oppii sietämään jos oikeasti rakastaa." Tuo lause ei ollut sidottu omiin kokemuksiisi. En myöskään tiennyt että tuo lause tarkoitti wc-pöntön kansia. Miten se edes liittyy asiaan? Mies jättää pöntön kannen ylös eikä se ärsytä minua ollenkaan. Ja kiitos psykologisuosituksesta, mutta en nyt ihan ymmärrä mistä olisin epävarma ja miksi minun sinne psykologille pitäisi mennä?
Ap
No anteeksi etten ole palvomasi introvertti. Mutta jos kyselet mielipiteitä parisuhteestasi ja et osaa ottaa puolustelematta vastaan myös eriäviä mielipiteitä tai ymmärrä toisten ihmisten näkökulmia niin kyllä se minulle ainakin kertoo epävarmuudesta. Ei minun vaan tarvitse pönkittää av palstalla parisuhteeni vakautta ja etsiä kohtalotovereita. Itseasiassa minua ei edes kiinnosta mitä muut ajattelee parisuhteestasi. Ja toi wc kansi juttu oli kliseinen esimerkki asiasta mitä saattaa joutua toisessa ihmisessä sietämään parisuhteen myötä. En siis tarkoittanut että henkilökohtaisesti sinua tuollainen asia häiritsee. Niin ja kyllä tuo lause on sidottu ihan omiin kokemukseen ja olen sen omassa elämässäni todennut, tai no mistäs sinä taas puolestasi tietäisit minun elämästäni mitään.
Olen otsekin introvertti ja nautin yksinolosta. Mutta parisuhteessamme onkin se ihana puoli, että voimme olla yksin toistemme kanssa.