Miten te muut naiset, joita kukaan mies ei huoli, jakselette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut varmaan joku huolisikin joten en ehkä kuuluisi tähän keskusteluun. En vain pysty olemaan kenenkään kanssa suhteessa vaikka haluaisin. Olen ihan solmussa tämän asian kanssa ja huonosti jakselen, on yksinäinen olo, masentaa ja surettaa yksin ja perheettömäksi jääminen. Tämä yksinjääminen on siis asia jota en haluaisi mutta johon olen itse syyllinen. Ahdistavaa.

Siis voisit asialle jotain ja silti surettaa?

Mies ei kykene ymmärtämään tämmöistä naisen logiikkaa.

Sinkkumies

Oikeasti sun historiasi naisten kanssa pelailusta on sellainen että ymmärrät kyllä. Mikä oli sun tilanne niiden kaikkien kanssa jotka kelpasi kyllä seuraksi mutta joiden kanssa ei voinut alkaa oikeaan suhteeseen? Tasan sama kuin mun tilanne kaikkien miesten kanssa nyt, mä en vain halua lähteä siihen seksisuhteiluun niiden kanssa, toisin kuin sä naistesi kanssa.

Ouh vihaa! Mä pidän siitä.

Joo mä olen sektaillut naisten kanssa, mutta moni nainen on myös sekstaillut mun kanssa ja mä olen pettynyt, kun suhdetta ei syntynytkään.

Muna vai kana?

Kuka on syyllinen. En mä niitä syytä, vaan muistelen, jos niillä on ollut vaikka kivat tissit.

Sinkkumies

Elämäsi on nyt lähes varmasti mielekkäämpää ja stressittömämpää kuin parisuhteessa. Miehistä on vain vaivaa, huolta ja murhetta. Terveisin Sinkkuna jo yli vuoden, vaikka kelvannut kyllä olisin

Miehiltä saa kuitenkin munaa. Itse tykkään saada joka päivä.

N26

Tiedättekö mikä on ongelman ydin? Se, että puhutte "kelpaamisesta" ja "huolimisesta". Siis sitäkö te haluatte, että joku ottaa teidät säälistä?

Kääntäkää ajattelunne niin, että te olette arvokkaita, eikä teidän tarvitse "kelvata" kenellekään. Se kohentaa itsetuntoanne, minö taas näkyy ulospäin positiivisena vetovoimana ja lisää mahdollisuuksia löytää tasa-arvoinen kumppanuus. Ei säälistä, vaan halusta ja rakkaudesta.

Välillä jaksetaan hyvin, välillä ei. Kaikki muut ympäriltä ovat jo pitkän aikaa sitten löytäneet parisuhteen, saaneet lapsia jne. Toisin on minulla. En tiedä, miksi en kelpaa kenellekkään? Olen kuitenkin joustava luonne, enkä veisi toiselta happea suhteessa.

Ehkä kohtaloni on tarpoa tämä elämänpolku yksin läpi?

Penikseni pituus on juuresta mitattuna ja venytettynä 8,5 cm

sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä on ongelman ydin? Se, että puhutte "kelpaamisesta" ja "huolimisesta". Siis sitäkö te haluatte, että joku ottaa teidät säälistä?

Kääntäkää ajattelunne niin, että te olette arvokkaita, eikä teidän tarvitse "kelvata" kenellekään. Se kohentaa itsetuntoanne, minö taas näkyy ulospäin positiivisena vetovoimana ja lisää mahdollisuuksia löytää tasa-arvoinen kumppanuus. Ei säälistä, vaan halusta ja rakkaudesta.

No, kun kaikki ihmiset syntymästä asti on eri tavoin osoittanut, että en ole edes ihminen vaan jotain ydinjätettä, niin eipä tässä nyt yhtäkkiä aleta ajattelemaan että "jee, olenkin magee ja upee sinkkutytsy, mitä nyt mt ongelmainen ja köyhä, wuhuu korkkarit kattoon!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä on ongelman ydin? Se, että puhutte "kelpaamisesta" ja "huolimisesta". Siis sitäkö te haluatte, että joku ottaa teidät säälistä?

Kääntäkää ajattelunne niin, että te olette arvokkaita, eikä teidän tarvitse "kelvata" kenellekään. Se kohentaa itsetuntoanne, minö taas näkyy ulospäin positiivisena vetovoimana ja lisää mahdollisuuksia löytää tasa-arvoinen kumppanuus. Ei säälistä, vaan halusta ja rakkaudesta.

No, kun kaikki ihmiset syntymästä asti on eri tavoin osoittanut, että en ole edes ihminen vaan jotain ydinjätettä, niin eipä tässä nyt yhtäkkiä aleta ajattelemaan että "jee, olenkin magee ja upee sinkkutytsy, mitä nyt mt ongelmainen ja köyhä, wuhuu korkkarit kattoon!"

Minä kirjoitin tuo aiemman viestin ja olen myös mt-ongelmainen! Ei rahaakaan liioiksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö mikä on ongelman ydin? Se, että puhutte "kelpaamisesta" ja "huolimisesta". Siis sitäkö te haluatte, että joku ottaa teidät säälistä?

Kääntäkää ajattelunne niin, että te olette arvokkaita, eikä teidän tarvitse "kelvata" kenellekään. Se kohentaa itsetuntoanne, minö taas näkyy ulospäin positiivisena vetovoimana ja lisää mahdollisuuksia löytää tasa-arvoinen kumppanuus. Ei säälistä, vaan halusta ja rakkaudesta.

No, kun kaikki ihmiset syntymästä asti on eri tavoin osoittanut, että en ole edes ihminen vaan jotain ydinjätettä, niin eipä tässä nyt yhtäkkiä aleta ajattelemaan että "jee, olenkin magee ja upee sinkkutytsy, mitä nyt mt ongelmainen ja köyhä, wuhuu korkkarit kattoon!"

Minä kirjoitin tuo aiemman viestin ja olen myös mt-ongelmainen! Ei rahaakaan liioiksi ole.

Mikä mt ongelma? Käytkö töissä vai oletko ollut vuosia pois normaalista elämästä?

No ei kovin hyvin. En koskaan ole ollut seurustelusuhteessa. Häpeän itseäni tämän vuoksi, tunnen itseni niin ulkopuoliseksi ja poikkeavaksi kavereitten ja työkavereitten ym. seurassa. Mulla talous ihan ok kunnossa ja kavereitakin ihan mukavasti, mutta sinkku olen ollut koko ikäni. Olen harjoittanut itsetutkistelua vaikka kuinka paljon, että mikä minut erottaa muista? miksi juuri minä en ole löytänyt ketään? ja valitettavasti itsesäälien, miksi minä en kelpaa? Olen tullut siihen lopputulokseen, että johtuu ulkonäöstäni, tai ainakin nykyään. Kiloja on tullut aika rutkasti, koska olen syönyt yksinäisyyteeni. On kyllä todella vaikea pitää yllä hymyä ja ylipäätään elämäniloa nykyään. Aina joka paikkaa täytyy mennä yksin, kun muut tulee pariskuntina. Mut sentään vielä kutsutaan mukaan vaikka sinkku olenkin. Jonkun verran on siis sosiaalista elämää ja käyn esim. juhlimassa ja kulttuuritapahtumissa ym. ihmisten ilmoilla eli kotona en nysvää koko aikaa. Aikanaan on tullut biletettyä paljonkin. Mutta en tiedä miten tätä elämää jaksaa tälläisenä eteenpäin yksinään, varsinkin tänä syksynä olo on ollut todella näköalaton. Kavereille en koskaan puhu aiheesta, jotenkin ei vaan ylpeys anna myöden. Ne varmaan luulee, et olen ihan tyytyväinen ja onnellinen sinkkuna, koska ulospäin näytän aina vahvalta ja ihan hyväntuuliselta. Mulla on muuten ihan suht hyvä itsetunto, työelämässä jne. mutta miesten suhteen sitä ei ole nykyään enää lainkaan. Ja olen kyllä aikanani tehnyt muutamia ihan selviä aloitteita miehille joihin olen ollut ihastunut, mutta nykyään en niihin enää pysty. Joku aika sitten eräs kaverin kaveri alkoi flirttailla mulle ihan toden teolla aina ku törmättiin, olin ihan puulla päähän lyöty ja ihmettelin mitä sellanen nuorempi ja komee jätkä oikein haluaa tai mihin se sillä pyrkii. Vastailin sille sit vaan takaisin hurtin huumorin kera, mutta koska tyyppi jatkoi ja jatkoi vaan ni aloin jo itekin vähän miettiä, että tykkäiskö se musta oikeesti jopa vähän. Kunnes kerran kun ehkä otin pienen askeleen hänen suuntaan, niin hänpä tokaisin että lähteenkin tästä tyttöystävänsä luo. Että silleen, pilkkanaan tai mitä lie, piti sekin mua. Täytyy sanoa että jos ikinä koskaan lyödän itselleni miehen ja saan parisuhteen niin osaan kyllä todellakin arvostaa sitä ja näytän sen kanssa hänelle. Tyytyä en kuitenkaan aio eli kolahtaa täytyy puolin sekä toisin. Eli enpä osaa auttaa, mutta näyttääpä meitä olevan aika paljonkin samassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vanhatpiiat levittää vähän niitä reisiä, niin eiköhän ottajia ala löytyä

Ei löydy vaikka haluaisin seksiä melkein päivittäin. Tykkään ratsastaa, otan suihin ja anaalikin on ok. Silti ei löydy seuraa.... toisaalta vaadin että se mieskin olisi muuta kun kuollut lahna sängyssä 😄

Sama. Ehkä seuraa löytyis, jos olisin aktiivisesti ulkosalla baarissa mut en halua miestä joka viihtyy baareissa.

Selvästi kohtaanto-ongelma. En minäkän halua naista joka viihtyy baareissa, ja nykyisen kumppanin löysin netistä, eli nettiin mars.

Katellaan. Yksi mies tuonne ❤n tehnyt pesän. Paljon ajattelen häntä, mutta ajatteleeko hän mua enää ollenkaan. Ei ole eksä eikä työkaveri. Tärkeä kyllä. En hänestä pahaa löydä.

Kannattaa nauttia elämästään sinkkuja. Ei kannata odottaa, että miehen saaminen muuttaisi elämän paremmaksi, sillä harvoin se menee niin. Pitää ensin olla omaa elämää ja voida sisäisesti hyvin, jolloin voit olla hyvä kumppani jollekkin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nauttia elämästään sinkkuja. Ei kannata odottaa, että miehen saaminen muuttaisi elämän paremmaksi, sillä harvoin se menee niin. Pitää ensin olla omaa elämää ja voida sisäisesti hyvin, jolloin voit olla hyvä kumppani jollekkin toiselle.

Tämäkin totta.

Trust me, honey, ei avioliittokaan mitään herkkua ole, olen viimeisen riidan päässä eroamisesta......saat minun mieheni, ilmaiseksi.

Muistakaa, että kun näätte pariskuntia, he voivat näyttää täydelliseltä parilta, mutta todellisuus voi olla ja monesti onkin ihan muuta. Miettikää nyt vaikka avioerojen määrää suomessa.

Välillä itsekkin masentelen sinkkuutta, vaikka se onkin osittain oma valinta, mutta sitten kun kuuntelen ystävieni jatkuvia parisuhdepngelmia niin olen vain onnellinen, ettei minun tarvitse olla minkään draaman keskellä.

Ja ap kuulostaa huonon itsetunnon omaavalta. Voin kertoa, että vaikka joku mies nyt sinut ”huolisi” niin ei olosi ja itsetuntosi siitä parane, korkeintaan hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Trust me, honey, ei avioliittokaan mitään herkkua ole, olen viimeisen riidan päässä eroamisesta......saat minun mieheni, ilmaiseksi.

Miksi riitaa?

Vierailija kirjoitti:

Trust me, honey, ei avioliittokaan mitään herkkua ole, olen viimeisen riidan päässä eroamisesta......saat minun mieheni, ilmaiseksi.

Keskusteluun ekaa kertaa kommentoiva sinkku täällä hei, ja itseäni ei ainakaan tällaiset kommentit oikein lohduta. Olenhan jo aikuinen, joka ei ole ikinä kelvannut yhdellekään tapaamalleen miehelle parisuhteeseen. Ja jos/kun asiaa ajattelee niin kyllähän se harmittaa ja vaikuttaa itsetuntoon, sillä monelle parisuhteet on ihan normaali juttu. Itse olen menestynyt koulussa, uralla, sosiaalisesti ja urheilun saralla ihan OK ja itsetuntoni noiden asioiden suhteen on hyvä. Olen suht tasapainoinen ja normaali, mutta silti jos ajattelen sitä ettei kukaan (ei-sukulainen) mies ole koskaan sanonut rakastavansa niin kyllähän se tuntuu pahalta.

Tuntuisi tässä vaiheessa ihan hassulta ja käsittämättömältä jos joku mies haluaisi olla kanssani (muutenkin kuin viikonloppuisin klo 2am) ja haluaisi esitellä minut perheelleen ja kävellä kadulla ylpeästi käsikädessä ja jopa perustaa perheen. :D Kuulostaa kyllä utopistiselta enkä osaa kuvitella itseäni tuohon tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trust me, honey, ei avioliittokaan mitään herkkua ole, olen viimeisen riidan päässä eroamisesta......saat minun mieheni, ilmaiseksi.

Keskusteluun ekaa kertaa kommentoiva sinkku täällä hei, ja itseäni ei ainakaan tällaiset kommentit oikein lohduta. Olenhan jo aikuinen, joka ei ole ikinä kelvannut yhdellekään tapaamalleen miehelle parisuhteeseen. Ja jos/kun asiaa ajattelee niin kyllähän se harmittaa ja vaikuttaa itsetuntoon, sillä monelle parisuhteet on ihan normaali juttu. Itse olen menestynyt koulussa, uralla, sosiaalisesti ja urheilun saralla ihan OK ja itsetuntoni noiden asioiden suhteen on hyvä. Olen suht tasapainoinen ja normaali, mutta silti jos ajattelen sitä ettei kukaan (ei-sukulainen) mies ole koskaan sanonut rakastavansa niin kyllähän se tuntuu pahalta.

Tuntuisi tässä vaiheessa ihan hassulta ja käsittämättömältä jos joku mies haluaisi olla kanssani (muutenkin kuin viikonloppuisin klo 2am) ja haluaisi esitellä minut perheelleen ja kävellä kadulla ylpeästi käsikädessä ja jopa perustaa perheen. :D Kuulostaa kyllä utopistiselta enkä osaa kuvitella itseäni tuohon tilanteeseen.

Joo, ei minullekaan ole koskaan sanottu noin, kenenkään suusta. Kuulostaa tosiaan utopistiselta että joku mies niin sanoisi romanttisessa mielessä!

Vierailija kirjoitti:

Varmasti joku huolii. Ei ole vielä tullut vastaan.

Tuskin tuleekaan vastaan, kun tuon tyypin naisilla on tapana rypeä vain itsesäälissä eikä tehdä asian eteen mitään.

En oikeastaan edes kaipaa seuraa tai usko, että elämä muuttuu jotenkin taianomaisen mahtavaksi parisuhteen myötä. Olisi vain mukava tietää, miltä tuntuu olla haluttu ja rakastettu. Miltä tuntuu, kun voi jakaa toisen kanssa kaiken.

Toistaiseksi olen löytänyt vain yhden miehen, jonka kanssa oli turvallinen ja luonteva olo ja jotain yhteistä puhuttavaa. Sain pakit.