Lue keskustelun säännöt.
Onko "kauheaa" kieltäytyä, kun sisko pyytää kummiksi?
04.05.2016 |
Sanoin miettiväni asiaa, mutta vain sen takia, että mietin mahdollisimman "pehmeän" keinon kertoa, etten suostu. Siskoni tuntien hän loukkaantuu sydänjuuria myöten, varsinkin kun kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa. Onko teistä jotenkin vielä pahempi asia, jos lähisukulainen kieltäytyy kummiudesta verrattuna vähän kaukaisempiin sukulaisiin? Miten itse suhtautuisit, jos siskosi/veljesi ei suostuisi lapsesi kummiksi?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin tismalleen samalla tavalla vaikka olisin "vain" lapsen täti, joten siksi en koe että kummina olosta on mitään haittaa. Mitä haittaa siinä sinusta on, en nyt ihan saanut ajatuksestasi kiinni?
- se kirkkoon kuulumaton "kummi"
Ei meistä kukaan tiedä, vaikka ap:n sisko alkaisi vaatia enemmän. Vaikka niin ei ole käynyt sinulle, et voi toisen puolesta luvata, että ap:n tapauksessa velvoitteita ei tule.
No siinäpähän vaatii. Sitä voi myös avata suunsa ja kysyä, että pyytäkö sisko kummiksi vain kalliiden lahjojen toivossa vai mikä on homman nimi jos ap ei edes näe siskoaan kovin usein. Ja kai se lapsi saa muitakin kummeja, esim. minä olen lapsen kolmas kummi (koska en voi olla oikea kummi kun en kuulu kirkkoon) ja vaikka kuuluisin kirkkoon niin olisin silti lapsen kolmas kummi. On todella ihmeellistä jos ap:n sisko on pyytänyt ap:n ainoaksi kummiksi lapselle, jos he kerran eivät ole edes tekemisissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Itsekään en haluaisi olla kuin kaikkein parhaimpien kavereiden lasten kummi. He ovat ainoita, joihin luotan ettei typeriä vaatimuksia ala satelemaan. Omalla lapsella on meidän molempien kaksi parasta kaveria kummeina. Kummiksi pyytäessä sovimme, että jokainen saa toteuttaa omaa kunmiuttaan niin kuin haluaa, eikä paineita mihinkään suuntaan.
Sanot suoraan. Että koet, että kummin tehtävä on niin vastuullinen, että susta ei ole siihen. Että lapsi on ansainnut osallustuvamman ja paremman kummin.
Vierailija kirjoitti:
Minun ainut siskoni oli jo valinnut kaksosilleen kummit kaveriporukasta, mutta tuli katumapäälle ja viimemereillä pyysi minua kakkos kummiksi toiselle kaksosista. Olin otettu, että vihdoin viimein päsen kummiksi - vaikkakin vain kakkoskummiksi - mutta sitten alkoi puhuttelut siskoni taholta, että yhtään syntymäpäivää ei saa jättää väliin lahjoissa ja lahjoja pitää tuoda paljon ja jouluna pitää ja muinakin juhla-aikoina ja mitä pitää tuoda jne. Pää siinä meni pyörälle .. että kehtasikin. Suu auki kuuntelin mokomaa.
No, lopulta sanoin, että kun kerran jo valittu kummit, niin ei siinä minua tarvita. Nyt salaa toivon, että joku pyytäisi kummiksi ja voisin tehdä testamentin (asunto-osake ja rahat pankissa) kummilapselle. Tällä hetkellä minun rahat menee löytöeläintalolle ja kissoille.
Perusteliko siskosi vaatimuksiaan mitenkään? Nuo eivät nimittäin ole mitään kummin velvollisuuksia vaikka moni niin kuvitteleekin. Kummin tarkoitus ei ole olla mikään lahja-automaatti.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun kuulu kieltäytyä.
Mun mielestä taas kuuluu kieltäytyä jos ei kummiksi halua. Ei vastahakoisesta kummista ole kellekään mitään iloa. Kaikkein vähiten lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai et halua olla lapselle aikuinen kaveri. Outo ajattelutapa, että "sitoa" itsesi, ethän sinä nyt naimisiin sen lapsen kanssa ole menossa. No, älä ihmettele jatkossa, jos perheen aikuisetkaan eivät halua olla sinun kavereitasi.
Kun lapsi ei ole enää pieni vaan on esimerkiksi teini-ikäinen, niin katsotaan sitten uudestaan, mutta ei sen pienempänä.
Miehen sisko ei halunnut meidän toiselle lapselle kummiksi. Se oli ihan ok.
Pari vuotta myöhemmin siskon lapsen kummiksi kuitenkin lupautui.
Vähän jäi paska maku varsinkin kun veljen apu kyllä aina kelpaa. Jos olisi minun siskoni niin sanoisin ei....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ihminen, joka ei halua viettää aikaa siskon lapsen kanssa, nuin tuskin siskosi hämmästyy kun kieltäydyt. Ehkä tämä oli vain siskon tapa yrittää saada elämääsi normaaleja ihmiskontakteja.
Ei ole Ap:n siskon tehtävä, eikä kenenkään muunkaan tyrkyttää kenenkään elämään ihmiskontakteja jos ap ei itse niitä halua. Kaikki eivät tykkää pikkulapsista- tai vauvoista ja ei ole ap:n vika, että sisko on mennyt lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Minun ainut siskoni oli jo valinnut kaksosilleen kummit kaveriporukasta, mutta tuli katumapäälle ja viimemereillä pyysi minua kakkos kummiksi toiselle kaksosista. Olin otettu, että vihdoin viimein päsen kummiksi - vaikkakin vain kakkoskummiksi - mutta sitten alkoi puhuttelut siskoni taholta, että yhtään syntymäpäivää ei saa jättää väliin lahjoissa ja lahjoja pitää tuoda paljon ja jouluna pitää ja muinakin juhla-aikoina ja mitä pitää tuoda jne. Pää siinä meni pyörälle .. että kehtasikin. Suu auki kuuntelin mokomaa.
No, lopulta sanoin, että kun kerran jo valittu kummit, niin ei siinä minua tarvita. Nyt salaa toivon, että joku pyytäisi kummiksi ja voisin tehdä testamentin (asunto-osake ja rahat pankissa) kummilapselle. Tällä hetkellä minun rahat menee löytöeläintalolle ja kissoille.
Voithan sinä testamentata omaisuuttasi siskosi lapsille, jos pidät heistä. Ainakin, jos he eivät muistuta siskoasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saa palstan vihat niskaansa. Älä välitä noista typeristä kommenteista.
Minäkin kieltäydyin sisarukseni kummipyynnöstä, eikä meiltä välit sen takia katkenneet. En ole erityisen lapsirakas ihminen ja tiesin, etten varmaankaan tule näkemään lasta kovin usein. Muistan omasta lapsuudestani, miten kurjalta tuntui, kun kummi ei pitänyt mitään yhteyttä. Ihan lapsen omaksi parhaaksi oli, että hän sai osallistuvat ja siihen tehtävään haluavat kummit.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Itsekään en haluaisi olla kuin kaikkein parhaimpien kavereiden lasten kummi. He ovat ainoita, joihin luotan ettei typeriä vaatimuksia ala satelemaan.
Häh? Mitä typeriä vaatimuksia? Millaisia kummilasten vanhempia teillä oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Edelleen ihmettelen miksi ap:n sisko on edes pyytänyt kummiksi kun eivät kerran ole tekemisissä. Provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ei ole viettänyt aikaa juurikaan siskonsa kanssa, eikä oletettavasti viettäisi siskon lapsenkaan kanssa, voi kummiksi pyytäminen olla siskolta eräänlainen "kädenojennus": haluan läheisemmät välit sinuun, haluan sinut vihdoin kunnolla mukaan minun ja perheeni elämään. Oletko ajatellut asiaa tältä kantilta? Vauvan saaminen voi nostaa pintaan monenlaisia ajatuksia ja vaikuttaa arvomaailmaan. Tietysti kalskahtaa vähän ikävältä, jos antaa siskollensa vaikutelman, että tämä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun kummeja kaivataan, eikä yhtään aiemmin. Vaikka hyvää tarkoittaisikin ja haluaisi vilpittömästi lähentyä.
Tosin ei ole kenenkään edun mukaista, että lapsella on vastahakoinen kummi. Ihan hyvä, jos uskaltaa kieltäytyä, mikäli ei usko kiinnostuksensa riittävän kummin tehtävän kunnialla hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Sukulaisuus ei ole syy ajanviettoon jonkun kanssa, eikä velvoite.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se aika kauheaa tai oikeastaan surullista, jos ap ei aio eikä edes halua viettää aikaa siskonsa ja hänen perheensä kanssa. Mitä tuollaisella siskolla edes tekee?
Kauhean dramaattisesti jotkut suhtautuvat tähän asiaan. Kaikki eivät ole kovin läheisiä omien sisarustensa kanssa, eikä sen pitäisi olla mikään suuri ihmetyksen aihe. Vai tuliko jollekulle ihan oikeasti yllätyksenä se, etteivät kaikki ole siskojensa tai veljiensä ylimpiä ystäviä?
Miksi pitäisi viettää aikaa sukulaisten kanssa, jos luonteet, kiinnostuksen kohteet, elämäntyylit ja -tilanteet eivät vain niin sanotusti mätsää keskenään? Tuo viimeinen lauseesi oli muuten jokseenkin törkeä. Minkäs sille itse kukin voi, että on tähän maailmaan syntynyt.
Jos kerran olette uskovaisia ja kuulutte kirkkoon, niin kyllä sitä silloin kuuluu pyydettäessä ryhtyä lähisukulaisten kummmeiksi.
Meillä tuli valittua vanhimmalle lapselle kaveripariskuntakummit ja niistä ei ole paljon kuulunut sen kälkeen kun erosivat. Loput kummit on sukulaisia ja itse ollaan myös kummeja joillekkin sukulaisille.
Nyt kaikki kummilapset ovat päässeet ripille ja mekin olemme eronneet kirkosta, joten enää ei näihin asioihin osallistuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Itsekään en haluaisi olla kuin kaikkein parhaimpien kavereiden lasten kummi. He ovat ainoita, joihin luotan ettei typeriä vaatimuksia ala satelemaan.
Häh? Mitä typeriä vaatimuksia? Millaisia kummilasten vanhempia teillä oikein on?
Aika moni kaverini on joutunut lahja-automaatiksi. Lisäksi kummiuteen vedoten pyydetään hoitamaan lasta ja lapsen sisaruksia lähes viikottain. Parhaita on nämä vaatimukset, että kummilapsen kaikkien sisarusten pitäisi päästä samoihin rientoihin ja saada saman arvoisia lahjoja kuin sen varsinaisen kummilapsen. Mielestäni ovat typeriä ja kohtuuttomia vaatimuksia.
Jos tuntuu, ettei se tehtävä ole oikea, silloinhan kuuluukin kieltäytyä.
Minulla ainakin nyt masentuneena on stressannut, kun ei jaksaisi kummilapsiinkaan pitää mitään yhteyttä.
Jos olet ihminen, joka ei halua viettää aikaa siskon lapsen kanssa, nuin tuskin siskosi hämmästyy kun kieltäydyt. Ehkä tämä oli vain siskon tapa yrittää saada elämääsi normaaleja ihmiskontakteja.