Esikoisen syntymä teki miehestä hullun ja omistushaluisen
En kestä tota miestä yhtään, en halua nähdäkään. Poika on nyt 7kk ja viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa ulkona (baarissa). Sovittiin tämä etukäteen, että mies hoitaa, vaikka epäilytti kyllä, kun ei ole hoitanut tuntia kauemmin aikaisemmin. Aikakin sovittiin klo 21.0 - 02.00. Eli suostuin siihen että tulen vähän aiemmin, enkä roiku pilkkuun asti.
Lapsella ei kuitenkaan tullut äitiä edes ikävä ja kaikki meni hyvin kunnes nukahti n. klo 22. Silloin alkoi HIRVEÄ puhelinterrori. Ihan totta melkein 30 tekstiviestiä tyyliin: Missä olette nyt? Milloin tulet? Ketä teidän pöydässä on? Mikset vastaa viesteihin? (en jaksanut koko ajan vastailla) jne.
Mies tuli siis hulluksi! Lopulta soitti baariin tiskin taakse, josta hakivat mut puhelimeen ja käski kotiin. Tottelin, kun ajattelin että onko kaikki ok. No kaikki oli hyvin,lapsi nukkui.
Suutuin ja yritin pitää mykkäkouluakin sunnuntain ja maanantain. Hän on kuitenkin mielestään oikeassa, eikä taivu vieläkään yhtään. Olis saa*ana sanonut jo silloin kun suunniteltiin, mutta ei, nyt kyllä puhui suunsa puhtaaksi. Äiti-ihmisten ei kuulu istua baareissa! (Miksi sinne halusin? Mitä sieltä etsin? Enkö tajua että lapsi on nyt etusijalla jne.)
En enää tunne koko miestä. Itse on käynyt ulkona silloin tällöin n. kerran kuussa ehkä. Ja minähän olen ollut nyt n. 1,5 vuotta kotona! Sori tää pitkä paasaus, mutta mä vihaan sitä tällä hetkellä. En voi antaa periksi, eikä sekään anna. Kuulema halveksii mua, kun baarit on alkanu kiinnostaa. (yhden kerran siis!) Äidin läsnäolo on sen mielestä ihan eri asia kuin isän. Entäs äidin pää? Tekis mieli ottaa lapsi ja häipyä, vaikkei tää kuulosta ehkä teistä niin pahalta. Mutta se on niin vakuuttunu omasta kannastaan eikä jousta yhtään.
Ennen lapsen syntymää ei ole koskaan valittanut mun menoista, eikä nytkään näytä välittävän minusta, kummallinen omistushalu on iskenyt ja näkee mut vaan poikansa äitinä.
Kommentit (25)
seuraavan kerran kun miehesi menee baariin lähetät sille 30 tekstaria ja vielä soitat baariin.
Tietääpähän äijä, että miltä sinusta tuntui.
Sääliksi käy sun lapsiasikin jos tolla asentella heidätkin kasvatat. Toivottavasti sulla ei ole tyttöä!!!!
Okei, käsi sydämellä: miksi esimerkiksi minä menen baariin? Haluan mennä humaltumaan, puhumaan pehmoisia kavereideni kanssa ja vähän tanssimaankin. Minä en ole edes ennen raskauttani yrittänyt baarissa keikuttaa persettäni tai kerjätä miehiltä huomiota, olenhan ollut silloinkin jo parisuhteessa.
Sinä moraalin torvi nro19, voimmeko tulkita niin, että sinun kohdallasi baariin meneminen johtaisi nimenomaan keikuttamiseen ja vieraiden miesten iskemiseen? Koeta ymmärtää, että kaikilla muilla yhtälö ei toimi välttämättä niin. Baarissa on joskus aivan hulvattoman hauskaa, ihan muuten vaan!
Tällä hetkellä olen tosin raskaana ja baarihommat ovat jääneet aika olemattomiin. Olen kuitenkin 100-prosenttisen varma, että käyn toisinaan baarissa vielä lapsen syntymänkin jälkeen. Mieheni kanssa tai ilman.
Rakastan tanssimista, jota en nyt ole voinut harrastaa raskauden vuoksi. Ei minussa ole enempää esittelemistä kuin muissakaan. On ihanaa kun musiikki tempaisee mukaansa, on tungosta, hikinen iho koskettaa toista, kiihko, rytmi, lämpö.
Mieheni ei baareissa käy. Tykkää illallistaa, urheilla, soittaa musiikkia kavereidensa kanssa. Hän tietää intohimoni, ja aivan heräsin todellisuuteen, kun hän sanoi eräänä hetkenä: " Pian sä voit taas mennä tanssimaan" , mihin minä ihan äimän käkenä et " miten niin" . Ei ollut vilahtanut mielessänikään, sillä haluan imettää ja olla lapseni lähellä. Laskettu aika on kuukauden päästä.
Mies totesi ykskantaan: " Jätät mulle lypsettyä maitoa ja mä soitan, jos se loppuu jostain syystä aivan kesken!"
Niinpä. Menen hetkumaan pariksi tunniksi - en usko, että sen kauempaa pystyn erossa perheestäni olemaan. Aika pidentyköön lapsen kasvaessa. Rakastan miestäni mielettömästi, hän tietää sen. Hän tietää, että ehdotuksia mulle sataa, mutta eipä hänen tarvitse olla huolissaan - en voisi ikinä pettää häntä!! Toki tanssi voi olla kuuma ja eroottinen, ja tietysti jos lähden, lähden kauniina ja itsevarmana.
Mies tietää, että tulen myös kotiin - sillä haluan Hänen syliinsä.
Toki auttaa, että emme juo, emmekä tupakoi. Näin kunnioitus säilyy paremmin, ja on helpompi luottaa, kun toinen ei tahattomasti sorru typeryyksiin. Ja aikatauluissa auttaa, että asumme Helsingin keskustassa, eli klubeja löytyy ihan alakerrastakin.
Kun on noin hullut jutut, niin ap varmaan tajuaa myös jättää ne omaan arvoonsa.
Vierailija: