Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla näin lihava...
:(
04.05.2016 |
Painan siis 160 kg ja voitte uskoa että ahdistaa! Joo, yritän laihduttaa koko ajan, mutta en millään onnistu hallitsemaan syömisiä. Alan jo epäillä, että päässä on jotain vikaa. Miten homma muka voi olla in vaikeaa, kun muutkin siihen pystyvät? Mikä minussa on vialla? Liikuntaa harrastan, mutta ei se laihduta, pitää vain kuntoa yllä. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta ei tarpeeksi.
Kysyin lääkäriltä, saako tähän asiaan julkiselta puolelta mitään apua asiaan, mutta mitään ei ole tarjolla. En ole lääkärin mukaan syömishäiriöinen, joten sen alan apua en saa. Jos haluaisin lihavuusleikkaukseen, pääsisin siihen prosessiin ja jossain vaiheessa ENE-ryhmään naapuripaikkakunnalle, mutta en halua tuota leikkausta, kamalaa silpomista. Ja siihen prosessiin pitäisi olla todella hyvä motivaatio.
Masentaa olla tällainen epäonnistuja.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
:( kirjoitti:
Hei uppailija, oliko joku tietty juttu johon halusit vastauksen? Tultiin juuri sisään lasten kanssa, ja alan kohta laittaa päivällistä, en ennätä vastaamaan kaikkeen nyt.
Joo tuohon että paljon painoit enimmilläsi, ja kuinka pitkä olet? En siis pahalla kysy todellakaan.
165 cm ja vähän päälle 200 kg. En tiedä tarkalleen kuinka paljon, sillä vaa'an painoraja tuli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttiko tuo 200+ kg paino jotenkin terveyteesi ja arkielämääsi? Kävely, kumartuminen yms? Näytitkö tuon kokoiselta mitä seuraavan viestin linkin Serap Kazar, 169 cm/197 kg?
Toi on jo aika menetetty peli. Vaikka laihduttaisit niin se löllö nahka näyttäisi aina rumalta. Nauti läskeistäsi ja syö kun et enää muuta voi :)
Itse olen samoissa mitoissa kuin sinä ennen laihtumistasi. 168 cm pituutta, ikää 54. Minua ei ahdista olla tämän kokoinen, olen tyytyväinen olooni ja vartalooni. Tässä kuvani
http://aijaa.com/rgpyBO
Multä näytit ap minuun verrattuna 200-kiloisena? Isommalta vai pienemmältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen sairaalloisen lihava, 148 kiloa. Nuorena mulla oli ahmimishäiriö ja se yhdistettynä kilpirauhasen vajaatoimintaan paisutti näihin lukemiin. Joitain vuosia sitten laihdutin 30 kiloa mutta sitten tuli vaikea vaihe elämässä ja taas käsittelin stressiä syömällä. Mulle ei siis leikkaus käy syömishäiriötaustan ja vatsavaivojen takia enkä kyllä siihen menisikään vaikka voisin. Käyn nyt terapiassa ja siellä puhutaan yhtenä aiheena näistä painojutuista. Itse mun on kuitenkin tämäkin asia muutettava. Tällä hetkellä tavoite on ettei paino enää ikinä nouse tästä ja että pikku hiljaa saisin sen laskemaan. Ei enää kuureja, painotavoitteita tai itseni mollaamista vaan parempia valintoja ja mielihyvän etsimistä muualtakin kuin syömisestä.
Itse en ole läheskään noin lihava, mutta silti ahdistaa niin jumalattomasti päivittäin, tunnen itseni kauheaksi läskiä tursuvaksi hirviöksi ja joka kerta kun istun yksikseni niin puristelen inhottavia mahamakkaroitani ja mietin miten paljon reippaampi ja kauniimpi olisin ilman joka puolella roikkuvaa turhaa ihraa.
Tämän viime aikoina lisääntyneen itseinhon syy:
Olen 165cm pitkä ja painan nyt 76kg. Ennen olin vielä lihavampi mutta viime vuonna onnistuin jo laihduttamaan itseni melkein kutosella alkavaan painoin ja lähestyin normaalipainon rajaa, enää muutama kilo oli ylipainoa BMI:n mukaan. Sitten jotenkin kai lähti lipsumaan keskittyminen kuntoilusta ja syömisestä kun haen juuri yliopistoon alalle jonne on vaikea päästä ja pääsykoeluvut ja muut kiireet vievät kaiken huomion.. Nyt olen siis lihonut takaisinpäin ainakin viisi kiloa tai yli ja voi hyvä luoja että alkoi harmittaa ja ahdistaa kun näin tuon lukeman puntarissa, en enää IKINÄ halua yhtä läskiksi kuin ennen olin ja nyt pelottaa lihominen niin että en uskalla syödä oikein mitään, tekisi mieli vaan paastota niin kauan että oon taas siinä viimevuoden painossa. Kun tarkoitus olisi vielä siitäkin laihduttaa. Tunnen itseni täydelliseksi epäonnistujaksi
Siis kun sanoit olleesi paljon isompi kuin nyt 160-kiloisena.