Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla näin lihava...
:(
04.05.2016 |
Painan siis 160 kg ja voitte uskoa että ahdistaa! Joo, yritän laihduttaa koko ajan, mutta en millään onnistu hallitsemaan syömisiä. Alan jo epäillä, että päässä on jotain vikaa. Miten homma muka voi olla in vaikeaa, kun muutkin siihen pystyvät? Mikä minussa on vialla? Liikuntaa harrastan, mutta ei se laihduta, pitää vain kuntoa yllä. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta ei tarpeeksi.
Kysyin lääkäriltä, saako tähän asiaan julkiselta puolelta mitään apua asiaan, mutta mitään ei ole tarjolla. En ole lääkärin mukaan syömishäiriöinen, joten sen alan apua en saa. Jos haluaisin lihavuusleikkaukseen, pääsisin siihen prosessiin ja jossain vaiheessa ENE-ryhmään naapuripaikkakunnalle, mutta en halua tuota leikkausta, kamalaa silpomista. Ja siihen prosessiin pitäisi olla todella hyvä motivaatio.
Masentaa olla tällainen epäonnistuja.
Kommentit (48)
Ja nyt mielenkiintoisia vastauksia odottelemaan...
Ap:lle tsemppiä, toivottavasti löydät apua!!!!! :) T: 135 kilosta sataseen ja vielä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et hallitse syömistäsi, on sinulla selkeästi syömishäiriö, mikäli elimelliset syyt on suljettu pois. Ja silloinhan leikkausta ei edes pitäisi ehdottaa, vaan pääkopan pitää olla kunnossa.
Etsi yksityispuolelta syömishäiriöihin erikoistunut spesialisti, joka kirjoittaa sinulle lähetteen terapiaan?
Missä kaikki kansanterveyden vaalijat ja asialliset keskustelijat nyt löysäilevät?
Mikä sut sitten saa aina syömään? Ahmitko?
Miksi et halua sitä leikkausta? kaverini on erittäin tyytyväinen, -55 kiloa vuodessa. Voi hyvin. Tiedän 3 muutakin jotka siinä käynyt - yksi lihonnut uudestaan. Tottakai täytyy HALUTA ja motivaatiota pitää olla silti mutta on suuri apu matkalla. Mieti uudestaan leikkausmahdollisuutta. Ja ota selvää heiltä jotka ovat siinä käyneet mitä mieltä ovat. Ei ole helppoa, uskon. Olen itse ottanut -15kiloa pois puolessa vuodessa ja nyt painan 80, haluaisin vielä -5 mutta näinkin on hyvä olla. Täytyy vaan yhtenä päivänä tulla päässä semmoinen tunne ja päättäväisyys että nyt helv.... riitti. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikki kansanterveyden vaalijat ja asialliset keskustelijat nyt löysäilevät?
No niitä ei tartte!
Ihmettelen miksi lääkärin mukaan et ole syömishäiriöinen? Pitäisikö mennä toiselle lääkärille? Ja hienoa, että haluat laihduttaa luomusti, lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Syötkö tunteiden mukaan esim suruun, iloon, ahdistukseen? Kuka teillä käy kaupassa? Käytkö pikaruokaloissa jne, vai keskittyykö syöminen kotiin? Voisit ottaa pieniä askelia kohti terveempää elämää, ei mitään nyt laitan kerralla elämän kuntoon ja laihdun 50 kiloa, vaan ihan vaan, että tällä viikolla en osta yhtään suklaapatukkaa, seuraavalla viikolla et osta yhtään suklaapatukkaa, etkä muitakaan suklaatuotteita, kolmannella viikolla et osta suklaatuotteita ja lopetat maidon juonnin, neljännellä viikolla kaikki edelliset mutta et enää syö kermakastikkeita, jne pikku askelin ja yksi asia kerrallaan totuttaen. Väli voi myös olla vaikka 2 viikkoa tai kuukausi omien tuntemusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota lainaa ja lähde laihdutusresortiin jonnekin jenkkeihin tms, missä on kokemusta liikalihavien hoidosta. Suomessa lihavia on liian vähän, jotta tänne olisi kehittynyt mitään asiantuntemusta tai palveluita.
Ja jos laihdutus ei onnistukaan niin ap palaa kotiin lainan kanssa ja ahdistuu enemmän? Muutenkin tällaiset äkkiä kilot pois -jutut eivät toimi oikein pitkällä tähtäimellä.
Voih en osaa muuta sanoa kuin tsemppiä! Entäs jos yrität vain pieniä muutoksia vaikka per viikko? "ostan suklaalevyn sijasta suklaapatukan" ja täytä lautanen mahdollisimman paljon kasviksilla, mut nuuten en vielä mieti annoksen pienentämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään lihavuusleikkaukseen lähtisi. Aika vähän puhutaan niistä ikävistä seurauksista mitä leikkauksesta voi tulla.
Oliko tuolla lääkärillä asiantuntemusta lihavuudesta/syömishäiriöistä? Kun nimenomaan kuulostaa syömishäiriöltä jos ei hallitse syömistään. Sitäpaitsi, tuon luokan lihavuus, jos nainen (?) painaa 160 kg, niin siinä on pakko olla taustalla joko fyysistä tai psyykkistä sairautta tai muuta häikkää.
Se, ettei hallitse syömisiään, on syömishäiriö. Kyse on yleensä että syö tunteisiinsa. Älä ajattele, että olet huono epäonnistuja. BEDiin saa Suomessa hyvin vertaistukea. Lihavuutta ei kuitenkaan hoideta, vaikka ihminen olisi kuinka iso ja masentunut siiitä koska "kyllähän nyt syömisiään pitää voida rajoittaa". Todella monella on taustalla tuo BED. Myös ravintoköyhä ruoka kiihdyttää sitä helposti, mutta koska kyse on psyykkisestä sairaudesta, sen hoito on monimutkaista. Hae vertaistukea ja ei se leikkauskaan ole huono idea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Tiedän tunteen. Mulla pudotettavaa "vain 15-20kg", mut en vain pysty. Syön ihan liikaa. Saan siitä van niin paljon hetkellistä tyydytystä :( jälkikäteen tietysti vituttaa, miksi taas piti syödä niin paljon.
Täällä toinen reippaasti ylipainoinen...Häpeän itseäni niin paljon, etten aina pysty lähtemään edes ovesta ulos. Siihen päälle muiden tuijotukset ja ilveilyt. Vittu. Itsemurha on ollut mielessä usein. Lihoin alunperin sairauden takia, mutta paino ei ole tippunut lääkityksen saatuani, joten syömisestä sen on johduttava. Tunnesyöjänä on vain oikeasti aivan vitun vaikea vähentää syömistä, jos kokoajan masentaa tämä olemus, ja kierre on valmis. Parhaani kuitenkin yritän. Joka päivä on taistelua ja olen jo onnistunut vähentämään ruuan määrää pysyvästi, mutten kuitenkaan tarpeeksi laihtuakseni. Kysymys on lopulta paljon suuremmasta asiasta kuin pelkkä itsekuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Tiedän tunteen. Mulla pudotettavaa "vain 15-20kg", mut en vain pysty. Syön ihan liikaa. Saan siitä van niin paljon hetkellistä tyydytystä :( jälkikäteen tietysti vituttaa, miksi taas piti syödä niin paljon.
Mulla sama tarina, mutta nyt panonpudotus tuntuu vihdoin onnistuvan. Rupesin nimittäin liikkumaan, muutama krt viikossa teen pitkän pyörälenkin ja/tai käyn kävely/hölkkälenkillä. Nuo lenkit kuluttaa 500 - 1500 kcal puhelinsovelluksen mukaan. Sen ansiosta voin syödä vapaammin, esim vappuaattona kahden munkin jälkeen (normiruokian päälle) kalorit oli edelleen miinuksella. Eilen paistoin pannareita eikä tarvinnut niistä itse kieltäytyä kun olin käynyt aamulla lenkillä. Tämä on poistanut syömisestä jonkin ankeuden, että pitäisi rajoittaa kontrolloida. Toki tarvii, esim seitsemää munkkia ei voi syödä, mutta eitarvikaan kun liikunnasta on saanut sen hyvän olon jota nyt ei tartte syömällä hakea.
Joskus menee överiksi. Esim tässä muutama pv sitten, sorruin lohtusyömiseen, mätin kaikenlaista menemään koko päivän. Seuraavana aamuna (sunnuntai) jostain syystä heräsin aikaisin ja katoin että kaunis aurinkoinen aamu...lähdin polkemaan (syömättä, kun olin siitä edellisestä päivästä vielä täynnä) sen kummemmin suunnittelematta, ajatuksella vauhti ja matka sellaiset kun kivalta tuntuu. Poljin idyllisissä maalaismaisemissa lintujen aamukonsertissa, oli tyyntä ja aurinkoista. Teki niin hyvää sekä mielelle että keholle. 50 km hujahti.
Se edellisen päivän mättö myös nollautui tavallaan. Muuttui tavallaan tankkaukseksi tuota lenkkiä varten :D Normaalisti kuvio olisi jatkunut niin, että seuraavana aamuna olisi ollut huono fiilis ja syömisetkin olisi todennäköisesti jatkuneet huonoina. Nyt sitten lenkin jälkeen painonpudotus- ja kunnonkohotusprojekti jatkui kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Ja kyllä ihmettelen näitä jotka väittää ettei liikunnalla ole juuri merkitystä painonpudotuksessa!
160 kg ja harrastaa liikuntaa? Joo joo ja syöt varmaan pelkkiä papuja. Uskoo ken tahtoo.
Mua lannistaa kun en vaan laihdu, en sitten millään! Mikä helvetti tässä oikein mättää! Painoa huimat 92kg, ja viime kaksi viikkoa olen liikkunut kuin hullu. Viikossa yksi lepopäivä, muuten oon joka päivä ravannut BodyStepissä, BodyCombatissa, BodyAttackissa, salilla, spinningissä, lenkillä, tehnyt kotona Youtubesta kotijumppia yms. Ruokavaliosta hiilarit karsittu minimiin, en oo syönyt leipää, en pastaa, en riisiä. Lähinnä tuntuu että oon pupeltanut vaan jotakin kanaa, parsaa ja kananmunia. Vappunakin kieltäydyin rillutteluista, koska en halunnut pilata tätä hyvin alkanutta jaksoa.
Eilen sitten hyppäsin innolla puntarille ja olin ihan varma että paino alkaisi jo kasilla alkavalla numerolla, mutta kaikkea kanssa! Puntari näyttikin 93,6 kiloa. Siis melkein kaks kiloa enemmän kuin viimeksi.
Kyllä syö naista ja lujaa!
Vierailija kirjoitti:
Mua lannistaa kun en vaan laihdu, en sitten millään! Mikä helvetti tässä oikein mättää! Painoa huimat 92kg, ja viime kaksi viikkoa olen liikkunut kuin hullu. Viikossa yksi lepopäivä, muuten oon joka päivä ravannut BodyStepissä, BodyCombatissa, BodyAttackissa, salilla, spinningissä, lenkillä, tehnyt kotona Youtubesta kotijumppia yms. Ruokavaliosta hiilarit karsittu minimiin, en oo syönyt leipää, en pastaa, en riisiä. Lähinnä tuntuu että oon pupeltanut vaan jotakin kanaa, parsaa ja kananmunia. Vappunakin kieltäydyin rillutteluista, koska en halunnut pilata tätä hyvin alkanutta jaksoa.
Eilen sitten hyppäsin innolla puntarille ja olin ihan varma että paino alkaisi jo kasilla alkavalla numerolla, mutta kaikkea kanssa! Puntari näyttikin 93,6 kiloa. Siis melkein kaks kiloa enemmän kuin viimeksi.
Kyllä syö naista ja lujaa!
Ei liikunta laihduta. Ruokavaliosikin tuntuu olevan retuperällä.
Kanaa, parsaa, munia??? Jos yrität vhh:ta, ota edes selvää, mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Mua lannistaa kun en vaan laihdu, en sitten millään! Mikä helvetti tässä oikein mättää! Painoa huimat 92kg, ja viime kaksi viikkoa olen liikkunut kuin hullu. Viikossa yksi lepopäivä, muuten oon joka päivä ravannut BodyStepissä, BodyCombatissa, BodyAttackissa, salilla, spinningissä, lenkillä, tehnyt kotona Youtubesta kotijumppia yms. Ruokavaliosta hiilarit karsittu minimiin, en oo syönyt leipää, en pastaa, en riisiä. Lähinnä tuntuu että oon pupeltanut vaan jotakin kanaa, parsaa ja kananmunia. Vappunakin kieltäydyin rillutteluista, koska en halunnut pilata tätä hyvin alkanutta jaksoa.
Eilen sitten hyppäsin innolla puntarille ja olin ihan varma että paino alkaisi jo kasilla alkavalla numerolla, mutta kaikkea kanssa! Puntari näyttikin 93,6 kiloa. Siis melkein kaks kiloa enemmän kuin viimeksi.
Kyllä syö naista ja lujaa!
Tuo lisäpaino voi olla ihan vaan nestettä. Liikunnan aloittaminen tekee tuota. Paino saattaa aluksi nousta kun lihaksiin kertyy nestettä. Itselleni kävi noin. Meni monta viikkoa ennen kuin paino lähti laskuun. Älä vielä hätiköi.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Mihinkään radikaaleihin Amerikan laihisreissuihin ei oikein ole mahdollisuutta, olen tällä hetkellä kotona vauvan ja kohta 2-vuotiaan kanssa. Enkä muutenkaan oikein usko, että tuollainen kuuriluonteisuus toimii, mutta kiitos tästäkin vinkistä.
Ongelmani on syömisen hallinta ja annoskoot. Päivisin onnistun aika hyvin pitämään kiinni säännöllisestä aterierytmistä, ja syön ihan tavallista kotiruokaa, ei juurikaan eineksiä. Annoskokojen kanssa on vaikeuksia välillä. Mutta illalla kun olen saanut lapset nukkumaan, menee ihan kamalia määriä herkkuja. En "osaa" syödä esim. yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pullaa, vaan vedän ison suklaalevyn 10 minuutissa, tai pussillisen pullaa puolessa tunnissa. Ei minkäänlaista kohtuutta kun on herkuista kysymys. Tämä on erityisen suuri ongelma silloin kun mies on poissa (reissutyö). Tiedostan, että jotain tähän johtuvaa tunnejuttua taustalla varmaan on, mutta miten noita lähdetään selvittämään?
En ole laihdutuksen alalla mikään aloittelija. Ensimmäisen kerran olen omasta aloitteesta yrittänyt laihduttaa 5-vuotiaana, ja siitä asti homma on jatkunut. Suurimmillani olin paljon isompi kuin nykyään, ja se vasta oli täysin perseestä. Laihdutin noin neljä vuotta sitten 140 kiloon. Sen jälkeen tulin raskaaksi, ja raskausaikana paino ei noussut, enemmänkin laski vähän. Nyt kuopuksen syntymän jälkeen homma on taas täysin karannut käsistä. Paisun vaan, enkä millään saa syömisiä kuriin.
Ota lainaa ja lähde laihdutusresortiin jonnekin jenkkeihin tms, missä on kokemusta liikalihavien hoidosta. Suomessa lihavia on liian vähän, jotta tänne olisi kehittynyt mitään asiantuntemusta tai palveluita.