Ahdistaa olla näin lihava...

Vierailija kirjoitti:

Jos et hallitse syömistäsi, on sinulla selkeästi syömishäiriö, mikäli elimelliset syyt on suljettu pois. Ja silloinhan leikkausta ei edes pitäisi ehdottaa, vaan pääkopan pitää olla kunnossa.

Etsi yksityispuolelta syömishäiriöihin erikoistunut spesialisti, joka kirjoittaa sinulle lähetteen terapiaan?

Olisiko siis lääköri vai ravitsemusterapeutti vai mikä?

:( kirjoitti:

Painan siis 160 kg ja voitte uskoa että ahdistaa! Joo, yritän laihduttaa koko ajan, mutta en millään onnistu hallitsemaan syömisiä. Alan jo epäillä, että päässä on jotain vikaa. Miten homma muka voi olla in vaikeaa, kun muutkin siihen pystyvät? Mikä minussa on vialla? Liikuntaa harrastan, mutta ei se laihduta, pitää vain kuntoa yllä. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta ei tarpeeksi.

Kysyin lääkäriltä, saako tähän asiaan julkiselta puolelta mitään apua asiaan, mutta mitään ei ole tarjolla. En ole lääkärin mukaan syömishäiriöinen, joten sen alan apua en saa. Jos haluaisin lihavuusleikkaukseen, pääsisin siihen prosessiin ja jossain vaiheessa ENE-ryhmään naapuripaikkakunnalle, mutta en halua tuota leikkausta, kamalaa silpomista. Ja siihen prosessiin pitäisi olla todella hyvä motivaatio.

Masentaa olla tällainen epäonnistuja.

Lähde siitä, että etsit sen syyn miksi syöt liikaa. Lihavuus on leptiiniresistenssiä.

Monelle, siis yllättävän monelle, fruktoosi kiihyttää ruokahalun tappiin. Kokeile, saako hedelmien syöminen aikaan sen, että pystyt syömään vaikka ämppärillisen spagettia. Mikäli saa, sinulle sopii silloin karppaus, johon sitten liität monikirjoista probioottia, mielellään 15 bakteerikantaa ja vähintään 30 miljardia kolonisoituvaa yksikköä (tätä saat edullisesti jenkeistä, Suomesta et ollenkaan).

Mikäli syöt ahdistukseen, tunnista itsessäsi milloin olet ahdistunut ja muuta syöminen joksikin muuksi toimenpiteeksi. Tyydytä vaikka itseäsi käsin, jos et muuta keksi.

Kilpirauhasen toiminta kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Erityisesti T4V ja T3V.

Mikäli syömiseen liittyy itsetuhoisuutta, eli syö siksi, että haluaa pois masennuksesta, tunnista itsessäsi nämä tunteet ja opettele positiivinen ajattelu. Tähän voi auttaa monet eri tekniikat, mutta esimerkiksi koira voi olla erinomainen ratkaisu. Koiran kanssa kävellessä saat uusia koiraystäviäkin, joiden kanssa jutella.

Psykoterapiakin voi olla vaihtoehto. Myös sopiva vertaistuki olisi tärkeää. Muista kuitenkin, että järjetön laihduttaminen vie järjettömään lihomiseen. Lähes kaikki todella lihavat ovat laihduttaneet ja aiheuttaneet itselleen sen, että keho ei enää käytä energiaa siten kuin ennen (eli ajelee säästöliekillä). Mikäli aiot laihduttaa, ota se elämäntapamuutoksena, pieni askel kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua lannistaa kun en vaan laihdu, en sitten millään! Mikä helvetti tässä oikein mättää! Painoa huimat 92kg, ja viime kaksi viikkoa olen liikkunut kuin hullu. Viikossa yksi lepopäivä, muuten oon joka päivä ravannut BodyStepissä, BodyCombatissa, BodyAttackissa, salilla, spinningissä, lenkillä, tehnyt kotona Youtubesta kotijumppia yms. Ruokavaliosta hiilarit karsittu minimiin, en oo syönyt leipää, en pastaa, en riisiä. Lähinnä tuntuu että oon pupeltanut vaan jotakin kanaa, parsaa ja kananmunia. Vappunakin kieltäydyin rillutteluista, koska en halunnut pilata tätä hyvin alkanutta jaksoa. 

Eilen sitten hyppäsin innolla puntarille ja olin ihan varma että paino alkaisi jo kasilla alkavalla numerolla, mutta kaikkea kanssa! Puntari näyttikin 93,6 kiloa. Siis melkein kaks kiloa enemmän kuin viimeksi.

Kyllä syö naista ja lujaa! 

Tuo lisäpaino voi olla ihan vaan nestettä. Liikunnan aloittaminen tekee tuota. Paino saattaa aluksi nousta kun lihaksiin kertyy nestettä. Itselleni kävi noin. Meni monta viikkoa ennen kuin paino lähti laskuun. Älä vielä hätiköi.

Kiitos tsempistä! :) <3

Ehkä nakkaan vain koko helkatin puntarin mäkeen, heti alkoi koko touhu lannistamaan kun siinä kävin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua sitä leikkausta? kaverini on erittäin tyytyväinen, -55 kiloa vuodessa. Voi hyvin. Tiedän 3 muutakin jotka siinä käynyt - yksi lihonnut uudestaan. Tottakai täytyy HALUTA ja motivaatiota pitää olla silti mutta on suuri apu matkalla. Mieti uudestaan leikkausmahdollisuutta. Ja ota selvää heiltä jotka ovat siinä käyneet mitä mieltä ovat. Ei ole helppoa, uskon. Olen itse ottanut -15kiloa pois puolessa vuodessa ja nyt painan 80, haluaisin vielä -5 mutta näinkin on hyvä olla. Täytyy vaan yhtenä päivänä tulla päässä semmoinen tunne ja päättäväisyys että nyt helv.... riitti. Tsemppiä.

Minun mielestäni leikkaus on liian radikaali, enkä usko haluavani sitoutua siihen mitä se vaatii. Haluan syödä mahdollisimman normaalisti, ja olla hyvä esimerkki lapselleni. Olen lukenut asiasta paljon, ja jutellut muutaman leikkauksen läpikäyneen kanaaa

. Kävin myös muutama vuosi sitten keskustelemassa asiasta sisätautilääkärin kanssa, ja hän sanoi, että periaatteessa estettä ei ole, mutta että hän ei nyt ainakaan tällä hetkellä suosittele leikkausta pikkulapsiarjen keskelle. Suurin syy on kuitenkin, että en vaan halua tehdä noin isoa leikkausta, jos asian voi hoitaa muullakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen reippaasti ylipainoinen...Häpeän itseäni niin paljon, etten aina pysty lähtemään edes ovesta ulos. Siihen päälle muiden tuijotukset ja ilveilyt. Vittu. Itsemurha on ollut mielessä usein. Lihoin alunperin sairauden takia, mutta paino ei ole tippunut lääkityksen saatuani, joten syömisestä sen on johduttava. Tunnesyöjänä on vain oikeasti aivan vitun vaikea vähentää syömistä, jos kokoajan masentaa tämä olemus, ja kierre on valmis. Parhaani kuitenkin yritän. Joka päivä on taistelua ja olen jo onnistunut vähentämään ruuan määrää pysyvästi, mutten kuitenkaan tarpeeksi laihtuakseni. Kysymys on lopulta paljon suuremmasta asiasta kuin pelkkä itsekuri.

Just oli muuten Lääkärit-ohjelmassa, että itsekuri on pienin vaikuttava tekijä laihdutettaessa (kun kyseessä ongelmainen tilanne, kuten esim. ap:lla). Lekuri puhui neurohormoneista, perintötekijöistä ja aineenvaihdunnasta, jotka ovat yhdessä se ratkaisevin tekijä.

Vierailija kirjoitti:

:( kirjoitti:

Painan siis 160 kg ja voitte uskoa että ahdistaa! Joo, yritän laihduttaa koko ajan, mutta en millään onnistu hallitsemaan syömisiä. Alan jo epäillä, että päässä on jotain vikaa. Miten homma muka voi olla in vaikeaa, kun muutkin siihen pystyvät? Mikä minussa on vialla? Liikuntaa harrastan, mutta ei se laihduta, pitää vain kuntoa yllä. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta ei tarpeeksi.

Kysyin lääkäriltä, saako tähän asiaan julkiselta puolelta mitään apua asiaan, mutta mitään ei ole tarjolla. En ole lääkärin mukaan syömishäiriöinen, joten sen alan apua en saa. Jos haluaisin lihavuusleikkaukseen, pääsisin siihen prosessiin ja jossain vaiheessa ENE-ryhmään naapuripaikkakunnalle, mutta en halua tuota leikkausta, kamalaa silpomista. Ja siihen prosessiin pitäisi olla todella hyvä motivaatio.

Masentaa olla tällainen epäonnistuja.

Lähde siitä, että etsit sen syyn miksi syöt liikaa. Lihavuus on leptiiniresistenssiä.

Monelle, siis yllättävän monelle, fruktoosi kiihyttää ruokahalun tappiin. Kokeile, saako hedelmien syöminen aikaan sen, että pystyt syömään vaikka ämppärillisen spagettia. Mikäli saa, sinulle sopii silloin karppaus, johon sitten liität monikirjoista probioottia, mielellään 15 bakteerikantaa ja vähintään 30 miljardia kolonisoituvaa yksikköä (tätä saat edullisesti jenkeistä, Suomesta et ollenkaan).

Mikäli syöt ahdistukseen, tunnista itsessäsi milloin olet ahdistunut ja muuta syöminen joksikin muuksi toimenpiteeksi. Tyydytä vaikka itseäsi käsin, jos et muuta keksi.

Kilpirauhasen toiminta kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Erityisesti T4V ja T3V.

Mikäli syömiseen liittyy itsetuhoisuutta, eli syö siksi, että haluaa pois masennuksesta, tunnista itsessäsi nämä tunteet ja opettele positiivinen ajattelu. Tähän voi auttaa monet eri tekniikat, mutta esimerkiksi koira voi olla erinomainen ratkaisu. Koiran kanssa kävellessä saat uusia koiraystäviäkin, joiden kanssa jutella.

Psykoterapiakin voi olla vaihtoehto. Myös sopiva vertaistuki olisi tärkeää. Muista kuitenkin, että järjetön laihduttaminen vie järjettömään lihomiseen. Lähes kaikki todella lihavat ovat laihduttaneet ja aiheuttaneet itselleen sen, että keho ei enää käytä energiaa siten kuin ennen (eli ajelee säästöliekillä). Mikäli aiot laihduttaa, ota se elämäntapamuutoksena, pieni askel kerrallaan.

Kerro lisää tuosta fruktoositeoriasta! Olen ollut omppuhullu, nyt jostain syystä ovat jääneet lähes kokonaan, ja olen laihtunut!

-ei ap.

VLCD-valmiste Nutrilettistakin löytyy fruktoosia. Luettelen listan ensimmäiset aineet: soijaproteiini, fruktoosi, soijakuitu, glukoosisiirappi...

:( kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua sitä leikkausta? kaverini on erittäin tyytyväinen, -55 kiloa vuodessa. Voi hyvin. Tiedän 3 muutakin jotka siinä käynyt - yksi lihonnut uudestaan. Tottakai täytyy HALUTA ja motivaatiota pitää olla silti mutta on suuri apu matkalla. Mieti uudestaan leikkausmahdollisuutta. Ja ota selvää heiltä jotka ovat siinä käyneet mitä mieltä ovat. Ei ole helppoa, uskon. Olen itse ottanut -15kiloa pois puolessa vuodessa ja nyt painan 80, haluaisin vielä -5 mutta näinkin on hyvä olla. Täytyy vaan yhtenä päivänä tulla päässä semmoinen tunne ja päättäväisyys että nyt helv.... riitti. Tsemppiä.

Minun mielestäni leikkaus on liian radikaali, enkä usko haluavani sitoutua siihen mitä se vaatii. Haluan syödä mahdollisimman normaalisti, ja olla hyvä esimerkki lapselleni. Olen lukenut asiasta paljon, ja jutellut muutaman leikkauksen läpikäyneen kanaaa

. Kävin myös muutama vuosi sitten keskustelemassa asiasta sisätautilääkärin kanssa, ja hän sanoi, että periaatteessa estettä ei ole, mutta että hän ei nyt ainakaan tällä hetkellä suosittele leikkausta pikkulapsiarjen keskelle. Suurin syy on kuitenkin, että en vaan halua tehdä noin isoa leikkausta, jos asian voi hoitaa muullakin tavalla.

Olet oikeassa. Leikkauspöydälle kuolee edelleen hieman alle prosentti leikatuista. Komplikaatioita tulee todellla monelle ja esimerkiksi vitamiinit pitää syödä lopun elämää purkista. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole. Kustannuksiakaan ne eivät laske, vaikka niin ensin luultiin (Suomessa valehdellaan, että leikkaus säästää itsensä takaisin seitsemässä vuodessa, mutta sivistyneessä maailmassa tätä on tutkittu ja todettu, että ei säästä takaisin). Toimenpiteenä yhtä fiksu kuin lobotomia ja tässäkin väärä elin kohteena, sillä leikkaushan purkaa leptiiniresistenssin, joka on se pääsyy. Ratkaisu tulee lähiaikoina geeniterapian kautta, kunhan vain sopivat kohdegeenit löytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( kirjoitti:

Painan siis 160 kg ja voitte uskoa että ahdistaa! Joo, yritän laihduttaa koko ajan, mutta en millään onnistu hallitsemaan syömisiä. Alan jo epäillä, että päässä on jotain vikaa. Miten homma muka voi olla in vaikeaa, kun muutkin siihen pystyvät? Mikä minussa on vialla? Liikuntaa harrastan, mutta ei se laihduta, pitää vain kuntoa yllä. Mikä tietysti on hyvä asia, mutta ei tarpeeksi.

Kysyin lääkäriltä, saako tähän asiaan julkiselta puolelta mitään apua asiaan, mutta mitään ei ole tarjolla. En ole lääkärin mukaan syömishäiriöinen, joten sen alan apua en saa. Jos haluaisin lihavuusleikkaukseen, pääsisin siihen prosessiin ja jossain vaiheessa ENE-ryhmään naapuripaikkakunnalle, mutta en halua tuota leikkausta, kamalaa silpomista. Ja siihen prosessiin pitäisi olla todella hyvä motivaatio.

Masentaa olla tällainen epäonnistuja.

Lähde siitä, että etsit sen syyn miksi syöt liikaa. Lihavuus on leptiiniresistenssiä.

Monelle, siis yllättävän monelle, fruktoosi kiihyttää ruokahalun tappiin. Kokeile, saako hedelmien syöminen aikaan sen, että pystyt syömään vaikka ämppärillisen spagettia. Mikäli saa, sinulle sopii silloin karppaus, johon sitten liität monikirjoista probioottia, mielellään 15 bakteerikantaa ja vähintään 30 miljardia kolonisoituvaa yksikköä (tätä saat edullisesti jenkeistä, Suomesta et ollenkaan).

Mikäli syöt ahdistukseen, tunnista itsessäsi milloin olet ahdistunut ja muuta syöminen joksikin muuksi toimenpiteeksi. Tyydytä vaikka itseäsi käsin, jos et muuta keksi.

Kilpirauhasen toiminta kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Erityisesti T4V ja T3V.

Mikäli syömiseen liittyy itsetuhoisuutta, eli syö siksi, että haluaa pois masennuksesta, tunnista itsessäsi nämä tunteet ja opettele positiivinen ajattelu. Tähän voi auttaa monet eri tekniikat, mutta esimerkiksi koira voi olla erinomainen ratkaisu. Koiran kanssa kävellessä saat uusia koiraystäviäkin, joiden kanssa jutella.

Psykoterapiakin voi olla vaihtoehto. Myös sopiva vertaistuki olisi tärkeää. Muista kuitenkin, että järjetön laihduttaminen vie järjettömään lihomiseen. Lähes kaikki todella lihavat ovat laihduttaneet ja aiheuttaneet itselleen sen, että keho ei enää käytä energiaa siten kuin ennen (eli ajelee säästöliekillä). Mikäli aiot laihduttaa, ota se elämäntapamuutoksena, pieni askel kerrallaan.

Kerro lisää tuosta fruktoositeoriasta! Olen ollut omppuhullu, nyt jostain syystä ovat jääneet lähes kokonaan, ja olen laihtunut!

-ei ap.

Fruktoosilla on evoluutiossa ollut tärkeä mekanismi: satokausina, jolloin hedelmiä jne on ollut saatavilla, on niitä syömällä saatu lihottua talvea varten. Eli kesällä lihotaan ja talvella käytetään vararavintoa, jota varten evoluutiossa rasvakudoskin on tullut. Fruktoosi on makeaa ja siksi sitä käytetään todella moniin ruokiin, vauvanruoista lähtien. Monisakkaridina se kuitenkin on metabolialtaan erilainen kuin muut monisakkaridit: fruktoosi metabolisoidaan samoin kuin alkoholi ja aiheuttaa esimerkiksi rasvamaksaa. Samalla se blokkaa aivoihin meneviä signaaleita mm. kylläisyydestä ja saa syömään liikaa. Ilmeisesti leptiiniresistenssissä on kyse tästä samasta asiasta, eli tarpeeksi kauan kun on syönyt liikaa sokereita, tuottaa se leptiiniresistenssin -> lihomisen -> energian säästelyn. Pidempään en jaksa nut kirjoittaa, mutta tässä asia yleisellä tasolla: videona

on se kumma, että alkoholisteille tarjotaan riippuvuuteen apua, mutta kun oot lihava syöppö (näin kansanomaisesti sanottuna) niin pidetään vaan luuserina epäonnistujana, ja pitäis ottaa vaan itseä niskasta kiinni! jos se sillä menis, niin ei täällä meitä lylleröitä montaa olisi! kuitenkin on ihan fakta, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta! tsemppiä, mee toiselle lääkärille, tai jotain muuta kautta koitat löytää jotain tukiryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

on se kumma, että alkoholisteille tarjotaan riippuvuuteen apua, mutta kun oot lihava syöppö (näin kansanomaisesti sanottuna) niin pidetään vaan luuserina epäonnistujana, ja pitäis ottaa vaan itseä niskasta kiinni! jos se sillä menis, niin ei täällä meitä lylleröitä montaa olisi! kuitenkin on ihan fakta, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta! tsemppiä, mee toiselle lääkärille, tai jotain muuta kautta koitat löytää jotain tukiryhmiä.

Sokeri on yksi monesta tekijästä, mutta kaikki kuitenkin ovat biokemiallisia tekijöitä, joita ihmisen on vaikea itse hallita. Osa ihmisistä ovat jo mukautuneet uuteen maailmaan ja pysyvät laihoina, mutta todella monet eivät. Uudessa maailmassa kun ruokafirmojen idea on myydä mahdollisimman paljon tuotetta, eli maksimoida ihmisten syömän ruoan määrä. Tätä varten firmat palkkasi aikoinaan biokemistejä palkkalistoillensa ja tuolloin kehiteltiin järkyttävä määrä kaikenlaisia keinoja koukuttaa ihminen syntymästä lähtien. Ehkä pahin virhe koskaan oli 1950-luvulla tehty poliittinen päätös vaihtaa rasva sokereihin ja tämän lisäksi Nixonin kaudella poliittinen päämäärä tuottaa halpaa ruokaa, jotta äänestäjät ovat tyytyväisiä.

Meitä on paljon, jotka kamppailevat asian kanssa. Hae apua neuvolapsykologilta  (jos sinulla on vauva, pääset hänen vastaanotolleen)  tai uudestaan lääkäriltä, joka voi esim. kirjoittaa lähetteen mielenterveyteen erikoistuneelle sairaanhoitajalle. Et ole luuseri, et huono etkä epäonnistuja, et ole syöppö etkä ole mitenkään huonompi kuin kukaan muukaan, olet yksi meistä syömishäiriöisistä ja olet oikeutettu saamaan apua. Ja kun sinulla on pieniä lapsia, olet todennäköisesti kroonisesti väsynyt, nukut liian vähän tai katkonaisesti ja nämä kaikki edesauttavat lihomista ja lohtusyömisen tarvetta syömishäiriöisillä. Kannattaa myös tarkistuttaa ne kilpirauhasarvot, syy löytyy toisinaan sieltä.

Itse en ole halunnut leikkaukseen lähteä, mutta olen saanut apua monesta muusta asiasta. Keskusteluapua tai psykoterapiaa siis kannattaa hankkia, jotta pystyt tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, jotka saavat sinut syömään liikaa ja saat käsitellä syömishäiriön taustalla mahdollisesti olevia raskaita tai traumaattisia asioita. Joku voi tarvita  lääkkeitä taustalla olevan ahdistuksen tai masennuksen hoitoon.

Lisäksi on myös monia itsehoitokeinoja. Minua on eniten auttanut se, että lopetin laihduttamisen ja vaa'alla juoksemisen, itseni  ruoskimisen ja moittimisen. Opettelin pääsemään eroon häpeästä ja opettelin rakastamaan itseäni lihavana. Todella vaikea tehtävä, ei ihan onnistunut viikossa eikä kahdessa vaan on vienyt vuosia ja vuosia.

Olen opetellut rentoutumista cd-levyjen avulla, mietiskellyt, keskityttynyt laihduttamisen sijaista terveyteni vaalimiseen ja opettellut lempeää suhtautumista itseeni. On hyvä tehdä  joka päivä jotain pientä kivaa, liikkua kohtuullisesti eikä rääkätä itseään puolikuolleeksi.  Kannattaa opetella laskemaan kymmeneen ennen kuin haukkaa siitä suklaalevystä ja yrittää tunnistaa niitä tunteita, jotka laukaisevat ahmimisen. Hyvä ohje on myös se, että ei kiellä itseltään niitä herkkuja kokonaan, vaan opettelee kohtuutta niiden syömisessä.  Itse söin vain muutaman karkin koko pussin sijaan tai muutaman palan suklaata ja opettelin nautiskelemaan niistä. Matka on ollut pitkä ja jatkuu, mutta hyvä asia on ollut se, että paino ei ole noussut 10 vuoteen yli tietyn luvun ja on pikkuhiljaa alkanut laskea.   

Netistä ja kirjoista löytyy myös apua, erittäin hyvä sivusto on mielenterveystalo.fi, josta löytyy kaikenlaista hyödyllistä, myös ahmimiseen. 

Tsemppiä sinulle ja onnea matkalle kohti parempaa elämää! Muista, että et ole yksin!

:( kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista!

Mihinkään radikaaleihin Amerikan laihisreissuihin ei oikein ole mahdollisuutta, olen tällä hetkellä kotona vauvan ja kohta 2-vuotiaan kanssa. Enkä muutenkaan oikein usko, että tuollainen kuuriluonteisuus toimii, mutta kiitos tästäkin vinkistä.

Ongelmani on syömisen hallinta ja annoskoot. Päivisin onnistun aika hyvin pitämään kiinni säännöllisestä aterierytmistä, ja syön ihan tavallista kotiruokaa, ei juurikaan eineksiä. Annoskokojen kanssa on vaikeuksia välillä. Mutta illalla kun olen saanut lapset nukkumaan, menee ihan kamalia määriä herkkuja. En "osaa" syödä esim. yhtä suklaapatukkaa tai yhtä pullaa, vaan vedän ison suklaalevyn 10 minuutissa, tai pussillisen pullaa puolessa tunnissa. Ei minkäänlaista kohtuutta kun on herkuista kysymys. Tämä on erityisen suuri ongelma silloin kun mies on poissa (reissutyö). Tiedostan, että jotain tähän johtuvaa tunnejuttua taustalla varmaan on, mutta miten noita lähdetään selvittämään?

En ole laihdutuksen alalla mikään aloittelija. Ensimmäisen kerran olen omasta aloitteesta yrittänyt laihduttaa 5-vuotiaana, ja siitä asti homma on jatkunut. Suurimmillani olin paljon isompi kuin nykyään, ja se vasta oli täysin perseestä. Laihdutin noin neljä vuotta sitten 140 kiloon. Sen jälkeen tulin raskaaksi, ja raskausaikana paino ei noussut, enemmänkin laski vähän. Nyt kuopuksen syntymän jälkeen homma on taas täysin karannut käsistä. Paisun vaan, enkä millään saa syömisiä kuriin.

Paljon painoit enimmillään ja kuinka pitkä olet?

Upp

Up

Yhtäkkiä ei tunnukaan niin pahalta olla 83kg ja 168cm...

Mene siihen leikkaukseen jos haluat pysyä hengissä. Tuollainen ylipaino on valtava rasite.

Vierailija kirjoitti:

Mene siihen leikkaukseen jos haluat pysyä hengissä. Tuollainen ylipaino on valtava rasite.

Rasite on hyväksi sydämelle, lihaksistolle, verenkierrolle ja hapenottoelimille.

Hei uppailija, oliko joku tietty juttu johon halusit vastauksen? Tultiin juuri sisään lasten kanssa, ja alan kohta laittaa päivällistä, en ennätä vastaamaan kaikkeen nyt.

:( kirjoitti:

Hei uppailija, oliko joku tietty juttu johon halusit vastauksen? Tultiin juuri sisään lasten kanssa, ja alan kohta laittaa päivällistä, en ennätä vastaamaan kaikkeen nyt.

Joo tuohon että paljon painoit enimmilläsi, ja kuinka pitkä olet? En siis pahalla kysy todellakaan.