Miten tukea herkän pojan ( 14 v. ) itsetuntoa?

Olin herkkä lapsi ja nuori. Mulla oli ihanat vanhemmat, mutta koulukiusaaminen murskasi itsetuntoni. Vielä aikuisena kamppailen joskus itseinhon kanssa, vaikka toisaalta tiedän ettei minun tarvitsisi hävetä itseäni. Herkät ovat yleensä empaattisia ja luovia. Pelottavan iso osa ihmisistä on taas tunteettomia hirviöitä, joiden ympärillä yhteiskunta pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Mites luonto ja vaikka lintubongaus. Eiks luontoharrastajat oo usein herkkiä. En oo varma. Tai luontovalokuvaus.

Kehu koko ajan sen jotain ulkonäköpiirteitä ja osaamisalueita. Siis koko ajan samoja. Hön oppii tunnistamaan vahvuuksiaa. Esimerkiksi, että sulla onbsitten kauniin väriset ja tuuheat hiukset. (Jos siis oikeasti on se hyvä piirre)

Luontoharrastukset sopii meille herkille. Itsekkin olen aina ollut herkkä ja metsästys sekä kalastus on nuoresta asti ollut lempiharrastuksia. Hirvenmetsästys ehkä kannattaa unohtaa. Niissä porukoissa pärjääminen vaatii usein paksua nahkaa ja sietokykyä yksinkertaisille "äijille"

Näyttäkää hänelle kuvia sellaisista miehistä, kellä on mikropenis. Mielellään mahdollisimman pieni. Vain siten poika voi tuntea olonsa tyytyväiseksi.

Kiitos asiallisista vastauksista ja neuvoista. Ristiriita on vielä se, ettei poika tule kokemaan fyysistä kiusausta, koska on pitkä ja roteva, mutta herkkyys ilmenee verbaalisena " heikkoutena", minkä hyvin ymmärrän. Aiomme nyt panostaa musiikkiin ja kehua häntä, hänhän saa olla oma itsensä, oli herkkä tai ei. Ja käymme juttelemassa nuorisopsykiatrian ammattilaisten kanssa- hänen avukseen ja että saisin itsekin eväitä äitinä. Ei kaikkien tarvitse olla suupaltteja selviytyjiä, saa olla tunteellinen ja herkkäkin, ne voivat jonakin päivänä olla suurimpia vahvuuksia. Voimia kaikille samanlaisten asioitten kanssa kamppaileville: Rakastakaa, hyväksykää, rohkaiskaa. T. Ap

Sanot sinne, että rupeaa mieheksi tai sinä hakkaat sen.