Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä alkaa kostautua, että on tehnyt elämässä itsekkäästi niin kuin huvittaa?
03.05.2016 |
Olen syntyjäni itseriittoinen ja omapäinen luonne. Koko elämäni ajan vanhempani ovat yrittäneet saada minua velvollisuudentuntoiseksi, vähemmän itsekkääksi, uhrautuvammaksi. Minulle on toisteltu, että jos en pidä sukulaisiini yhteyttä, kadun myöhemmin, tai että joskus täytyy tehdä toisten mieliksi, vaikka ei yhtään huvittaa. Kuulemma tästä saa kärsiä myöhemmin, vaikka aluksi itsekkyys tuntuisikin hyvältä. Tämä oppi ei tietenkään ole mennyt perille, vaan olen tehnyt elämässä aika lailla niin kuin olen halunnut.
Olen kohta viisikymppinen, eivätkä vanhemmatkaan ole enää paikalla kertomassa, joten kysyn teiltä: minkä ikäisenä tämän vaikutuksen pitäisi alkaa? Koska on odotettavissa, että itsekäs omaan napaan tuijottamiseni koituu kohtalokseni? Hylkäävätkö ystäväni pian, menetänkö työni, tuleeko jokin jumalallinen kosto kyseeseen?
Kommentit (21)
Sinulla oli viisaat vanhemmat. Tosin miten saivat sitten tuollaisen lapsen?
Olet saattanut menettää tilaisuuksia ja asioita tietämättäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita esimerkkejä itsekkyydestäsi kuin tuo sukulaisten tapaamattomuus?
Tuntuu, että vanhempieni sukupolvessa oli paljonkin tällaista (kristillisperäistä?) ajattelua, että taivasten valtakunta on nöyriä varten ja omista tavoittesta ja arvoista joustaminen palkitaan myöhemmin. Ymmärrän sinänsä ihan hyvin, miksi näin ajateltiin: se on suojamekanismi pettymyksiä vastaan. Oma äitini joutui luopumaan todella paljosta joutuessaan koulutetusta naisesta kotiäidiksi ja yrittäjän vaimoksi, ja se oli kyllä varmasti kova pala nieltäväksi. -ap
Ei se välttämättä kostaudu ollenkaan. Tämä maailma ei ole oikeudenmukainen.
Varmaan lähes kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja itsekeskeisiä.
Olen itsekin ollut lapsuudesta lähtien mukavuudenhaluinen, itsekeskeinen ja velvollisuuksista laistava. Tämä muuttui vähän, kun tulin uskoon vuosia sitten. Sen jälkeen olen ollut palvelualttiimpi ja joustavampi.
Olet saanut tuolla suhtautumisellasi omanlaisesi elämän, joka ehkä poikkeaa siitä, mitkä olivat vanhempiesi arvot. Mutta jos itse tykkäät että asiat ovat noin hyvin, niin mikäs siinä. Varmaan olet paremmilla jäljillä nyt, kuin jos olisit tehnyt asioita vain siksi että vanhempasi niin olisivat halunneet.
Itse olen kyllä nyt viisikymppisenä alkanut huomata, että sukulaisiin ja tuttaviin on mukava pitää yhteyttä, silleen sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muita esimerkkejä itsekkyydestäsi kuin tuo sukulaisten tapaamattomuus?
En halunnut istua lapsena vanhempieni sylissä. En halunnut leikkiä serkkujeni kanssa. En ollut kiinnostunut niistä harrastuksista, musiikkityyleistä tai seurustelukumppaneista joista vanhempieni mielestä olisi pitänyt. En halunnut jatkaa vanhempieni (isäni) yritystä. En halunnut lapsia. En jaksa pitää elämässäni ihmisiä, joista en oikeasti pidä. En suostu tekemään ylitöitä. En ole ymmärtävinäni mykkäkoulua tai muuta tunteilla kiristämistä. En viitsi olla kohtelias ihmisille, jotka käyttäytyvät huonosti.
Nämä ovat aika kesyjä. Varmaan vähemmän mairitteleviakin esimerkkejä löytyisi. -ap
Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:
Ei se välttämättä kostaudu ollenkaan. Tämä maailma ei ole oikeudenmukainen.
Varmaan lähes kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja itsekeskeisiä.
Olen itsekin ollut lapsuudesta lähtien mukavuudenhaluinen, itsekeskeinen ja velvollisuuksista laistava. Tämä muuttui vähän, kun tulin uskoon vuosia sitten. Sen jälkeen olen ollut palvelualttiimpi ja joustavampi.
Maailma ei varmaan toimisi nykyisellä tavalla, jos palvelualtttiita ja joustavia ihmisiä ei olisi. Aainakin se toimisi eri tavoin. Paremmin? Huonommin? Ei ollenkaan? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita esimerkkejä itsekkyydestäsi kuin tuo sukulaisten tapaamattomuus?
En halunnut istua lapsena vanhempieni sylissä. En halunnut leikkiä serkkujeni kanssa. En ollut kiinnostunut niistä harrastuksista, musiikkityyleistä tai seurustelukumppaneista joista vanhempieni mielestä olisi pitänyt. En halunnut jatkaa vanhempieni (isäni) yritystä. En halunnut lapsia. En jaksa pitää elämässäni ihmisiä, joista en oikeasti pidä. En suostu tekemään ylitöitä. En ole ymmärtävinäni mykkäkoulua tai muuta tunteilla kiristämistä. En viitsi olla kohtelias ihmisille, jotka käyttäytyvät huonosti.
Nämä ovat aika kesyjä. Varmaan vähemmän mairitteleviakin esimerkkejä löytyisi. -ap
Ok. Yhtä hyvin voisi kysyä että milloin ihmiset jotka kuuntelevat sitä musiikkia jota käsketään, kärsivät ihmisten seurasta joita eivät voi sietää, tekevät ylitöitä vaikkeivat jaksaisikaan, harrastavat jotain mikä ei kiinnosta, saavat sitten sen mahtavan palkinnon noista uhrautumisistaan?
En halua sellaiseen taivaaseen missä Jeesus setä antaa kirkkaan kruunun päähäni kun olen kärsinyt ja nöyristellyt turhan takia. Todennäköisesti se kruunukin on sellainen tötteröhattu missä lukee aasi.
Vierailija kirjoitti:
Olet saanut tuolla suhtautumisellasi omanlaisesi elämän, joka ehkä poikkeaa siitä, mitkä olivat vanhempiesi arvot. Mutta jos itse tykkäät että asiat ovat noin hyvin, niin mikäs siinä. Varmaan olet paremmilla jäljillä nyt, kuin jos olisit tehnyt asioita vain siksi että vanhempasi niin olisivat halunneet.
Itse olen kyllä nyt viisikymppisenä alkanut huomata, että sukulaisiin ja tuttaviin on mukava pitää yhteyttä, silleen sopivasti.
Joo, ihan totta.
En ole sinänsämikään erakko vaan minulla on itse asiassa aika laajakin ystäväpiiri. Sukulaisten kanssa en ole koskaan löytänyt yhteistä säveltä, ja naimattomana ja lapsettomana ei ole ollut varsinaista painettakaan. Sukulaisissahan on juuri se, ettei niitä voi valita, ja syystä tai toisesta esimerkiksi serkkuihini ei ole sattunut yhtään minun henkistäni tyyppiä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita esimerkkejä itsekkyydestäsi kuin tuo sukulaisten tapaamattomuus?
En halunnut istua lapsena vanhempieni sylissä. En halunnut leikkiä serkkujeni kanssa. En ollut kiinnostunut niistä harrastuksista, musiikkityyleistä tai seurustelukumppaneista joista vanhempieni mielestä olisi pitänyt. En halunnut jatkaa vanhempieni (isäni) yritystä. En halunnut lapsia. En jaksa pitää elämässäni ihmisiä, joista en oikeasti pidä. En suostu tekemään ylitöitä. En ole ymmärtävinäni mykkäkoulua tai muuta tunteilla kiristämistä. En viitsi olla kohtelias ihmisille, jotka käyttäytyvät huonosti.
Nämä ovat aika kesyjä. Varmaan vähemmän mairitteleviakin esimerkkejä löytyisi. -ap
Ok. Yhtä hyvin voisi kysyä että milloin ihmiset jotka kuuntelevat sitä musiikkia jota käsketään, kärsivät ihmisten seurasta joita eivät voi sietää, tekevät ylitöitä vaikkeivat jaksaisikaan, harrastavat jotain mikä ei kiinnosta, saavat sitten sen mahtavan palkinnon noista uhrautumisistaan?
En halua sellaiseen taivaaseen missä Jeesus setä antaa kirkkaan kruunun päähäni kun olen kärsinyt ja nöyristellyt turhan takia. Todennäköisesti se kruunukin on sellainen tötteröhattu missä lukee aasi.
:D Mikä mielikuva tuo aasikruunu. "Kiitti, Jesse..." -ap
Vanhat päivänsä kannattaa tolla elämäntyylillä suunnitella hyvin. Muuten päätyy johonkin laitokseen makaamaan paskaisissa vaipoissa. Ja jos sairastuu sairauteen joka vie ymmärryksen niin siinä on ihan muiden armoilla sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin toisten vietävissä täysin vuoteni 18-25, ja sen jätettyäni vielä viisi vuotta kykenemätön sanomaan "EI.".
Nyt kolmikymppisenä, olen oppinut, että itsekkyys on sallittua, tervettä ja jopa hyvää. Vieläkin on kyllä vaikeuksia, koska koen edelleen hetkittäin olevani huono ystävä, jos kieltäydyn lähtemästä johonkin, vain koska en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat päivänsä kannattaa tolla elämäntyylillä suunnitella hyvin. Muuten päätyy johonkin laitokseen makaamaan paskaisissa vaipoissa. Ja jos sairastuu sairauteen joka vie ymmärryksen niin siinä on ihan muiden armoilla sitten.
Jep, en todellakaan ole jäämässä muiden armoille mihinkään laitokseen, ellei sitten jokin hyvin yllttävä onnettomuus iske.
Tosin kommenttisi on sikäli outo, että elämänsä viimeiset vuodet kannattaa suunnitella hyvin, oli elämäntyyli minkälainen tahansa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhat päivänsä kannattaa tolla elämäntyylillä suunnitella hyvin. Muuten päätyy johonkin laitokseen makaamaan paskaisissa vaipoissa. Ja jos sairastuu sairauteen joka vie ymmärryksen niin siinä on ihan muiden armoilla sitten.
Jos ymmärrys menee, niin samahan se on kenen vietävissä on.
Samoissa paskoissa maataan, ellei lapset kotiinsa ota (eikä ne ota, tulevat käymään tunniksi äitienpäivänä ja jouluna..)
Kyllä se vielä... ihan kohta... lähivuosina...
Kiltteyteni kostautuu koko ajan, tässäkin hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin toisten vietävissä täysin vuoteni 18-25, ja sen jätettyäni vielä viisi vuotta kykenemätön sanomaan "EI.".
Nyt kolmikymppisenä, olen oppinut, että itsekkyys on sallittua, tervettä ja jopa hyvää. Vieläkin on kyllä vaikeuksia, koska koen edelleen hetkittäin olevani huono ystävä, jos kieltäydyn lähtemästä johonkin, vain koska en jaksa.
>]Itse olin toisten vietävissä täysin vuoteni 18-25
Mites ennen tuota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita esimerkkejä itsekkyydestäsi kuin tuo sukulaisten tapaamattomuus?
En halunnut istua lapsena vanhempieni sylissä. En halunnut leikkiä serkkujeni kanssa. En ollut kiinnostunut niistä harrastuksista, musiikkityyleistä tai seurustelukumppaneista joista vanhempieni mielestä olisi pitänyt. En halunnut jatkaa vanhempieni (isäni) yritystä. En halunnut lapsia. En jaksa pitää elämässäni ihmisiä, joista en oikeasti pidä. En suostu tekemään ylitöitä. En ole ymmärtävinäni mykkäkoulua tai muuta tunteilla kiristämistä. En viitsi olla kohtelias ihmisille, jotka käyttäytyvät huonosti.
Nämä ovat aika kesyjä. Varmaan vähemmän mairitteleviakin esimerkkejä löytyisi. -ap
Sinä olet rakentanut elämän, joka on hyvä sinulle. Toisenlaisilla valinnoilla olisit saanut asioita, joista joku muu tulisi onnelliseksi -sinulle ne eivät kuitenkaan olisi olleet oikeita.
Älä murehdi asiaa. Jos et ole varsinaisesti koskaan satuttanut ketään, tuskin on mitään "karmaa", jolla olisi mitään koskettavaa. Eikä sillä, että synnitön meistä olisi kukaan.
Itse olen 44 ja samaa on toitotettu.
Vaikutusta ei ole vielä nähtävissä tälläkään suunnalla.