Ammatillisuus kasvatustyöntekijä - nuori suhteessa? Voiko olla yhteydessä vapaa-ajalla?

Voiko tällaisissa tilanteissa olla soveliasta muu kuin ammatillinen ja työajalla tapahtuva yhteydenpito? Itse olen avustavassa kasvatustehtävässä ja tavannut nuoria 16-19 vuotiaita, joilla on asiat tosi huonosti. Yhteinen sävel, ja luottamus on löytynyt ja sen seurauksena riittämätön tunne. Tuntuu kurjalta saada vaikka illalla työkännykkään viesti, että on paha olla ja pitäisi jutella jonkun kanssa, niin pitäisi odottaa aamuun ja työajan alkuun että voi vastata. Pari ihmistä on sellaisia, että mielelläni ottaisin heidät kotiini silloin tällöin vaikka kahville. Heillä kun ei välttämättä ole mitään kokemusta normaalista kodista, vaikka olisivat jo täysi-ikäisiä.

Joka tapauksessa mitä mieltä olette? Itsellä on isoja ristiriitoja omassa päässä suhteessa ammatillisuus/inhimillisyys. Pitääkö olla välittämättä asiakkaista työajan ulkopuolella? Tietysti mukaan tulee oma jaksaminen yms. mut jos itsestäkin tuntuu että se antaa enemmän kuin ottaa, niin onko silti sidottu työaikoihin? Entä jos työkännykkään tulee hätätapaukselta vaikuttava viesti, eikä meillä ole minkäänlaista päivystystä? En ole uskaltanut asiasta edes työpaikalla kysyä, kun muilla ei tunnu olevan samansuuntaisia ajatuksia.