Toiveena vauva-blogi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn muuten samalla klinikalla, kun blogin pitäjä. Tuo 6 kuukauden jakso on nimenomaan aikalisä, joka annetaan jos siihen katsotaan aihetta ja jonka tarkoituksena on, että elämä saadaan kuntoon. Ei niin, että hoidot alotetaan puolen vuoden päästä, samalla kun laitetaan elämä risaiseksi. Elämäntilanne jossa on yksin, ei ole koulutusta, ei ammattia, ei työpaikkaa ja asuu taloudellisen tilanteen ajamana kimppakämpässä (ei minkään ideologian, koska niitäkin löytyy), takana yliannostuksia vajaan vuoden takaa, osastojakso, diagnooseja ja niistä uusin parin kuukauden takaa, ei kyllä kenenkään mielestä vaikuta tasapainoiselta kasvuympäristöltä lapselle. Siitä en tiedä kuuluuko siihen seurantajaksoa jos on saanut tuon aikalisän, mutta ilmeisesti ei. Ja siis tuo ei edelleen tarkoita sitä, että joku olisi epäkelpo vanhemmaksi, vaan sitä, että elämäntilanne ei ole juuri tällä hetkellä sellainen, että siihen mahtuu lapsi. 

Samalla kyseisellä klinikalla myös puututtiin huikeaan 2 kilon ylipainooni ja suositeltiin vähintään sen pudottamista, koska kuulema kahdella kilollakin olisi merkitystä hoitovasteeseen. 

Tää pistää klinikan aina vain kummallisempaan valoon. MIKSI ja MITEN N ja M ovat saaneet klinikalta niin pitkään erityiskohtelua. Rahalla?

Minä olen käsittänyt, että julkisella ollaan tarkkoja siitä maksimi-bmi:stä, kun taas yksityisellä ei niinkään. Kun yksityisellä kuitenkin asiakas itse maksaa koko roskan, niin voidaan kertoa yli- ja alipainon merkityksestä raskautumiselle, mutta ei kieltäydytä hoitamasta.

En sitten kyllä välttämättä sanoisi kauhean hyväksi palveluksi, jos tehdään kalliita toimenpiteitä siitä huolimatta, että onnistuvuustodennäköisyys olisi pieni painon vuoksi.

Onhan näitä monia tapauksia, jossa pelkästään normaalipainoon pääseminen yli- tai alipainosta ovat saaneet lapsettomuusongelman ratkeamaan itsestään, eli on alkanut se synnytykseen päättyvä raskaus. Että sikäli itse jos miettisin itseäni tuohon tilanteeseen, niin yrittäisin kaikin keinoin päästä edes lähelle normaalipainoa, kun koko homma saattaisi olla kiinni vain siitä.

Mutta eipä sillä... Omana lapsettomuusaikana kuuluin yhteen lapsettomuusryhmään, jossa keskusteltiin yleisesti tahattoman lapsettomuuden fiiliksistä, lapsettomuushoidoista yms. Ryhmässä oli muutama, jotka muiden tapaan kertoivat pieleen menneistä lapsettomuushoidoista ja niistä surullisista fiiliksistä, mitä lapsettomuus aiheutti. Ja näitähän vertaistuellisesti symppasi aina siihen asti, kunnes yksi kommentoi "menee rahaakin niin, jos saisi tän röökinpolton vaan lopetettua niin säästäisi siinäkin vähän :/" ja toinen toteamassa samoja fiiliksiä :)

Tietääkö kukaan muuten onko klinikka edelleen se sama mikä se on ennenkin ollut? En ole koko blogia lukenut ja kuulema siellä on myös suuri luuta käynyt ja tekstejä kadonnut, joten olen voinut tämän kohdan missata. Vähän epäilyttää kyllä kyseisen puljun etiikka...

Kyllähän yksityisellä se erikoiskohtelu on loppupeleissä helppo hankkia. Jos ei raha pelkiltään riitä niin lääkäri voi silti myöntyä jos henkilö on ns. taitava puhumaan. 

Voisin ainakin kuvitella että pakko olla hyvin taitava tuon N:n puhumislahjoiltaan, jotta on saanut luvan jatkaa hoitoja aina vaan yliannostusten ja muitten juttujen jälkeen. Kun ainakin omissa jutuissana blogissa väittänyt aina kertoneensa lääkärille tilanteen että missä mennään ja mitä on tapahtunut.

Yksityisellä on aina helpompi joustaa kuin julkisella joka kustannetaan verovaroista ja jossa siten on oltava hyvin tiukkoja kriteerien kohtelun tasa-arvoistamiseksi.

Minusta klinikan "etiikkaa" on turha ja epäreilu arvostella. Klinikoilla on kyllä etiikkaa ja moraalia. Se vaan kuitenkin on niin, että jos ihminen puhuu kallonkutistajalle mitä tahtoo, kallonkutistaja kirjoittaa siitä todistuksen, että hyvin menee. Ei siinä hirveästi kukaan voi alkaa kyseenalaistamaan "parhaan" asiantuntijana lausuntoja.

Siis samaan tapaan, että kappas, itsenäisyyspäivää edeltävä maanantai on työpäivä. Sairastutaanpas silloin. Lääkäri ja terveydenhoitaja varmasti epäilee sairastapauksia, mutta minkäs sille voi kun potilas valittelee oloa (olin influenssan takia päiviä poissa jo viime viikolla, tarvitsin uuden todistuksen maanantaina, mutta pulju oli ylibuukattu ja jouduin menemään yksityiselle, jossa lääkäri muuten iski kuumemittarin kainaloon ennen kuin suostui kirjoittamaan saikkua), joten pakko se on kirjoittaa saikkua. Myös työntekijä epäilee katoa työpaikalla, mutta minkäs sille voi, kun kaikki kiikuttaa lääkärin määräämää saikkua. 

Klinikat vaativat mielenterveysasioissa niitä hoitavilta lääkäreiltä lausunnot, että hoitoja voi jatkaa. Alapäätä hoitavien lääkärin on pakko uskoa mitä yläpäätohtorit sanovat. 

Luin ajankulutukseksi tässä sairastaessani blogin tekstejä ihan alusta. Aika rankkaa on ollut jo silloin yhteiselämä, kun mies sai kuulla olevansa viallinen yksilö (ei tuottanut kassit tarpeeksi kamaa) ja, että pitäisi pistää vaihtoon. Koko elämä sen perusteella pyöri lapsen saamisessa. Yhtä juttua kuitenkin edelleen ihmettelen. Siis blogin kirjoittaja on puhunut hakeutuvansa hoitoihin tammikussa (nyt myöhemmin on miettinyt jos ei sinne menisikään), mutta kuinka hoidot on tarkoitus rahoittaa? Oikeus spermaan ja kaksi olkea maksaa kuitenkin noin 1700. Sen jälkeen IVF maksaa noin 2600 (ICSI enemmän). Kaikki ylimääräiset ultrat maksaa aina noin 100 euroa lisää. Lääkkeet, joista "itsellinen" nainen ei saa korvauksia reilu 1000 euroa. Jos alkioita tulee yhtään yli, sitten niiden pakastuksesta maksetaan reilut 300. Alkioiden jatkoviljely 5. päivään saakka 500 euroa ja jos yhtään haluaa alkiokuoren avausta tai liimaa, euroja tulee vain lisää. Vaikka siis kaikki menisikin lyhyemmän kaavan mukaan, hintaa projektille tulisi karkeasti noin 6000 euroa. Käsittääkseni blogin kirjoittajalla ei kuitenkaan ole säästöjä? Puhui joskus tekevänsä kovasti töitä ja säästävänsä sitä varten, mutta käsittääkseni ei ole nyt töissä? Ja on luovuttu autosta ja muuttamassa kimppakämppään taloudellisen tilanteen takia. Siis tietysti sehän on kanssa mahdollista, että tekee ratkaisut säästöt mielessä, mutta ainakaan sitä kuvaa en itse blogista saanut.

Työntekijä = työnantaja

Itse jonkun verran bipoa häiriönä tuntevana sanoisin, että hypomaniassakin (puhumattakaan täydestä maniasta) alkaa velatkin muuttua saataviksi, joten N:llä ei välttämättä ole realistista käsitystä taloudellisesta kyvystään huolehtia klinikan maksuja. Lisäksi kun on aika pakkomielteinen tuon lapsiasian kanssa, niin se voi olla asia johon hän kuvittelee repivänsä jostain rahat, ja nimenomaan JOSTAIN, järkeä ei suunnitelmassa tartte olla ollenkaan.

Sitäpaitsi puhua/kirjoittaa voi ihan mitä tahansa. Eli vaikka tietäisi olevansa ihan umpikusessa taloudellisesti niin mikään ei estä väittämästä, että hoitoihin ollaan menossa. No moraali joo, mutta eihän se ennenkään ole estänyt?

Jahas rouva munchausen osastolla taas. Eikö tuollapäin muka ole mitään psykiatrista päivystystä?

Ilmeisesti Jorvin päivystys hoitaa nekin.

Musta tuntuu vaan uskomattomalta että aina on muka joku paska hoitsu.

Totta hemmetissä ne joutuu enemmän jututtaa näitä mt tapauksia päivystyksessä kun se arviointi siitä tilasta, pystyykö odottamaan aamuun, on vaikeampaa kuin vaikka akuutin vtin toteaminen.

Eikä ensiavussa yleensä toimi mt puolen hoitajia, kun valtaosan uskon olevan fyysisesti sairaita.

Nyt on taas osastolla...

Hieno homma että haki itse apua ennenkö veti taas lääkepurkin naamaan.

Mutta ei voi kuvitellekaan että tammikuussa jatkais hoitaja eikä taida olla edes rahaa.

millon muuttaa sinne kummipoikansa luokse

Vierailija kirjoitti:

millon muuttaa sinne kummipoikansa luokse

Tämän kuun lopussa kai.

Onkohan nyt ihan paras hetki muuttaa lapsiperheen luo asumaan? Eikö lapset ole aika herkkiä tuollaiselle psyykkiselle oireilulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millon muuttaa sinne kummipoikansa luokse

Tämän kuun lopussa kai.

Onkohan nyt ihan paras hetki muuttaa lapsiperheen luo asumaan? Eikö lapset ole aika herkkiä tuollaiselle psyykkiselle oireilulle?

Niinpä. Tuo lapsiperheen kanssa yhteiseen talouteen muuttaminen saa kyllä kaikenlaiset varoitusvalot vilkkumaan - tuntuu että riski että kaikki menee päin mäntyä ihan jokaisen osalta on aika iso, liian iso että itse viittisin ottaa jos kysymys olis minun lapsestani. Se on kuitenkin se joka voi tilanteeseen vähiten vaikuttaa. Miten pikkulapsiarki stressaa epävakaata ja miten epävakaus epävakauttaa myös lapsen ympäristön ja vie perusturvallisuudentunteen? Tämä jää nyt nähtäväksi.

Eihän hän muutenkaan koskaan mieti edes oman mahdollisen lapsensa pärjäämistä, aina vaan rähjää siitä kuinka hän ITSE pärjää kyllä lapsen kanssa ja apua saa kyllä jos esim. Alkaa taas joku mania kausi. Eihän N välitä siitä mitä lapsi tuntee ja ajattelee. Tai siis eihän hän edes halua lasta, haluaa vain olla raskaana ja saada vauvan, vauvan jonka tulevaisuus on mietitty rippipukua myöten valmiiksi, vauvan jolla ei ole mahdollisuutta saada omaan persoonaan ja luonteeseen sopivaa kasvatusta ja huolenpitoa, sillä kaikki on jo mietitty valmiiksi tietämättä tämän luonteenpiirteistä mitään. Niinkun ei voikkaan tietää ennenkun lapsi syntyy, mutta silloin ei myöskään voi suunnitella lapsen elämää etukäteen niinkuin N kehuu tehneensä. Kaikki on suunniteltu valmiiksi mutta silti N tuntuu ajattelevan vain raskaus ja vauva-aikaa, ei tunnu tajuavan että lapselle voi jäädä syvätkin arvet esim. jos mamma onkin viikon sairaalassa kun yritti tappaa itsensä yms. tärkeintä on vaan se että N itse pärjää tai sitten saa apua, eihän sillä lapsella niin väliä ole vaikka saisikin loppuelämäkseen traumat. Onko N ikinä kirjoittanut haaveilevansa muusta kuin vauvasta ja raskaudesta? Pitäsköhän jonkun kertoa sille että niin ne lapsetkin joskus kasvaa ja alkaa tajuamaan paljonkin asioita mitä ympärillä tapahtuu, sitten et voikkaan sitä pikku perttiä heitellä hoitajalta toiselle kun mamilla on vauhti tai mania kausi tai muuten vaan vituttaa.

Tiedän yhden naisen jonka äiti tappoi itsensä, hän on edelleen julmetun katkera (oli 2-3v tapahtuma-aikana) siitä.

Lisäksi on vaikeaa jos miesystävä jättää.

"Tuli liian varhain koettu keskenmeno ja kaikki vain romahti."

Näin N vuodesta 2015...mikä on liian varhain koettu keskenmeno? Eikö se oo sitä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa se tapahtuu, näin niinku normijärkisenä ajateltuna??

Vierailija kirjoitti:

"Tuli liian varhain koettu keskenmeno ja kaikki vain romahti."

Näin N vuodesta 2015...mikä on liian varhain koettu keskenmeno? Eikö se oo sitä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa se tapahtuu, näin niinku normijärkisenä ajateltuna??

N on ollut koko ajan sitä mieltä että mielummin synnyttää kuolleen vauvan jota saisi pitää sylissä ja haudata, sen sijaan että menisi kesken kärsimättä solumöykyn kokoisena...

On kyllä melkoisen vaikea ymmärtää. Korostuu vaan N:n pakkomielle saada vauva, muusta viis.

Uusimman postauksen (tänään) mietteitä:

Ero oli ehdottomasti elämäni paras päätös tähän mennessä. Ja asia jota varmaan loppuelämäni kadun oli aikoinaan edes mennä naimisiin. Mutta se on elettyä elämää, se on historiaa jota voi kuitenkin lämmöllä muistella. Vaikka suhde päättyi ikävällä tavalla, pettämiseen ja valehteluun niin oli meijän suhteessa paljon hyvää ja arvokasta. 

N:n mielestä M on varmasti ainoa syypää tuon liiton epäonnistumiseen, sillä peiliin ei voi tietenkään katsoa. M ei pysynyt vierellä vaikka kuinka lupasi, siitähän N aina ulisee. Mikä N:n vastuu tilanteessa sitten on? Uhkaili itsemurhalla, "yritti" monta kertaa, käyttäytyi kuin mikäkin tunnevammainen psykopaatti ja miehen olisi pitänyt kaikki se kestää koska "mun diagnoosit eli ei mun vika, ja lupasit pysyä vierellä!". Vähemmästäkin ihminen uupuu, varmasti M tunsi itsensä pelkäksi orjaksi, roskakoriksi ja siitoskoneeksi. N:ää varmaan vitutti vielä sekin, että koko lapsentekoprojektissa vika oli vain hänessä itsessään, omissa munasoluissa eikä suinkaan M:n sukusoluissa. Onneksi M nyt on onnellisessa suhteessa paremman naisen kanssa, joka kohtelee toista kuten kuuluukin. Onnea heille, ja toivottavasti saavat oman pikku perheensä (jos huhut pitää paikkansa) :)

Mitä tekee osastolla ihminen, joka sanoo olevansa onnellinen ja elävänsä elämänsä parasta vuotta?

Ero oli kyllä hyvä juttu molempien osapuolten kannalta. M oli N:lle kaiken sekoilun mahdollistaja ja M kärsi varmasti valtavasti kaikesta itsetuhoisuudesta ja jatkuvasta ambulanssi-osastokierteestä. N oli ilmeisesti uhkaillut erolla monesti mutta tuskin oikeasti uskoi että eroa tulisi.

Toivotaan ettei uusi asumisjärjestely ole N:lle seuraava mahdollistaja.

M jätti mutta ero oli N:n paras päätös... selvä.