Lue keskustelun säännöt.
Toiveena vauva-blogi
03.05.2016 |
Täällä oli joitakin kuukausia sitten paljon keskustelua tästä blogista ja sen kirjoittajasta. Viime aikaiset kuulumiset näytti niin hyvältä varsinkin aiempaan verrattuna, että ajattelin aloittaa hyvän mielen ketjun tästä. Minä ainakin tulin hyvälle tuulelle, vaikka viimeisin ahmimis-postaus ei olekaan mitenkään iloinen. Mutta muutoin siellä kirjoittelee aivan kuin toinen ihminen! :)
Kommentit (2566)
Mua ihmetyttää moni muukin asia, joista noin pitkään lapsettomuudesta kärsinyt on tietämätön.
Jotenkin ahdistavalta tuntuu nuo muistelut, toivoisin että pääsisi _oikeasti_ eteenpäin elämässään.
Olen itsekin joutunut lapsettomuuden takia hoitoihin vuosien (8v) yrittämisen jälkeen ja luulen että jos mun psyykeeni ei olis kestänyt lapsettomuutta/hoitoja, olisi mies laittanut stopin hetkellisesti yrittämiselle.
Luulisi N:n läheisistä löytyvän ihmisiä jotka ei pelkästään kannusta yrittämään, vaan ottamaan aikaa itselle. Tosin eri asia kuunteleeko N keneltäkään tuollaisia neuvoja.
N väittää että on hyväksynyt lapsettomuuden mutta silti yrittämisiä jatketaan ja vauvoista haaveillaan joka toisessa postauksessa.
Myös se on jäänyt mietityttämään että eikö N halua lasta, vaan vain vauvan. Joka kerta on puhuttu vaan raskautumisesta ja vauvoista.
Miten psyyke kestäisi - eritoten yksinhuoltajana esim. koliikkivauvan, vähäiset yöunet (jossain postauksessa sanoi että tarvii määrän x unta), uhmat, mahdollisesti hankalan teini-iän, kiukuttelut, sen että lopulta lapsi hankkii oman elämän aikuistuessaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anonyymi16. marraskuuta 2016 klo 9.24
Ootko miettiny mitem reaagoisit jos Mikko joskus saa lapsen jonkun naisen kanssa? Olisitko katkera? Itse varmaan olisin, enkä todellakaan voisi olla onnellinen toisen puolesta.
Vastaa
Vastaukset
Toiveena vauva.16. marraskuuta 2016 klo 10.24
Jooo en mä onnellinen ainakaa vois ikinä olla. Kaiken sen jälkeen miten valehteli ja petti niin sen takii jo olisin katkera et se eläis onnellisena jotain sen unelma elämää, jota ei oo kyllä mun mielestä ansainnu.. :( :D
Anonyymi18. marraskuuta 2016 klo 20.47
En nyt halua pahoittaa mieltäsi mutta minun käsitykseni mukaan he odottavat jo yhteistä lasta ja viikotkin taitaa olla jo aika pitkällä. Tai ainakin sen kuvan sain kun nyksän facebook sivuja kurkkasin... mutta en tiedä sitten varmaksi
Toiveena vauva.18. marraskuuta 2016 klo 22.22
toivon sydämeni pohjasta ettei mari saa enää yhden yhtä lasta.. En voi muuta sanoa.
--
Hohhoh. Itse ainakin toivon M:lle onnellista, vakaata parisuhdetta ja omia lapsia. :) On ansainnut sen ja enemmänkin, ainakin N:n tekstien perusteella.
Miksi Mari ei sais saada lasta? Lieköhän edes koskaan jutellut tai esittäytynyt Nooran kanssa, mikäli yhtään näitä tapauksia tunnen omasta elämästäni.
Jos henkilöltä itseltään kysytään niin ei varmaan kukaan saisi saada lasta, paitsi hän - tai siis vauvaa.
Katkeraa tekstiä siitä miten M on päässyt elämässään eteenpäin. N junnaa paikoillaan varmaan hamaan loppuun asti.
M ja M, heille toivon molemmille pelkkää hyvää ja onnea. M on saanut kestää paljon aiemmassa parisuhteessaan.
Samoin täältä toivotetaan pelkää hyvää M&M ja onnittelut jos huhu tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka ihanaa, jos tuo huhu on totta! Sydämestäni toivon Mikolle, että hänestä tulee pienen nyytin isä. Nopeasti on näköjään tärpännyt, kun vaan löytyi lisääntymiskykyinen puoliso.
Mitä mitä ❔❓
Pitääkö nyx tuo paikkansa että olette saamassa vauvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huhu pitää paikkaansa, niin ei varmasti oo mikolla ollut tunteita vuosiin enää n:ää kohtaan. Voin vaan kuvitella miten pahalta n:stä tuntuu jos m oikeasti nyt saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Jos huhu pitää paikkaansa, niin ei varmasti oo mikolla ollut tunteita vuosiin enää n:ää kohtaan. Voin vaan kuvitella miten pahalta n:stä tuntuu jos m oikeasti nyt saa lapsen.
Näin nyt asiaa sivuten, eroava yleensä on mielessään työstänyt eroa jo pitkään ennen asian ilmoittamista. Näin eron konkreettisesti tapahtuessa on työstämisessään paljon pidemmällä kuun jätetty, jolle asia on voinut tulla ihan puun takaa.
Ja kun asiaa on jo työstetty, niin on helpompi jatkaa elämässään eteenpäin. Tämähän sitten yleensä näyttää siltä, kuin eronnutta ei olisi koko edellinen parisuhde kiinnostanut / siirtyy "liian nopeasti" uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin mahdollista ettei tunteita ole ollut. Mutta mikä kynnys on jättää epätasapainoinen henkilö, jolla muutenkin rankkoja asioita elämässään.
M ei ole ollut itsekäs vaan ajatellut N:n tunteita liikaakin.
Hyvä että on viimein alkanut elää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jos huhu pitää paikkaansa, niin ei varmasti oo mikolla ollut tunteita vuosiin enää n:ää kohtaan. Voin vaan kuvitella miten pahalta n:stä tuntuu jos m oikeasti nyt saa lapsen.
Uskon kyllä että tuntuu pahalta, mutta eikö N ole jo pidempään tiennyt että isompi vika on hänen puolellaan? Jos siis 2x luomusti saanut raskauden alulle ja 3x käytetty siittiöitä onnistuneesti niin on se kuitenkin merkki siitä että toisen kanssa luomuraskaus on mahdollinen. Jos M&M on molemmat olleet valmiit antamaan vauvan tulla niin heidän ratkaisunsahan se on.
Ei se mahdollinen uusi vauva ole Nltä pois, juu ois nopeasti toimittu, mutta eiköhän tuntis samoin vaikka 5v päästäkin..
Jos ja kun N joskus on tasapainoinen ja realistinen niin hänestä voi tulla ihan hyvä äiti. Tällä hetkellä nämä "kyllä diagnoosilla on hyviä äitejä, joo on mutta tukiverkko, en halua lasta parisuhteessa"-lausunnot saa kyllä vakuuttuneeksi ettei rahkeet riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näytä harmittavan mikään uuden postauksen perusteella ;)
Miten sekaisin voi ihminen olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä harmittavan mikään uuden postauksen perusteella ;)
Sokeakin näkee, että harmittaa ja harmittaa niin paljon, että suoni katkeaa päässä. Mä en usko hetkeäkään, etteikö ko. ihminen olis täynnä katkeruutta ja vihaa. Mieti nyt, M lähti, eikä jäänyt tuohon kakkaan ikuisiksi ajoiksi. Näin miehenä ymmärrän kyllä miksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä harmittavan mikään uuden postauksen perusteella ;)
Sokeakin näkee, että harmittaa ja harmittaa niin paljon, että suoni katkeaa päässä. Mä en usko hetkeäkään, etteikö ko. ihminen olis täynnä katkeruutta ja vihaa. Mieti nyt, M lähti, eikä jäänyt tuohon kakkaan ikuisiksi ajoiksi. Näin miehenä ymmärrän kyllä miksi...
Siihen vielä se, jos M saa lapsiakin jonkun toisen kanssa ja on onnellinen. Varmasti N repii perseensä kun M "kehtaa tehdä lapsia jonkun toisen kanssa" kun N on samaan aikaan surkeana. Ihan varmana sysää viat taas muiden niskoille. Niin kovasti omasta kusipäisyydestäänkin syyttää aina muita tai diagnoosejaan. Ihan mielenvikainen ämmä.
Tässä tyypissä on jotain samaa itsensä Johanna Tukiaisen kanssa.
Vikoja löytyy mutta syytetään muita, eletään harhoissa.
Ihmettelen noita ultrakuvia kehyksissä ja kynttilöitä enkelivauvoille.
Olen itsekin saanut varhaisia km ja ne ovat todella yleisiä. Useimmathan eivät edes tiedä olevansa raskaana ja saaneensa km.
Ei ole itselle tullut mieleenkään sytytellä kynttilöitä syntymättömille lapsille niillä viikoilla, koska tiedostin että ne eivät olisi olleet elinkelpoisia ja eivät siinä vaiheessa edes vielä lapsia.
Toki ymmärrän että jos saa tietää olevansa raskaana ja se meneekin kesken, niin on surullinen. Mutta noilla viikoilla millä esim. N on mennyt kesken niin se on todella yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä harmittavan mikään uuden postauksen perusteella ;)
Sokeakin näkee, että harmittaa ja harmittaa niin paljon, että suoni katkeaa päässä. Mä en usko hetkeäkään, etteikö ko. ihminen olis täynnä katkeruutta ja vihaa. Mieti nyt, M lähti, eikä jäänyt tuohon kakkaan ikuisiksi ajoiksi. Näin miehenä ymmärrän kyllä miksi...
Pikkasen jos sarkasmikykyä on niin tajuaa kyllä mitä ylläoleva tarkoittanut :D ;)
Mjaa'a, helpollapa se pääsi tuosta hypomaniastaan. Hieman kyllä olen kateellinen, itellä kun vauhtijaksosta seuraa aina vähintään yhtä pitkä ja yhtä syvä masennusjakso :(
Jos ajatellaan että M&M saa vauvan ja on vaikka puolivälissä niin raskaus on alkanut touko-kesäkuussa. N mainitsee luovuttajan ekaa kertaa (nyt näkyvissä olevissa postauksissa) huhtikuun alussa (kommentteja en ehdi lukea). Mutta muistelen että olis maaliskuun alussa jo kuvioissa.
Lisäksi
"Ootko varma, että miehellä ei ole jo pulla uunissa jossakin toisaalla?
Toiveena vauva.15. helmikuuta 2016 klo 21.51
Kuule mulla on aivan sama vaikka oliski. Omapahan on elämänsä :) "
Eli N ois paljon aiemmin "toipunut" erosta ja jatkanut lapsentekoa toisen kanssa kuin M
Uusimmassa postauksessa N muistelee vanhoja hedelmöityshoitoja ja keskenmenoja, ja sanoo, että hoitojen pariin palaaminen arveluttaa jo ihan siksi, ettei tiedä kestäisikö psyyke. Hyvä, että alkaa viimeinkin tiedostaa asiaa... Edelleen kyllä ihmetyttää, että hän sanoo lapsettomuuden syyn olevan hänen munasoluissaan, mutta silti tuon siittäjän kanssa harrastetaan spermaläträilyjä. Miksi? Jos niistä hänen soluista ei kerran elävää vauvaa voida saada aikaiseksi, niin eikö ainoa potentiaalisesti tuloksellinen kokeilu olisi lahjoitetuilla munasoluilla?