Lue keskustelun säännöt.
Huolissani lapsen kaverista, 4v eikä puhu kokonaisia lauseita
03.05.2016 |
Jos haluaa jotain niin ynisee ja osoittaa haluamaansa, äitinsä ei yhtään edes yritä haastaa lasta puhumaan vaan antaa heti ynähtelystä tavaran lapselle. Hän pyysi minua vahtimaan poikaa kun lähti ostoksille ja suostuin, eipä ollut muutakaan. Lämmin päivä ja menin poikien kanssa hiekkalaatikolle. Lapsi ei halunnut yhtään leikkiä esim. autoilla tai hiekkamuoteilla, ynisi vaan "anna, anna" ja osoitti penkillä ollutta puhelintani ( äitinsä lupasi soittaa kun hakee pojan) sanoin, että nyt ei pelata vaan leikitään kun on näin kaunis ilmakin, pelata voi sitten sisälläkin. Tästä seurasi itkupotku-raivarit. Rauhoitin pojan ja laitoin puhelimen pois näkyvistä. Häntä tultiin hakemaan, poika autoon ja samalla sekunnilla tabletti kouraan. Ei siis vaikea arvata mistä pojan kommunikointitaso johtuu. Jotenkin surullista jos toiset 4-vuotiaatkaan eivät halua enää leikkiä vaan mieluummin tuijottavat zombiena ruutuja. Lohduttakaa minua ja kertokaa että tämä on poikkeustapaus, onhan?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt lastentarhanopettajana jo 80-luvulta.
En sanoisi että puheen viivästymät olisivat lisääntyneet, mutta tapaukset ovat vaikeutuneet. Eli ne lapset, joilla on ongelmia, ovat entistä ongelmallisempia.
Mutta tähänkin on sanottava, että tämä on näppituntumani, ei tieteellisesti todennettu fakta.
Todennäköisesti diagnosointi on nykyään tarkempaa kuin ennen eli useampi saa diagnoosin kuin ennen, vaikka tapauksia ei olisi merkittävästi enemmän. Samaan aikaan puheterapioihin on tullut pitkiä jonoja ja lapset saattavat jäädä vaille tukitoimia. Kaikki eivät pääse kelan maksamiin terapioihin ja kunnan varaan joutuvien puheterapiatoteumat joutuvat heti leikkuriin eli lapset saavat enintään puolet arvioidusta terapiamäärästä. Edistystä ei tällöin välttämättä tule riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen tyhjä lasittunut katse on myös serkun muksulla kun tuijottaa taukoamatta tablettia. Ei ole niin dramaattista, mutta surullista joka tapauksessa, kun mikään muu viihdyke ei kelpaa. Jopa piirrettyjä katsellessa hamuaa käsillään olematonta, jos ei tablettia käteensä saa.
No, mitäpä jos sillä lapsella on vaikka dysfasia? Eli kielellinen erityisvaikeus tms. ?? Ja vanhmpi saattoi sillä hetkellä olla väsynyt ja halus lapsen saada rauhottumaan juuri sillä hetkellä ja sitten turvautui siihen tablettiin. Mutta ei se sitä tarkoita että vanhempi aina toimii niin. Minun tyttäreni ei vieraammille aikuisille puhu paljon mitään ja joskus tosiaan ynisee jne. mutta kotona puhuu kuin papupata. Ja hänellä on dysfasia.. Sä et oikeasti tiedä koko totuutta.
Ystävälläsi on munchausen-by-proxy, eli haluaa koulia pojasta vammaisen! Lasu kehiin ennen kuin on liian myöhäistä!
Olen työskennellyt lastentarhanopettajana jo 80-luvulta.
En sanoisi että puheen viivästymät olisivat lisääntyneet, mutta tapaukset ovat vaikeutuneet. Eli ne lapset, joilla on ongelmia, ovat entistä ongelmallisempia.
Mutta tähänkin on sanottava, että tämä on näppituntumani, ei tieteellisesti todennettu fakta.