Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä, 23, asuu edelleen kotona
02.05.2016 |
Olen 22-vuotias nainen ja seurustelen 23-vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta vuoden. Minua kuitenkin häiritsee, että tämä mies asuu edelleen vanhempiensa luona. Itse olen asunut omillani jo kauan.
Minusta tuntuu oudolta, kun menen käymään poikakaverini luona, niin menen samalla käymään hänen vanhempiensa luona. Olen jutellut poikakaverin kanssa siitä, että hän hankkisi oman kämpän, mutta hän ei näe sille mitään tarvetta, koska hänen vanhempansa asuvat lähellä poikaystäväni työpaikkaa.
Muutama päivä sitten poikaystävä alkoi puhumaan yhteenmuutosta. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt. Vuoden seurustelun jälkeen on minusta hieman turhan aikaista muuttaa yhteen, enkä halua muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei ole päivääkään elänyt omillaan. Sanoin, että on ehkä hieman liian aikaista. Poikkis pahoitti tästä sitten mielensä ja on nyt pitänyt mykkäkoulua.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Yhteenmuutto on minulle vielä todella kaukainen asia, varsinkin kun poikaystävä edelleen asuu kotona. Onko teidän mielestä normaalia asua kotona vielä 23-vuotiaana?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo varsinaisesti epänormaalia ole. Mutta jos itse olet kovin itsenäinen ja poikakaveri selvästikään ei ole, tuosta voi tulla ongelmia.
Ehkä olisi syytä sanoa suoraan mikä on yhteen muuttamisessa ongelma? On tuo mykkäkoulu tietysti lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Mun mielestä raja menee ehkä 30-40 vuoden iässä. Osassa maailmaa vielä tuossa 30-40 vuoden iässäkin voidaan asua yleisestikin kotona vanhempien luona ja vanhempien luona pidempään asuminen on yleistymässä Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo varsinaisesti epänormaalia ole. Mutta jos itse olet kovin itsenäinen ja poikakaveri selvästikään ei ole, tuosta voi tulla ongelmia.
Ehkä olisi syytä sanoa suoraan mikä on yhteen muuttamisessa ongelma? On tuo mykkäkoulu tietysti lapsellista.
Poikakaverini on todella huono vastaanottamaan kritiikkiä. Mykkäkoulu on hänen tapansa viestiä, että on ottanut nokkiinsa. Aion kuitenkin sanoa, että haluaisin hänen asuvan omillaan jonkin aikaa, ennen kuin aion harkita yhteenmuuttoa. Siitä varmaan seuraa taas uusi mykkäkoulu, mutta minkäs teet.. :/
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, mutta ehdottomasti pitäisi asua omillaan ennen kuin muutatte yhteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Pystytkö kuvittelemaan että on erilaisia ihmisiä, perheitä ja elämäntilanteita? Tällaisiin harvoin on mitään absoluuttista "oikeata" vastausta, jokainen tekee omat elämänvalintansa siten, miten itselle tuntuu oikealta (ja tässä tapauksessa tietenkin myös noille vanhemmille).
Vaikka varmaan pidät tässä itseäsi kypsempänä ja "aikaisempana" on vähän lapsellista olettaa, että kaikki ajattelevat kaikesta niin kuin sinä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni myöskin hieman outoa, jos mies vielä tuossa iässä asuu kotona. Seurustelin ennen juuri tällaisen kanssa, seurustelun loppupuolella mies tosin muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan, mutta menee silti viikonlopuksi aina vanhempiensa luokse.
Kyllä sen huomaa, ettei ole ihan aikuistunut, kun äiti tekee kaiken tuon ikäisen puolesta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Mun mielestä raja menee ehkä 30-40 vuoden iässä. Osassa maailmaa vielä tuossa 30-40 vuoden iässäkin voidaan asua yleisestikin kotona vanhempien luona ja vanhempien luona pidempään asuminen on yleistymässä Suomessakin.
Miksi tätäkin on miinustettu? On ihan tutkittu juttu, että Suomessa keskimääräinen ikä, jolloin muutetaan omilleen, on nuorimpia koko maailmassa. Monissa toisissa länsimaissakin ja monessa Euroopan maassa muutetaan ensimmäistä kertaa omilleen keskimäärin aikaisintaan vasta 25 vuoden hujakoilla, puhumattakaan Etelä-Euroopan keskimääräisestä 30+ iästä muuttaa omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Ota huomioon, että täällä on paljon naisia joilla on lapsia. Siis varmaan suurin osa vastaajista on sellaisia. Ja tunnetusti monet äidit lykkäävät mahdollisimman kauas tulevaisuuteen sitä päivää, kun lapset lähtevät kotoa. Eli voi vaikuttaa vastauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Pystytkö kuvittelemaan että on erilaisia ihmisiä, perheitä ja elämäntilanteita? Tällaisiin harvoin on mitään absoluuttista "oikeata" vastausta, jokainen tekee omat elämänvalintansa siten, miten itselle tuntuu oikealta (ja tässä tapauksessa tietenkin myös noille vanhemmille).
Vaikka varmaan pidät tässä itseäsi kypsempänä ja "aikaisempana" on vähän lapsellista olettaa, että kaikki ajattelevat kaikesta niin kuin sinä..
Siis aikuisempana. Kiitos autocorrect.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Mun mielestä raja menee ehkä 30-40 vuoden iässä. Osassa maailmaa vielä tuossa 30-40 vuoden iässäkin voidaan asua yleisestikin kotona vanhempien luona ja vanhempien luona pidempään asuminen on yleistymässä Suomessakin.
Miksi tätäkin on miinustettu? On ihan tutkittu juttu, että Suomessa keskimääräinen ikä, jolloin muutetaan omilleen, on nuorimpia koko maailmassa. Monissa toisissa länsimaissakin ja monessa Euroopan maassa muutetaan ensimmäistä kertaa omilleen keskimäärin aikaisintaan vasta 25 vuoden hujakoilla, puhumattakaan Etelä-Euroopan keskimääräisestä 30+ iästä muuttaa omilleen.
Niin, olisihan se ihan järjetön ajatus että Suomessa jokin asia tehtäisiin paremmin. Ei, aina pitää ottaa mallia Ulkomaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Mun mielestä raja menee ehkä 30-40 vuoden iässä. Osassa maailmaa vielä tuossa 30-40 vuoden iässäkin voidaan asua yleisestikin kotona vanhempien luona ja vanhempien luona pidempään asuminen on yleistymässä Suomessakin.
Miksi tätäkin on miinustettu? On ihan tutkittu juttu, että Suomessa keskimääräinen ikä, jolloin muutetaan omilleen, on nuorimpia koko maailmassa. Monissa toisissa länsimaissakin ja monessa Euroopan maassa muutetaan ensimmäistä kertaa omilleen keskimäärin aikaisintaan vasta 25 vuoden hujakoilla, puhumattakaan Etelä-Euroopan keskimääräisestä 30+ iästä muuttaa omilleen.
Niin, olisihan se ihan järjetön ajatus että Suomessa jokin asia tehtäisiin paremmin. Ei, aina pitää ottaa mallia Ulkomaista.
Onko omilleen muutto nuorena välttämättä mikään sen kummoisempi varsinainen merkki mistään paremmuudesta?
Vuoden seurustellut etkä halua muuttaa yhteen? Oiskohan aika kääntää kengän kärjet eri suuntaan?
Olen tietenkin yrittänyt ymmärtää poikaystävää tässä asiassa, mutta tämä on sellainen asia joka saa minut tuntemaan, ettemme ole ihan samalla tasolla henkisesti poikkiksen kaa. Pojat toisaalta monesti muuttaa kotoa tyttöjä myöhemmin, eikä siinä mitään. Toivon vaan, että poikaystävä ymmärtää, miksi haluan hänen asuvan omillaan ennen kun muutamme yhteen.
-AP
Minä muutin kotoa kun olin säästänyt omaa asuntoa varten ja olin 25. Kummallista jos asut vuokralla eikä sinulla ole omaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia.
Missä sinun mielestä sitten menee raja, ettei enää ole normaalia asua kotona? Itse en voisi kuvitellakaan asuvani kotona enää tässä iässä.
-AP
Mun mielestä raja menee ehkä 30-40 vuoden iässä. Osassa maailmaa vielä tuossa 30-40 vuoden iässäkin voidaan asua yleisestikin kotona vanhempien luona ja vanhempien luona pidempään asuminen on yleistymässä Suomessakin.
Miksi tätäkin on miinustettu? On ihan tutkittu juttu, että Suomessa keskimääräinen ikä, jolloin muutetaan omilleen, on nuorimpia koko maailmassa. Monissa toisissa länsimaissakin ja monessa Euroopan maassa muutetaan ensimmäistä kertaa omilleen keskimäärin aikaisintaan vasta 25 vuoden hujakoilla, puhumattakaan Etelä-Euroopan keskimääräisestä 30+ iästä muuttaa omilleen.
Niin, olisihan se ihan järjetön ajatus että Suomessa jokin asia tehtäisiin paremmin. Ei, aina pitää ottaa mallia Ulkomaista.
Onko omilleen muutto nuorena välttämättä mikään sen kummoisempi varsinainen merkki mistään paremmuudesta?
Väitehän oli se, että koska ulkomailla notkutaan vanhempien nurkissa varhaiskeski-ikään asti, täällä pitäisi hyväksyä sama meno koska se on Ulkomaalaista ja siksi Parempaa.
Mun mies on kulttuurista, jossa on tavallista että asutaan vanhempien kanssa kunnes vaihdetaan osoite tulevan vaimon kanssa kirjoille. Oli 26-vuotias, kun muutettiin yhteen, seurusteltu oltiin suunnilleen saman verran kuin tekin. Meillä suurin ongelma oli tosiaan tuo, että äitinsä oli tehnyt hirveän karhunpalveluksen pojalleen, koska tämä ei ollut eläessään joutunut osallistumaan kotitöihin, joten ensimmäiset kuukaudet menivät lähinnä kaikkea itselle tavallista opetellessa, pyykinpesua yms... Meillä kuitenkin lähtötilanne oli se, että mies halusi ehdottomasti opetella ja osallistua, mikä oli mulle tosi tärkeää koska musta ei ikinä voisi tulla kotivaimoa joka hoitaa kodin ja pyykit, uskon ennemmin tasa-arvoiseen jakoon näissä. Meillä kyllä homma pelaa nykyään oikein hyvin, oma-aloitteisuudesta joutuu välillä patistamaan mutta harvakseltaan enää. Musta kaikista ideaalein tilanne olisi se, että kaikki asuisivat jonkin aikaa yksin, jotta isoimmat kompastuskivet minimoituisivat. Mutta jos vaan tahtoa on, niin kyllä ne asiat loksahtavat pienellä koulutuksella kohdalleen. Eli äidit - pliiiiiis ottakaa ne poikanne mukaan kotitöihin heti pienestä pitäen.
Voin sanoa että yksi koomisimmista hetkistä oli se, kun mies tuli kysymään että missä se imurin johto on. Kesti jonkin aikaa, että tajusin ettei se ihan tosi tiedä sitä vetojohtoa... :D
Alue: Aihe vapaa
On ihan normaalia.