Lue keskustelun säännöt.
Voinko mitenkään enää tulla kuntoon? t. 31v rapakuntoinen
02.05.2016 |
Eli nuoruus meni masentuneena, sitten sairastin usean vuoden putkeen. Suoraan sanoen liikuttua ei ole tullut sitten lapsuuden jälkeen. Nyt ajattelin kuitenkin aloittaa. Olen siinä kunnossa, että puolta kilsaa en jaksa kävellä hengästymättä. Juoksemisesta on turha edes haaveilla. Ylipainoa ei ole, mutta ei ole kyllä lihaksiakaan. En mihinkään huippukuntoon haaveilekaan pääseväni, mutta jos vielä ehtisi jonkunlaisen peruskunnon saada, ennen kuin keski-ikä alkaa painaa. Ryhmäjumppatunneille en paniikkihäiriön vuoksi mene. Ajattelin aloittaa kävelystä. Onko ihan epätoivoinen ajatus? Kauanko kestää, että pystyisi esim. juoksemaan?
Kommentit (39)
Kyllä voit tulla vielä vaikka kuinka hyvään kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan vaan hölkkäämään siitä se helpottaa parissa viikossa. Et sä hyvää kuntoa saa jos et ole valmis ylittämään itseäsi. Voit juosta myös 100m ja sitten kävellä 200-300m ja taas juosta 100m,.
Ei todellakaan. Tuolla saat aikaan kipeät lihakset, jomottavat nivelet ja motivaation katoamisen. Ei rapakunnosta lähdetä repimään tuolla tavoin, ensin pitää totuttaa kroppa liikkeeseen, sitten voi lisätä vaativuutta.
Kipeät lihakset kuuluu asiaan. Mulla jos ei ole punttitreenin jälkeen lihakset kipeänä treeni on epäonnistunut = en antanut kaikkeani. Nivelet jomottaa jos ei syö hyvin. Aina teillä on tekosyitä, aina huhhuh. You gotta work that shit.
Mene nyt muualle siitä provoilemasta.
AP, älä välitä tuosta yhdestä idiootista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan vaan hölkkäämään siitä se helpottaa parissa viikossa. Et sä hyvää kuntoa saa jos et ole valmis ylittämään itseäsi. Voit juosta myös 100m ja sitten kävellä 200-300m ja taas juosta 100m,.
Ei todellakaan. Tuolla saat aikaan kipeät lihakset, jomottavat nivelet ja motivaation katoamisen. Ei rapakunnosta lähdetä repimään tuolla tavoin, ensin pitää totuttaa kroppa liikkeeseen, sitten voi lisätä vaativuutta.
Kipeät lihakset kuuluu asiaan. Mulla jos ei ole punttitreenin jälkeen lihakset kipeänä treeni on epäonnistunut = en antanut kaikkeani. Nivelet jomottaa jos ei syö hyvin. Aina teillä on tekosyitä, aina huhhuh. You gotta work that shit.
Ap:n ei ole mitään tarvetta alkaa treenata niin, että vetää paskaksi polvet ja lonkat ja oksentaa joka liikuntakerran yhteydessä. Rapakunnosta normaalikuntoon tai aika hyväänkin peruskuntoon pääsee ihan lempeilläkin ja terveellisillä keinoilla. Tuohon sun treenitapaan tarvitaan sisäistä paloa. Ei suakaan välttämättä kiinnosta ajaa moottoripyörällä tai laittaa puutarhaa. Sen sijaan ihminen voi pitää itsensä ihan asiallisessa kunnossa olematta himourheilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan vaan hölkkäämään siitä se helpottaa parissa viikossa. Et sä hyvää kuntoa saa jos et ole valmis ylittämään itseäsi. Voit juosta myös 100m ja sitten kävellä 200-300m ja taas juosta 100m,.
Ei todellakaan. Tuolla saat aikaan kipeät lihakset, jomottavat nivelet ja motivaation katoamisen. Ei rapakunnosta lähdetä repimään tuolla tavoin, ensin pitää totuttaa kroppa liikkeeseen, sitten voi lisätä vaativuutta.
Kipeät lihakset kuuluu asiaan. Mulla jos ei ole punttitreenin jälkeen lihakset kipeänä treeni on epäonnistunut = en antanut kaikkeani. Nivelet jomottaa jos ei syö hyvin. Aina teillä on tekosyitä, aina huhhuh. You gotta work that shit.
Ap:n ei ole mitään tarvetta alkaa treenata niin, että vetää paskaksi polvet ja lonkat ja oksentaa joka liikuntakerran yhteydessä. Rapakunnosta normaalikuntoon tai aika hyväänkin peruskuntoon pääsee ihan lempeilläkin ja terveellisillä keinoilla. Tuohon sun treenitapaan tarvitaan sisäistä paloa. Ei suakaan välttämättä kiinnosta ajaa moottoripyörällä tai laittaa puutarhaa. Sen sijaan ihminen voi pitää itsensä ihan asiallisessa kunnossa olematta himourheilija.
Se riippuu haluaako olla titaani vai hiiri. Ei ne polvet mene paskaksi juoksemisesta. Ne menee paskaksi kun ei tee mitään oikeasti raskasta eli ne ei koskaan pääse vahvistumaan. Kyllähän mä nään näitä vuodesta toiseen kävelijöitä ja mitä he ovat saavuttaneet? Meneekö 15 leukaa? 50 punnerrusta? 100 kiloa penkistä? 150kg kyykystä? Vaan kivulla ja kyynelillä saavutetaan jotain. Luuletteko, että minä en ole koskaan oksentanut tai ei ole verisuoni katkennut silmästä kovan treenin johdosta? I suck it up and continue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan vaan hölkkäämään siitä se helpottaa parissa viikossa. Et sä hyvää kuntoa saa jos et ole valmis ylittämään itseäsi. Voit juosta myös 100m ja sitten kävellä 200-300m ja taas juosta 100m,.
Ei todellakaan. Tuolla saat aikaan kipeät lihakset, jomottavat nivelet ja motivaation katoamisen. Ei rapakunnosta lähdetä repimään tuolla tavoin, ensin pitää totuttaa kroppa liikkeeseen, sitten voi lisätä vaativuutta.
Kipeät lihakset kuuluu asiaan. Mulla jos ei ole punttitreenin jälkeen lihakset kipeänä treeni on epäonnistunut = en antanut kaikkeani. Nivelet jomottaa jos ei syö hyvin. Aina teillä on tekosyitä, aina huhhuh. You gotta work that shit.
Mene nyt muualle siitä provoilemasta.
AP, älä välitä tuosta yhdestä idiootista.
En mä provoa. Mä oon vetänyt monta kertaa kimpassa treenejä teidän ''peruskuntolaisten'' kanssa ja sähly hopoilijoiden kanssa ja aina sama juttu ''sättyyy'', ''lihäkset on kipee'' ''byääähh'' ja sitten treenin jälkeen mennään pizzalle ja nollataan koko treeni tunkemalla sontaa kitusiin. Ei se keho haaveilemalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kipeät lihakset kuuluu asiaan. Mulla jos ei ole punttitreenin jälkeen lihakset kipeänä treeni on epäonnistunut = en antanut kaikkeani. Nivelet jomottaa jos ei syö hyvin. Aina teillä on tekosyitä, aina huhhuh. You gotta work that shit.
Oletko rapakuntoinen? Ilmeisesti et. Joten älä ala tyrkyttämään valmiiksi hyvässä kunnossa olevan, liikkumaan tottuneen treeniohjelmia ihmiselle, jolle ne eivät sovi.
Olen itse kohottanut kuntoa rapakunnosta ja täysin osaamattomasta noin 6 kk:n ajan ja hirveän iso muutos on tapahtunut tässä ajassa. En ole harjoitellut mitenkään tavoitteellisesti, mutta ihan tavallinen arkiliikunta ja tekeminen ei enää rasita lainkaan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja portaita jaksaa mennä ylös, jos joutuu juoksemaan bussiin niin hengitys palautuu hetkessä normaaliksi jne.
En erityisesti pidä kävelystä, joten sen sijaan olen käyttänyt apuna youtuben videoita, joista ensin etsin aloittelijoille suunnattuja ja sitten karsin niistäkin vielä pois kaikki hyppimistä ja paljo juoksemista sisältävät. Kun aloitti omalta tasoltaan, niin ei tullut sitä epäonnistumisen tunnetta, joka tähän saakka aina on esim. ryhmäliikunnassa tullut kun ei jaksa eikä osaa. Mulla on välineinä säädettävät käsipainot, jumppapallo ja kuminauha, mutta ihan kehonpainolla tehtäviä videoita löytyy paljon. Alussa tavoitteenani oli tehdä puoli tuntia mitä tahansa liikuntaa kolme kertaa viikossa, siitä vähitellen sitten nostin määrää kun huomasin, että jaksamista alkoi löytyä.
Sen lisäksi, että kunto on kohonnut, myös vartalonhallinta on kehittynyt. Eihän se luontainen kömpelyys kokonaan häviä, mutta osaan tehdä liikkeet ja opin uudet, vaikeatkin liikkeet paljon nopeammin kuin alussa. Ylipäänsä on paljon itsevarmempi olo sen suhteen, miten oma vartalo toimii ja miten sitä voi opettaa.
Ja joo, jos menee salille tai juoksukouluun ja tekee tarkan ohjelman, niin edistystä tapahtuisi vielä enemmän. Halusin kirjoittaa tämän siitä näkökulmasta, että jos mitään lahjoja liikuntaan ei löydy ja liikunta tuntuu lähtökohtaisesti pahalta, niin silti on mahdollista kehittyä ja edistyä. Ja varsinkin se on itselleni tärkeää, että koen pystyväni jatkamaan liikkumista tällä tavalla, koska huomaan jatkuvasti parantuneen kunnon vaikutuksen muussa elämässä ja se motivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muuten perusterve? Riippuu varmaan siitäkin, millaisesta liikunnasta sinun kannattaisi aloittaa.
Totta kai voit tulla todella hyväänkin kuntoon! Olet vielä nuori ja halutessasi pääset vaikka maratonkuntoon "ennen keski-ikää", jos vain haluat. Tsemppiä! Netistä löytyy hyviä ohjeita aloittamiseen ja tässäkin ketjussa on joitain. Uskoisin, että kannattaa aloittaa kevyesti, että motivaatio säilyy. Sekä aerobinen että lihaskunto ovat tärkeitä, yritä aloitella harjoittamaan molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näihin ketjuihin tosiaan pakko joka kerta tulla jonkun urheiluhullun pätemään ja nälvimään? Mitä ihmettä siitä saatte? Mitään tarvetta ei ole kaikkien ihmisten olla jossain supertimmissä kunnossa. Aivan hyvin riittää hyvä peruskunto, ja sen voi saavuttaa ilman hirveää rehkimistä. Jos on viettänyt elämäänsä sohvaperunana, todellakin on järkevää aloittaa liikunta pikku hiljaa, jotta siitä tulisi luontevasti osa arkea. Itsekin entisenä sohvaperunana tiedän miltä tuntuu liikuntarääkin jälkeen: ihan kamalalta. Ja sen fiiliksen jälkeen ei todellakaan tee mieli jatkaa liikuntaharrastusta. Sen sijaan kun aloittaa liikunnan pienemmissä erissä ja itselleen mukavalla tavalla, on paremmat mahdollisuudet päästä hyvään kuntoon. Liikunnan on tarkoitus olla kivaa, eikä verenmaku suussa tempomista.
Vierailija kirjoitti:
Onko näihin ketjuihin tosiaan pakko joka kerta tulla jonkun urheiluhullun pätemään ja nälvimään? Mitä ihmettä siitä saatte? Mitään tarvetta ei ole kaikkien ihmisten olla jossain supertimmissä kunnossa. Aivan hyvin riittää hyvä peruskunto, ja sen voi saavuttaa ilman hirveää rehkimistä. Jos on viettänyt elämäänsä sohvaperunana, todellakin on järkevää aloittaa liikunta pikku hiljaa, jotta siitä tulisi luontevasti osa arkea. Itsekin entisenä sohvaperunana tiedän miltä tuntuu liikuntarääkin jälkeen: ihan kamalalta. Ja sen fiiliksen jälkeen ei todellakaan tee mieli jatkaa liikuntaharrastusta. Sen sijaan kun aloittaa liikunnan pienemmissä erissä ja itselleen mukavalla tavalla, on paremmat mahdollisuudet päästä hyvään kuntoon. Liikunnan on tarkoitus olla kivaa, eikä verenmaku suussa tempomista.
Jos haluaa hyvään kuntoon pitää kaivaa sisältä se masokisti puoli. Se tunne kun on antanut kaikkensa, sattuu, mutta tuntuu niin hyvältä, oksettaa, veri maistuu suussa, pyörryttää ja kaiken viimeistelee jääkylmä suihku mikä voitelee kehon ja pannulla tuoksuu paistuva kananrintaleike valmiina rakentamaan lisä senttejä lihaksiin.
Uraaaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purskahdin itkuun, kun täällä oli niin kannustavia vastauksia. Ja en välitä tuosta provoilijasta, onhan tämä kuitenkin av :) Odotin, että paljon enemmän olisi ollut ilkeilyä vastassa, kun itsehän olen itseni tähän kuntoon päästänyt. Jospa tämä tästä alkaisi nyt mennä paremmaksi. Menen tänä iltana heti kävelylle. Oliskohan 2 km sopiva matka näin alkuun, jos reippaasti kävelee?
Mikset mene heti kävelylle? Älä siirrä yhtään kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Purskahdin itkuun, kun täällä oli niin kannustavia vastauksia. Ja en välitä tuosta provoilijasta, onhan tämä kuitenkin av :) Odotin, että paljon enemmän olisi ollut ilkeilyä vastassa, kun itsehän olen itseni tähän kuntoon päästänyt. Jospa tämä tästä alkaisi nyt mennä paremmaksi. Menen tänä iltana heti kävelylle. Oliskohan 2 km sopiva matka näin alkuun, jos reippaasti kävelee?
Tee niin, että kävelet ihan omaan tahtiisi ja just niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Näin tekeminen on miellyttävää ja toivottavasti huomaamattasi alat nopeuttaa jossain vaiheessa tahtia ja pidentää lenkkiä. Jos vielä kuukauden kuluttua menet pikkulenkkiä hitaasti, pitää kaivaa itsekuria komeron perältä mukaan ulos, mutta se voi onnistua ihan ilmankin kunnon kasvaessa. Kävele luontaista vauhtia, älä pakota keuhkoja ja lihaksia. Mutta ota ylös vakiolenkkien aikamäärät. Huomaamattasi teet saman lenkin myöhemmin nopeammin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näihin ketjuihin tosiaan pakko joka kerta tulla jonkun urheiluhullun pätemään ja nälvimään? Mitä ihmettä siitä saatte? Mitään tarvetta ei ole kaikkien ihmisten olla jossain supertimmissä kunnossa. Aivan hyvin riittää hyvä peruskunto, ja sen voi saavuttaa ilman hirveää rehkimistä. Jos on viettänyt elämäänsä sohvaperunana, todellakin on järkevää aloittaa liikunta pikku hiljaa, jotta siitä tulisi luontevasti osa arkea. Itsekin entisenä sohvaperunana tiedän miltä tuntuu liikuntarääkin jälkeen: ihan kamalalta. Ja sen fiiliksen jälkeen ei todellakaan tee mieli jatkaa liikuntaharrastusta. Sen sijaan kun aloittaa liikunnan pienemmissä erissä ja itselleen mukavalla tavalla, on paremmat mahdollisuudet päästä hyvään kuntoon. Liikunnan on tarkoitus olla kivaa, eikä verenmaku suussa tempomista.
Jos haluaa hyvään kuntoon pitää kaivaa sisältä se masokisti puoli. Se tunne kun on antanut kaikkensa, sattuu, mutta tuntuu niin hyvältä, oksettaa, veri maistuu suussa, pyörryttää ja kaiken viimeistelee jääkylmä suihku mikä voitelee kehon ja pannulla tuoksuu paistuva kananrintaleike valmiina rakentamaan lisä senttejä lihaksiin.
Uraaaa!
Josko sinuakin jo treenit kutsuisi. Hop, hop.
Mä oon urheiluhullu, mutta mun mielestä eka kroppa totutetaan liikkeeseen. Ensin se on kävelyä (voi olla hidastakin, kuhan se on säännöllistä), sit ku kävelystä on tullut tapa ja sitä alkaa jaksamaan, niin aletaan pidetään matkaa, lisätään vauhtia yms. Jos joskus juoksu kiinnostaa ni sit aloitetaan hitaasti ja eka lyhyesti matkaa pudentäen. Loppupeleissä mä näkisin, et tärkeintä olis löytää laji mistä pitää ja pitää kävely siin rinnalla.
Itse rakastan juoksua, mutta kyl mä kävelenkin paljon, käyn metsässä vaeltaa yms. Toki olis hyvä ottaa lihaskuntoa mukaan, mutta aluksi pitää päästä edes liikunnan makuun. Mun mielestä kepillä on kiva jumpata, koska se venyttää ja avaa ihanasti paikkoja. Tärkeintä on säännöllisyys ja ettei heti luovuta!
Tsemppiä! Mitään syytä ei ole hävetä!
Itse en liikkunut kouluaikoinakaan, ja havahduin absoluuttiseen rapakuntooni 25-vuotiaana. Kunnonkohotus alkoi oikeastaan vahingossa, kun ryhdyin polkemaan pyörällä matkoja uuteen kouluun.Pyöräilyn oheen tuli talvikuukausina myös kävely, ja kuntoni kohoamisesta tyytyväisenä aloin myös juosta. Uuteen kaupunkiin muutto toi muuttuiden maastojen takia myös kuntosalin.
Sattuiko? Kyllä, ajoin en meinannut päästä sängystä ylös kun koko runkoon koski niin perkeleesti. Kehitin pari kertaa jännetulehduksenkin, mutta se meni oikealla hoidolla ohi eikä enää uusiutunut. Asentohuimauksesta olen kärsinyt koko ikäni, ja se vaivasi todella pahana pitkään liikunnan aloittamisen jälkeenkin. Nyt vasta kolmen vuoden jälkeen se on näyttänyt kadonneen lähes täysin, mutta se oli läsnä silloinkin, kun jaksoin juosta 10km eli aerobinen kuntoni aloi olla todella hyvä. Jotenkin laiminlyöty verenkiertoelimistöni tuli hitaasti perässä ja kyllä se vaati monet melkein-pyörtymsiet keskellä lenkkipolkua.
Menikö aikaa? Meni aikaa. Urheilulle pitää varata aikaa. Pitää päättää, että tämä on nyt se asia minkä mä teen itselleni ja se on muulta pois. Mutta se on hyvä!
Menikö rahaa? Ei juuri. Juoksulenkkarit (n. 60e) olivat ensimmäinen iso rahanmenoni. Huomasin heti kättelyssä, juostuani vanhoilla tennareilla puoli vuotta, että olivat myös pakolliset. Juoksu on halvin ja tehokkain liikuntamuoto. Nykyinen kuntosalikorttini maksaa 36e/kk ilman muita soppireita, ja se kattaa kaikki laitteet, painot, kuulat, matot, pallot sun muun. Se on sama kuin ruoka ja viini vähän paremmassa ravintolassa. Ei paljoa.
Vituttiko? Vitutti välillä aivan saatanasti. Joskus kun aloin pyöräillä noita matkoja vannoin joinain aamuina tai iltapäivinä että ennemmin kuolen kuin lähden taas polkemaan. Mutta se helpotti ajan kanssa. Samaa ajattelin sitten juoksulenkeistä, ja niiden jälkeen kuntosalitreeneistä. Kipu, nälkä ja väsymyskin vitutti. Mutta niihinkin tottui. En edelleenkään voi sanoa *rakastavani* liikuntaa, mutta siedän sitä, ja joskus nautin siitä epäsuorasti, kun tajuan kyenneeni taas uuteen suoritukseen.
Kunnonkohotus ja liikunnan harrastaminen on päätös, jonka voi tehdä milloin vain. Ei ole ruumiinrakennetta tai kuntotasoa, joka estäisi liikunnan. Aina löytyy jokin muoto josta aloittaa. Aloittamisen jälkeen on tärkeää nostaa panoksia.
Jos voi harrastaa liikuntaa sosiaalisesti, mikä ei kai valitettavasti ole mahdollista, niin kehottaisin pysymään erossa naisvaltaisista lajeista, koska niissä taso joudutaan suhteuttamaan mummelien ja lihavien naisten tasolle ja vetäjä itsekään ei välttämättä kovin paljon jaksa. Itse kävin viidellä eri tanssitunnilla viikossa mutta paino ei pudonnut yhtään. Kamppailulajissa lähti nopeasti 5-8kg, jotka olivat olleet mukana monta vuotta. Tietysti naiset tekevät omaan tahtiin miesvaltaisilla tunneilla, mutta luulisin että naisetkin yrittävät kovemmin pysyäkseen miesten perässä ja kunto nousee nopeammin.
Voit päästä itseasiassa huippukuntoonkin vielä, noin harrastajan kannalta huippukuntoon ainakin. Vaikkapa maraton alle 3 tuntiin on täysin realistinen tavoite.