Millaisia vikoja hyväksyt kumppanissasi?
En tarkoita aloittaa ketjua, jossa oltaisiin liian negatiivisia tai haukuttaisiin ketään, mutta kiinnostaa yleisesti kuulla, millaisia kompromisseja olette tehneet tai millaisia "vikoja" puolisoissanne hyväksytte. Koska kukaanhan ei ole täydellinen.
Itse olen aina ollut heikkona pitkiin, harteikkaisiin, roteviin ja karhumaisiin miehiin. Todella miehekkäisiin siis. Ei kasvonpiirteillä niin väliä, kunhan on miehekäs, saa olla epäsiistiäkin partaa jne. Tällaisia miehiä kun näkee, niin polvet notkahtaa.
Valitsin kuitenkin jotain ihan päinvastaista. Mieheni on kanssani saman mittainen (eli n. 170cm) ja varmaan myös saman painoinen kuin minä, eli laiha, ellei jopa hintelä. Sisimpään rakastuin :) Voi olla, etten minäkään ulkoisesti täytä kaikkia hänen haaveitaan. Näin on kuitenkin hyvä. En minä ainakaan ole koskaan aikonutkaan valita kumppania ulkonäön perusteella.
Miten teillä muilla?
Kommentit (7)
Kaksoisleuan ilman sen alaista rasvarengasta, vaikka sitä kaipaankin. Mahan joka pullottaa mutta ei roiku. Olen sinkku nyt tosin.
Hänen pahin vikansa on perfektionismi, erityisesti ylisiisteys ja -hygieenisyys. Pakko hyväksyä, ja tehdä osittain kompromissejakin, koska onhan tuo tavallaan ihan hyväkin piirre että on siisti.
Introverttiyden ja lievän lihavuuden ja suhteellisen vaatimattoman pukeutumisen hyväksyn, samoin enemmän harrastuksia kuin itselläni, kunhan eivät ole täysin suhteettoman kalliita. Saa olla jossain määrin sosiaalisia pelkoja, saa välillä masentaa, saa olla omaperäisiä järjestyksentarpeita, kunhan on valmis niitä itse myös pitämään yllä. Lyhyyden hyväksyn myös, tottakai. Nirsoudenkin hyväksyn. Ne todelliset syyt, joiden takia on vaikeaa ja pohdin usein eroamista, ovat aivan muita.
Harrastusten puutteen. Minä olen meistä se jolla on aina omia juttuja työn alla, ja toisella ei. Yleensä intohimoisuus jonkin harrastuksen tai työn suhteen on asia, josta olen viehättynyt.
Tupakanpolton hyväksyn pitkin hampain