Moni ihminen näkee vanhempiaan vain kerran pari vuodessa.

Minä käyn vanhemmillani kerta viikkoon, isoäidillä parin viikon välein. Välillä pakataan kamat ja ollaan yötä, jouluna oltiin pari päivää. Kesällä mennään viikoksikin koko perheen kanssa vanhemmilleni viettämään aikaa. Jos on kiirettä, eikä hetkeen pääse, niin en pode huonoa omaatuntoa, ainoastaan jos isoäidillä käynnin väli pitenee vaikka kuukauteen, koska viimeksi kun en hetkeen päässyt käymään, hän oli itse siivoillut vähän reilummin ja saanut sydänkohtauksen.

Naapurin mummolla ei ole käynyt kukaan lapsista moneen vuoteen kuin kerran vuodessa. Jouluna

Mun äiti kerkesi justiin lähteä, poikkesi vahtimaan kuopusta että pääsen kunnon lenkille. Ilta niin buukattu täyteen, ettei silloin jouda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Tuohon olisi paljon muitakin ratkaisuja, mutta on oma asiasi jos et halua niitä miettiä. En ole antamassa sinulle kärsimysmitalia. Eikä kukaan ole kylmäsydäminen, vaikka ei haluaisikaan raataa samalla tavalla kuin sinä.

Mä näen kerran vuodessa ja joskus harvoin pari kertaa vuodessa. Tuolloin ollaan yleensä viikko pari riippuen lomatilanteesta.

Välimatkaa on 2000 km, joten ei oikein useammin voi nähdä. Ei riitä lomat, eikä rahat.

Käyn äidin luona ehkä kerran vuodessa, ja nähdään kaupungila /käydään leffassa äitienpäivänä ja synttärinä. Muuten ei nähdä eikä kauheasti soitellakaan. Jos joku tekee aloitteen niin minä, äiti ei soita ikinä. Välimatkaa ehkä 20km, ja käydään molemmat joka viikko samassa paikassa töissä/opiskelemassa.

Eipä ollut tullut mieleen että tämä olis outoa, ennen kuin luin tätä ketjua.. kai meillä on ollut aika vaikeaa ja molemmille helpompi olla nykyään vähemmän tekemisissä. Aika surullistahan tää kai on.

Minä näen isää ehkä kolmen kuukauden välein, kun se jaksaa ajella meille kylään. Hän asuu keski-suomessa ja minä pohjois-karjalassa. Puhelimessa kälätetään ehkä parin viikon välein ja mailia laitellaan kerran, pari viikossa. Olis mukava nähdä useammin mutta isukki on niin kiireinen ukko ettei se jouda. Sisko asuu ulkomailla ja käy pyörähtämässä ehkä parin vuoden välein, viimeisen viiden vuoden aikana nähty kahdesti. Maililla vaihdetaan kuulumiset parin viikon välein. Äitiäni en ole nähnyt kohta kuuteen vuoteen, enkä aio nähdä jatkossakaan, se on niin myrkyllinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Tuohon olisi paljon muitakin ratkaisuja, mutta on oma asiasi jos et halua niitä miettiä. En ole antamassa sinulle kärsimysmitalia. Eikä kukaan ole kylmäsydäminen, vaikka ei haluaisikaan raataa samalla tavalla kuin sinä.

En tarvi mitään mitaleja, höpsis. Mutta kerro mulle niistä kaikista muista ratkaisuista? Niitä kai ei oikein kukaan muukaan tiedä, kun joka paikassa puhutaan vanhustenhoidon riittämättömyydestä ja vanhusten yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mutta sulla on tietoa, miten nuo ongelmat poistetaan, kerro ihmeessä!

Minä ja äitini asutaan noin kilsan päässä toisistamme, mutta nähdään siitä huolimatta vain noin kerran kuussa, jos sitäkään. Yhtä usein soitellaan tai laitetaan tekstaria (yleensä jotain tyyliin "ootko vielä hengissä").

Hyvät on välit, ollaan molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Muutama vuosi sitten keskusteltiin aiheesta, kun äiti oli kuullut kaveriltaan, että tämä puhuu lapsensa kanssa puhelimessa joka päivä tunnin - pohdittiin, että ollaanko me jotenkin outoja kun ei haluta tehdä samoin. :D Kumpikaan ei halunnut ryhtyä moiseen tulevaisuudessakaan.

Ollaan molemmat samanlaisia introverttejä kotona nysvääjiä. :)

Muakin kiinnostais nuo jonkun mainostamat ratkaisut vanhustenhoitoon! Mulla on hoidettavana omat vanhempani ja miehellä omansa, kaikki yli 80-v, mutta ei riittävän huonokuntoisia mihinkään palvelutaloon, kotipalveluakin oli vaikea saada. Joten  kiinnostaa kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kesällä näen heitä useinkin, suunnilleen kerran viikossa kun käyn kastelemassa heidän hautansa kukat.

-m

Näet vain hautakiviä jollet ole niitä harvoja kun näkee kummituksia. Tässä puhuttiin elävistä ihmisistä. Mene itkee jonnekin toiseen ketjuun kuolleita.

Minä näen alkoholisoitunutta isääni kerran kolmessa vuodessa. Äitiäni en tapaa koska hän on sellainen pahemman luokan narsisti että laitoin välit poikki.

No meillä on lapsuuden perheen kanssa yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa vaihdetaan päivittäin kuulumisia. Nähdään kerran kahteen-kolmeen kkteen tän lisäks.

Kattoo mitä tapahtuu kun nuo vanhenee ja tulee huonokuntoisemmiksi..

Loma-aikoina nähdään usein, muuten ei. Lähinnä siis jouluna ja kesällä. Pitkä välimatka. En suostu tuntemaan syyllisyyttä, vaikka vanhempani maanittelevatkin kylään. Heidän luokseen meneminen vaatii paljon etukäteisjärjestelyjä ja ylimääräistä energiaa, ja useimmiten ollessani vapaalla haluan kuitenkin ensisijaisesti rentoutua ja olla rauhassa.

Jos asuisivat lähempänä, kävisin varmaan useammin.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Tuohon olisi paljon muitakin ratkaisuja, mutta on oma asiasi jos et halua niitä miettiä. En ole antamassa sinulle kärsimysmitalia. Eikä kukaan ole kylmäsydäminen, vaikka ei haluaisikaan raataa samalla tavalla kuin sinä.

En tarvi mitään mitaleja, höpsis. Mutta kerro mulle niistä kaikista muista ratkaisuista? Niitä kai ei oikein kukaan muukaan tiedä, kun joka paikassa puhutaan vanhustenhoidon riittämättömyydestä ja vanhusten yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mutta sulla on tietoa, miten nuo ongelmat poistetaan, kerro ihmeessä!

Eli minun pitäisi ottaa selvää kaikista avustuksista, ystävätoiminnasta, ottaa yhteyttä sukulaisiisi ja vaatia heitä osallistumaan, kysellä yksityiskohdat omaisesi voinnista ja asuinpaikasta voidakseni suositella loputtomasti vaihtoehtoja, joita sinä et ole halunnut etsiä. Äläkä vaivaudu tyrmäämään noita esimerkkejä, en jaksa miettiä kaikkia mahdollisia skenaarioita tähän liittyen.

On oma valintasi että hoidat häntä, toisin sanoen harrastus. Se ei tarkoita että sinua on pidettävä pyhimyksenä tai että edes tarvitset kehuja. Tunnut kuitenkin verisesti loukkaantuvan, kun niitä ei täällä tulekaan.

Jatka vain mitä olet tekemässä, ei kukaan sinua yritä estää. Kunhan vain ymmärrät, että maailma ei ole sinulle velkaa uhrautumisesta. Eikä kenenkään tarvitse tehdä samaa välttääkseen sydämettömän ihmisen leiman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Tuohon olisi paljon muitakin ratkaisuja, mutta on oma asiasi jos et halua niitä miettiä. En ole antamassa sinulle kärsimysmitalia. Eikä kukaan ole kylmäsydäminen, vaikka ei haluaisikaan raataa samalla tavalla kuin sinä.

En tarvi mitään mitaleja, höpsis. Mutta kerro mulle niistä kaikista muista ratkaisuista? Niitä kai ei oikein kukaan muukaan tiedä, kun joka paikassa puhutaan vanhustenhoidon riittämättömyydestä ja vanhusten yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mutta sulla on tietoa, miten nuo ongelmat poistetaan, kerro ihmeessä!

Eli minun pitäisi ottaa selvää kaikista avustuksista, ystävätoiminnasta, ottaa yhteyttä sukulaisiisi ja vaatia heitä osallistumaan, kysellä yksityiskohdat omaisesi voinnista ja asuinpaikasta voidakseni suositella loputtomasti vaihtoehtoja, joita sinä et ole halunnut etsiä. Äläkä vaivaudu tyrmäämään noita esimerkkejä, en jaksa miettiä kaikkia mahdollisia skenaarioita tähän liittyen.

On oma valintasi että hoidat häntä, toisin sanoen harrastus. Se ei tarkoita että sinua on pidettävä pyhimyksenä tai että edes tarvitset kehuja. Tunnut kuitenkin verisesti loukkaantuvan, kun niitä ei täällä tulekaan.

Jatka vain mitä olet tekemässä, ei kukaan sinua yritä estää. Kunhan vain ymmärrät, että maailma ei ole sinulle velkaa uhrautumisesta. Eikä kenenkään tarvitse tehdä samaa välttääkseen sydämettömän ihmisen leiman.

Kylläpäs  tuohduit ihan suotta. En ole täällä kehuja kalastamassa, kerroin vain oman tilanteeni. Yhteiskunta ei ole minulle velkaa mitään, miksi olisi? Mitähän avustuksia mahdat tarkoittaa, ilmeisesti kuitenkin niistä tiedät, koska niitä mainostelet. Moni muukin ilahtuisi varmasti, jos kertoisit niistä.

Et varmasti ole kiinnostunut, mutta kerron kuitenkin, että mitään tuollaisia ihmeellisiä ystäväpalveluita ja muita mystisiä auttajatahoja ei ole olemassakaan, jotka kävisivät vaikkapa pyykkäämässä, käyttäisivät pesulla, ulkoiluttaisivat päivittäin jnejne. Ai niin, sinun kotikunnassasi varmasti on kaikki mahdollisuudet ja mikään ei maksa mitään. Ja sossunluukultahan saa rahaa, että voi sitten ostaa palveluita, eikös niin? Suosittelen kyllä, että nyt pikimmiten hakeudut julkisuuteen kertomaan, että mitään vanhustenhoito-ongelmaa ei ole, ihmiset vain eivät osaa etsiä näitä palveluita, joita jokaisessa kunnassa on valittavaksi asti. Jään odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!

Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.

Niin, olet oikeassa, ei mua kukaan pakota. Voisin antaa äitini olla yksikseen sen 23 h vuorokaudessa, kotihoito kun käy aamuin-illoin ja viipyy puoli tuntia kerrallaan. Mutta en voi, kun ajattelen, että äitinikin huolehti minusta kun lapsi ja lisäksi hän on hoitanut meidän lapsia. Voisin varmaan hakea äidilleni jotain toimeentulotukea tms. että saisi palkattua siivoojan, sen sijaan että siivoan itse. Kunnan kylvettäjä käy kerran viikossa, minä pesen toisen kerran, mutta kai kertakin riittäisi. Kukahan pyykit pesisi, sitä en oikein tiedä, mutta kai sekin jollekin taholle kuuluisi, ei kai ketään voi likaisissa vaatteissa pitää? Ulkoilut, kukkien laittamiset, seuranpitäminen yms. on tietysti ihan omaa valintaani, ei tosiaan olisi mikään pakko. En vain voi olla niin kylmäsydäminen.

Tuohon olisi paljon muitakin ratkaisuja, mutta on oma asiasi jos et halua niitä miettiä. En ole antamassa sinulle kärsimysmitalia. Eikä kukaan ole kylmäsydäminen, vaikka ei haluaisikaan raataa samalla tavalla kuin sinä.

En tarvi mitään mitaleja, höpsis. Mutta kerro mulle niistä kaikista muista ratkaisuista? Niitä kai ei oikein kukaan muukaan tiedä, kun joka paikassa puhutaan vanhustenhoidon riittämättömyydestä ja vanhusten yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mutta sulla on tietoa, miten nuo ongelmat poistetaan, kerro ihmeessä!

Eli minun pitäisi ottaa selvää kaikista avustuksista, ystävätoiminnasta, ottaa yhteyttä sukulaisiisi ja vaatia heitä osallistumaan, kysellä yksityiskohdat omaisesi voinnista ja asuinpaikasta voidakseni suositella loputtomasti vaihtoehtoja, joita sinä et ole halunnut etsiä. Äläkä vaivaudu tyrmäämään noita esimerkkejä, en jaksa miettiä kaikkia mahdollisia skenaarioita tähän liittyen.

On oma valintasi että hoidat häntä, toisin sanoen harrastus. Se ei tarkoita että sinua on pidettävä pyhimyksenä tai että edes tarvitset kehuja. Tunnut kuitenkin verisesti loukkaantuvan, kun niitä ei täällä tulekaan.

Jatka vain mitä olet tekemässä, ei kukaan sinua yritä estää. Kunhan vain ymmärrät, että maailma ei ole sinulle velkaa uhrautumisesta. Eikä kenenkään tarvitse tehdä samaa välttääkseen sydämettömän ihmisen leiman.

Kylläpäs  tuohduit ihan suotta. En ole täällä kehuja kalastamassa, kerroin vain oman tilanteeni. Yhteiskunta ei ole minulle velkaa mitään, miksi olisi? Mitähän avustuksia mahdat tarkoittaa, ilmeisesti kuitenkin niistä tiedät, koska niitä mainostelet. Moni muukin ilahtuisi varmasti, jos kertoisit niistä.

Et varmasti ole kiinnostunut, mutta kerron kuitenkin, että mitään tuollaisia ihmeellisiä ystäväpalveluita ja muita mystisiä auttajatahoja ei ole olemassakaan, jotka kävisivät vaikkapa pyykkäämässä, käyttäisivät pesulla, ulkoiluttaisivat päivittäin jnejne. Ai niin, sinun kotikunnassasi varmasti on kaikki mahdollisuudet ja mikään ei maksa mitään. Ja sossunluukultahan saa rahaa, että voi sitten ostaa palveluita, eikös niin? Suosittelen kyllä, että nyt pikimmiten hakeudut julkisuuteen kertomaan, että mitään vanhustenhoito-ongelmaa ei ole, ihmiset vain eivät osaa etsiä näitä palveluita, joita jokaisessa kunnassa on valittavaksi asti. Jään odottamaan.

Etkö sinä osaa lukea? Sanoin jo että en ala käydä läpi kaikkia ongelmia joita kasaat tähän. Ei ole minun asiani niitä ratkoa. Fakta kuitenkin on, että sisaruksesi eivät raada kuten sinä ja silti maailma ei lopu ja vanhukset ovat edelleen hegissä.

Ja en suinkaan tuohdu syyttä, kun tulet tänne vihjailemaan että kaikki (sukulaisiasi ilmeisesti lähinnä tarkoitit) ovat kylmäsydämisiä kun eivät raada kuten sinä. Juuri tuollaisia marttyyreja löytyy joka suvusta ja ovat kyllä tosi rasittavia. Ja tiedän kyllä että alat kiemurrella että et ole noin sanonut. Eivät tuollaiset ihmiset koskaan suoraan sano, se on aina tuollaista vihjailua. Eikä se, että väität että et kalasta kehuja, tarkoita että et tekisi juuri sitä.