Lue keskustelun säännöt.
Moni ihminen näkee vanhempiaan vain kerran pari vuodessa.
02.05.2016 |
Tämä tieto hätkähdytti kun tuli puheeksi työpaikan kahvipöydässä. Toisaalta itsekin näen vain noin kerran kuukaudessa.
Kommentit (38)
Kesällä näen heitä useinkin, suunnilleen kerran viikossa kun käyn kastelemassa heidän hautansa kukat.
-m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, Suomessakin on pitkiä välimatkoja, mutta esim. Jenkeissä ei ole lainkaan ihmeellistä, että vanhempien luona käydään kerran vuodessa ja saatetaan jopa ihmetellä suomalaisen lapsen "epäitsenäisyyttä" jos esim. isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan.
Pari kertaa vuodessa näen vanhempiani, 850 km suuntaansa eli 1700 km vierailureissu on pitkä lähteä sunnuntaikaffeille.
Välimatkan vuoksi noin kerran kuukaudessa tapaan, ihan sopiva aika mielestäni. Joskus saattaa mennä puolikin vuotta ilman tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipas tänne ihmeellisiä kommentteja. Orpo minäkin, joten ei ole enää ajankohtaista miettiä näkemisvälejä. Sitä ennen näin äitiäni viikottain, koska asuttiin lähekkäin ja sairastamisaikanaan jopa lähes päivittäin.
N41
Vain kerran kuukaudessa?! Miksi aloittaja vihaat vanhempiasi? He ovat sinut kasvattaneet ja elämäsi kuuluu pyöriä heidän ympärillään. Olet järkyttävän kiittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään erikoista ole. Välimatkat on pitkiä ja pitenee vaan, kun elinkeinorakenne muuttuu entisestään. Iäkkäät vanhemmat jäävät omaan pirttiinsä maaseudulle ja lapset luovat uraa ja perustavat perheen kaupungissa.
Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle olis riittänyt ihan hyvin muutaman kerran vuodessa. Mutsi asui viime vuodet niin lähellä että käveli kylään muutaman kerran viikossa, ei viipynyt pitkään ja ymmärsi jos meillä oli muuta menoa, eli eipä tuosta mitään haittaa ollut... mutta ei meillä mitään puhuttavaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään erikoista ole. Välimatkat on pitkiä ja pitenee vaan, kun elinkeinorakenne muuttuu entisestään. Iäkkäät vanhemmat jäävät omaan pirttiinsä maaseudulle ja lapset luovat uraa ja perustavat perheen kaupungissa.
Nää nykyiset iäkkäät alkaa kyllä olla kaupunkilaistuneita jo useampi vuosilymmen sitten eikä mitään maatilan isäntiä/emäntiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luokkakokouksessa ihmettelin, kun muutamat kertoivat tapaavansa vanhempia pari kertaa vuodessa ja kyse oli kuitenkin vain 200-300 kilometristä. Ymmärtäähän sen helpommin, jos asutaan eri maissa.
Surullisemmaksi tulin meidän firman siivoojan kertoessa, että hän ei ole nähnyt lapsiaan kolmeen vuoteen, koska muutti Suomeen tienatakseen rahaa heidän koulutukseensa. Skypettävät päivittäin, mutta ;(. Lapsemme samanikäisiä.
Enpä mutten muista koskaan kuulleeni, että yksikään mies tuntisi syyllisyyttä siitä että käy liian harvoin vanhempiensa luona. Miehet käyvät silloin kun heitä itseään sattuu huvittamaan. Naiset ovat niitä jotka potevat huonoa omaatuntoa. Ja miehet sekä naiset nälvivät ja arvostelevat niitä naisia, jotka eivät näe tarpeeksi vaivaa yhteydenpidon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään erikoista ole. Välimatkat on pitkiä ja pitenee vaan, kun elinkeinorakenne muuttuu entisestään. Iäkkäät vanhemmat jäävät omaan pirttiinsä maaseudulle ja lapset luovat uraa ja perustavat perheen kaupungissa.
Nää nykyiset iäkkäät alkaa kyllä olla kaupunkilaistuneita jo useampi vuosilymmen sitten eikä mitään maatilan isäntiä/emäntiä...
Saattaa silti olla, että vanhemmat ja lapset asuvat eri kaupungeissa kaukana toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Näen äitiäni monta kertaa päivässä ja olen tähän touhuun todella väsynyt. Mutta pakko jaksaa, kun kotihoito ei riitä ja äidillä ei ole rahaa palkata muuta kotiapua, enkä henno antaa sairaan ja vanhan äitini kärsiä yksinäisyydestä. Muut sisarukset eivät kiireiltään ehdi, pitää esim. rempata taloa, rakentaa kesämökkiä, caravaanailla ja matkustella. He siis eläkkeellä, minä töissä. En ole katkera, mutta kuitenkin ;)!
Tuokin on kuitenkin oma valinta. Ei ole mikään pakko jaksaa, pakko ei ole kuin kuolla.
Kyläilen heillä n. kerran vuodessa ja olen silloin pidemmän aikaa, välimatkasta johtuen. Mutta puhun puhelimessa lähes joka päivä tunnin. Meillä on aina jotenkin niin paljon kerrottavaa. Minusta on niin paljon kivempää jutella äitini kuin kavereitteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse luokkakokouksessa ihmettelin, kun muutamat kertoivat tapaavansa vanhempia pari kertaa vuodessa ja kyse oli kuitenkin vain 200-300 kilometristä. Ymmärtäähän sen helpommin, jos asutaan eri maissa.
Surullisemmaksi tulin meidän firman siivoojan kertoessa, että hän ei ole nähnyt lapsiaan kolmeen vuoteen, koska muutti Suomeen tienatakseen rahaa heidän koulutukseensa. Skypettävät päivittäin, mutta ;(. Lapsemme samanikäisiä.
300 kilometrin matka esim. autolla ja junalla Suomen sisällä voi kestää kauemmin ja olla kalliimpaa kuin ulkomaille matkustaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään erikoista ole. Välimatkat on pitkiä ja pitenee vaan, kun elinkeinorakenne muuttuu entisestään. Iäkkäät vanhemmat jäävät omaan pirttiinsä maaseudulle ja lapset luovat uraa ja perustavat perheen kaupungissa.
Nää nykyiset iäkkäät alkaa kyllä olla kaupunkilaistuneita jo useampi vuosilymmen sitten eikä mitään maatilan isäntiä/emäntiä...
No niinpä. Sitä paitsi pääkaupunkiseutukin on ollut asutettua jo satoja vuosia, joten eivät kaikki ole junantuomia. Itselläkin 1900-luvun alun isovanhemmista toisen puolen ovat täältä syntyisin useamman sukupolven takaa ja toisen puolen muuttaneet ennen sotia Hkiin itsenäistyttyään lapsuudenkodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään erikoista ole. Välimatkat on pitkiä ja pitenee vaan, kun elinkeinorakenne muuttuu entisestään. Iäkkäät vanhemmat jäävät omaan pirttiinsä maaseudulle ja lapset luovat uraa ja perustavat perheen kaupungissa.
Nää nykyiset iäkkäät alkaa kyllä olla kaupunkilaistuneita jo useampi vuosilymmen sitten eikä mitään maatilan isäntiä/emäntiä...
Ei kukaan ole maatilan isännistä tai emännistä puhunutkaan. Ennen oli töitä maaseudullakin, ja edellinen sukupolvi on voinut muuttaa vielä opintojensa jälkeen niiden perässä pois kaupungista. Nykyään muuttoa maalle ei juuri tapahdu.
Aatella.. ja mä oon nähnyt äitini viimeeksi vuonna 2008, 5h ennen kuin kuoli 56-vuotiaana. Ja isäni 16-vuotiaana, viikko ennen kuin kuoli, 35-vuotiaana.