Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voinko jättää masentuneen miehen?

Vierailija
01.05.2016 |

Siinäpä kysymys. Mies on vuosien ajan vain maannut sohvalla ja pelännyt pleikkaria. Lapsia löytyy kaksi. Mies ei osallistu kotitöihin, eikä liikahda minnekään kotoa. Lasten kanssa leikkii silloin tällöin. Teen itse kaiken! Mies ei halua hakea apua masennukseen. Olen jaksanut tätä jo vuosia, mutta nyt tuntuu, että ero on lähellä. Mies masentui, kun työpaikka meni pari vuotta sitten. Olenko siis oikeutettu eroamaan? En haluaisi rikkoa perhettä, mutta voimat on loppu.

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos haluat rikkoa perheesi

Joo,lapsilla on nyt varmaan ratkiriemukasta kun isä pelaa kaiken aikaa pleikkaria,ja satunnaisesti huomioi lapsensa....

Oikeasta,se "rikottu" perhe on todella paljon parempi malli lapsille kuin toimimaton "kokonainen" perhe.

No jos nyt isä leikkii lasten kanssa silloin tällöin. Mitähän mahtaa tapahtua eron jälkeen? Ei varmaankaan leiki useammin

Ehkä isä havatuu eron jälkeen,kun ei ole ketään pitämässä huolta,ja hankkii vihdoin apua masennukseesna.Terve isä jaksaa paremmin leikki lasten kanssa.Se,että ap raataa itsensä henkihiereriin,tekee yksin kaiken vaikka perheessä on lapsia,antaa lapsille mallin,että puolison vuoksi pitää uhrata koko oma elämä ja mielenterveys,

Vierailija
22/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masentuneen puolison saa jättää, tottakai :) Vaikeaa se varmasti tulee olemaan, mutta ihan takuulla sen arvoista.

Minä kestin masentunutta puolisoa 2 vuotta sairastumisen jälkeen, mies oli hyvin ailahtelevainen ja kuormitti henkisesti perhettä aivan älytön. Ilo meni piiloon meidän perheestä masennuksen myötä, vaikeaa oli olla iloinen ja pitää hauskaa, kun yks porukasta naama mutrussa tai vihaisena tiuski. Lapset reagoi tosi paljon ja jossakin vaiheessa havahduin, että nyt tämä riittää.

Eroaminen oli raskasta, piti hommata miehelle asunto, pakata ja hoitaa muutokin, kun itse ei huolehtinut mistään. Mutta se tunne, kun muutto oli ohi, asunto lähes tyhjä, makasin patjalla lasten huoneen lattialla nukkumaan mennäkseni. Itkin onnesta, tajusin että nyt se henkinen taakka ja ahdistava ilmapiiri on poissa ja saan olla onnellinen :) ja siitä se lähti, elämä :)

Näin 3,5 vuotta eron jälkeen mietin vieläkin, että se oli elämäni paras päätös. Henkinen paraneminen itellä ja lapsilla kesti aikansa, mutta tänä päivänä minä ja lapset eletään elämme onnellisinta aikaa :)

Lasten tapaamiset eron jälkeen hoitu ok, isä tsemppas lasten kans ja sai apua mm lastensuojelun perhetyöltä, pikku hiljaa isäkin alkoi parantumaan ja hoitaa tänä päivänä velvollisuutensa hyvin ja huolehtii lapsista tapaamisilla

Tsemppiä sulle ja usko pous, ero tilanteessasi on hyvä vaihtoehto :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä lasten kaa viette sitten kukkia isin haudalle. "Isillä oli pää pipi, isi on nyt Taivaan Isän tykönä."

Itsemurhalla uhkailu on emotionaalista väkivaltaa. Mieshän ei ole itse ottanut mitään vastuuta itsestään.

Vierailija
24/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kannustavista viesteistä! Suvulta olen saanut vaan kehoituksia jatkamaan. Ja juuri syyllistämistä perheen rikkomisesta. Alan huomata itsessäni merkkejä, etten jaksa enää kauan tällaista. En enää ilostu oikein mistään, vaan elämästä on tullut selviytymistä. Töissä jaksan hyvin, mutta kotona ärsyttää niin paljon, kun mies aina vain makaa sohvalla pelaamassa tai nukkumassa. Lapset ihmettelevät, miksi ei leiki tai lähde meidän kanssa ulos. Tuntuisi niin helpottavalta erota. Ap

Vierailija
25/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista viesteistä! Suvulta olen saanut vaan kehoituksia jatkamaan. Ja juuri syyllistämistä perheen rikkomisesta. Alan huomata itsessäni merkkejä, etten jaksa enää kauan tällaista. En enää ilostu oikein mistään, vaan elämästä on tullut selviytymistä. Töissä jaksan hyvin, mutta kotona ärsyttää niin paljon, kun mies aina vain makaa sohvalla pelaamassa tai nukkumassa. Lapset ihmettelevät, miksi ei leiki tai lähde meidän kanssa ulos. Tuntuisi niin helpottavalta erota. Ap

Eroa kun sinuilla on vielä voimia siihen,tuota menoa masennut itsekin.

Vierailija
26/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten olisi miehen tukeminen ja että mies hakee apua lääkäriltä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä lasten kaa viette sitten kukkia isin haudalle. "Isillä oli pää pipi, isi on nyt Taivaan Isän tykönä."

Ihan sairasta syyllistää tuollaisesta. Jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään. Jos ei voi hyvin, hakee apua. Jos mies päätyisikin itsemurhaan, se olisi vain hänen omaa syytään ja sivumennen sanoen todella itsekäs teko, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti.

Oikeasti masennusta sairastava ei aina itse huomaa voivansa huonosti. Silloin ei ymmärrä hakea apua.

Vierailija
28/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä se sika!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
01.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä lasten kaa viette sitten kukkia isin haudalle. "Isillä oli pää pipi, isi on nyt Taivaan Isän tykönä."

Ihan sairasta syyllistää tuollaisesta. Jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään. Jos ei voi hyvin, hakee apua. Jos mies päätyisikin itsemurhaan, se olisi vain hänen omaa syytään ja sivumennen sanoen todella itsekäs teko, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti.

Oikeasti masennusta sairastava ei aina itse huomaa voivansa huonosti. Silloin ei ymmärrä hakea apua.

Ehkä puoliso voisi siinä tapauksessa ohjata hakemaan apua eikä vain tehdä kaikkea yksin.