Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte/kestitte yksinäisyyden eron jälkeen?
01.05.2016 |
Vaikka exän kanssa ei loppuvaiheessa mitään yhteistä ollutkaan, mutta on tämä tyhjä asunto aika autio kun tottui yli 10 vuoden aikana että aina täällä on joku. Kavereitakaan ei oikein ole. Ne muutamat ovat nykyisin tukevasti perheidensä kanssa, harvemmin enää lähtevät minnekään.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Nautin yksinolosta, teen käsitöitä, pintaremppaa, shoppailen, lenkkeilen, luen äänikirjoja, käyn näyttelyissä ja uimassa, opettelen uusia reseptejä, siivoan ja sisustan, opiskelen työväenopistossa kiinnostavilla kursseilla. Sit kun yksinoloa ei jaksa, olen kavereiden kanssa ja käyn lähitöissä. Ihanaa vaihtelua lapsiviikoille!
Lähitöissä? luen äänikirjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestin itselleni lapsettomille viikoille menoja vähintään joka toinen ilta. Kävin kirjastossa lukupiirissä ja kielikahvilassa, kävin kuuntelemassa erilaisia maksuttomia luentoja jne. Joskus kävin vaan uimahallissa. En jäänyt odottamaan onko kavereilla mulle aikaa koska olisin silloin juminut kotiin. Toki näin heitä jos heillä oli aikaa.
Vierailija kirjoitti:
ollessani exän kanssa hän oli avoimempi ja puheliaampi luulin jääväni yksin eron jälkeen. eron jälkeen oli mieluisa yllätys kun entiset perhe tutut ottivat yhteyttä ja olimme paljon tekemisissä. yhteyden pito väheni kun löysin uuden kaverin itselleni ja muutin toiselle paikkakunnalle
Kannattaisiko kuitenkin pitää edelleenkin yhteyttä niihin tuttaviin, joihin edellisen eron myötä aloit pitää yhteyttä? Nimittäin sitten kun eroat tästä nykyisestäsi, mikä on siis aivan mahdollista, niin oletkin sitten ihan yksin. Ei niitä kavereita kannata unohtaa heti, kun alkaa seurustella.
Minkä yksinäisyyden? Olin 2 lapsen yksinhuoltaja eron jälkeen. Tykkään muutenkin olla yksin.
Koska en ole saanut mahdollisuutta olla ja elää parisuhteessa, niin en tiedä.
Mutta ainakin toistaiseksi olen kestänyt "kelpaamattomuuteni" niin, että olen yrittänyt elää siinä hetkessä ja tilassa missä kulloinkin olen; tai olen joutunut olemaan
Ei aina helppoa ja täytynyt yrittää kestää monenlaisia tunteita tuntemuksia.
En usko, että perusteeton syyttäminen ja syyllistäminen auttaa
Surua ja kipua saa ja voi tuntea mutta niiden osalta täytyy varoa ettei anna niiden ottaa valtaa itsesrä
Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin niin aika tasaa.
Olisi minusta epäluonnollista, jos eronnjälkeen ei tuntisi mitään.
Luultavasti tai uskon, että mitä pidempään suhde on kestänyt sitä moninaisimmin tuntein ja ajatuksin sitä jälkeenpäim käsittelee.
Voimia Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä yksinäisyyden? Olin 2 lapsen yksinhuoltaja eron jälkeen. Tykkään muutenkin olla yksin.
Yksinhuoltaja? Missäs se lasten ISÄ eli ex-ukkos viipotti? Oliko sillä jo uus akka vai?
Menin mukaan yh-toimintaan, sain uusia ystäviä, oltiin myös apuna toisillemme arjessa