Neuvolantädeistä

Meidän terkkari on vähän sellainen hällä väliä -tyyppi ja pääasiassa jutellaankin niitä näitä. Alussa kyselin kaikenlaista, mutta nyt vain tyydyn mittauksiin ja punnituksiin ja rokotteiden ottamiseen. Onneksi voin purkaa tuntojani muille ja terveydenalan osaamista löytyy myös lähipiiristä, joten sekin puoli hoituu muualla. Tietysti kaikki riippuu henkilöstä ja varmasti on osaaviakin terkkareita, mutta meillä näin. Muuten on vähän sellainen tuntu koko systeemistä, että neuvolan tarkoitus on lähinnä tiedottaa uusimmista suosituksista ja tsekkailla käyriä. Ehkä koulutuksessa pitäisi panostaa enemmän psykologiseen puoleen, kun niin monella äidillä tuntuu olevan nykyisin paljon vaikeuksia, kun suku ja sukupolvien kokemus on kaukana tai välit ovat etäiset.

Lastenneuvolassa tosiaan vaan punnitaan ja mitataan, homman kesto max. 5 min.

Pyysin tukea imetykseen niin täti käski antaa pullosta jos ei suju.

Neuvolalääkäri on suorastaan ilkeä ja kovakourainen, olen saanut useita vääriä diagnooseja yms.



Olemme muuttamassa, voitteko kuvitella? ;)

Itse olen kokenut kahden täysi erilaisen neuvola tädin kanssa asioimisen. Ensimmäinen oli silloin, kun odotin ensimmäistä lastani ja olin melko nuori ja puolestaan neuvolatäti melko vanha (jäi synnytykseni jälkeen eläkkeelle). Hän oli todella määräilevä ja välillä jopa hieman ilkeä. Neuvola käynnit olivat todella epämukavia lähes joka kerta. Hänen tilalleen tuli kuitenkin uusi neuvola täti joka hoiti sekä lapseni että minut kun odotin toista lastani. Hänen kanssaan homma sujuu kun rasvattu. Vaikka emme olekaan kaikista asioista samaa mieltä, niin koskaan ei ole tullut mitään vastemielisyyttä häntä kohtaan ja keskustelut ovat pysyneet hyvin avoimina. Eräs tuttuni oli tästä samasta tädistä puolestaan aivan toista mieltä kun minä. Hän ei siis pidä ko. neuvolatädistä ollenkaan...



Niin ja välissä oli yksi sijainen, joka oli täysi käsi (tietämätön)! Yritin kysellä häneltä neuvoa imetyksen kanssa, mutta hän kertoi vain omia kokemuksiaan. Emme muutenkaan päässeet samalla aaltopituudelle.



Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että henkilökemia on merkittävä tekiä tässä asiassa. Jos " aallot" menevät ristiin, niin homma ei toimi.

...neuvolassa jankutettiin tupakoinnista raskausaikana ja imetyksestä Pinjan synnyttyä.

Pinja oli pieni sikiö ja joka neuvolakäynnillä kysyttiin tupakoinnista, vaikka en polttanut silloin, enkä edelleenkään.

Pinjan synnyttyä imetys ei onnistunut joten neuvolassa sanottiin että " on se kumma kun nuoret äidit eivät imetä. Pelottaako että rinnat menee pilalle?!" Imetys ei onnistunu liian kovien suoritupaineiden ja painostuksen alla. Neuvolassa käskettiin olla stressaamatta ja ottamatta paineita ja samalla itse olivat he ketkä niitä paineita aiheuttivat.



Raskaus otettiin vakavasti vasta kun raskaus oli mennyt reilusti yli puolivälin. Siihen asti neuvolassa ei oltu kiinnostuneita, muuta kuin päällisin puolin->hemoglobiini, paino ja pissanäyte.

Kun kerroin jännittäväni synnytystä, sain lähetteen pelkoklinikalle..vaikka eikös se synnytyksen jännitys ole normaalia..??

Ja olin myöskin pelkosynnyttäjä..neuvolan mukaan..



Nyt kun Pinja on jo 4kk ja neuvolahoitaja on vaihtunut, niin sama meno jatkuu. Tällä hetkellä mietin siirränkö neuvolakäynnit jkylään tai mänttään jos saisin vaikka hiukan parempaa kohtelua.



Nähtävästi täällä päin neuvolassa nuoriin äiteihin suhtudutaan varauksella ja yleistetään että kaikki nuoret äidit ovat vain juoppoja keillä jää nuoruus hukkaan.

Erilaisia neuvolatätejä on mahtunut matkan varrelle useampia.



Ensimmäinen oli " ei kivoin" (antoi helposti negatiivista palautetta) ja valitettavasti sattui ensimmäisen lapsen kohdalle, jolloin olin tietenkin epävarmin. No kyseinen täti onnistui pahoittamaan monen äidin mielen, minä en ottanut ihan niin itseeni, mutta tukea ei paljoa saanut, tosin tällä tädillä oli varmat mielipiteet. Tämä täti kyllä onneksi jäi sitten aikanaan eläkkeelle. Sen jälkeen on ollutkin nuorempia neuvolatätejä ja vaihtuvuutta. Nämä ovat olleet ihan kivoja, mutta eivät ole oikein osanneet sitten sanoa mitään ihmeempää puoleen tai toiseen, hoitaneet vain rutiinit. Heiltä ymmärrystä olisi varmaan löytynyt, mutta ei neuvoja.



Muutimme ja olemme nyt toisen neuvolan asiakkaita ja tämä viimeisin neuvolatäti on taas vanhempaa ikäkuntaa. On todella ystävällinen ja ymmärtäväinen, mutta neuvoissa toteuttaa " vanhaa" mallia (neljän kuukauden neuvolan jälkeen kehoitti maistattamaan soseita, kahdeksan kuukauden kohdalla maitotuotteita ja kymmenen kuukauden kohdalla sanoi että tavallista maitoa voisi aloitella), joka minua hieman hämmästyttää, koska nykyään on eri " suositukset" . No minähän en niin välitä noista kehoituksista. Muuten tästä tädistä ei ole vielä mitään ihmeempää sanomista.

Kokemukseni neuvolasta on ihan okeit.On tosi hienoa,että valtion puolelta kurkataan syntymisen jälkeenkin vähän perään.Ensimmäisen lapsen jälkeen itselleni ainakin teroittui,että lapsen huoltajuus ja lapsesta huolehtiminen on ISO asia ja toisen tyttären kohdalla on mielestäni ihan aiheellista ,että lasten terveydentilaa seurataan neuvolassa ilmaiseksi,ettei mene kotidiagnooseiksi vanhempien ja sukulaisten puolelta.On myöskin hyvä asia,että neuvolahlö.kunta havaitsee nopeasti,jos on aihetta todellakin huolestua.Esim.esikoisellani pääsi laskemaan hemoglobiini ja sainkin samantien vinkin SANASOLIN käyttöön.Yllämainitsemani asia on hyvin vaikea toisinaan erottaa muuten niin pirteästä leikki-ikäisestä.Vauvanruokinta ja hoitaminen rutiinilla antaa joskus leikki-ikäisen ruokailutottumuksille sokeaa silmän kenttää,harmi,vaikka uuden asian ,kuin kasvavan leikki-ikäisen lapsen seuraaminen onkin tosi tärkeää,mutta vauva-aika vauvoilla on lyhyt ja vaatii intensiivistä keskittymistä,tai jää hunningolle.Käyrien mittaamiset ovat mielenkiintoisia ja tyydyttävät perusuteliaisuuden.Onneksi on neuvola!

Meillä oli eka neuvolantäti todella komenteleva, ilkeä ja minua aliarvioiva, ylimielinenkin. Oli välillä mukava ja mairea, mutta piikkejä sateli, mikä oli hemmetin ikävää, kun menin väsyneenä kaksosvauvojeni kanssa neuvolaan. Tästä tuli lopulta niin iso ongelma, että heräilin öisinkin asiaa miettimään ja itkin ilkeää neuvolantätiä.



Lopulta otin ystäväni kehotuksesta (hän oli toiminut samoin) yhtetyttä ylihoitajaan, eli laitoin hänelle kirjallisen anomuksen terpparinvaihdosta. Ylihoitaja ei meinannut eka suostua (" resurssimme eivät riitä" etc blaablaata), mutta kun olin itku kurkussa ja sanoin, etten enää voi tulla neuvolaan, hän ymmärsi, että on tosi kyseessä ja vaihtoi hoitajan oitis.



Sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin! Uusi hoitaja oli kiva, eikä syyllistänyt minua mistään, tuki ja ymmärsi, oli ennenkaikkea asiallinen. Sitten muutimme ja uusi hoitaja ollut myös loistava, ei tarvitse pelätä ikinä, että mitähän hän sanoo, kaikesta voi puhua.



Neuvolantäti on tärkeä henkilö, eikä häneltä kannata ottaa vastaan kettuilua yhtään, kun työnsä osaaviakin on olemassa. Tuntuu varmasti vaikealta asiaan ryhtyä, mutta itse kannustan vaihtamaan hoitajaa.