Lue keskustelun säännöt.
Taas "vääränikäiset" lapset
29.04.2016 |
Vaihdoin pari kuukautta sitten työtä. Viihdyn työssäni hyvin ja kollegat ovat tosi mukavia. Lounas- ja kahvitaukokeskusteluissa olen vaan huomannut että mulla on taas "vääränikäiset lapset". Omat lapset ovat nyt teinejä. Työkavereilla on joko päiväkoti-ikäisiä tai sitten ovat alle kouluikäisten mummoja. Pienten äideillä ja isoäideillä riittää keskenään puhuttavaa. Mä olen kyllä näistä naperoista ainakin toistaiseksi kiinnostunut (jotta tutustuisin työkavereihin paremmin), mutta heitä eivät mun lapseni kiinnosta. Jos jotain heistä puhun, ei tule tarkentavia kysymyksiä tai mitään, vaan puhe kääntyy taas pieniin.
10-15 vuotta sitten mulla oli taaperoita. Silloisessa työpaikassa oli sitten vain isojen lasten vanhempia. Silloin sain esitellä söpöjä valokuvia, mutta muuten työkaverit puhuivat keskenään koululaisistaan ja teineistään, ei heitä mun jälkikasvu juurikaan kiinnostanut.
Välissä olin työpaikassa, missä muutamalla lähimmällä työkavereilla oli suunnilleen samanikäiset lapset kuin mulla. Oli kyllä kivaa ja välillä ihan helpottavaa, kun sai purkaa ajatuksia koulukiusaamisesta, yläkoulun valinnaisainevalinnoista, urheiluharrastuksista, lukion valinnasta...
Tää ei ollut purnaus vaikka varmaan siltä vaikuttaa, vaan huomio. Mua tilanne on sekä hämmästyttänyt että välillä huvittanutkin. Olen jotenkin tajunnut, ettei ne muiden lapset ole koskaan niin kiinnostavia: kiinnostavuus taitaa tosiaan tulla siitä, että muiden lapsia pääsee jollain tavalla vertaamaan omiinsa?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Tyypillinen AV-MAMMA on "ei tulisi mieleenkään" -ihminen 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Yritin kirjoittaa, ettei ole ongelma, vaan huomio :) Ehkä mä kaikki menneiden vuosien muutama kymmenen työkaveria ollaan outoja, mutta kaikissa mun työyhteisössä lapsista puhuminen on ollut ihan normaalia. Onhan meillä työpöydällä lasten valokuvia, seinillä lasten piirustuksia,monien lapset ovat jopa vierailleet kerran tai pari töissä, vauvoja on tuotu näytille, kahvilla on syöty rippi- ja ylioppilasjuhlien jämiä...
Ja ollaan me muutenkin oltu toistemme elämistä kiinnostuneita. Tiedetään puolisoiden työt, lomamatkojen kohteet, viikonloppusuunnitelmat jne. Ei lounaalla jaksa pelkästä työntekemisestä puhua.
Ap
Minun työpaikassa taas vain yhdellä on lapsia minun lisäkseni. Minun lapset on jo aikuisia, paitsi yksi on 16v. Toisen lapsi on 1v. Muut ovat vähän päälle parikymppisiä, vastavalmistuneita hoitajia. Pari on samanikäistä kuin minun esikoinen.
Ja kyllä meillä juttua riittää. En tiedä, onko sattunut harvinaisen hyvä tuuri, kun on hyvä työporukka, vaikka olen 30 vuotta vanhempi, kuin suurin osa työkavereista. Mukava kuunnella nuorten juttuja ja nuorista on hauska kuunnella, millaista nuoruutta vietin 80-luvulla.
Juttua voi tulla muustakin, kuin lapsista kahvitauolla.
Huomiosi on aivan oikea. Muiden lapset kiinnostavat syystä, että voi jakaa kokemuksia tai jopa saada niistä omilleen seuraa. Sulla on harvinaisen huono tuuri.
En ole ikinä ajatellut, että lapseni olisivat vääränikäisiä siksi, että työkaverin lapset ei ole samaa ikäluokkaa. Ehkä minulla sitten on niin vahva itsetunto, että en ole ikinä viitsinyt tehdä tuollaisia huomioita, joilla ei ole mitään tekemistä työsuoritusten kanssa. Työkaverilla on vauva, minulla teini. Ihan hyvin voidaan puhua lapsista miettimättä, että ei käy, koska molempien lapset ei ole nyt mahataudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi ahdistavaa, jos työkaverit tietäisivät kaikki minun lomamatkat ja tekemiset ja miehen ammatit ja lasten tekemiset. Ja ei, minua ei kiinnosta työkavereiden puolisot ja heidän ammatit ja heidän lomamatkansa kohteet ja muutenkaan heidän yksityisasiansa kovin syvällisesti.
Työ ja vapaa-aika erikseen ja oma elämä ja omat kaverit vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Tyypillinen AV-MAMMA on "ei tulisi mieleenkään" -ihminen 😀
En ole tuo vastaaja, mutta olen hänen kannallaan. Ei kiinnosta työkavereiden miehet, lapset, mummot tai kummit. Tietysti jotkut etsivät työpaikalta myös läheisempää suhdetta kollegojen kanssa, itse pysyttelen mielelläni etäisemmissä väleissä. Välillä ärsyttää, kun työkaverit utelevat sinällään ihan normaalin smalltalkin merkeissä, että mitä tein viikonloppuna, onko mulla lomasuunnitelmia, minkä ikäisiä lapseni juuri nyt ovatkaan, onko heillä mennyt päiväkodissa miten jne. Olen kai outo, mutta en halua jakaa yksityiselämääni heidän kanssaan, riittää että joudun olemaan siellä 8 tuntia 5 päivää viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Yritin kirjoittaa, ettei ole ongelma, vaan huomio :) Ehkä mä kaikki menneiden vuosien muutama kymmenen työkaveria ollaan outoja, mutta kaikissa mun työyhteisössä lapsista puhuminen on ollut ihan normaalia. Onhan meillä työpöydällä lasten valokuvia, seinillä lasten piirustuksia,monien lapset ovat jopa vierailleet kerran tai pari töissä, vauvoja on tuotu näytille, kahvilla on syöty rippi- ja ylioppilasjuhlien jämiä...
Ja ollaan me muutenkin oltu toistemme elämistä kiinnostuneita. Tiedetään puolisoiden työt, lomamatkojen kohteet, viikonloppusuunnitelmat jne. Ei lounaalla jaksa pelkästä työntekemisestä puhua.Ap
Eiköhän aika monen työpaikalla jaeta henkilökohtaisia asioita. Työkaverit ovat monelle tärkeitä, ollaanhan heidän kanssaan aika paljon. Mutta AV:lle on tosi paljon näitä ihmisiä, jotka näkevät ihmissuhteet uhkaavina.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ahdistavaa, jos työkaverit tietäisivät kaikki minun lomamatkat ja tekemiset ja miehen ammatit ja lasten tekemiset. Ja ei, minua ei kiinnosta työkavereiden puolisot ja heidän ammatit ja heidän lomamatkansa kohteet ja muutenkaan heidän yksityisasiansa kovin syvällisesti.
Työ ja vapaa-aika erikseen ja oma elämä ja omat kaverit vapaa-ajalla.
Kerrankin joku samanmielinen!
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Tyypillinen AV-MAMMA on "ei tulisi mieleenkään" -ihminen 😀
En ole tuo vastaaja, mutta olen hänen kannallaan. Ei kiinnosta työkavereiden miehet, lapset, mummot tai kummit. Tietysti jotkut etsivät työpaikalta myös läheisempää suhdetta kollegojen kanssa, itse pysyttelen mielelläni etäisemmissä väleissä. Välillä ärsyttää, kun työkaverit utelevat sinällään ihan normaalin smalltalkin merkeissä, että mitä tein viikonloppuna, onko mulla lomasuunnitelmia, minkä ikäisiä lapseni juuri nyt ovatkaan, onko heillä mennyt päiväkodissa miten jne. Olen kai outo, mutta en halua jakaa yksityiselämääni heidän kanssaan, riittää että joudun olemaan siellä 8 tuntia 5 päivää viikossa.
Toiset ovat sosiaalisia, toiset eivät, toiset tykkäävät olla töissä, toiset joutuvat olemaan siellä. Ihmiset on erilaisia.
Musta on jännä tää ajatus, että työ on työtä ja elämä on toisaalla. Mulle työ on osa elämää, en erittele niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ajatellut, että lapseni olisivat vääränikäisiä siksi, että työkaverin lapset ei ole samaa ikäluokkaa. Ehkä minulla sitten on niin vahva itsetunto, että en ole ikinä viitsinyt tehdä tuollaisia huomioita, joilla ei ole mitään tekemistä työsuoritusten kanssa. Työkaverilla on vauva, minulla teini. Ihan hyvin voidaan puhua lapsista miettimättä, että ei käy, koska molempien lapset ei ole nyt mahataudissa.
Luettiinko me sama avaus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ajatellut, että lapseni olisivat vääränikäisiä siksi, että työkaverin lapset ei ole samaa ikäluokkaa. Ehkä minulla sitten on niin vahva itsetunto, että en ole ikinä viitsinyt tehdä tuollaisia huomioita, joilla ei ole mitään tekemistä työsuoritusten kanssa. Työkaverilla on vauva, minulla teini. Ihan hyvin voidaan puhua lapsista miettimättä, että ei käy, koska molempien lapset ei ole nyt mahataudissa.
Luettiinko me sama avaus...
Aika selvästi ap tuossa omassaan sanoi, että häntä ei muiden lapset kiinnosta, koska niitä ei voi vertailla omiin lapsiin. Minä en vertaile enkä oleta, että vain lapsista voi puhua vain silloin, kun molemmilla keskustelijoilla lapset on samassa vaiheessa.
Muutenkin mielenkiintoinen tuo ap:n "vääränikäiset lapset" -termi. Me muut kertoisimme, että lapsemme ovat eri-ikäisiä kuin työkaverien lapset. Ilman mitään arvotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen, että kun työkavereista tulee tutumpia, on kiva jutella muistakin kuin työasioista. Ja lapsettomana ulkopuolisuuden tunne on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...
Yritin kirjoittaa, ettei ole ongelma, vaan huomio :) Ehkä mä kaikki menneiden vuosien muutama kymmenen työkaveria ollaan outoja, mutta kaikissa mun työyhteisössä lapsista puhuminen on ollut ihan normaalia. Onhan meillä työpöydällä lasten valokuvia, seinillä lasten piirustuksia,monien lapset ovat jopa vierailleet kerran tai pari töissä, vauvoja on tuotu näytille, kahvilla on syöty rippi- ja ylioppilasjuhlien jämiä...
Ja ollaan me muutenkin oltu toistemme elämistä kiinnostuneita. Tiedetään puolisoiden työt, lomamatkojen kohteet, viikonloppusuunnitelmat jne. Ei lounaalla jaksa pelkästä työntekemisestä puhua.Ap
Eiköhän aika monen työpaikalla jaeta henkilökohtaisia asioita. Työkaverit ovat monelle tärkeitä, ollaanhan heidän kanssaan aika paljon. Mutta AV:lle on tosi paljon näitä ihmisiä, jotka näkevät ihmissuhteet uhkaavina.
En koe uhkaavina, mutta ne ihmiset ovat minulle vain työkavereita ja en pidä turhan uteliaista ihmisistä, jotka haluaa tietää lasteni suunnitelmat ja viikonlopun tekemiset ja miehen harrastukset ja kaiken minusta. Menen töihin tekemään töitä ja kaverit ja harrastukset on vapaa-aikana. Minua ei kiinnosta tippaakaan työkaverini pojan miniän opiskelutauta ja hänen vanhempiensa ammatit ja se, että he ovat menossa ensi kesänä Espanjaan ja viikonloppu vietettiin lauantaina ostaen ruokaa ja päivällä käytiin lenkillä ja illalla lämmitettiin sauna ja otettiin kaksi sidukkaa ja ja ja...
En ole koskaan tykännyt turhan uteliaista työkavereista, joiden on saatava tietää kaikki elämästäni, mitä en kerro, kuin parhaille ystävilleni.
Vierailija kirjoitti:
Musta on jännä tää ajatus, että työ on työtä ja elämä on toisaalla. Mulle työ on osa elämää, en erittele niitä.
Ai jaa. Minä kuljen töissä tekemässä työnantajan töitä, mistä saan palkan ja myyn ammattitaitoni sinne sen palkan edestä. En mene sinne seurustelemaan työnantajan alalla. Siitä en mielestäni saa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ajatellut, että lapseni olisivat vääränikäisiä siksi, että työkaverin lapset ei ole samaa ikäluokkaa. Ehkä minulla sitten on niin vahva itsetunto, että en ole ikinä viitsinyt tehdä tuollaisia huomioita, joilla ei ole mitään tekemistä työsuoritusten kanssa. Työkaverilla on vauva, minulla teini. Ihan hyvin voidaan puhua lapsista miettimättä, että ei käy, koska molempien lapset ei ole nyt mahataudissa.
Luettiinko me sama avaus...
Aika selvästi ap tuossa omassaan sanoi, että häntä ei muiden lapset kiinnosta, koska niitä ei voi vertailla omiin lapsiin. Minä en vertaile enkä oleta, että vain lapsista voi puhua vain silloin, kun molemmilla keskustelijoilla lapset on samassa vaiheessa.
Muutenkin mielenkiintoinen tuo ap:n "vääränikäiset lapset" -termi. Me muut kertoisimme, että lapsemme ovat eri-ikäisiä kuin työkaverien lapset. Ilman mitään arvotuksia.
No sitten kyllä kirjoitin epätarkasti. Olen vaan aika realisti sen suhteen, että varmaan joskus parin kuukauden kuluttua mua alkaa ainakin ajoittain ärsyttää, kun kaikkia muita kiinnostaa kaikkien muiden lapset tai lapsenlapset, mutta mä en voi omistani jakaa oikeastaan mitään. Kyllä minustakin Aada on söpö ja Emman pottaharjoittelussa on hupaisia juttuja ja on hienoa, kun Vertti on oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Mutta kenestäkään muusta kuin minusta ei ole hienoa että A pärjäsi turnauksessa tai että B:n enkun ope kehui hänen kirjoitelmaansa.
Ehkä sama, jos istuisi viikosta toiseen iltoja ihmisten kanssa, jotka puhuvat vain painonnostosta eikä heitä kiinnosta pätkääkään se, että sä keräilet postimerkkejä.
Ja ei mun lapset ole vääränikäisiä, vaan "vääränikäisiä". Mulle mun lapset on oikean ikäisiä, mun työkavereille sitten ehkä vääränikäisiä, koska mun lasten elämänvaiheet eivät nyt jaksa heitä kiinnostaa.
Mutta työkaverini ovat ihania ja mukavia, ja onneksi muitakin puheenaiheita on :)
Ei ihme, että Suomessa työteho on matala, jos töihin mennään puhumaan lapsista ja miehestä ja lomista ja miehen ammatista ja mitäs muuta se ap kaipasi työpäivän aikana ajankuluksi, että saisi 8 tuntia kulumaan.
Ompas ap:lla käynyt "huono tuuri". Aloin miettimään omia menneitä ja nykyistä työpaikkaa. Toisilla on lapsia, toisilla ei ja toisilla lapsenlapsia. Toisille koirat/kissat ovat kaikki kaikessa, toisille vaikka baareissa pyöriminen.
Silti muille tärkeitä asioita on kuunneltu ja kommentoitu.
Öö, oudot ongelmat sulla. Miksi työkavereiden pitäisi olla kiinnostuneita sun lapsistasi (tai toisinpäin)? Eikö sinulla ole ystäviä, joiden kanssa voisit lapsista keskustella?
En koskaan ole tajunnut niitä, jotka haluavat jakaa työkavereilleen kaikki henkilökohtaisetkin asiat. Minä keskustelen työkavereiden kanssa korkeintaan säästä, työpaikan jutuista, ajankohtaisista asioista jne. Ei tulisi mieleenkään puhua perheestäni tai muutenkaan mitään liian henkilökohtaista...