Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin menee ne, jotka ei muuten miestä saa!
29.04.2016 |
Tulikohan sanottua pahasti?
Olen työpaikalla ainoa naimaton ja mua ärsyttää yli kaiken yhden työkaverin tyyli puhua miehestään kuin viidennestä raajastaan. Lauseet alkaa "Meidän Risto..." "me Riston kanssa" tai se kerta, kun tyyppi oli ottanut vähän osumaa parkkipaikalla "apua, uskallanko mennä kotiin, mitähän Risto sanoo..."
Ei luojan tähden, voiko olla niin että aviomies on koko elämän sisältö? Yksin ei osaa tehdä mitään, äijä pitää raahata joka ikeakierrokselle mukaan jotta voidaan yhdessä sopia sohvatyynyjen väristä. Itse ei voi ajatella tai ottaa vastuuta asioista - kuten siitä että veisi sen auton pajalle maalattavaksi?
Minua kiinnostaa jopa enemmän, kun äitiyslomalta palannut kertoo, miten Miisu-Liisukka on tehnyt ihan ekan sormivärityönsä tarhassa... Joo, mutta jotain tuollaista tuli kahvipöydässä tänään sanottua ääneen. Kyllä mulla on aina miehiä riittänyt, ei ketään ole tarvinnut alttarille asti raahata.
Kommentit (31)
kyllä minäkin varmaan aika usein puhun avomiehestäni. Syynä se, että hän on todella suuri osa elämääni ja teen paljon asioita hänen kanssaan. Tietysti molemmat vietämme aikaa myös yksin/ystäviemme kanssa, mutta jos vaikka kerran lomamatkastani niin kyllä se on aikalailla sellaista "ME käytiin siellä ja täällä ja ME tehtiin sitä ja tätä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä naimisiinmeno/kihlautuminen on sellainen juttu, että se tehdään vain velvollisuudentunteesta (uskonto, appivanhemmat odottaa, lapsi...) tai kun ollaan niin epätoivoisia ja halutaan näyttää muille ja kumppanille, että "onnistuimpas saamaan kumppanin itselleni, nyt ei voi livistää!".
Mutta menkää te vain naimisiin, mä pidän itseni vapaana velvotteista ja avioehdoista ja turhista, vanhanaikaisista, sitovista ihmiskaupoista (niin, naimakauppa). Enhän mä edes kuulu kirkkoon. Ja luotetaan kumppanin kanssa toisimme niin paljon, ettei tarvitse todistella muille eikä merkitä toista sormuksella tai muilla lakitoimilla. Ja jos luottamus/parisuhde sitten joskus rikkoutuu, eipähän tarvitse käydä mitään paperisotkua läpi eikä sen enempää selitellä tuttavapiirille eikä tehdä asiasta numeroa :)
Oletko ehkä tietämätön avioliiton juridisista seurauksista esimerkiksi kuolemantapauksen kohdalla? Me menimme naimisiin ihan siksi että avioliiton myötä olemme lain edessä perhettä ja saamme siis tiettyä oikeudellista turvaa jota avopuolisot eivät saa.
Sain paljon tuon lainatun kaltaisia kommentteja kun menin naimisiin, ja jotenkin ärsytti ja samalla huvitti. Se, ettet sinä keksi muuta syytä mennä naimisiin kuin velvollisuudentunto tai "näyttäminen", ei tarkoita etteikö muilla voisi olla muita syitä taustalla.
En jaksa lukea kommentteja mutta otsikosta tuli heti mieleen, että miten ap luulee kenenkään menneen naimisiin saamatta ensin sitä miestä? :o Ja ap, sulla voi riittää niitä miehiä, mutta määrä ei aina korvaa laatua.
Melkoinen johtopäätös yhden (!) ihmisen käyttäytymisen perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä naimisiinmeno/kihlautuminen on sellainen juttu, että se tehdään vain velvollisuudentunteesta (uskonto, appivanhemmat odottaa, lapsi...) tai kun ollaan niin epätoivoisia ja halutaan näyttää muille ja kumppanille, että "onnistuimpas saamaan kumppanin itselleni, nyt ei voi livistää!".
Mutta menkää te vain naimisiin, mä pidän itseni vapaana velvotteista ja avioehdoista ja turhista, vanhanaikaisista, sitovista ihmiskaupoista (niin, naimakauppa). Enhän mä edes kuulu kirkkoon. Ja luotetaan kumppanin kanssa toisimme niin paljon, ettei tarvitse todistella muille eikä merkitä toista sormuksella tai muilla lakitoimilla. Ja jos luottamus/parisuhde sitten joskus rikkoutuu, eipähän tarvitse käydä mitään paperisotkua läpi eikä sen enempää selitellä tuttavapiirille eikä tehdä asiasta numeroa :)
Lopputekstistäsi päätellen siis pelkäät vain. Onpa ikävää. Kannattaa ehkä opetella luottamaan, ettei tarvitse eron pelossa koko ajan elää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä muuttaisin otsikon "naimisiin menee ne miehet jotka luulee ettei muuten pillua saa".
"Yksin ei osaa tehdä mitään, äijä pitää raahata joka ikeakierrokselle mukaan jotta voidaan yhdessä sopia sohvatyynyjen väristä."
No se koti on kyllä ihan yhtä paljon sen miehenkin koti, joten miksi ihmeessä mies ei voisi olla mukana päättämässä kodin sisustuksesta. Jos olisit ottanut esimerkiksi vaikka kengät tai huulipunan, niin olisin voinut ollakin messissä valituksessasi. Mutta kyllä kotia koskevat ja isommat hankinnat normaalisti tehdään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä naimisiinmeno/kihlautuminen on sellainen juttu, että se tehdään vain velvollisuudentunteesta (uskonto, appivanhemmat odottaa, lapsi...) tai kun ollaan niin epätoivoisia ja halutaan näyttää muille ja kumppanille, että "onnistuimpas saamaan kumppanin itselleni, nyt ei voi livistää!".
Mutta menkää te vain naimisiin, mä pidän itseni vapaana velvotteista ja avioehdoista ja turhista, vanhanaikaisista, sitovista ihmiskaupoista (niin, naimakauppa). Enhän mä edes kuulu kirkkoon. Ja luotetaan kumppanin kanssa toisimme niin paljon, ettei tarvitse todistella muille eikä merkitä toista sormuksella tai muilla lakitoimilla. Ja jos luottamus/parisuhde sitten joskus rikkoutuu, eipähän tarvitse käydä mitään paperisotkua läpi eikä sen enempää selitellä tuttavapiirille eikä tehdä asiasta numeroa :)
Jos olet kerran sinut ja onnellinen tuon pääätöksesi kanssa, niin miksi noin kova tarve lytätä avioliittoa ja puhua siitä ihmiskauppana ja hankalana paperisotajärjestelynä? Taitaa kuitenkin harmittaa kun ei ole sulho kosinut ;)
Avopuoliso jää aika paskaan asemaan, jos kumppani kuolee. Yksi suurimmista kriteeteistä mennä siis naimisiin niille tilastopiikkien 50v naikkosille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä naimisiinmeno/kihlautuminen on sellainen juttu, että se tehdään vain velvollisuudentunteesta (uskonto, appivanhemmat odottaa, lapsi...) tai kun ollaan niin epätoivoisia ja halutaan näyttää muille ja kumppanille, että "onnistuimpas saamaan kumppanin itselleni, nyt ei voi livistää!".
Mutta menkää te vain naimisiin, mä pidän itseni vapaana velvotteista ja avioehdoista ja turhista, vanhanaikaisista, sitovista ihmiskaupoista (niin, naimakauppa). Enhän mä edes kuulu kirkkoon. Ja luotetaan kumppanin kanssa toisimme niin paljon, ettei tarvitse todistella muille eikä merkitä toista sormuksella tai muilla lakitoimilla. Ja jos luottamus/parisuhde sitten joskus rikkoutuu, eipähän tarvitse käydä mitään paperisotkua läpi eikä sen enempää selitellä tuttavapiirille eikä tehdä asiasta numeroa :)
Oletko ehkä tietämätön avioliiton juridisista seurauksista esimerkiksi kuolemantapauksen kohdalla? Me menimme naimisiin ihan siksi että avioliiton myötä olemme lain edessä perhettä ja saamme siis tiettyä oikeudellista turvaa jota avopuolisot eivät saa.
Sain paljon tuon lainatun kaltaisia kommentteja kun menin naimisiin, ja jotenkin ärsytti ja samalla huvitti. Se, ettet sinä keksi muuta syytä mennä naimisiin kuin velvollisuudentunto tai "näyttäminen", ei tarkoita etteikö muilla voisi olla muita syitä taustalla.
Miten niin en keksi muita syitä? Juurihan minä viestissäni sanoin, että se tehdään joko näyttämisenhalusta TAI velvollisuudesta - jonka vielä tarkensin suluissa sanalla "lapsi" tarkoittaen juuri tätä juridista syytä (kuolemantapaukset yms). En tiedä millä muulla sanalla sitä voisi kuvata kuin velvollisuudella. Rakastat lastasi ja koet velvollisuudeksesi turvata lapsen etu - et siis solmi avioliittoa lapsen vanhemman kanssa vain puhtaasta naimisiinmenon ilosta. Got it?
Naimisiin mennään, kun halutaan sitoutua toiseen ihmiseen. Kukaan ei ole halunnut sitoutua ap:hen, koska hän ei ole tarpeeksi haluttava tai rakastettava.