Introvertti: tunnetko huonommuutta ekstrovertin rinnalla?

Vierailija kirjoitti:

En koe. Minulla on pari introverttiä ystävää joita näen n. 2x puoleen vuoteen. Ahdistun liiasta kontaktista ja välillä ajelen autolla yksin metsän keskelle mökille, kun tarvitsen hengähdystaukoa jopa aviomiehestäni. :D Töissä hoidan pakolliset small talkit, mutta olen onnellinen omassa pienessä kuplassani.

Hyvä näin, jos olet onnellinen. 

Itse olen kärsinyt siitä, että rasitun kovasti sosiaalisissa tilanteissa. Yksi rippijuhlakin vaatii viikon hiljaisuutta. 

Vaikuttaa, että ketjussa ei ole introverttiutta oikeasti ymmärtäviä?

Sosiaalinen tilanne aiheuttaa stressitilan, jota paikataa n sitteen jopa viikkojen hiljaisuudella. Näin ollen aidolla itrovertillä ei todellakaan ole mitään laajaa tuttavapiiriä. 

Hyväksyn asian enkä yritä esittää muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Eikä introverttius tarkoita sitä ettei tykkää sosiaalisista tilanteista, niitä vain ei jaksa pitkään tai jatkuvasti. Minusta sellaisen ekstrovertin elämä, jossa ollaan ihan joka päivä menossa ja pakko nähdä toisia kuulostaisi aika painajaismaiselta enkä olisi kades, koska tuollaisella tyylillä en saisi ikinä mitään kotona tehtyä.

Tähän. Pidän töissä lyhytaikaisista kontakteista esim. pientä hulluttelua mutta en jaksa pitkiä keskusteluja ja tauot haluan olla omissa oloissa. Vapaa-ajalla en harrasta kyläilyä vaan viihdyn kotosalla.

Mulla tuohon liittyy myös se, etten halua kertoa omista asioistani esim. töissä, en esitellä lomakuvia tai edes kertoa, missä olen käynyt. Ehkä tämä ei ole varsinaisesti introverttiä, vaan päässä on muutakin vikaa :D

ps. vastaus ap:lle: ei, en koe olevani millään tavalla huonompi kuin muut persoonallisuustyyppini vuoksi

Voi sitä tuskaa, kun joku tyrkyttää väkisin katsomaan lomakuviansa. Vapaaehtoisesti ok, selailee sen verran minkä huvittaa tai pari kolme kuvaa voi näyttää. Sitten on näitä, joiden pitää joka kuvasta kertoa tarina ja se kestää kestää ja kestää .. ja ajattelee vain, että lopu kuvat, lopu kuvat!

Sinkkumies

Mikä siinä on niin vaikea uskoa ettei introvertit välttämättä ole PELKÄSTÄÄN yksin kotona nyhjääviä, ihmisiä vihaavia, kaikesta sosialisoinnista suunnattomasti ahdistuneita hiljaisia pohdiskelijoita? :D Terveisin, itsekin introvertti, silti valikoiduista sosiaalisista tilanteista erittäinkin paljon pitävä, paljon kontakteja omaava aktiivinen keskustelija. Ekstrovertistä minut erottaa sosiaalisten tilanteiden "nirsouteni", mieltymykseni olla enemmän sivustaseuraaja kuin huomion keskipiste ja se, että viihdyn ja haluan olla paljon myös yksin. En silti koko ajan, vaan sopivassa määrin.

Kyllä tunnen!

Tiedän, että olen yhtä pystyvä, älykäs kuin vieressäni oleva suupaltti. En vain saa sitä ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe. Minulla on pari introverttiä ystävää joita näen n. 2x puoleen vuoteen. Ahdistun liiasta kontaktista ja välillä ajelen autolla yksin metsän keskelle mökille, kun tarvitsen hengähdystaukoa jopa aviomiehestäni. :D Töissä hoidan pakolliset small talkit, mutta olen onnellinen omassa pienessä kuplassani.

Hyvä näin, jos olet onnellinen. 

Itse olen kärsinyt siitä, että rasitun kovasti sosiaalisissa tilanteissa. Yksi rippijuhlakin vaatii viikon hiljaisuutta. 

Vaikuttaa, että ketjussa ei ole introverttiutta oikeasti ymmärtäviä?

Sosiaalinen tilanne aiheuttaa stressitilan, jota paikataa n sitteen jopa viikkojen hiljaisuudella. Näin ollen aidolla itrovertillä ei todellakaan ole mitään laajaa tuttavapiiriä. 

Hyväksyn asian enkä yritä esittää muuta. 

vaikuttaa siltä, ettet sinä ymmärrä intoverttiys/ekstroverttiys-käsitettä. vain ääripäät eivät ole introverttejä tai ekstroverttejä, eikä maailmassa ole ihmistä joka olisi 100% ääripäässä, vaan sijoittuu aina johonkin kohtaan tätä skaalaa. introvertillä voi toki olla muita sosiaalisia ahdistuksia ja ongelmia, mutta ne EIVÄT ole introverttiyden mittareita vaan erillisiä ongelmia.

Tuntuu tietysti :(

Pe kavereiden kanssa rymytessä Jees

+La Ok, illasta alkaa olemaan tosin jo vähän väsynyt 

Su On pakko jo ladata akkuja yksin, jos sunnuntaina on vielä kaverilla, niin on virta aivan loppu

Sinkkumies

Siinä mielessä kyllä, etten jaksaisi sellaista työtä johon tarvitaan ekstroverttia luonnetta. En pystyisi esim. olemaan pitkään kaupan kassalla tai jossain asiakaspalvelussa vastaamassa puhelimeen. Rajoittanut työnhakua tässä vaiheessa kun ei ole vielä tutkintoa.

En todellakaan. Inhoan kaikkia tyhän naurajia ja koko ajan äänessä olevia, hyi h*lvetti.

Suurin osa inhoaa meidänt yöpaikan ekstroverttiä joka on suunapäänä  pitämässä monologiansa joka kahvi- ja ruokatauoilla. Jokainen huokaisee helpotuksesta kun tuo rasittava tyyppi poistuu ja jättää muuta rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe. Minulla on pari introverttiä ystävää joita näen n. 2x puoleen vuoteen. Ahdistun liiasta kontaktista ja välillä ajelen autolla yksin metsän keskelle mökille, kun tarvitsen hengähdystaukoa jopa aviomiehestäni. :D Töissä hoidan pakolliset small talkit, mutta olen onnellinen omassa pienessä kuplassani.

Hyvä näin, jos olet onnellinen. 

Itse olen kärsinyt siitä, että rasitun kovasti sosiaalisissa tilanteissa. Yksi rippijuhlakin vaatii viikon hiljaisuutta. 

Vaikuttaa, että ketjussa ei ole introverttiutta oikeasti ymmärtäviä?

Sosiaalinen tilanne aiheuttaa stressitilan, jota paikataa n sitteen jopa viikkojen hiljaisuudella. Näin ollen aidolla itrovertillä ei todellakaan ole mitään laajaa tuttavapiiriä. 

Hyväksyn asian enkä yritä esittää muuta. 

Olen kyllä ihan aito introvertti, vaikka tapaankin ystäviä pari kolme kertaa viikossa.

Tunnen. Mutta se on sitten kans sitä huono itsetuntoa.

Mutta ärsyttää kuunnella ihmistä ja ajatella, että olisinpa kotona. En todellakaan ole niitä, jotka lähtee kavereiden kanssa kahville päivittäin ja lenkille yms. "Nyhjötän" kotona. Se on mun tapa. Parisuhde mulla kuitenkin on ja mies on aikalailla samanlainen kuin minä. Sovitaan tosi hyvin yhteen.

Vaikka se ois mun luona muutaman yön, pystytään tekemään "omia" asioita. Se vaikka pelailee ja minä olen facessa.

Mutta joskus on sellainen olo, että voisinpa olla ekstrovertimpi. Olisi elämä ystävien suhteen helpompaa.

Kyllä tunnen. Ihmettelen, kun suurin osa vastaa että ei tunne. Mutta ehkä se on myös minulla huonoa itsetuntoa, kuten edellisellä. Mutta suunnattomasti se ärsyttää, kun tietää, ettei ole sen tyhmempi kuin muut, mutta ei pysty tuomaan esille asioita yhtä helposti, uskottavasti ja kiinnostavasti. Olen tylsä. Kaipaan ystäviä ja seuraa, mutta esim. juhlien jälkeen tarvitsen latautumisaikaa, yksinoloa. Tyypillistä introverttiä, eikö? Perheellisenä myös lasten kaverisuhteet, juhlien järjestämiset ym. saavat aikaan huonommuuden tunteen, kun ei välttämättä jaksa niin spotaanisti järjestää kaikkea kivaa lapsille ja kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko sinusta että myös sinun pitäisi olla sosiaalinen vaikka viihdyt paremmin yksin?

En tunne minkäänlaista huonommuutta, paremminkin päinvastoin. Ekstrovertit ovat pinnallisia keskinkertaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen. Ihmettelen, kun suurin osa vastaa että ei tunne. Mutta ehkä se on myös minulla huonoa itsetuntoa, kuten edellisellä. Mutta suunnattomasti se ärsyttää, kun tietää, ettei ole sen tyhmempi kuin muut, mutta ei pysty tuomaan esille asioita yhtä helposti, uskottavasti ja kiinnostavasti. Olen tylsä. Kaipaan ystäviä ja seuraa, mutta esim. juhlien jälkeen tarvitsen latautumisaikaa, yksinoloa. Tyypillistä introverttiä, eikö? Perheellisenä myös lasten kaverisuhteet, juhlien järjestämiset ym. saavat aikaan huonommuuden tunteen, kun ei välttämättä jaksa niin spotaanisti järjestää kaikkea kivaa lapsille ja kavereille.

Minulla on myös introverttikaveri, joka on suoraan sanottuna tylsä ihminen. Hänellä on rikas sisäinen maailma ja esimerkiksi valtavasti taiteellista lahjakkuutta, mutta hän olisi useimpien mielestä aika kuivaa seuraa. Ei se ystävyyttämme ole koskaan estänyt, mutta ymmärrän kyllä, miksi hän sanoo, että hänen on vaikea saada kavereita.

Itse olen tosiaan sosiaalinen introvertti, ja minulla on myös hyvä itsetunto. En haluaisi missään tapauksessa olla ekstrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen. Ihmettelen, kun suurin osa vastaa että ei tunne. Mutta ehkä se on myös minulla huonoa itsetuntoa, kuten edellisellä. Mutta suunnattomasti se ärsyttää, kun tietää, ettei ole sen tyhmempi kuin muut, mutta ei pysty tuomaan esille asioita yhtä helposti, uskottavasti ja kiinnostavasti. Olen tylsä. Kaipaan ystäviä ja seuraa, mutta esim. juhlien jälkeen tarvitsen latautumisaikaa, yksinoloa. Tyypillistä introverttiä, eikö? Perheellisenä myös lasten kaverisuhteet, juhlien järjestämiset ym. saavat aikaan huonommuuden tunteen, kun ei välttämättä jaksa niin spotaanisti järjestää kaikkea kivaa lapsille ja kavereille.

Tuollaisena ei-ääri-introverttina onkin varmaan vaikeampi olla. Itse olen ääri-introvertti, siihen asti että en HALUA tuoda mitään ihmisille esille, enkä halua ystäviä enkä seuraa, enkä parisuhdetta saati lapsia. Tällaisena on helppo olla vapautuneesti oma itsensä, kun ei tarvitse kelvata yhtään kellekään eikä kaipaa kenenkään seuraa.