Voinko estää lastani saamasta AD(H)D:n?

Älä tupakoi ym. klassikot ja ota raskausaika rennosti, soita lempeää klassista musiikkia massulle. Siinä kaikki mitä voit tehdä, jos on perinnöllinen taipumus saada ADHD/add ja napsahtaa juuri tämän lapsen kohdalle, niin sille ei voi mitään.

Aika vaikeaa, kun kyse on syndroomasta joten sikiöseulonta ei kerro mitään. Ainoa mitä voit tehdä on valita ei wt-kumpanin ja toivoa parasta.

No et voi, mutta voithan sä vetää raskausaikana kaikki kalaöljyt ja maitohappobakteerit ja mitä lie, mutta mikään sellainen ei takaa mitään. Jos se kerran on periytyvää, niin sehän on geeneistä kiinni. Nuo kalaöljyt ym. korkeintaan sitten tehdä tilanteen niillä korteilla mahdollisimman hyvin pelatuksi.

Parasetamolin käyttö raskausaikana mahdollisesti lisää lapsen Adhd:n riskiä. Alkoholi ja tupakka luonnollisesti on yhdistetty ylivilkkauteen, kuin myös sikiön hapenpuute synnytyksessä jne. Adhd on kuitenkin samalla myös vahvasti perinnöllinen sairaus.

Äidin matalat D-vitamiimiarvot raskausaikana on myös yhdistetty tällaisiin lapsen neurologisiin oireisiin.

http://yle.fi/uutiset/tanskalaistutkimus_aidin_kayttama_parasetamoli_sa…

Lapsen elämään voi vaikuttaa vaikka tulisikin adhd. Tunnen ihmisen, jolla ihan pienenä diagnosoitiin adha. Sai paljon lisätukia, lääkitystä kouluun jne. Nyt opiskelee yliopistossa vauhdikkaasti, tulee pärjäämään elämässään. Siten tunnen adhd sukuja joissa kaikki toisin, tupakkia on vedetty raskausaikana, lapsilla koulut kesken ja omia lapsia nuorena, elämänhallinta täysin hukassa. Vanhemmat voivat vaikuttaa kotiympäristöllä ja tuella kuinka adhd ongelmaksi kehittyy. Ap, sinulla ei ilmeisesti itselläsi ole, se jo auttaa, voit olla tasapainoinen äiti lapsillesi.

Oikeati et voi vaikuttaa siihen, saako lapsesi adhd:n. Tietenkin vältät kaikkea altistusta myrkyille ja sanot totaalisen ein päihteille, mutta ei se mitään takaa. Niin minäkin tein, ja silti lapsellani on adhd.

Sensijaan kasvattaa sitä lasta niin, että adhd otetaan huomioon ja hönen elämästään ei tule säälittäää vaikka neurologinen tila onkinn erilainen. Tämä tulee olemaan työlästä ja hankalaa ja joskus nöyryyttävää, mutta se on tehtävissä. Se tulee tarkoittamaan, että on vaiheita,jolloin tietämättömät luokkakaverien vanhemmat pitää sua lastensuojelutapauksena, huonona vanhempana, epäilee sua alkoholismista ja väkivaltaisuudesta - Joskus päin naamaa ja vaikka he eivät voisi olla enempää väärässä, sun on vain ohitettava kaikki ne loukkaavuudet, koska on keskityttävä siihen lapseen ja lapsen oikeisiin tarpeisiin, kuntoutukseen, ja hoitoon. Se tarkoittaa sitä, että lapsi on tärkeämpi kuin sinä, ja että rakastat lasta kaikkine vaikeuksineen ja ongelmineen ja autat häntä elämään niiden kanssa sellaista elämää kuin hän hyväksi kokee. Ja että kaikkea sitä, minkä haluat lapsesi osaavan 25-vuotiaana, on alettava opettaa hänelle heti.

Älä syö salmiakkia raskausaikana.

Adhd:n kanssa voi elää hyvää elämää, ja siihen on olemassa paljon apukeinoja. 

Lapsellasi on siinä mielessä hyvin asiat, että vaikka hänellä adhd olisikin, sen riski on tiedossa ja voit ajoissa hakea apuja. 

Omasta virheestäni neuvon: Jos pyydät vaikkapa perheneuvolasta lähetettä adhd-tutkimuksiin, vaadi kirjallinen paperi siitä että sinä olet pyytänyt sitä. 

Sattuman satoa  jos suvussa sitä on.Omalla kohdallani on käynyt aivan satumainen tuuri, sikäli että vaikka itse kärsin mm. persoonallisuushäiriöstä, en ole siirtänyt sitä lapsilleni ja olen "suorittanut" oman elämäni tyytyttävästi, lähtökohdat huomioon ottaen.Lähisuvussa on (olen "wt") kaikkea mahdollista vaivaa, mielenterveysongelmista neurologisiin, mutta lapseni ovat selvinneet kuin ihmeen kaupalla "ehjin nahoin" ainakin tähän asti ja ikää on jo lähes 40v.

Koulut meni ok, tosin lähes lukematta, joten tuloksetkaan eivät olleet huippua,eivät  jatko-opiskelleet, tärkeintä kuitenkin mielestäni ei ole tulokset, vaan se, että ihminen itse tuntee olevansa onnellinen ja siltä näyttää tähän asti.Raskaana ollessani söin hyvin, en tietenkään tupakoinut  ja vaikka kärsin mm. raskausmyrkytyksestä ei se aiheuttanut lapsilleni ongelmia.Vauvana heidät todella "sylihoidettiin", en tiedä kuinka paljon sillä oli vaikutusta.Lapseni ovat olleet kaikkeni elämässäni, koska uskon että, jos tänne hankkii lapsia ,heistä olisi myös huolehdittava.Oli tausta mikä tahansa.

Elämä on kummallista.Mies, joka ei halunnut lapsia kanssani geneettisen perimäni vuoksi, sai ainokaisensa, jolla on heidän suvussa kulkeva oppimisvaikeus.Kannattaa varoa mitä "toivoo" toisella, se kun saattaa osua omalle kohdalle, vaikken uskokaan muuhun kuin sattumaan.

Sinulle toivon kaikkea hyvää, tiedän "hyvien" perheiden lapsia, joilla on neurologista ym ongelmaa, mutta ovat selvinneet akateemisista opinnoistaan perheensä ja ammattiavun tuella ja toisaalta  taas "wt" lapsia, joilla korkea ÄO ilman neurologista tms vaivaa, mutta perhetaustansa vuoksi "syrjäytyneet" (mitä se sitten tarkoittaneekaan,koska toivoa on niin kauan kuin elämääkin).

Muuten, minunkin elämäni on ulkopuolisten silmissä "säälittävää", mutta olen perusterve, en juo, en polta, tulen juuri ja juuri toimeen omillani, ilman asumis - tai toimeentulotukia ja ylipainoakin, jonka jaksan kantaa ihan itse , on vain 20 kg:DD. Ja nautin kulttuurista ja muiden onnistumisesta mm urheilussa.Erityisesti nuorten!

Siis  tyydyttävästi:DD

Ei sitä voi estää, mutta jos se tulee on kuitenkin paljon tehtävissä.

Jos adhd on vaikea ja/tai siihen liittyy muita neuropsykiatrisia häiriöitä, ei välttämättä "normaali" lopputulos ole mahdollinen, mutta joka tapauksessa hyvällä varhaisella tuella ja oikea-aikaisella lääkehoidolla voit parantaa lapsesi tulevaa elämänlaatua hurjasti! Oikea-aikaisella lääkityksellä tarkoitan sitä, että usein se lääkehoito kannattaa aloittaa melko varhain. Tällöin se mahdollistaa hyvien toimintatapojen oppimisen ajoissa, normaalin ikätasoisen kehityksen ja vuorovaikutussuhteet, ehkäisee itsetunto-ongelmia ja masennusta, ja voi hyvin johtaa siihen että aikuisena pärjää ilman lääkitystä.

Et mitenkään.

Jos lapsi todetaan isokokoiseksi, vaadi sektio! Minä suostuin synnyttämään alakautta ja hapenpuutteen takia lapsella neurologisia ongelmia. Muista kuitenkin, että ADHD on aika lievä juttu ja siihen voidaan vaikuttaa paljon tukitoimien avulla. Ei ole sairaus.

Sokeria kannattaa välttää.

Ei se "sairaus" elämää sotke, vaan huono tuki ja huonot opitut toimintamallit. Meillä on puoli sukua keskittymisongelmaisia, minä ja mieheni olemme molemmat adhd:ita ja ei mitään ongelmaa, koko porukka ollaan hyvin pärjääviä, tosin aika eksentrisiä ja levottomia, ihmisiä. Pitää vain osata kääntää se hyödyksi ja tuntea omat vahvuudet. Mieheni on todella, todella pahasti adhd ja syö tarpeen vaatiessa aina maksimiannosta concertaa ja on silti äärimmäisen hyvä työssään, älykäs, pidetty ja kaikin puolin mahtava tyyppi, vaikka on toisaalta maailman pahin häsläti-sählääjä ja kaikki aina hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se "sairaus" elämää sotke, vaan huono tuki ja huonot opitut toimintamallit. Meillä on puoli sukua keskittymisongelmaisia, minä ja mieheni olemme molemmat adhd:ita ja ei mitään ongelmaa, koko porukka ollaan hyvin pärjääviä, tosin aika eksentrisiä ja levottomia, ihmisiä. Pitää vain osata kääntää se hyödyksi ja tuntea omat vahvuudet. Mieheni on todella, todella pahasti adhd ja syö tarpeen vaatiessa aina maksimiannosta concertaa ja on silti äärimmäisen hyvä työssään, älykäs, pidetty ja kaikin puolin mahtava tyyppi, vaikka on toisaalta maailman pahin häsläti-sählääjä ja kaikki aina hukassa.

Viisas kommentti, lyhyt elämämme on todellakin hyvä ottaa juuri sellaisena kuin se tulee.Kaikesta voi selvitä, hyvä että on ihmisiä, joilla on kykyä nähdä aina asioiden valoisa puoli.

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on addeja ja laittoi miettimään näin raskautta yrittäessäni, että mitä voin tehdä estääkseni lastani saamasta kyseistä sairautta. Tuttavani lapsella on adhd ja sanoo miettivänsä koko ajan mitä on tehnyt väärin. Tädilläni on add ja hänen elämänsä näyttää kyllä melko säälittävältä näin ulkopuolisen näkökulmasta... Mukava ihminen on siis ei siinä mitään. En vain haluaisi omalle lapselleni vastaavaa tulevaisuutta, joten vinkkejä kehiin!

Kannattaako lisääntyä ollenkaan? Siis onko tuo sellaienn suku, jota pitää jatkaa?

Yksi tuttava poltti ja "otti muutamia" raskausaikana ja nyt lapsella ADHD. Törkeää!

Eli älä ainakaan käytä YHTÄÄN päihteitä.

On vain yksi keino: riittävän tehokas ehkäisy, joka takaa, ettet tule raskaaksi.

Ympäristötekijöillä on iso vaikutus. Joskus yksilö taas on niin "vahva", että vaikka alku olisi kuinka surkea, niin ponnistaa pitkälle. Tutkimusten mukaan edes yksi turvallinen ja välittävä aikuinen voi pelastaa (tämä kävi minullekin, muuten itsetuntoni olisi varmasti pyöreä nolla). En tiedä meneekö toisin päin, yleensä jotain on pielessä kotona vaikka kulissi on kunnossa, kun ns. hyvän perheen lapsi syrjäytyy.