Voinko estää lastani saamasta AD(H)D:n?

Nykytietämyksen ja tutkimuksen valossa ADHD on hyvin periytyvää tai siis tuohon oireyhtymään liitetty käyttäytyminen mm. jatkuva puhelipuli, minä-minä-minä, impulsiivisuus, levottomuus, keskittymiskyvyttömyys... ja koko kirjo...

Ympäristötekijät voivat voimistaa tai hillitä, ehkä jopa minimoida. Ravinto, harrastukset ja lepo nämä pelaavat isoa roolia.

ADHD:n kehittymiseen vaikuttavat geneettinen alttius ja useat ulkoiset tekijät. Jälkimmäisiin voit vaikuttaa. Tässä lainaus käypähoito-sivulta:

.

Raskaudenaikaiset ympäristötekijät ja synnynnäiset rakenteelliset tekijät

.

- Hyvin pieni syntymäpaino, synnytykseen liittyvät traumat, vastasyntyneen hapenpuute ja veren pieni glukoosipitoisuus lisäävät yliaktiivisuuden ja neuropsykiatristen kehityshäiriöiden, kuten oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuuden häiriöiden riskiä 28, 29.

Keskushermoston rakenteellisiin ja toiminnallisiin poikkeavuuksiin voi liittyä ADHD-oireita 28.

- Sikiöaikainen altistuminen äidin tupakoinnille 13, 30, 31 tai alkoholin tai huumeiden käytölle 32, 33 lisää ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, jotka ovat siihen geneettisesti alttiita.

Raskauden aikana tupakoivien äitien lapsilla on muita lapsia enemmän ADHD-oireita. Osa tästä erosta selittyy myös periytyvyydellä (ks. sähköinen tausta-aineisto Äidin tupakoinnin vaikutus ADHD-riskiin 10).

- Alkoholin runsas käyttö raskauden aikana aiheuttaa lapselle haitallisia vaikutuksia (fetal alcohol spectrum disorders, FASD). Niihin liittyy ADHD-tyyppisiä oireita, muun muassa toiminnanohjauksen puutteita, tarkkaamattomuutta ja yliaktiivisuutta (ks. sähköinen tausta-aineisto Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen vaikutus lapsen kehittymiseen ja ADHD-riskiin 11).

- Sikiöaikana kokaiinille, kannabikselle tai keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden päihdekäytölle altistuneilla lapsilla on suurentunut tarkkaavuuden ylläpitämisen ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksien riski. Monilla heistä oireet yltävät ADHD-diagnoosiin saakka 34, 35, 36, 37.

- Äidin raskaudenaikainen stressi lisää syntyvän lapsen stressiherkkyyttä ja ADHD:n, ahdistuneisuuden ja oppimisvaikeuksien riskiä 38.

.

Psykososiaaliset riskitekijät

.

- Vakavia perushoidon ja turvan puutteita (esim. erittäin vähävirikkeinen laitosympäristö) lukuun ottamatta ympäristötekijät eivät suoraan aiheuttane ADHD:tä vaan lisäävät yliaktiivisuutta ja monihäiriöisyyttä (erityisesti käytöshäiriöitä) ja heikentävät toimintakykyä niillä, joilla on geneettistä alttiutta ADHD:lle 39, 40, 41, 42.

- Perheeseen liittyvien riskitekijöiden vaikutus voi välittyä siten, että se muokkaa kehittyvää keskushermostoa (esim. väkivaltakokemukset ylläpitävät ylivalppautta) tai vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista sekä motoriikan ja vireyden säätelytaitojen kehittymistä erityisesti varhaislapsuudessa 14, 39, 40, 42, 43.

- Perheensisäisistä riskitekijöistä 40, 41, 43, 44, 45 uhmakkuus- ja käytösoireita lisäävät muun muassa riitaisa ja kielteinen ilmapiiri, vähäinen lämpimien tunteiden osoittaminen, epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa, vanhemman psyykkinen sairaus (esim. äidin masennus ja vanhempien oma ADHD) ja väkivalta 40, 41, 43, 44, 45, 46.

- Lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat lisätä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä ja vanhempien rasittuneisuutta 43, 44, 45.

- Lapsen ja vanhempien väliset ristiriidat näyttävät lisäävän parisuhdeongelmia ja perheenjäsenten välistä henkistä etäisyyttä. Vastaavasti pari- ja perhesuhteiden ongelmat lisäävät lapsen ja vanhempien välisen suhteen ongelmia 47.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061#

Vierailija kirjoitti:

ADHD:n kehittymiseen vaikuttavat geneettinen alttius ja useat ulkoiset tekijät. Jälkimmäisiin voit vaikuttaa. Tässä lainaus käypähoito-sivulta:

.

Raskaudenaikaiset ympäristötekijät ja synnynnäiset rakenteelliset tekijät

.

- Hyvin pieni syntymäpaino, synnytykseen liittyvät traumat, vastasyntyneen hapenpuute ja veren pieni glukoosipitoisuus lisäävät yliaktiivisuuden ja neuropsykiatristen kehityshäiriöiden, kuten oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuuden häiriöiden riskiä 28, 29.

Keskushermoston rakenteellisiin ja toiminnallisiin poikkeavuuksiin voi liittyä ADHD-oireita 28.

- Sikiöaikainen altistuminen äidin tupakoinnille 13, 30, 31 tai alkoholin tai huumeiden käytölle 32, 33 lisää ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, jotka ovat siihen geneettisesti alttiita.

Raskauden aikana tupakoivien äitien lapsilla on muita lapsia enemmän ADHD-oireita. Osa tästä erosta selittyy myös periytyvyydellä (ks. sähköinen tausta-aineisto Äidin tupakoinnin vaikutus ADHD-riskiin 10).

- Alkoholin runsas käyttö raskauden aikana aiheuttaa lapselle haitallisia vaikutuksia (fetal alcohol spectrum disorders, FASD). Niihin liittyy ADHD-tyyppisiä oireita, muun muassa toiminnanohjauksen puutteita, tarkkaamattomuutta ja yliaktiivisuutta (ks. sähköinen tausta-aineisto Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen vaikutus lapsen kehittymiseen ja ADHD-riskiin 11).

- Sikiöaikana kokaiinille, kannabikselle tai keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden päihdekäytölle altistuneilla lapsilla on suurentunut tarkkaavuuden ylläpitämisen ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksien riski. Monilla heistä oireet yltävät ADHD-diagnoosiin saakka 34, 35, 36, 37.

- Äidin raskaudenaikainen stressi lisää syntyvän lapsen stressiherkkyyttä ja ADHD:n, ahdistuneisuuden ja oppimisvaikeuksien riskiä 38.

.

Psykososiaaliset riskitekijät

.

- Vakavia perushoidon ja turvan puutteita (esim. erittäin vähävirikkeinen laitosympäristö) lukuun ottamatta ympäristötekijät eivät suoraan aiheuttane ADHD:tä vaan lisäävät yliaktiivisuutta ja monihäiriöisyyttä (erityisesti käytöshäiriöitä) ja heikentävät toimintakykyä niillä, joilla on geneettistä alttiutta ADHD:lle 39, 40, 41, 42.

- Perheeseen liittyvien riskitekijöiden vaikutus voi välittyä siten, että se muokkaa kehittyvää keskushermostoa (esim. väkivaltakokemukset ylläpitävät ylivalppautta) tai vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista sekä motoriikan ja vireyden säätelytaitojen kehittymistä erityisesti varhaislapsuudessa 14, 39, 40, 42, 43.

- Perheensisäisistä riskitekijöistä 40, 41, 43, 44, 45 uhmakkuus- ja käytösoireita lisäävät muun muassa riitaisa ja kielteinen ilmapiiri, vähäinen lämpimien tunteiden osoittaminen, epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa, vanhemman psyykkinen sairaus (esim. äidin masennus ja vanhempien oma ADHD) ja väkivalta 40, 41, 43, 44, 45, 46.

- Lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat lisätä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä ja vanhempien rasittuneisuutta 43, 44, 45.

- Lapsen ja vanhempien väliset ristiriidat näyttävät lisäävän parisuhdeongelmia ja perheenjäsenten välistä henkistä etäisyyttä. Vastaavasti pari- ja perhesuhteiden ongelmat lisäävät lapsen ja vanhempien välisen suhteen ongelmia 47.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061#

No tuon luettuani en voi sanoa muuta, kuin että uskomaton sattuma on lapseni kohdalle osunut.Riskitekijöitä oli niin paljon, että  on täysin käsittämätöntä, että hän on suorittanut  koulunsa  ihan vaan "heittämällä"  yo:si asti ja selviää työelämässä  loistavasti, työttömyys on "vieras" sana, vaikkei mitään muuta koulutusta ole ja samaan aikaan tutut tohtorit pyörittelevät peukaloitaan.Uskomatonta, kun ajattelee, että raskauden aikana lähes kaikki muut riskitekijät olivat olemassa, paitsi päihteet ja tupakointi.Geneettinen alttius oli valtava, siitä osoituksena mm se, että ainoat serkut kärsivät "neurologisista" vaivoista vain geneettisistä syistä, koska mitään muita riskitekijöitä heillä ei ollut .Ihmettelen, voisiko syynä olla se, että lapseni hoidettiin pääsääntöisesti "sylissä" ensimmäinen vuosi,vaikkakin hän  käveli todella aikaisin, sekin kun on "sukuvika".Vaikuttaa siltä, että hän on perinyt puoleltani vain hyvät geenit, vaikka huonoja olisi ollut tarjolla pilvin pimein.Kaikissa meissä kun on myös hyvää:))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on addeja ja laittoi miettimään näin raskautta yrittäessäni, että mitä voin tehdä estääkseni lastani saamasta kyseistä sairautta. Tuttavani lapsella on adhd ja sanoo miettivänsä koko ajan mitä on tehnyt väärin. Tädilläni on add ja hänen elämänsä näyttää kyllä melko säälittävältä näin ulkopuolisen näkökulmasta... Mukava ihminen on siis ei siinä mitään. En vain haluaisi omalle lapselleni vastaavaa tulevaisuutta, joten vinkkejä kehiin!

Kannattaako lisääntyä ollenkaan? Siis onko tuo sellaienn suku, jota pitää jatkaa?

Minuakaan ei olisi kannattanut synnyttää.Psykiatri Kivi Lydeckenillä oli kaikki lapsensa kehitysvammaisia, geenettisistä syistä.Oppimisvaikeuksista kärsineen opiskelukaverini isä oli proffa,lapsensa tarvitsi meidän muiden apua opistotason opiskelussaan,koska pääsi suhteilla sisään.Toisaalta eräillä heikkolahjaislla vanhemmilla oli 125 ÄO:n lapsi.Emme siis koskaan tiedä...

Et voi mitenkään, mutta voit opettaa lapsen elämään sen kanssa. Se alkaa ihan pienestä pitäen, ei enää teini-iässä. Itsellä ADD, en käytä enää edes lääkkeitä itselle sopivan kasvatuksen takia. Lapsena ei ollut kivaa kovan kurin takia ja itkinkin lähes päivittäin, mutta nyt kiitän sitä.

Kannattaa tarjota keppiä että porkkanaa. Tärkeintä on hyvän itsetunnon luominen; muualla maailmassa saa kuulla olevansa niin tyhmä, ettei kelpaa minnekään, niin tärkeää on että kotona opetetaan toisin. Opetetaan ajattelemaan omilla aivoilla, siten osaa välttää typeryyksiä.

Kun olin pieni, periaatteessa oli kova kuri, periaatteessa ei. Sain juosta, leikkiä puissa ja pudota siellä, olin ilman valvontaa, sain purkaa sitä energiaa. Sitten taas esim nukkumisen ja kouluunmenon kanssa oltiin hyvin tarkkoja. Lähinnä koko lapsuusiän yritin sen kanssa kapinoida kouluunmenoa ja läksyjä vastaan, viimeisenä keinona kannettiin sinne kouluun tukasta. Yöllä tultiin monta kertaa valvomaan että nukuin, monesti halusin tehdä kaikkea muuta kun en sängyssä pystynyt olemaan paikallani.

Teininä tuli sitten se rankkakausi ja olin jo sekaantumassa ties mihin porukoihin. Pidin kuitenkin järjen päässä, yhä tiedostaen ne vanhempien pelottavatkin suuttumiset jos vain tietäisivät mitä tekisin. Siihen luopui sekin, opiskelut paranenivat. Yliopisto odottaa nyt. Ihmissuhteet menevät hyvin. Muutama kaveri keillä ADHD ja eivät saaneet samanlaista kovaa kuria, ovat ihan sekaisin, ajelehtivat vain ympäriinsä.

Ei kannata koskaan lepsua, vaan alusta asti pitää kuri mutta samalla myös antaa tilaa sille jatkuvalle energialle.

Vierailija kirjoitti:

Ympäristötekijöillä on iso vaikutus. Joskus yksilö taas on niin "vahva", että vaikka alku olisi kuinka surkea, niin ponnistaa pitkälle. Tutkimusten mukaan edes yksi turvallinen ja välittävä aikuinen voi pelastaa (tämä kävi minullekin, muuten itsetuntoni olisi varmasti pyöreä nolla). En tiedä meneekö toisin päin, yleensä jotain on pielessä kotona vaikka kulissi on kunnossa, kun ns. hyvän perheen lapsi syrjäytyy.

Noinkin se voi mennä.Toisaalta voi mennä niin, että perheen kaikilla ns. normaalien vanhempien  lapsilla on neurologista ongelmaa, peritty esim. toiselta isovanhemmalta.Koulutetut vanhemmat osaavat hakea herkemmin asiantuntija-apua, mutta on edelleen myös niitä, joille lapsen "poikkeavuus" onkin niin suuri häpeä, etteivät pyydä apua ja siksi lapsi syrjäytyy, vaikka perheessä elettäisiin muuten normaalia elämää.Muistan, kuinka eräs isoäiti tuumasi poikansa perheestä, jossa oli ilmeselvästi ADHD tytär, ettemme tiedä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.Tuntui todella pahalta.Me olemme kovin herkkiä tuomitsemaan ja ajattelemaan pahinta.

Miten Add eroaa Adhd:sta?

et voi estää,mutta kasvata lapsesi rakkaudella,lempeydellä,kehu paljon,että saa hyvän itsetunnon,tarkka päivärytmi,rajat ja ennakoi niin paljon kuin mahdollista.

ADHD diagnoosiin kuuluu ylivilkkaus,add taas enemmän haaveilija eli ylivilkkautta ei ole

Vierailija kirjoitti:

Älä tupakoi ym. klassikot ja ota raskausaika rennosti, soita lempeää klassista musiikkia massulle. Siinä kaikki mitä voit tehdä, jos on perinnöllinen taipumus saada ADHD/add ja napsahtaa juuri tämän lapsen kohdalle, niin sille ei voi mitään.

Ei ole oikein sanoa ettei voi mitään. Se kyllä tulee jos on tullakseen mutta lääkkeitä löytyy kyllä jos on todella paha adhd/add.

Vierailija kirjoitti:

No et voi, mutta voithan sä vetää raskausaikana kaikki kalaöljyt ja maitohappobakteerit ja mitä lie, mutta mikään sellainen ei takaa mitään. Jos se kerran on periytyvää, niin sehän on geeneistä kiinni. Nuo kalaöljyt ym. korkeintaan sitten tehdä tilanteen niillä korteilla mahdollisimman hyvin pelatuksi.

Ex naapurilla näytti periytyvän jo kolmannessa polvessa tupakointi raskausaikana, istukan liian aikainen irtoaminen ja pienikokoiset vauvat. Ja sitten tietenkin ADHD, ilmeisesti äiti itse ei näe mitään syy- yhteyttä tupakointiinsa 😈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristötekijöillä on iso vaikutus. Joskus yksilö taas on niin "vahva", että vaikka alku olisi kuinka surkea, niin ponnistaa pitkälle. Tutkimusten mukaan edes yksi turvallinen ja välittävä aikuinen voi pelastaa (tämä kävi minullekin, muuten itsetuntoni olisi varmasti pyöreä nolla). En tiedä meneekö toisin päin, yleensä jotain on pielessä kotona vaikka kulissi on kunnossa, kun ns. hyvän perheen lapsi syrjäytyy.

Noinkin se voi mennä.Toisaalta voi mennä niin, että perheen kaikilla ns. normaalien vanhempien  lapsilla on neurologista ongelmaa, peritty esim. toiselta isovanhemmalta.Koulutetut vanhemmat osaavat hakea herkemmin asiantuntija-apua, mutta on edelleen myös niitä, joille lapsen "poikkeavuus" onkin niin suuri häpeä, etteivät pyydä apua ja siksi lapsi syrjäytyy, vaikka perheessä elettäisiin muuten normaalia elämää.Muistan, kuinka eräs isoäiti tuumasi poikansa perheestä, jossa oli ilmeselvästi ADHD tytär, ettemme tiedä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.Tuntui todella pahalta.Me olemme kovin herkkiä tuomitsemaan ja ajattelemaan pahinta.

Mulla ahdh/add/asperger - piirteitä periytynyt molemmilta vanhemmilta.  Toki myös tiettyjä lahjakkuuksia (esim. kielellistä ja matemaattista) on periytynyt uskallan väittää. Mutta peruskoulun ala-aste ei ollut aina todellakaan helppoa, myöhemmin kuitenkin olen suorittanut akateemisen tutkinnon. Olin itse jostain syystä aina jo peruskoulussa tosi vaativa itselleni vaikka sitten en pystynyt keskittymään kovin hyvin, tämä aiheutti melkoista turhautumista välillä. Keskittymiskyky ei ole kovin hyvä nykyisinkään ja ikää on jo 47. Työssä pärjään kun komennan itseäni, vähän niin kuin armeijan tyyliin: "Itse itseäni käskien".

Paula Tilli joka on puhunut aspergerista, on maininnut tuosta kiinnostuksestaan kielioppiin. Itse myös muistan nauttineeni kieliopista koulussa. Kieliä en kuitenkaan päätynyt opiskelemaan vaan ihan tekniikkaa.

Vedetään röökiä raskausaikana ja sitten syytetään geenejä ja pyöritellään silmiä, että mistä ihmeestä kaikki ongelmat johtuvat. Niin tyypillistä.

ADHD diagnoosiin kuuluu ylivilkkaus,add taas enemmän haaveilija eli ylivilkkautta ei ole

Onko muita eroja? Minulla Add lapsi joka pärjää loistavasti koulussa.Keskittyminen on 100%, unohtaen kaiken muun. Ja tavarat aina hukassa, suurin ongelma on ettei osaa suunnitella ennakoida asioita, kuin toiston ja kyselemisen kautta. Erittäin rauhallinen lapsi.

mun ADHD poika ei ole ylivilkas,mutta on vilkkaan puoleinen,sattuu ja tapahtuu,on aina väärässä paikassa väärään aikaan,unohtelee,törmäilee,sattuu tapaturmia,sählää,keskittyminen huonoa,impulsiivinen,sanoo mitä sylki suuhun tuo,mutta on myös lahjakas urheilussa,pärjää opinnoissa/työelämässä,empaattinen,iloinen,sosiaalinen,paljon kavereita,idearikas

Up

Vierailija kirjoitti:

ADHD diagnoosiin kuuluu ylivilkkaus,add taas enemmän haaveilija eli ylivilkkautta ei ole

Onko muita eroja? Minulla Add lapsi joka pärjää loistavasti koulussa.Keskittyminen on 100%, unohtaen kaiken muun. Ja tavarat aina hukassa, suurin ongelma on ettei osaa suunnitella ennakoida asioita, kuin toiston ja kyselemisen kautta. Erittäin rauhallinen lapsi.

Add:hen kuuluu käsittääkseni joskus valikoiva keskittyminen eli joihinkin omiin mielenkiinnon aiheisiin pystyy keskittymään hyvinkin mutta yleinen ajankäytön hallinta on heikko ja aikatauluista kiinni pitäminen on heikkoa. Myös välillä uppoutuminen omaan haavemaailmaan on tyypillistä. Rauhallisuus on add-lapsella käsittääkseni myös yleistä mutta add:n luonne aikuisiällä usein muuttuu ja silloin henkilö ei välttämättä ole enää niin rauhallinen.

Miksi adhd olisi huono asia?

Itse ajattelen, että se on vain piirre ihmisessä, ei vamma tai elämää rajoittava tekijä.

Lapsesi voi syntyä myös lyhytkasvuisena, yksikätisenä tai kehitysvammaisena, hän voi vanmautua synnytyksessä, jäädä auton alle tai sairastua diabetekseen tai kokea vaikka minkälaisen kohtalon. Adhd: n kanssa elämä voi olla helpompaa kuin monen muun sairauden, vamman tai ominaisuuden kanssa.

Adhd-lapsi toki voi olla vaativa ja vanhemmuus on haasteellista. Adhd itsessään EI kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsesta tulee käytöshäiriöinen päihteiden käyttäjä vaikka hoitamaton adhd toki lisää riskiä päihde- ja mielenterveysongelmiin. Adhd ei ole myöskään kehitysvamma vaikka lisääkin riskiä oppimisvaikeuksiin.

Adhd- lapsi tarvitsee selkeän päivärytmin, riittävästi unta ja selkeän johdonmukaisen kasvatuksen. Hän tarvitsee sanoittamista ja ohjausta, varsinkin omien tunteiden hallintaan ja sosiaalisiin tilanteisiin. Ennakoiminen on erittäin tärkeää. Adhd ei tarvitse kuria tai rangaistuksia sen enempää kuin muutkaan, jos arki toimii, ei niille ole tarvetta.

Adhd-ihmiset ovat monesti älykkäitä ja luovia ja jos kasvuolosuhteet on kunnossa, ei elämä ole sen vaikeampaa kuin meillä muillakaan.

nim. perheessä adhd-mies ja 2 adhd-lasta