Lue keskustelun säännöt.
Ero, oma sairaus, etä-äitiys.. Tsempatkaa!
28.04.2016 |
Meillä on neljä lasta (2v kaksoset, 4v ja 11v) ja takana on lähes 20v liitto, jossa on ollut ylä- ja alamäkensä, mutta tähän saakka niistä on selvitty, jopa miehen pettämisestä, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää niin se on kerrasta poikki.
Mulla todettiin reilu vuosi sitten vakava sairaus, jota ei ole vielä täysin selätetty, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että elämä voittaa. Tämän itse sairauden lisäksi, osin ehkä juurikin tämän sairauden takia mulla on myös masennusta, pahin tämänkin suhteen taitaa olla takanapäin.
Nyt mies kuitenkin haluaa erota, en ole saanut selkeää vastausta miksi, mutta vahvasti epäilen hänellä olevan toinen nainen, vaikkei mies tätä olekaan myöntänyt. Alustavasti on miehen kanssa puhuttu, että mies jäisi tähän ja minä muuttaisin muualle. Tämä siksi, koska minä en sairauteni takia tällä hetkellä jaksaisi olla lasten kanssa kokopäiväisesti ja tulen vielä jatkossakin olemaan myös paljon sairaalassa.
Vaikka tiedän, että lasten kannalta on oikeasti parempi, että musta tulee etävanhempi, niin silti se vaan ahdistaa tosi paljon. Mies ei ole lämmennyt ajatukselle, kun olen ehdottanut, josko vielä oltaisiin jonkun aikaa yhdessä, että tulisi varmuus minun terveyteni suhteen.
Kommentit (56)
Tuota viikko-viikko systeemiä harkittiin, mutta toinen kaksosista sopeutuu todella huonosti kaikkiin muutoksiin, jotka vähänkään poikkeaa siitä normiarjesta. Jos ollaan esim. viikonloppu jossain vieraassa paikassa kylässä niin toinen kaksosista ei nuku normaalisti, kiukkuaa paljon normaalia enemmän ym. Tilanne normalisoituu, kun päästään kotiin ja siihen tuttuun ja turvalliseen arkeen. Toisaalta minusta kaksoset on muutenkin vähän liian pieniä tuohon viikko-viikko systeemiin. Ehkä sitten myöhemmin, mutta nyt se olisi luultavasti liian haastavaa tälle toiselle kaksoselle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Entäs sellainen järjestely, että lapset olisivat joka toinen viikko sinulla ja joka toinen viikko miehellä ? Tällanen on ihan nykypäivää ja ehkä ihan ok joissakin tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä käytännössä ole eroa teettekö määräaikaisen vai pysyvän sopimuksen lasten huollosta ja tapaamisista. Jos nyt sovitte, että lähihuoltajuus on isällä, ei sitä muuteta kuin yhteisestä sopimuksesta (eli jos isäkin suostuu) tai oikeuden päätöksellä. Oikeus taas ei muuta lasten vakiintuneita olosuhteita ilman painavaa syytä. Eli jos lapset ovat asuneet isällä ja siellä on kaikki suht hyvin ja normaalisti, ei lähivanhemmuutta enää muuteta oikeudessa äidille.
Voi se etävanhemmuus silti olla tilanteessasi ihan hyvä ratkaisu, mutta kannattaa tiedostaa tilanteen todennäköinen lopullisuus.
Eikö ap:n tapauksessa voisi sitten sopia yhteishuoltajuudesta, ja lapset olisivat äidillä tilanteen mukaan. Ap kertoi että talous ei ole ongelma, joten elatukseen ei varmaan tarvitse apua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n tapauksessa voisi sitten sopia yhteishuoltajuudesta, ja lapset olisivat äidillä tilanteen mukaan. Ap kertoi että talous ei ole ongelma, joten elatukseen ei varmaan tarvitse apua.
Yhteishuoltajuudessa jompikumpi vanhemmista on lähihuoltaja ja se toinen etähuoltaja. Lapset ovat kirjoilla lähihuoltajan luona ja yleensä viettävät enemmän aikaa lähikodissa.
Etä-isiltä kysytään harvoin, tuntevatko he syyllisyyttä siitä, että lapset eivät asu heidän kanssaan. Etä-isiltä ei kysellä sitäkään, miksi lapset jäivät äidille. Ei, koska se on vielä tänä päivänäkin monen mielestä itsestään selvää.
Etä-äidiltä sen sijaan kysytään lähes aina, mikseivät lapset asu hänen kanssaan. Usein oletetaan taustalla olevan päihde- tai mielenterveysongelmia. Vähintään höyrähtäminen uuteen mieheen eikä lapsia haluta hidasteeksi suhteeseen.
Ap tulee olemaan kovan paikan edessä. Voimia siihen. Jokainen pari tietää itse mikä on paras ratkaisu ja joskus se on se, että lapset asuvat isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä erosta selviää. Harmi kun lapset noin pieniä, herää kysymys jaksaako mies yksin niiden kaikkien kanssa vaikka onkin terve?
Itse erosin kolme vuotta sitten (omasta tahdosta) ja muutin pois omaan asuntoon. Lapset jäi sovitusti vanhaan kotiin koska siellä runsaasti tilaa ja lapset 17-19 vuotiaat. Vaikealta tuntui silloin lasten takia ja oli niille iso trauma. Oma elämäni on nyt paljon parempi sekä taloudellisesti että muutenkin. Asun samassa kaupungissa ja lapset tulee ja menee miten itse haluavat. Ei tarvinnut käydä mitään huoltajuuskiistoja kun lapset lähes aikuisia. Elatusmaksuista käytiin toki tekemässä sopimukset
Muista ap sitten sanoa totuus kun kysellään ratkaisustasi, sairastuin vakavasti ja mies aloitti sinä aikana uuden suhteen, päätimme erota. Lapset jäävät tervehtymiseeni asti isälleen. Ihan kaikille, myös lapsille. Näinhän se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap rankassa tilanteessa! Osaat selvästikin olla rauhallinen ja järkevä kaikesta huolimatta. Lapsesi ovat aina sinun ikiomia lapsiasi, vaikka asuisivatkin sairautesi takia enemmän isällään. Voit silti antaa heidän elämäänsä paljon. Minusta ajatuksesi ovat hyviä ja viisaita, mikäli isä on vastuuntuntoinen ja normaali huoltaja. On tärkeää huolehtia nyt itsestäsikin. Uskosta voit saada voimia tilanteeseen, Jeesus ei jätä teitä vaan rakastaa sinua! Rukoile johdatusta tässä haastamassa tilanteessasi. Esikoisesi varmasti osaa kertoa sinulle jos joku mättää isän luona, se on hyvä puoli että on jo niin iso.
Tiedän siis kyllä järjellä ajateltuna lasten isälle jäämisen olevan paras ratkaisu, koska isänä hän on aina kantanut vastuunsa ja välittää lapsistaan. Tästä huolimatta se etä-äidiksi jääminen ahdistaa, varmasti osin siksi, että tiedän monien paheksuvan etä-äitiyttä, ihan sama mistä syystä on etä-äiti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, voimia sinulle. Minä olen etä-äiti syystä että lapset halusivat jäädä omaan kotiinsa kun minä muutin pois. Minulla ei ollut halua jäädä vanhaan kotiin vaan halusin alkaa uudelleen. Lapset ovat jo sen verran isoja ja että olemme kuunnelleet heidän toivettaan. Oudoltahan se tuntuu ja pahaltakin, mutta haluan yrittää ajatella lasten parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko, että lapsille tulen sanomaan ainakaan tuota, että epäilen heidän isällään olevan toinen nainen. Tätä mies ei ole myöntänyt, mutta merkit viittaa siihen. Mutta sen aion kyllä sanoa, että tilanne pitää katsoa uudelleen missä lapset asuvat sitten kun olen terve.
ap
Vierailija kirjoitti:
Muista ap sitten sanoa totuus kun kysellään ratkaisustasi, sairastuin vakavasti ja mies aloitti sinä aikana uuden suhteen, päätimme erota. Lapset jäävät tervehtymiseeni asti isälleen. Ihan kaikille, myös lapsille. Näinhän se meni.
Ap, minäkin olen etä-äiti. Muutin pois yhteisestä kodistamme, koska en olisi pystynyt ylläpitämään isoa taloa. Lasten koulut ovat kuitenkin ihan vanhan yhteisen kotimme vieressä, samoin tietenkin kaikki kaverit ja harrastuspaikat jne. joten halusin että lasten elämä säilyy mahdollisimman mutkattomana ja niin ennallaan kuin se nyt ylipäätään erotilanteessa voi pysyä. Tein siis ratkaisuni lasten parhaaksi, etenkin kun isänsä on todella hyvä isä. Aluksi kävin paljon taistelua itseni kanssa ja olen työstänyt huono äiti -tunteita pitkään, mutta mielestäni oli parempi pitää lasten elämä helppona kuin oman itsekkyyteni takia repiä heidät irti juuriltaan (minun uusi kotini on autolla kuljettavan matkan päässä ja kavereiden luo sekä kouluun kulkeminen vaatii järjestelyjä). Kirjoitin tämän kertoakseni että meitä etä-äitejä on muitakin, et ole ainoa, asiat ratkeavat kyllä ja joskus parasta äitiyttä on niellä oma ylpeytensä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Olet pikkusieluinen ja ikävä persoona. Sisäistä tämä vastaus ja mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap rankassa tilanteessa! Osaat selvästikin olla rauhallinen ja järkevä kaikesta huolimatta. Lapsesi ovat aina sinun ikiomia lapsiasi, vaikka asuisivatkin sairautesi takia enemmän isällään. Voit silti antaa heidän elämäänsä paljon. Minusta ajatuksesi ovat hyviä ja viisaita, mikäli isä on vastuuntuntoinen ja normaali huoltaja. On tärkeää huolehtia nyt itsestäsikin. Uskosta voit saada voimia tilanteeseen, JUMALA ei jätä teitä vaan rakastaa sinua! Rukoile johdatusta tässä haastamassa tilanteessasi. Esikoisesi varmasti osaa kertoa sinulle jos joku mättää isän luona, se on hyvä puoli että on jo niin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on suurimmalle osalle av-mammoja ihan kamalaa, jos äiti edes harkitsee etä-äitiyttä, viis lasten parhaasta, isästä ei vaan voi tulla lähivanhempi!
Kiitos sinulle ja muillekin etä-äideille kommenteista, tietysti myös muillekin asiallisista vastauksista. Minusta tosiaan tulee ainakin toistaiseksi etä-äiti, aika näyttää muutetaanko tilannetta siinä kohtaa kun olen taas terveen kirjoissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, minäkin olen etä-äiti. Muutin pois yhteisestä kodistamme, koska en olisi pystynyt ylläpitämään isoa taloa. Lasten koulut ovat kuitenkin ihan vanhan yhteisen kotimme vieressä, samoin tietenkin kaikki kaverit ja harrastuspaikat jne. joten halusin että lasten elämä säilyy mahdollisimman mutkattomana ja niin ennallaan kuin se nyt ylipäätään erotilanteessa voi pysyä. Tein siis ratkaisuni lasten parhaaksi, etenkin kun isänsä on todella hyvä isä. Aluksi kävin paljon taistelua itseni kanssa ja olen työstänyt huono äiti -tunteita pitkään, mutta mielestäni oli parempi pitää lasten elämä helppona kuin oman itsekkyyteni takia repiä heidät irti juuriltaan (minun uusi kotini on autolla kuljettavan matkan päässä ja kavereiden luo sekä kouluun kulkeminen vaatii järjestelyjä). Kirjoitin tämän kertoakseni että meitä etä-äitejä on muitakin, et ole ainoa, asiat ratkeavat kyllä ja joskus parasta äitiyttä on niellä oma ylpeytensä ❤️
Ap, voimia sinulle. Minä olen etä-äiti syystä että lapset halusivat jäädä omaan kotiinsa kun minä muutin pois. Minulla ei ollut halua jäädä vanhaan kotiin vaan halusin alkaa uudelleen. Lapset ovat jo sen verran isoja ja että olemme kuunnelleet heidän toivettaan. Oudoltahan se tuntuu ja pahaltakin, mutta haluan yrittää ajatella lasten parasta.