Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin näkemään itseni sellaisena kuin olen (kehonkuvan häiriöstä)
28.04.2016 |
Sairastin nuoruudessani anoreksiaa, mutta paranin siitä ja olen ollut jo vuosia terve.
Olen nykyään normaalipainoinen (163/55) ja tiedän olevani täysin ok mitoiltani. En kuitenkaan osaa nähdä itseäni normaalipainoisena vaan koen itseni lihavaksi ja isoksi. Yritän aina muistuttaa ettei minulla ole syytä laihduttaa, mutta silti koen siihen jatkuvaa tarvetta. Hämmästyn aina jos joku kutsuu minua hoikaksi enkä voi oikeastaan ymmärtää sitä, sillä itse näen itseni lihavana.
Voiko tällainen kehonkuvan häiriö koskaan parantua?
Kommentit (9)
Varmaan kannattaisi muuttaa arvomaailmaansa.Maailmassa on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin grammat ja centit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannattaisi muuttaa arvomaailmaansa.Maailmassa on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin grammat ja centit.
2: Kyse ei todellakaan ole mitenkään arvomaailmasta. En arvota toisia ulkonäön tai koon perusteella.
Et selkeästi ymmärrä mistä on kyse.
Kuvittelepa millaista elämäsi olisi jos näkisit itsesi aivan eri tavalla ja vääristyneenä kuin kaikki muut. Se vaikeuttaa elämää ja varsinkin sosiaalisia tilanteita huomattavasti.
Ajoittain en edes kehtaa lähteä ulos kun oikeasti näen itseni niin vastenmielisen näköisenä. Muut kertovat minulle, että olen kivannäköinen eikä ulkonäössäni ole mitään vikaa. Peilistä kuitenkin takaisin tuijottaa epämääräinen möykky. Lisäksi koen itseni fyysisesti isoksi vaikka tiedän etten ole.
Tätä tietysti on vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut vastaavaa.
Tämä on mielenterveysongelma eikä mitenkään liity arvoihin tai valintoihin.
1: Kävin terapiassa, mutta en kokenut saavani siitä juurikaan apua tähän ongelmaan.
-ap
Se on egosi, joka syöttää sinulle näitä tuntemuksia ja valheita. Paljasta egosi, muutoin et voi alkaa elää todellisena itsenäsi.
Mulla on täsmälleen sama tilanne, mitatkin lähes täsmää. Tosin oon nyt alkanut taas laihduttaa että eh, saa nähä miten käy. Toisaalta oon huomannut että pärjään elämässä ihan kivasti, vaikka oonkin "ruma" ja "lihava". Eli hoikkuus ei ole kaikki kaikessa, vaikka nyt ällöksi itsensä kokeekin.
En tiedä, hankala juttu.
Mulla on samantyyppinen ongelma vaikkakin eri tavalla. Eli näen itseni peilistä pienempänä ja kauniimpana kuin mitä oikeasti olen. Valokuvista se totuus sitten lävähtää aina päin kasvoja. Olen ruma, hyvin tanakka ja tätimäinen, ihan erilainen millaisena pidän itseäni omassa päässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täsmälleen sama tilanne, mitatkin lähes täsmää. Tosin oon nyt alkanut taas laihduttaa että eh, saa nähä miten käy. Toisaalta oon huomannut että pärjään elämässä ihan kivasti, vaikka oonkin "ruma" ja "lihava". Eli hoikkuus ei ole kaikki kaikessa, vaikka nyt ällöksi itsensä kokeekin.
En tiedä, hankala juttu.
Toi on kyllä vaarallinen tilanne. Itsekin olen "laihdutellut" silloin tällöin, mutta tilanne karkaa aina käsistä ennemmin tai myöhemmin.
Kannattaa ehdottomasti yrittää olla laihduttamatta, jos on vähääkään ongelmia kehonkuvan kanssa tai syömishäiriötaustaa. Sitä niin helposti ajautuu siihen tilanteeseen, että mikään paino ei ole tarpeeksi alhainen...
Olen yrittänyt uskotella itselleni, että kaikki on hyvin niin kauan kuin painoindeksini on normaalin rajoissa. Helpommin sanottu kuin tehty toki...
Jos vaikka katsoisit ihan vaan peiliin. On sullakin ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen naisen keskikoko on nykyään 42. Käy vaikka kaupassa sovittamassa sen kokoisia vaatteita niin hahmotat oman kokosi paremmin.
Vaikeaa tulee olemaan, terapia voi helpottaa asiaa kyllä. Itse en ole koskaan tyytyväinen vartalooni ollut vaikka hoikka olenkin. Silti aina näen että voisi olla hoikempi.