Miten voi olla itsestään ylpeä jostain mihin ei ole itse vaikuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Voinko minä sanoa olevani ylpeä vihreistä silmistäni, koon 38 jalasta, luomesta käsivarressa ja nykerönenästäni jotka olen saanut syntymälahjana?

Sinähän olet saanut geenit syntymälahjana ja ne vaikuttaa ihan kaikkeen. Tältä pohjaltahan et vois sit olla mistään ylpeä itsessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Voinko minä sanoa olevani ylpeä vihreistä silmistäni, koon 38 jalasta, luomesta käsivarressa ja nykerönenästäni jotka olen saanut syntymälahjana?

Voit olla ylpeä siitä, että et käytä värillisiä piilolinssejä silmienväriä vaihtaaksesi (tai siitä, että köytät, jos haluat että silmäsi ovat toisen väriset), siitä, että osaat valita oikeankokoisen kengän jalkaasi, että olet sovussa luomesi kanssa etkä ole poistattanut sitä (tai siitä, että olet poistattanut sen jos et tykännyt siitä) tai kannatnykyerönenääsi tyylillä etkä mene kauneusleikkaukseen (tai olet mennyt, jos ehdottomasti olet halunnut kreikkalaisklyyvarin).

Tunnetko sä ylpeyttä noista ominaisuuksista? Jos olet ylpeä noista ominaisuuksista, se on sitten niin.

Toinen juttu on haluatko sinä julistaa ylpeytesi julkisesti muille vai oletko ylpeä 38-koon jaloistasi ihan itseksesi. Olisiko siitä jotain hyötyä tai iloa että julkisesti kertoisit olevasi ylpeä jaloistasi? Vai oisko julistukseta sulle tai jollekin toiselle jotain haittaa? Koetko olevasi jotenkin erityinen jalkoinesi ja haluat muidenkin sen tietävän, haluatko jakaa ilon erityisistä jaloistasi muiden kanssa?

Mitä erityistä on maailman yleisimmässä jalan koossa?

Kannattaa olla tyytyväinen, jos on saanut itse hyviksi kokemiaan geenejä syntymälahjana, mutten menisi siitä huutelemaan. Olisin vain hiljaa erittäin tyytyväinen onnestani.

Tää on kyllä ihan hyvä kysymys. Mulle tulee joskus, ei nyt ylpeä, mutta hyvä olo, jos jotenkin käy ilmi, että minulla on sijoitusasuntoja. On sanottu mm. että aika hienoa, että noin nuorelta löytyy jo useampi sijoitusasunto, kun työuraakin takana vasta vähän aikaa. Hetken siinä saattaa tuntua jopa hienolta, mutta se ei ole oikein ja se tunne sitten menee kyllä ohi, koska ymmärrän, että itse en ole vaikuttanut muuten asiaan kuin päätin sijoittaa rahaa asuntoihin. Raha on tullut perintönä, joten asuntosijoittaminen ei ole mitenkään omaa ansiotani. Sen yleensä myös kerron, jos joku kyselee, koska en halua antaa ymmärtää, että oma menestys siinä olisi taustalla, kun ei kerran ole. Silti saattaa tulla hetkellinen tyhmä ylpeys, mutta en minä siitä ylpeydestä ylpeä ole (hassu lause), itse asiassa aika lailla päinvastoin. On tyhmää tuntea ylpeyttä jostain, jonka on saanut muualta ja jonka eteen ei ole itse tehnyt mitään.

Just niin

Olin ylpeä kengistäni, kunnes näin miehen jolla oli jalat.