Huomenna mä vihdoin jätän mun alkoholisti-miehen.

Onnea matkaan! Tsemppiä ja voimia.

Vierailija kirjoitti:

"Miten sinä kestit tuon ajatuksen ja teon jättää mies selviämään yksikseen?"

V: Minun oli pakko. Omani elämäni/työelämäni oli menossa pilalle, pelkäsin mm. mustaa silmää, silmälasien hajoamista, kuolemista kuristamiseen jne. Joskus on ajateltava ensin tärkeintä joka on itse. Kuinka voit pelastaa ketään muuta jos voit huonosti ITSE?

"Itse sairastan kai jonkinlaista läheisriippuvuutta ja kyllä ottaa todella koville ajatella että nyt saa luvan pärjätä yksinään."

V: Oletko varma, että olet läheisriippuvainen vai oletko vaan psykologisessa koukussa jonka miehesi on luonut? Itse tajusin tuon vasta kun olin päässyt irti.

En ole varma millä nimellä tai tulkinnalla tämä ongelmani kulkee. En ole oikeastaan psykologisesta koukusta ennen kuullut ja voihan se olla sitäkin. Toisaalta olen tunnistanut itsessäni jo ennen miestäni tietynlaisia piirteitä huolehtia turhankin kanssa muiden pärjäämisestä, mutta tämän miehen kohdalla asia on mennyt jo ehkä liian pitkälle.

Tähän ongelmaan kuuluu tälläkin hetkellä aivan järkyttävä syyllisyys ja huono omatunto tästä tilanteesta. Esim. Olenko sittenkin itse ajanut miehen käyttäytymään kuten hän käyttäytyy? Olenko tehnyt kaiken oikein ja yrittänyt kaikkeni? Lisäksi pelkään eroa todella paljon sekä itseni että miehen takia. Tällä hetkellä olo on todella huono. Tärisyttää ja vatsa on sekaisin kun ajattelen ja valmistaudun.

Mutta toisaalta, yksi sysäys tähän eroon tuli, kun olen voinut viimeiset puoli vuotta huonosti. Tulee oksettavia oloja ja olen monet kerrat epäillyt olevani raskaana, kun yökkäyttää. Sitten kävi niin, että kävin matkoilla pari viikkoa ja huomasin etten voinut pahoin. Kotona se oksetus taas alkoi. Eli pelkään todella paljon terveyteni puolesta.

Ihana ketju, kerrankin koko porukka samaa mieltä:)

Voimia omaan elämään ap:lle!

Kilttiä ja huolehtivaa ihmistä on helppo käyttää hyväksi. Itsekin näin jälkikäteen ajattelen, että olen ihan varmasti omalla käytökselläni ja sormien välistä katsomisella (ongelman laajuuden) mahdollistanut toisen juomista ja antamalla anteeksi uudelleen ja uudelleen kaiken p****n vaan tehnyt toiselle helpommaksi lyödä ja juoda.

Edelleen vielä vihaan exääni, mutta en ajattele häntä kovin usein, vaikka tästä on vasta/jo puolitoista vuotta. Olen nyt onnellinen ja voin hengittää vapaasti!

Onnea vaan toivottavasti pystyt siihen.

Valitettavasti veikkaan vaan että tänäänkin se on etää "huomenna mä sanon!"

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaa saa antaa periksi. -Vilijonkka-

Vierailija kirjoitti:

Tähän ongelmaan kuuluu tälläkin hetkellä aivan järkyttävä syyllisyys ja huono omatunto tästä tilanteesta. Esim. Olenko sittenkin itse ajanut miehen käyttäytymään kuten hän käyttäytyy?

Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään, mutta eikö tätä turhaa syyllisyyttä voisi käyttää hyväkseen tilanteessa jossa lähtee pois? Että jos minä kerran olen ajanut miehen käyttäytymään kuten hän käyttäytyy, niin silloinhan autan miestä häipymällä, eikö niin :D.

Oletko jo saanut kerrottua, että lähdet? Olisi hienoa jos pysyisit päätöksessäsi epäröimättä liikaa.

Miten käytännön asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ongelmaan kuuluu tälläkin hetkellä aivan järkyttävä syyllisyys ja huono omatunto tästä tilanteesta. Esim. Olenko sittenkin itse ajanut miehen käyttäytymään kuten hän käyttäytyy?

Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään, mutta eikö tätä turhaa syyllisyyttä voisi käyttää hyväkseen tilanteessa jossa lähtee pois? Että jos minä kerran olen ajanut miehen käyttäytymään kuten hän käyttäytyy, niin silloinhan autan miestä häipymällä, eikö niin :D.

Heh.. aivan, vaatii vähän asennoitumista tuollainen uuden asenteen ottaminen. Mutta on se osin tottakin, että minä olen myös syyllinen miehen käytökseen. Olen monta vuotta hyväksynyt vaikka millaista touhua ja mies on oppinut siihen että periaatteessa hänen voi tehdä mitä vaan ja aina saa anteeksi tai asia taputellaan unohduksiin. Lisäksi olen muuttunut itsekin ihan oudoksi. Salailen normaaleita asioita mieheltäni, jotka miehen mielestä ei ole ok. Esim. saatan sanoa meneväni ystävänu luokse, mutta en mielelläni kerro että kävimme syömässä vaikka ravintolassa, koska mies ei tykkää "ylimääräisistä" menoista ja kuluista varsinkaan jos ne ei tapahdu hänen kanssaan.

Minä en ole vielä kertonut miehelle, koska hän on töissä. Mitenhän ap:n tilanne?

Hieno homma! Sinun ei tarvitse uhrautua kenenkään muun vuoksi kuin korkeintaan itsesi, eikä sekään ole fiksua. Ja sinä nimenomaan olet uhrautunut, rakkautta tuo tuskin on ollutkaan.

Hyvä että olet alkanut oppia vihastumaan oikealle kohteelle, siis et itsellesi. Sillä viha itseä kohtaan kääntyy helposti masennukseksi, mutta ulospäin suuntautunut vihastuminen oikeaan kohteeseen  kääntyy voimaksi.

Mutta jätä jo tänään, älä vasta huomenna! Tee se niin tyynesti ja loogisesti kuin pystyt. Ei sinun tarvitse kantaa enää huolta toisesta ihmisestä. Vapauta  myös hänetkin huolehtimisesi kohteena olemisesta.

Anna elämällesi mahdollisuus tuottaa sinulle jatkossa iloa, astu polulle jo nyt! Tärkeintä on ottaa se ensimmäinen askel.

Kirjoita jatkossa tälle palstalle. Täällä on moni sinua kannattelemassa.

 Lisäksi olen muuttunut itsekin ihan oudoksi. Salailen normaaleita asioita mieheltäni, jotka miehen mielestä ei ole ok. Esim. saatan sanoa meneväni ystävänu luokse, mutta en mielelläni kerro että kävimme syömässä vaikka ravintolassa, koska mies ei tykkää "ylimääräisistä" menoista ja kuluista varsinkaan jos ne ei tapahdu hänen kanssaan.[/quote]

Mutta "ylimääräisiin" kuluihinhan ei taida kuulua tynnyri alkoholia viikossa?

Salailetko siksi, että pelkäät hänen suuttuvan? Räjähteleekö hän kännissä?

I

Ap mikä on tilanne? Oletko jo lähtenyt/laittanut miehen pihalle?

Vierailija kirjoitti:

 Lisäksi olen muuttunut itsekin ihan oudoksi. Salailen normaaleita asioita mieheltäni, jotka miehen mielestä ei ole ok. Esim. saatan sanoa meneväni ystävänu luokse, mutta en mielelläni kerro että kävimme syömässä vaikka ravintolassa, koska mies ei tykkää "ylimääräisistä" menoista ja kuluista varsinkaan jos ne ei tapahdu hänen kanssaan.

Mutta "ylimääräisiin" kuluihinhan ei taida kuulua tynnyri alkoholia viikossa?

Salailetko siksi, että pelkäät hänen suuttuvan? Räjähteleekö hän kännissä?

I

Just siksi. Mies alkaa joko valittaa, että onko nyt hyvä hetki käyttää rahaa ylimääräiseen kun pitäisi sitä ja tätä tai sitten ottaa asenteen, että on se kumma ja jännä että muiden kanssa voi suunnitella ja tehdä kaikkea mutta hänen kanssaan ei ikinä mitään. Tottahan sekin tosin, hyvin vähän tulee enää innostuttua mistään hänen kanssaan, koska yleensäkään mikään ei tapahdu ilman riitaa ja alkoholia. Viimeksi miniloma meni aivan puihin, kun mies tissutteli aamusta asti ja sammui iltaisin aikaisin. Sitä edellinenkin loma porukassa meni aivan pieleen, kun mies kännissä haastoi riitaa, haukkui ja väitti että olen ihastunut hänen ystäväänsä kun jaksan istua ja "hihitellä" hänen ja hänen puolisonsa kanssa enkä huomioi miestäni tarpeeksi.

Tsemppiä.

Tunteet eron hetkellä vaihtelee, vielä tulee hetkiä jolloin empii teenkö oikean ratkaisun. Alkoholisti saattaa manipuloida, kosia, syytellä, uhkailla että saa jäämään. Kaikki keinot käyttöön. Siinä pitää olla vahva.

Itse yritin vuosikymmeniä erota. Mutta aina alkoholisti sai minut manipuloitua jäämään. Yleensä syyllistämistaktiikalla, kuinka minun henkinen sairauteni ajoi hänet juomaan ja kuinka hän tuhoutuisi jos jättäisin.

Ero onnistui vihdoin siten että muutin salaa, salaa hommasin uuden kämpän enkä kertonut osoitetta kenellekään paitsi äidilleni. Näin mies ei päässyt ruikuttamaan ja itkemään perään. 

Olen edelleen onnellinen päätöksestä. Ero oli valtavan raskas, mutta se on sitten ohi, suru ja prosessi ei kestä ikuisesti. Jos huonoon suhteeseen jää niin silloin kaikki paska vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu eikä lopu ikinä...

Tsemppiä. Et ole ainoa. Ei se maailma paremmaksi kerralla muutu. Mutta pikkuhiljaa ja päivittäin jotain hyvää käy. Voi päästää irti stressistä. Laskea hartiat alas. Olla jännittämättä. Ei se välttämättä helppoa aina ole. Mutta on sen arvoista. Arvokasta rakastaa ja elää omaa elämää.

Joskus henkinen sairastuminen voi johtua myös siitä kumppanista ja ei ihme jos pää ja kroppa sekoaa alkoholistin puolisolla. Itse pelkäsin olevani raskaana exälle ennen lähtöäni ja ajattelin, että hän on kyllä viimeisimpiä miehiä maan päällä kenelle haluan lapsen.

No miten kävi? Vai saiko mies tietää kirjoituksestasi ja riitelyn jälkeen taas rakastatte toisianne hetken, kun kaikki on hyvin...

Lähteminen ei ole huomenna yhtään helpompaa kuin tänään, mutta olet silloin päivän lähempänä omaa parantumista. Kyllä me päihdeongelmaisten kumppanit enemmän tai vähemmän olemme itsekin sairaita ja rikki. Itse olen syksyllä irtautunut päihdeongelmaisesta miehestä ja edelleen kokoan itseäni kasaan, mutta parempi tehdä se nyt kuin vuoden päästä vielä rikkinäisempänä.

Ap, tein saman kuukausi sitten ja lupaan ettet tule pettymään! Taakka joka lähti harteilta on todella iso! Ihanaa kesää sinulle. :) <3

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon sen päättänyt. Huomenna on se päivä kun vihdoin uskallan päästää irti ja alkaa elämään omaa elämää. Mä oon kattonu tätä touhua jo liian kauan ja pettynyt liian monesti. En jaksa enää jäädä kakkoseksi alkoholille..

Kaikki ne riidat ja itkut, huolet ja surut saa loppua. Ja niin myös viinalle haiseva mies, joka kämpil sänkyyn aamuyöllä. Ne löyhkäävät oluttölkit olohuoneessa, piilotetut kuitit, salassa vedetyt viinat ja syytökset kuinka mä olen ajanut hänet taas juomaan. Tyhjät lupaukset lopettaa, krapulassa maatut viikonloput ja kaikki tekosyyt miksi tänäänkin pitää ottaa.

Mä en enää jaksa rakastaa. Enkä katsoa vierestä kun toinen tuhoaa elämänsä. Punakka ja turvonnut naama, lyhistynyt ryhti ja pömppömaha, hampaat mätänee suuhun. Mä inhoan tuota miestä. Ja siks oon valmis toimimaan.

Toivokaa mulle onnea... Ei se helppoa tuu olee

Erittäin hyvä päätös, kenenkään ei tarvitse juopporenttujen kanssa elää ja olla.