Huomenna mä vihdoin jätän mun alkoholisti-miehen.
Nyt oon sen päättänyt. Huomenna on se päivä kun vihdoin uskallan päästää irti ja alkaa elämään omaa elämää. Mä oon kattonu tätä touhua jo liian kauan ja pettynyt liian monesti. En jaksa enää jäädä kakkoseksi alkoholille..
Kaikki ne riidat ja itkut, huolet ja surut saa loppua. Ja niin myös viinalle haiseva mies, joka kämpil sänkyyn aamuyöllä. Ne löyhkäävät oluttölkit olohuoneessa, piilotetut kuitit, salassa vedetyt viinat ja syytökset kuinka mä olen ajanut hänet taas juomaan. Tyhjät lupaukset lopettaa, krapulassa maatut viikonloput ja kaikki tekosyyt miksi tänäänkin pitää ottaa.
Mä en enää jaksa rakastaa. Enkä katsoa vierestä kun toinen tuhoaa elämänsä. Punakka ja turvonnut naama, lyhistynyt ryhti ja pömppömaha, hampaat mätänee suuhun. Mä inhoan tuota miestä. Ja siks oon valmis toimimaan.
Toivokaa mulle onnea... Ei se helppoa tuu olee
Kommentit (51)
Onnea matkaan!
Ja oikean ratkaisun teit kuten varmasti tiedät itsekin.
T. Eräs joka on tehnyt saman ratkaisun samassa tilanteessa eikä ole katunut sitä hetkeäkään.
Onnea, päädyit kyllä oikeaan ratkaisuun - harvoin näin voi varmaksi sanoa tuntemattoman kohdalla, mutta ryyppäävän alkoholistin kanssa eläminen ei vain voi koskaan olla elämää. Itse tein saman päätöksen puoli vuotta sitten.
Halaukset ja voimia tulevaan. Ei todellakaan ole helppoa, mutta saat oman elämän taas hallintaasi.
Onnea sinulle paljon ja voimia. Teit ainoan oikean päätöksen, sairastuu lopulta itsekin tavalla tai toisella, jos jää viereen.
T. Narkkarin exä
Ihan mahtavaa!
Itsekin olen jättänyt orastavan juopon ja näissä kymmenessä vuodessa hänen juttunsa ovat vain pahentuneet ja itse olen elänyt koko ajan raitista elämää.
Tsemppiä! Älä sorru vaan repäise itsesi irti. Muista ne kaikki huonot asiat, jos meinaat epäröidä tai palata.
Tein saman päätöksen kolme vuotta sitten, silloin mun elämä alkoi uudelleen ja aloin taas nauttia siitä. Tulet olemaan onnellisempi kuin aikoihin, kaikkea hyvää sinulle!
Huomisesta lähtien elämäsi tulee paranemaan joka päivä. Joka päivä olet onnellisempi kuin edellisenä päivänä.
Onnea ja ehdottomasti oikea päätös. Itse tein saman päätöksen muutama vuosi sitten, tuon kaiken luettelemasi lisäksi miehestä tuli myös väkivaltainen. En ole katunut että lähdin, mun elämä alkoi uudestaan siitä. Jos mies aloittaa itsesäälissä rypemisen, sun syyllistämisen tai itsemurhalla uhkailun eron jälkeen, pysy tiukkana. Sulla ei ole mitään velvollisuutta tuhlata ainoaa elämääsi tuommoseen paskaan. Koska yhtään kaunistelematta, sitä se on.
Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Mä tiedän, että nyt oon vihdoin valmis tekee sen mikä olis pitänyt jo aikoja sitte. Ehkä mä olen heikko, kun en saa nostettua miestä enää tuolta suosta mihin se on itsensä juonut. Mutta toisaalta tiedän, että mä ansaitsen parempaa kun olla juopon sylkykuppi. Ainaki niin mä haluan uskoa.
Onneksi tähän suhteeseen ei tullut lapsia. Lapset ei ansaitse tuollaista isää.
Tiedän että mä tuun empiin. Ja miettii että kaikilla on paheita ja että mä varmaan ylireagoin. Juohan ne Panu ja Penaki joka päivä ja vaimo ei sano mitään. Mut mä sanon. Vihdoin avaan suuni ja sanon.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Mä tiedän, että nyt oon vihdoin valmis tekee sen mikä olis pitänyt jo aikoja sitte. Ehkä mä olen heikko, kun en saa nostettua miestä enää tuolta suosta mihin se on itsensä juonut. Mutta toisaalta tiedän, että mä ansaitsen parempaa kun olla juopon sylkykuppi. Ainaki niin mä haluan uskoa.
Onneksi tähän suhteeseen ei tullut lapsia. Lapset ei ansaitse tuollaista isää.
Tiedän että mä tuun empiin. Ja miettii että kaikilla on paheita ja että mä varmaan ylireagoin. Juohan ne Panu ja Penaki joka päivä ja vaimo ei sano mitään. Mut mä sanon. Vihdoin avaan suuni ja sanon.
-Ap
Sinä et ole heikko. Niin vahvaa ihmistä ei ole olemassakaa, jokajuopon saisi kuopastaan nostettua.
Mikä on sun käytännön suunnitelma? Kenen asunto yms?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Mä tiedän, että nyt oon vihdoin valmis tekee sen mikä olis pitänyt jo aikoja sitte. Ehkä mä olen heikko, kun en saa nostettua miestä enää tuolta suosta mihin se on itsensä juonut. Mutta toisaalta tiedän, että mä ansaitsen parempaa kun olla juopon sylkykuppi. Ainaki niin mä haluan uskoa.
Onneksi tähän suhteeseen ei tullut lapsia. Lapset ei ansaitse tuollaista isää.
Tiedän että mä tuun empiin. Ja miettii että kaikilla on paheita ja että mä varmaan ylireagoin. Juohan ne Panu ja Penaki joka päivä ja vaimo ei sano mitään. Mut mä sanon. Vihdoin avaan suuni ja sanon.
-Ap
Auttaako se, että et sinä sano sen miehesi juomisesta. En minäkään sanonut. Mies sai jatkaa juomistaan ihan rauhassa. Minä vain tajusin, että itse en halua elää arkea, jossa alkoholi on läsnä, mutta koska mies halusi, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hajaantua. Eli erittele itsellesi syy, miksi sinua häiritsee miehesi juominen, miksi sinulla olisi tarve raittiille miehelle.
Olin toki aikaisemmin useita kertoja pyytänyt harventamaan, mutta sille ei kuulemma koskaan ollut tarvetta, koska sen voisi kyllä halutessaan tehdä. Minun pyyntöni ei vaan herättänyt niitä haluja.
Itse asiassa ainoa keino, jolla voi juopon saada heräämään (siis luultavasti ei saa, mutta pienenpieni mahis), on se että hänet jättää. Niin kauan kuin juomisen tavallaan hyväksyy, kun ei lähde, juoppo jatkaa. Eli juuri vahva ihminen lähtee. Juoppo holdaa hommansa sitten omin päin miten taitaa. Ei ole enää sinun ongelmasi.
Itse lähdin myös lopullisesti, kun exäni olin toimittanut hoitoon ja hän palattuaan "tervehtyneenä" alkoi juoda uusin voimin ja kaksin käsin. Pian hän oli taas sairaalakunnossa. Hän oli sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltainen. Jätin hänet suoraan sanoen ryyppäämään itsensä hengiltä, kun en enää jaksanut.
Onneksi käytännön järjestelyt hoitui rakkaiden tuella, mutta muista aina, että on olemassa myös turvakoti.
Paljon onnea ja voimia sinulle. Tämä aloitus pisti silmään, sillä tänään on se päivä kun minäkin jätän narsistisen/alkoholisti mieheni. Tällä hetkellä syke on tavallista kovempi, koska valmistaudun hetkeen jatkuvasti.
Varautukaa nopeaan lähtöön, tiedän kokemuksesta. Tärkeimmät mukaan ja heippa. T: toisiks edellinen
Rohkeutta teille naiset!Tästä päivästä alkaa uusi ja toivottavasti paljon parempi elämä.
Olen hengessä mukana!!
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin myös lopullisesti, kun exäni olin toimittanut hoitoon ja hän palattuaan "tervehtyneenä" alkoi juoda uusin voimin ja kaksin käsin. Pian hän oli taas sairaalakunnossa. Hän oli sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltainen. Jätin hänet suoraan sanoen ryyppäämään itsensä hengiltä, kun en enää jaksanut.
Onneksi käytännön järjestelyt hoitui rakkaiden tuella, mutta muista aina, että on olemassa myös turvakoti.
Miten sinä kestit tuon ajatuksen ja teon jättää mies selviämään yksikseen? Itse sairastan kai jonkinlaista läheisriippuvuutta ja kyllä ottaa todella koville ajatella että nyt saa luvan pärjätä yksinään. Millaista fyysistä väkivaltaa teillä oli? Täällä ei ole ollut mitään ihan hirveää, eikä enää pitkiin aikoihin, mutta aikanaan esimerkiksi mies piti kiinni tai siirteli väkivaltaisesti ja saattoi pitää kaulasta kiinni. Tämä on yksi syy miksi eroan, koska noista on jäänyt pelko, vaikka mies on hoitanut väkivaltaisuuttaan.
"Miten sinä kestit tuon ajatuksen ja teon jättää mies selviämään yksikseen?"
V: Minun oli pakko. Omani elämäni/työelämäni oli menossa pilalle, pelkäsin mm. mustaa silmää, silmälasien hajoamista, kuolemista kuristamiseen jne. Joskus on ajateltava ensin tärkeintä joka on itse. Kuinka voit pelastaa ketään muuta jos voit huonosti ITSE?
"Itse sairastan kai jonkinlaista läheisriippuvuutta ja kyllä ottaa todella koville ajatella että nyt saa luvan pärjätä yksinään."
V: Oletko varma, että olet läheisriippuvainen vai oletko vaan psykologisessa koukussa jonka miehesi on luonut? Itse tajusin tuon vasta kun olin päässyt irti.
Hienoa! Tsemppiä.