Kuinka eroon syyllisyydestä?

Olitko uskoton? Ne haavat ovat vaikeat parantaa. Kaikenlaisin keinoin ihmiset niitä yrittää tukahduttaa.

Älä kuitenkaan tee enää samaa. Uppoat vaan syvemmälle suohon.

Aloitat kuin alusta, jospa se olisi uuden alku.

Tsemppiä :)

Jos on kyse uskottomuudesta niin ihmetyttää ettei mies muka näyttänyt pienintäkään vihaa ja suuttumusta. Tainnut käydä vieraissa se itsekin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse uskottomuudesta niin ihmetyttää ettei mies muka näyttänyt pienintäkään vihaa ja suuttumusta. Tainnut käydä vieraissa se itsekin sitten.

Mahdollista. Jos kuitenkin reagoi jollain tavalla niin ehkä hän ei sitten tosiaan murehdi niin paljoa.

Jospa on elämänkokemuksensa perusteella oppinut hyväksymään asioita paremmin. Toisaalta, en yllättyisi vaikka olisikin käynyt vieraissa.

Olette nuoria? Et ehkä mennyt sänkyyn asti? Mies vielä uskoo että kadut etkä tee sitä toiste. Toivottavasti on oikeassa.

Tuollaiset asiat voi nousta myöhemmin kyllä vaivaamaan kumppaniasi, varaudu siihen.

Syyllisyyttä tärkeämpää olisi nyt miettiä itse, miksi sen teit. Jos hait hyväksyntää, testasit vetovoimaa, et ollut varma onko poikaystäväsi se oikea, nyt on aika kypsyä tuossa. Jos otit liikaa, lopeta se. Jos kuvittelit ihastuneesi, pääse siitä yli ja opettele tekemään niin toistekin, sitä tapahtuu parisuhteessa mutta sille ei pidä tehdä mitään.

Ei voida auttaa jos et yhtään avaa mitä teit, ja oletteko nuoria vai jo elämää nähneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse uskottomuudesta niin ihmetyttää ettei mies muka näyttänyt pienintäkään vihaa ja suuttumusta. Tainnut käydä vieraissa se itsekin sitten.

Mahdollista. Jos kuitenkin reagoi jollain tavalla niin ehkä hän ei sitten tosiaan murehdi niin paljoa.

Jospa on elämänkokemuksensa perusteella oppinut hyväksymään asioita paremmin. Toisaalta, en yllättyisi vaikka olisikin käynyt vieraissa.

Itse olen ollut uskoton, mutta luotan mieheni olleen täysin uskollinen. Toisen miehen kanssa vaatteet pysyivät koko ajan päällä ja omat käteni kurissa, en vain kieltänyt toisen miehen kosketusta. Itselleni jo pelkkä kärpäsen tappaminen tuntuu pahalta, joten tällainen teko vasta riistääkin.

Vierailija kirjoitti:

Olette nuoria? Et ehkä mennyt sänkyyn asti? Mies vielä uskoo että kadut etkä tee sitä toiste. Toivottavasti on oikeassa.

Tuollaiset asiat voi nousta myöhemmin kyllä vaivaamaan kumppaniasi, varaudu siihen.

Syyllisyyttä tärkeämpää olisi nyt miettiä itse, miksi sen teit. Jos hait hyväksyntää, testasit vetovoimaa, et ollut varma onko poikaystäväsi se oikea, nyt on aika kypsyä tuossa. Jos otit liikaa, lopeta se. Jos kuvittelit ihastuneesi, pääse siitä yli ja opettele tekemään niin toistekin, sitä tapahtuu parisuhteessa mutta sille ei pidä tehdä mitään.

Täytyy myöntää, että elämänkokemusta puuttuu vielä.. Joten melko nuoria tässä ollaan. Vaatteet kyllä pysyivät päällä.. Tuolloin mieheni oli koko aika mielessäni, meni vain tovi tajuta tapahtuma ja sanoa toiselle miehelle ei.

Mulla on sama tapahtuma takana. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. En ole kertonut miehelle,  mutta asia vaivaa. Sanokaa joku, että tuollainen on todella pieni juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tapahtuma takana. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. En ole kertonut miehelle,  mutta asia vaivaa. Sanokaa joku, että tuollainen on todella pieni juttu.

Itse suosittelen kertomaan. Omalla kohdalla olo helpottuu aina edes hetkeksi, kun puhun asiasta mieheni kanssa. Ja syyllisyyden saa harteilta siinä mielessä, että olet ainakin ollut rehellinen. Vaikka rehellisyys omalla kohdalla ei poistanutkaan syyllisyyttä kokonaan, niin eipähän voi syyttää ainakaan valehtelusta.. Ja valtava itkun määrä miehelleni kertoessa osoitti hänen omien sanojensa mukaan, että näytän ainakin katuvan asiaa. Tsemppiä sinulle!

Okei, tilanne on siis niin kuin arvelinkin. Miehesi luki aivan oikein, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, ja että ehkä olet ottanut opiksesti tästä. Hän voi olla kyllä varuillaan vielä pitkän aikaa. Varsinkin on nyt paras laittaa kaikki välit poikki siihen kenen päästit liian tuttavalliseksi.

Miehesi suhtautuu minusta järkevästi, ja olet ilmeisesti tunnollinen ja luotettava noin yleensä, ja miehesi vielä luottaa siihen. Samaa kertoo se miten järkyttynyt olet tilanteesta.

Kyllä tässä silti katastrofin ainekset on tuleville parisuhteillesi, nimittäin miksi päästit sellaista tapahtumaan. Lakkaa jauhamasta asiaa miehellesi, mutta pidä huoli että itse mietit asiaa aika perusteellisesti, ja selvität itsellesi miksi annoit vieraan miehen käydä iholle. Mikä sinussa tarvitsi sitä. Mikä sinussa esti sanomasta ei. Tuo on aika todella tärkeää.

Opettele asettamaan rajat ja sanomaan ei.

Et tarvitse kaikkien maailman miesten hyväksyntää tai halua.

Jos miehesi on se oikea, pysy erossa muista. Jos hän ei olekaan, on hyvä huomata se nyt ja jatkaa matkaa.

Se on tekona pieni, mutta heikkoutena suuri.

Ongelma ei ole se yksi kerta, ongelma on se mikä tarve ajaa siihen. Se tarve ei poistu ellei sitä itse työstä ja selvitä itselleen, ja kasvata itsensä siitä ulos.

Muuten tuo heikkous tulee ilmi myöhemmin, ja pahemmin. Se voi vielä pilata joku päivä perheen jonka olisit muuten voinut pelastaa.

Rehellisyys on yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tilanne on siis niin kuin arvelinkin. Miehesi luki aivan oikein, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, ja että ehkä olet ottanut opiksesti tästä. Hän voi olla kyllä varuillaan vielä pitkän aikaa. Varsinkin on nyt paras laittaa kaikki välit poikki siihen kenen päästit liian tuttavalliseksi.

Miehesi suhtautuu minusta järkevästi, ja olet ilmeisesti tunnollinen ja luotettava noin yleensä, ja miehesi vielä luottaa siihen. Samaa kertoo se miten järkyttynyt olet tilanteesta.

Kyllä tässä silti katastrofin ainekset on tuleville parisuhteillesi, nimittäin miksi päästit sellaista tapahtumaan. Lakkaa jauhamasta asiaa miehellesi, mutta pidä huoli että itse mietit asiaa aika perusteellisesti, ja selvität itsellesi miksi annoit vieraan miehen käydä iholle. Mikä sinussa tarvitsi sitä. Mikä sinussa esti sanomasta ei. Tuo on aika todella tärkeää.

Opettele asettamaan rajat ja sanomaan ei.

Et tarvitse kaikkien maailman miesten hyväksyntää tai halua.

Jos miehesi on se oikea, pysy erossa muista. Jos hän ei olekaan, on hyvä huomata se nyt ja jatkaa matkaa.

Juttu meni niin, että tämän tapahtuessa olimme vasta tavanneet.. Olin tuolloin hieman ahdistunut, sillä vaikutti siltä, että mieheni olisi jo muutaman tapaamiskerran jälkeen ollut valmis tekemään kaikkensa eteeni.. Itse olin vasta katselemassa ja tunnustelemassa tapahtumaa. Ajattelin vääryydenhetkellä, että enhän minä ole tilivelvollinen mistään.. Mieheni kuva kuitenkin pyöri päässäni ja lopulta sanoin ei; tosin omasta mielestäni aivan liian myöhään.. Alkoholilla oli myös vaikutusta asiaan.. Viina on maailman huonoin tekosyy, mutta selvinpäin en olisi ikimaailmassa moista tehnyt. Aikaa on nyt kulunut ja oma mieheni tuntuu juuri oikealta ja maailman tärkeimmältä rakkaalta.. Oma syyllisyyteni vain hankaloittaa täydellisen onnen tunteen saavuttamista.

Terapiaa voisi kannattaa kokeilla, tai jos ei halua sellaista pidempiaikaista, selvitä olisiko mahdollisuus käydä muutaman kerran psykologilla juttelemassa. Se voi auttaa työstämään asiaa. Syyllisyydentunne on ikävä lisä parisuhteeseen, voisi olla helpompaa olla hyvä kumppani jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa voisi kannattaa kokeilla, tai jos ei halua sellaista pidempiaikaista, selvitä olisiko mahdollisuus käydä muutaman kerran psykologilla juttelemassa. Se voi auttaa työstämään asiaa. Syyllisyydentunne on ikävä lisä parisuhteeseen, voisi olla helpompaa olla hyvä kumppani jatkossa.

Itsellänikin se on käynyt mielessä

Lopettamalla sen asian ajattelun. Sitä et ehkä voi estää, että se asia putkahtaa mieleen, mutta kun se tekeee niin, voit päättäväisesti sanoa, että ei, en pyörittele sitä enää, se on mennyttä, ja nyt keskityn nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. 

Oletko muutenkin liian tunnollinen? Perfektionisti, virheitä ei saa tehdä. Eihän tuo ollut kuin arviointivirhe. Olet myöntänyt sen itselle ja miehelle. Jos se liittyi vain siihen, että et vielä ajatellut että olette yhdessä, tuota tilannettahan ei enää ole.

Jostain syystä olet juuttunut tuohon ja olet itsellesi kohtuuttoman ankara. Ehkä se terapeutilla käynti voisi valaista syytä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko muutenkin liian tunnollinen? Perfektionisti, virheitä ei saa tehdä. Eihän tuo ollut kuin arviointivirhe. Olet myöntänyt sen itselle ja miehelle. Jos se liittyi vain siihen, että et vielä ajatellut että olette yhdessä, tuota tilannettahan ei enää ole.

Jostain syystä olet juuttunut tuohon ja olet itsellesi kohtuuttoman ankara. Ehkä se terapeutilla käynti voisi valaista syytä siihen.

Täytyy myöntää, että olen aina repinyt hiuksia tekemistäni virheistä ja vertaillut itseäni muihin. Kiitos sanoistasi, ne toivat valoa päivääni!:)