Mistä tietää että ero on oikea ratkaisu?

Olisit rikas jos tietäisit tuohon oikean vastauksen.

Niin varmaan olisin :D. Olisi kiinnostavaa kuulla miten muut, eronneet ja suhteissa pysyneet ovat tämän asian suhteen tehneet? Onko sitä rakkautta ollut silti sydämessä niin paljon eroakin miettiessä että ongelmat on jaksettu selvittää?

Mulle suuri kysymys on kunnioitus, molemmin puolin. Jos se hälvenee, on pelkkää kynnysmattoa ainakin toiselle osapuolelle luvassa.

Voittaako se yksinolon, se on vaikea valinta toisille. Kannattaa tulla toimeen itsensä kanssa, helpottaa kummasti.  :)

Kun tunteet toista kohtaan ovat kuolleet tai ne ovat pelkästään negatiivisia. Kuvittele, että olisit juuri saanut tietää puolisosi kuolleen. Mikä tunne on päällimmäisenä? Suru, ahdistus ja epätoivo? Helpotus, että asia ratkesi ilman eroprosessia? Riemu siitä, että se paskiainen on lopullisesti poissa elämästäsi?

Ennen lopullista päätöstä suosittelen kuitenkin parisuhdeterapiaa.

Mulle suuri kysymys on kunnioitus, molemmin puolin. Jos se hälvenee, on pelkkää kynnysmattoa ainakin toiselle osapuolelle luvassa.

- mitä jos kunnioitusta löytyykin. Mikä muu on eron indikaattori?

"Kuvittele, että olisit juuri saanut tietää puolisosi kuolleen. Mikä tunne on päällimmäisenä? Suru, ahdistus ja epätoivo?"

- No kyllä tottakai olisin surullinen, olisinhan surullinen ystävienkin kuolemasta. Harvalle ihmiselle muutenkaan toivon kuolemaa.

Mutta kiinnostavia ajatuksia, olisi kiinnostavaa kuulla lisää. T. ap

Jos seksi ei maistu, niin ero on ainoa ratkaisu

Minä miettisin miltä tuntuisi jos ero tulisi, jos mies ilmoittaisi että se on tässä tai miten toinen reagoisi ja miten se vaikuttaisi minuun. Toinen juttu on alkaa miettiä niitä asioita joita yhteiselosta kaipaisi, jos ero tulisi. Lopuksi voi vaikka listata plussia ja miinuksia, ja loppuviimein hakeutua pari-tai yksilöterapiaan selvittämään tilannetta ja tunteita. 

Tuntuu siltä, että kaikki on jo tehty ja yritetty. Aina riidellään samoista asioista, mikään ei koskaan muutu, eikä itsekään jaksa enää yrittää.

Käyn terapiassa asian tiimoilta. Terapeutti sanoi hyvin: seksihalujen hiipuminen ei tarkoita vältämättä että halut itsessään olisivat hiipuneet. Siellä voi olla esim sanomattomia asioita tai kokemus ettei ole tullut ymmärretyksi kumppanin puolelta. Itsellä tosin nämä halut ovat olleet koko suhteen ajan tasaisessa laskussa. 

Usein sanotaan että sen toisen tehtävä ei olekaan tehdä sua onnelliseksi mutta jos huomaa että jo pidemmän aikaa sen toisen teot ja sanat tekevät sut onnettomaksi niin siitä viimeistään.

Entä tää oman tilan tarve? Voiko suhde kaatua siihen, että se tarve on niin erilainen?

-aå

Eron syyt voivat olla mitä moninaisimpia. Ei ne välttämättä näy ulospäin. Jos toinen ei ymmärrän sinun perustarpeita (niin kuin oman tilan tarve, yksilöllinen sellainen, jokaisella on!), niin miten sellainen voi pidemmän päälle onnistua?

Jos suhteessa on enemmän huonoa kuin hyvää. Jos se vie enemmän voimia, kuin antaa. Nuo siis minulla.

Miettisin, onko toisen luonteenpiirteet sellaisia, jotka oikeasti hyväksyn ja joita jaksan myös tulevaisuudessa.Ja miltä se toisen seura tuntuu, ottaako enemmän kuin antaa?