Taas tuo tarha ärsyttää, etenkin periaattellisella tasolla

Veisittekö? Ette varmaankaan, mutta silti yllättävän monen mielestä ap:n pitäisi kantaa lapsensa kirjat tarhaan.



Tiesittekö, että esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjat maksavat yleensä 20 - 30 euroa, Nopoloiden kirjat 20 euroa, perusklassikot 15 - 25 euroa, laadukkaat satukirjat 30 - 40 euroa jne. Viekääpä tukuittain samanhintaisia leluja päiväkotiin lainaan, kerta toisensa jälkeen.

Miksi antaa ne ulkopuolistenkin turmeltavaksi? Varsinkin ne, jotka eivät omista kirjoja (ja konkreettisesti pulita niistä 20 euroa/kpl) kohtelevat niitä usein kuin paskaa,



Toimiva vaihtoehtokin on: kirjastolaitos. Jos turmelet kirjaston kirjan, maksat. Jos turmelet minun kirjani, alat vähättelemään/luimistelemaan. Näinhän se tahtoo mennä.

Meillä lapset tuovat kirjojaan luettaviksi. Me hoitajat luemme niitä ääneen, emmekä anna lasten koskea niihin. Sitä varten on pk:n omat kirjat. Emme me keneltäkään pyydä, mutta kaikkien tiedossa on, että tuoda saa ja vaikka kuinka pitkän kirjan tahansa.



Tiedän oikein hyvin, mitä kirjat maksavat. Tiedän myös, että niitä saa kirjastosta. Työaikani päätyttyä, minulla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta mennä kirjastoon lainaamaan työpaikalle kirjoja.



Vielä kerran ap, jos kirjanne eivät ole lainattavissa, sano se tarhassa ja lakkaa märisemästä.

Kuinka moni vaivautuu lainaamaan kirjoja kirjastosta?

Kuinka moni pistää tenavansa videon/pleikkarin ääreen?



Tajusin juuri, että on tullut pistettyä aika himmeä summa lasten kirjoihin. Pelkästään noita 15-20 euron hintaisia Kunnaksen kirjoja on 10 kpl. Yhteensä lasten kirjoja näkyi olevan hiukan vajaat 150 kpl. Enkä varmana lainaa.

Enhän lainaa myöskään legoja, barbeja ynnä muita.

Vierailija:

Emme me keneltäkään pyydä, mutta kaikkien tiedossa on, että tuoda saa ja vaikka kuinka pitkän kirjan tahansa.

Tenavalleni oli kahden kesken supateltu asiasta ja kovasti muistutettu, että tuo se, tuo se.

Tiedän oikein hyvin, mitä kirjat maksavat. Tiedän myös, että niitä saa kirjastosta. Työaikani päätyttyä, minulla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta mennä kirjastoon lainaamaan työpaikalle kirjoja.

Ah, vai on kyseessä raskas velvollisuus.

Ehkä kävisit, jos oikeasti välität työstäsi/lapsista?

Vaihda alaa.

Vielä kerran ap, jos kirjanne eivät ole lainattavissa, sano se tarhassa ja lakkaa märisemästä.

Mielestäni tällaista tilannetta ei pitäisi edes tulla vastaan.

Jos hoitajaa kiinnostaa kirjamme, puhukoot asiasta minun kanssa.

Vai oletko sä vain olettanut, että ne supattelee?



Mihin perustuu sun vahva usko siihen, että tädit haluaa ehdottomasti juuri sinun lapsesi kirjoja luettavaksi, heille ei pk:n kirjat kelpaa (yllätys, yllätys; joka pk:ssa on kirjoja!!!) Vai ajatteletko, että teillä on niin erikoisen hyviä kirjoja, että henkilökunta haluaakin ne omaan kiinnostukseensa?



Jospa ne tädit siellä luulee, että lapsesi haluaa tuoda kirjojaan luettavaksi eivätkä tiedä sen nyppivän sua suunnattomasti.



En minäkään veisi meidän kirjoja, joita on paljon, päiväkodin käyttöön, mutta minussa olisi naista sanomaan se.

Vierailija:

Vai ajatteletko, että teillä on niin erikoisen hyviä kirjoja, että henkilökunta haluaakin ne omaan kiinnostukseensa?

.

Tietääkö kyseinen kirjoittaja kuinka surkeita ihan oikeasti monen päiväkodin ns. " kirjastot" ovat? Itse olen työskennellyt päiväkodeissa kuusi vuotta sijaisena. Olen siis ehtinyt olla useammassakin päiväkodissa töissä, muutamassa eri kaupungissa jopa, sekä kaupungin että yksityisissä päiväkodeissa. Ja suoraan sanottuna, kirjoja on todella, todella surkeasti!!! Uusia ei juurikaan hankita, eikä näitä paksuja satukirjoja ja klassikkoja (Peppi Pitkätossu, Vaahteranmäen Eemeli, Andersenin sadut ym.) ole päiväkodin " kirjastoon" kaiketi raaskittu ostaa.

Suurimmassa osassa päiväkodeista nämä paksummat ja isommat satukirjat lainataan kirjastosta. Myös muita lasten kirjoja lainataan kirjastosta paljon.

Mutta harvassa päiväkodissa on omana näitä em. klassikkoja, paksuja satukirjoja tai ylipäänsä kovin kummoisia lastenkirjoja.

Lapseni päiväkodilla näitä on useinkin ja voi sitä riemua, kun lapsi saa esitellä itselleen tärkeän kirjan muillekin, etenkin jos ne muutkin siitä pitävät.

Vierailija:

Lapseni päiväkodilla näitä on useinkin ja voi sitä riemua, kun lapsi saa esitellä itselleen tärkeän kirjan muillekin, etenkin jos ne muutkin siitä pitävät.

että ei todellakaan ole kyseessä oman kirjan päivä.

Miksi tarhatäteille on niin vaikea käydä kirjastossa?

Nämäkin tätit vartavasten tutustuttavat lapsia kirjastoihin

vähintään kerran vuodessa...

Kyllä jokainen varmasti tietää, että kirjat maksavat. Minusta omien tavaroiden lainaaminen muille on ihan selvä asia - ja lainaisin leluja ihan samalla tavalla kuin kirjojakin.

ei kukaan täyspäinen lainaa tavaroitaan. Etenkään päiväkausiksi. Tai sitten on jotain 70-luvun romua se mitä lainataan.

Mitä kaikkea olet lainannut säännöllisesti ja pitkäaikaisesti - ja kenelle?

Kirjoja? Elokuvia? Levyjä? Luistimia? Suksia?

Kameraa? Partakonetta? Autoa? Pyörää? Miestä?

Mitä?

Kun olin lapsi/nuori, oli itsestäänselvyys, että omia henkilökohtaisia tavaroita ei lainailtu toisille. Paitsi pöljät, joille oli ihan sama mitä tavaroille sattuu.

Ja kuka korvaa katoavat tavarat?

ja edelleen kun olen iso, niin oli ja on itsestään selvää että tavara on vain tavaraa, vaikkakin joskus hyvin rakasta tavaraa, ja se lainaa sille jolla ei ole, niin että itsekin voi lainata sitten tarvittaessa. Ja kyllä, minä olen kirjojen lisäksi lainannut pyörää, kameraa (juuri lähti pariksi viikoksi lainaan) ja muita tavaroita. Itse olen usein saanut lainaan, digikameraa, autoa, luistimia, kirjoja jne. Kaikki tavarat kuluvat ennemmin tai myöhemmin, joskus harmittavasta tahrasta voi tulla jopa rakas muisto kirjan sivulla. Ei niitä tavaroita hautaan mukaan saa kuitenkaan.

Ja kyllä minä myös korvaan tavaran jolle aiheutan vahinkoa, ja ymmärrän että muillekin voi sattua vahinkoja ja vaadin korvauksia sen mukaan, parempi pitää ystäviä ja auttaa heitä kuin vahtia haukkana omaisuuttaan.

Vierailija:

ei kukaan täyspäinen lainaa tavaroitaan. Etenkään päiväkausiksi. Tai sitten on jotain 70-luvun romua se mitä lainataan.

Mitä kaikkea olet lainannut säännöllisesti ja pitkäaikaisesti - ja kenelle?

Kirjoja? Elokuvia? Levyjä? Luistimia? Suksia?

Kameraa? Partakonetta? Autoa? Pyörää? Miestä?

Mitä?

Kun olin lapsi/nuori, oli itsestäänselvyys, että omia henkilökohtaisia tavaroita ei lainailtu toisille. Paitsi pöljät, joille oli ihan sama mitä tavaroille sattuu.

Ja kuka korvaa katoavat tavarat?

Yleiseksi tavaranlainaajaksi en ala. Enkä tietenkään myöskään

vaadi tavaraa itselleni lainaksi. Etenkään henkilökohtaista.

Vasaraa yms. lainaan kyllä.

lainailen ystäville ja paremmille tutuille, ihan vaan kaupan kassalle tms. en lainaa, mutta kyllä esim. säännöllisesti ohi mennen tapailemilleni ihmisille, vaikka en heitä juurikaan tunne. Joten kyllä voisin laina myös päiväkodin tädeille, jotka kuitenkin tapaan lähes joka päivä ja osan tunnenkin paremmin, vielä ei kyllä ole mitään lainaksi pyydetty.

Yhtä lailla voi siskolleni käydä vahinko lainatavaran kanssa kuin päiväkodin tädille

kyllä, lainaan leluja, kirjoja, lastentarvikkeita, vaatteita, autoa yms. Meillä on paljon lastenkirjoja ja lapset vievät niitä usein tarhaan ja usein ne myös jäävät sinne useammaksi päiväksi tai viedään peräkkäisinä viikkoina kun tarhassa on pyydetty.

Olen ollut lähinnä iloinen ja ylpeä siitä, että hyvistä kirjoistamme on pidetty. Ja niitä on myös käsitelty hyvin.

Minusta jakamisen ilo on arvokas asia, ja meidän lapset oppivat siihen kotona. Mutta hyvä tietää, että toiset vanhemmat suhtautuvat toisin.

Ja kyllä, rakastan kirjoja, niin kuin lapsemmekin. Ostamme niitä, toivomme lahjaksi ja myös lainaamme läjäpäin kirjastosta.

Vierailija:

Kaupungissamme on reilusti yli 10 kunnallista kirjastoa, joista löytyy suoraan hyllystä hyvin monia erittäin uusiakin suosittuja lastenkirjoja. Tarhamme vierailee vähintään kerran vuodessa lähikirjastoissa, ja opettaa kirjaston funktiota lapsille: Katsokaa! Tuhansia kirjoja! Kaikkien lainaajien ulottuvilla! Tietoa, valtaa! Tasa-arvoa!

Mitä nyt sitten? Mainio kasvatusalan ammattilainen supattelee kahdenkesken lapsemme korvaan, ja taivuttelee tätä tuomaan tarhaan omia lastenkirjojamme - samoja kirjoja, joita löytyisi esim. lähikirjaston hyllystä suoraan jopa 5 kpl/kirja. Tarkistin hyllytilanteen juuri netistä.

Kieltäydyin periaattestakin lapseni vaatimuksesta saada viedä kirjojaan tarhaan. En voi ymmärtää, miksei kasvatusalan ammattilainen omistaudu sitä vertaa työlleen, että marssisi mihin tahansa lähikirjastoon ja lainaisi sieltä omalla kirjastokortillaan sen saman lastenkirjan, joka meillä sattuu " valitettavasti" löytymään hyllystä. Tai miksei kasvatusalan ammattilainen, joka on itsekin äiti, ole sitä vertaa kiinnostunut lastenkulttuurista, että omistaisi itse jotain lastenkirjallisuutta -joka hänen tapauksessaan on tavallaan myös ammattikirjallisuutta.

Lapsihan tässä joutuu turhaan välikäteen tilanteessa, jollaista ei mielestäni pitäisi edes tulla vastaan. Tai jos tällainen tilanne tulee vastaan, sen pitäisi tapahtua suoraan aikuisten kesken.

Sellaista tällä kertaa. Nyt lähden häpeämään sitä, että olen itsekäs paskiainen, joka on kuluttanut kapakkakierroksien sijaan 1000-2000 euroa

lapseni " henkilökohtaiseen kirjastoon" - ja joka ei

lainaa mitään henkilökohtaisia tavaroitaan kenellekään.

Vierailija:

Vierailija:

Ah, vai on kyseessä raskas velvollisuus.

Ehkä kävisit, jos oikeasti välität työstäsi/lapsista?

Vaihda alaa.

Ehe ehe. Kuinka paljon itse ap teet viikossa ilmaista työtä? Jos et, niin vaihdatko alaa? Jos teet, niin: Onko järkee??!

Eli ei ole päiväkodin henkilökunnan velvollisuus omalla ajalla asioida kirjastossa. Jos sen taas saa sovitettua esim. niin, että kerran viikossa tulee tai lähtee varttia aiemmin, niin asia on eri.

.

Mielestäni tällaista tilannetta ei pitäisi edes tulla vastaan.

Jos hoitajaa kiinnostaa kirjamme, puhukoot asiasta minun kanssa.

Tästä olen ap:n kanssa harvinaisen samaa mieltä. Mutta pointti ei mielstäni tässäkään ollut varsinaisesti lainaaminen, vaan se, keneltä kysyttiin. Itsekin mieluiten otan palautteen vastaan suoraan kuin lapsen kautta kierrätettynä. Uskottavuus paranee huomattavasti.

En ole mitään mieltä kirjojen lainaamisesta, ne lainaa ketkä tykkää ja muut ei. Mä en ole edes tajunnut, että voisin lainata päiväkotiin kirjoja, hyvä idea. Kirjaihminen olen ja sekä aikuisten- että lastenkirjoja riittää.

Lapset ovat aina tuoneet, jotkut lelujaan jotkut videon jotkut kirjoja ja niistä sitten yhdessä nautitaan. Tuskin tarhantäti halusi mitään muuta kun lapsellesi hyvän mielen kun hänen kirjaa olisi luettu koko porukalle. Ihana itsekkään ja materialistisen maailmankuvan siirrät lapseesi (ei siinä sadat hyvät kirjat hyllyssö auta), jos on henkisesti tyhjää täynnä.



p.s. onneksi en enää ole tarhassa töissä..

1. On arveluttavaa, että aikuinen tekee 6-vuotiaan kanssa merkillisiä moraalisesti velvoittavia sopimuksia.



Nyt aamu menin lapsen kanssa kahinoidessa, kun hän nyt tietenkin koki pettäneensä tädin ja muut tenavat.

Tarpeeton ja ikävä episodi, jonka lopputulos oli:

en enää luovu periaatteistani. Muutamat joustot eivät

ole koskaan ratkaisseet mitään, vaan

ovat aina johtaneet tällaisiin uusiin konflikteihin.



2. Jos omistaisin harvinaisen, uudenuutukaisen tao

hankalasti hommattavan kirjan, ymmärtäisin edes jotain

tämän lainaepisodin lähtökohdista.



Nyt kyseessä ovat hintavat, mutta eivät mitenkään tuoreet kirjat. Ennen kaikkea: kaupunkimme kirjastojen

hyllyistä löytyy paraikaa näitä kirjoja lukuisia kappaleita.

Mm. tarhan lähikirjastosta. Episodin taustalla ei näytä olevan mitään muuta kuin laiskuus.



3. Jos tarhan tädillä on vaikea keksiä mielekästä tekemistä lapsien kanssa, ja lukeminen olisi yksi, kaikkia tyydyttävä ratkaisu...



Niin miksi hän ei missään nimessä voi käydä kirjastossa??? Niitä on kaunpungissamme joka puolella.

Olet melkein missä vain, lähin kirjasto on yleensä korkeintaan kilometrin päässä. Tarhan viereinen kirjasto on btw 400 metrin päässä. :O Miten joku voi olla noin vaikea ja välinpitämätön työnsä suhteen, että ajattelee mahdollista kirjastoreissuaan " ilmaiseksi työnteoksi" ?

Tai enpä oikeastaan ihmettele. Tarhat tuntuvat olevan täynnä naisia, jotka inhoavat työtään (eivätkä näemmä käy kirjastoissa muuta kuin työajalla. Halleluja sivistys!)...



4. Juuri kenenkään normaalijärkisen elämä ei pyöri lainailuperiaatteen nojalla. Kaiken tarpeellisen saa, kun on valmis säästämään jostain muusta. Ja maksamme veroja sitä varten, että käyttäisimme julkisia palveluita.



Naapurin valinta on oma auto, mutta se syö kaikki rahat: lapsilla ei juuri mitään leluja, kirjoja jne. Minun valintani on olla autoton, ja ostaa lapsilleni leluja, kirjoja jne. Pitäisikö minun nyt huolehtia sisällön tuottamisesta naapurin tenavien elämään?



Mitähän tapahtuu tarhassa/koulussa, kun tenavani menee paljastamaan, että perheellämme on n. tuhannen kirjan lisäksi reilut 300 lasten/aikuisten DVD-elokuvaa, n. 900 äänilevyä jne. Muutummeko me kokopäiväiseksi kirjastoksi?





Toisin sanoen: en vaan jaksa hyväksikäyttäjiä.

Joustamattomuudellasi ja ns.ylpeydelläsi ja materialistisuudellasi pilasit ainoastaan lapsesi päivän ja pahalta näyttää, että koko lapsen elämä tulee olemaan tinkimättömän, kontrollifriikki äidin pauloissa ankeaa : (



Toivottavasti tarhassa on lämpimämpimiä aikusia (siltä onneksi vaikuttaa).



HÄPEÄ KAMALA AKKA!

Vierailija:

Lapset ovat aina tuoneet, jotkut lelujaan jotkut videon jotkut kirjoja ja niistä sitten yhdessä nautitaan. Tuskin tarhantäti halusi mitään muuta kun lapsellesi hyvän mielen kun hänen kirjaa olisi luettu koko porukalle. Ihana itsekkään ja materialistisen maailmankuvan siirrät lapseesi (ei siinä sadat hyvät kirjat hyllyssö auta), jos on henkisesti tyhjää täynnä.

p.s. onneksi en enää ole tarhassa töissä..

Lähtökohtaisesti pitää hyväksyä, että on olemassa ihmisiä, jotka kokevat kaiken materian käyttöesineiksi.

Sitten niitä, jotka eivät tunne samoin. Minulle mm. kirjat ovat henkilökohtaisia esineitä. Niillä on tunnearvoa, joskus myös keräilyarvoa. Aina niiden eteen

on tehty uhrauksia - tingitty jostain muusta.

Niillä on oma historiansa. Niiden tahtoo säilyvän

mahdollisimman hyväkuntoisina, jotta niistä olisi

iloa vielä 50 vuoden kuluttuakin.

Suoraan sanottuna: kaikki (aikuisillekin lainatut) henkilökohtaiset esineeni ovat tulleet takaisin lainaajalta huonommassa kunnossa kuin ne olivat alunperin. Minua tämä v***ttaa suuresti. Etenkin kun ne, jotka ovat aina innokkaimmin lainaamassa, eivät itse lainaa mitään vastineeksi, koska ei ole mitä lainata! Syytä minua materialistiksi, mutta minun elämänhistoriani näkyy mm. kirjahyllyssäni. Lainaajien elämänhistoria? Tervaiset keuhkot, puhkiruostunut auto, tyhjiä kaljakoreja, vanhat lentoliput Kanarialta.

On olemassa asioita, joilla on muutakin arvoa kuin käyttöarvo.

ei ole hyväksikäyttöä (tarhan täti voisi kyllä tapauksessasi kysyä sinulta eikä lapselta) mutta yleisellä tasolla lainaaminen ei ole hyväksikäyttöä, vaan sosiaalisen ihmisen yksi tapa käyttäytyä. Sanot että säästämällä saa sen minkä tarvitsee, mutta miksi kaikki pitäisi hankkia itselle? En tarvitse tiettyjä tavaroita kuin harvoin, joten lainaaminen on kätevämpää kuin kalliiden tavaroiden ostaminen ja säilyttäminen. Se myös säästää luonnonvaroja kun jokaisen ei tarvitse hankkia kaikkea itselleen.

Mitä tarhan tätien kirjastossa käyntiin tulee, niin ymmärrän kyllä jos ei usein omalla ajalla sitä tule tehtyä, paljonko sinä ap teet palkatonta työtä. Sitä kertyy äkkiä paljon jos jatkuvasti vain pikkasen käväsee tai tekasee jotain työhön liittyvää. Mihin sitten vetää raja, tämän teen mutta en tuota ja sitten joku toinen valittaa.

Ja me lainaamme kyllä elokuviakin toisillemme, ne on tarkoitettu katsottavaksi, ei pölyyntymään hyllyyn. Sinun filosofiasi mukaan jokainen pärjätköön omillaan, minä taas sanoisin että mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle

Vierailija:

1. On arveluttavaa, että aikuinen tekee 6-vuotiaan kanssa merkillisiä moraalisesti velvoittavia sopimuksia.

Nyt aamu menin lapsen kanssa kahinoidessa, kun hän nyt tietenkin koki pettäneensä tädin ja muut tenavat.

Tarpeeton ja ikävä episodi, jonka lopputulos oli:

en enää luovu periaatteistani. Muutamat joustot eivät

ole koskaan ratkaisseet mitään, vaan

ovat aina johtaneet tällaisiin uusiin konflikteihin.

2. Jos omistaisin harvinaisen, uudenuutukaisen tao

hankalasti hommattavan kirjan, ymmärtäisin edes jotain

tämän lainaepisodin lähtökohdista.

Nyt kyseessä ovat hintavat, mutta eivät mitenkään tuoreet kirjat. Ennen kaikkea: kaupunkimme kirjastojen

hyllyistä löytyy paraikaa näitä kirjoja lukuisia kappaleita.

Mm. tarhan lähikirjastosta. Episodin taustalla ei näytä olevan mitään muuta kuin laiskuus.

3. Jos tarhan tädillä on vaikea keksiä mielekästä tekemistä lapsien kanssa, ja lukeminen olisi yksi, kaikkia tyydyttävä ratkaisu...

Niin miksi hän ei missään nimessä voi käydä kirjastossa??? Niitä on kaunpungissamme joka puolella.

Olet melkein missä vain, lähin kirjasto on yleensä korkeintaan kilometrin päässä. Tarhan viereinen kirjasto on btw 400 metrin päässä. :O Miten joku voi olla noin vaikea ja välinpitämätön työnsä suhteen, että ajattelee mahdollista kirjastoreissuaan " ilmaiseksi työnteoksi" ?

Tai enpä oikeastaan ihmettele. Tarhat tuntuvat olevan täynnä naisia, jotka inhoavat työtään (eivätkä näemmä käy kirjastoissa muuta kuin työajalla. Halleluja sivistys!)...

4. Juuri kenenkään normaalijärkisen elämä ei pyöri lainailuperiaatteen nojalla. Kaiken tarpeellisen saa, kun on valmis säästämään jostain muusta. Ja maksamme veroja sitä varten, että käyttäisimme julkisia palveluita.

Naapurin valinta on oma auto, mutta se syö kaikki rahat: lapsilla ei juuri mitään leluja, kirjoja jne. Minun valintani on olla autoton, ja ostaa lapsilleni leluja, kirjoja jne. Pitäisikö minun nyt huolehtia sisällön tuottamisesta naapurin tenavien elämään?

Mitähän tapahtuu tarhassa/koulussa, kun tenavani menee paljastamaan, että perheellämme on n. tuhannen kirjan lisäksi reilut 300 lasten/aikuisten DVD-elokuvaa, n. 900 äänilevyä jne. Muutummeko me kokopäiväiseksi kirjastoksi?

Toisin sanoen: en vaan jaksa hyväksikäyttäjiä.