Miksi avioliitto miehen kanssa on naiselle niin tärkeä?

Niin. Kai se sitten on niin, että en ole naimisissa, koska kukaan ei ole tarpeeksi rikas. 

Unohdit aloituksesta sanan lompakkoloinen.

Raha. T. Hyvätuloisen miehen sihteerivaimo

Me teimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä sen ratkaisun, että minä hoidan lapset kotona kouluikään asti, ja mies saa keskittyä uraan. Toki tällaisessa tapauksessa, kun käytännössä uhraan itse paljon omia tienaamis- ja uramahdollisuuksiani, on hyvä sitten olla se taloudellinen turvakin avioliiton kautta. Olisihan se hullua, jos olisi 9 vuotta jonka olin kotiäiti, tehnyt työtä ilmaiseksi tukeakseni miehen uraa, ja sitten jos mies olisikin lähtenyt, niin olisin jäänyt tyhjän päälle, ilman mitään korvausta työstäni.

Totta kai jokainen nainen ottaa mielummin rikkaan kuin köyhän miehen ja mies mielummin kauniin kuin ruman. Mutta moni löytää kuitenkin onnensa toisaalta eikä noilla edellä mainituilla ominaisuuksilla voiteta sitä, jos luonteessa on jotain tosi pahasti vialla. 

Vierailija kirjoitti:

Me teimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä sen ratkaisun, että minä hoidan lapset kotona kouluikään asti, ja mies saa keskittyä uraan. Toki tällaisessa tapauksessa, kun käytännössä uhraan itse paljon omia tienaamis- ja uramahdollisuuksiani, on hyvä sitten olla se taloudellinen turvakin avioliiton kautta. Olisihan se hullua, jos olisi 9 vuotta jonka olin kotiäiti, tehnyt työtä ilmaiseksi tukeakseni miehen uraa, ja sitten jos mies olisikin lähtenyt, niin olisin jäänyt tyhjän päälle, ilman mitään korvausta työstäni.

Ei se ole tyhmää muuta kuin sinun kannaltasi. Oikeudenmukaista olisi että avioliiton elatusvelollisuus puretaan sekä poistetaan omaisuudenjako avioerotilanteissa.

Silloin naisetkin miettisivät että kannattaako sinne kotiin jäädä?

Voi jeesus, astukaa jo ulos sieltä miesviha-naisviha-lassukka-lompakkoloinen-kuplastanne, täällä oikeassa maailmassa eivät asiat ole noin mustavalkoisia.

Taas kerran Ulin omintakeisia mukatieteellisiä päätelmiä. 

Naisille on tärkeää se, että puolisot julkisesti ja juridisesti sitoutuvat toisiinsa, se luo perustan perheelle. 

Varmaan joillakin taustalla on raha. Toisilla taas kyseessä on syvään juurtunut käsitys, että nainut nainen on jotenkin arvokkaampi. Vielä 30-40 vuotta sitten maalla suhtauduttiin susipareihin ja au-lapsiin aika kylmästi. Puhumattakaan, kuinka kova oli tunnustamatta jääneen lapsen kohtalo. Ne mummon asenteet vain vaikuttavat jossain takaraivossa.

Tämä näkyy edelleen täällä keskusteluissa, joissa aiheena on lapsen sukunimi. Moni ihan moderni, oman nimensä pitänyt nainen haluaa lapsensa sukunimeksi isän mukaan sen Römppäsen, jotta "kaikki tietävät kuka on isä".

Miehille raha on elämän tarkoitus. Miehet ovat aina ahneuksissaan etsimässä hyväpalkkaisimpia ammatteja, siksi miehillä on korkeammat tulot. Mies ei koskaan mieti, mitä työtä haluaa tehdä. Mies tuijottaa aina palkkataulukkoja. Mies kiinnittää huomiota sukulaisiin vain, kun perintö jaetaan. Miehille ei ole mitään väliä, miten he rahaa saavat, kunhan saavat. Siksi 90% rikollisista on miehiä.

Heteronaisilla ei ole paljon vaihtoehtoja, jos lapsia kuitenkin haluaa. Silloin on vain huolittava toivottoman ahne materialistimies. Rahanahne kumppani tekee tutkitusti naisen onnettomaksi, koska avioliitto vähentää naisen onnellisuutta ja lisää miehen. Ei ole helppoa elää tässä miesten rahakeskeisessä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran Ulin omintakeisia mukatieteellisiä päätelmiä. 

Naisille on tärkeää se, että puolisot julkisesti ja juridisesti sitoutuvat toisiinsa, se luo perustan perheelle. 

Ei selitä piikkiä juuri ennen 50 ikävuotta ja silloin muutenkaan harvoin lapsia saadaan. Lisäksi kyllä se julkisesti ja juridisesti naimisissa olo vaan näyttää olevan tärkeämpää statusmiehen kanssa kuin duunarin. Se selviää tuosta Bloombergin valtavasti tukimuksesta.

Oliko muita yrityksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä sen ratkaisun, että minä hoidan lapset kotona kouluikään asti, ja mies saa keskittyä uraan. Toki tällaisessa tapauksessa, kun käytännössä uhraan itse paljon omia tienaamis- ja uramahdollisuuksiani, on hyvä sitten olla se taloudellinen turvakin avioliiton kautta. Olisihan se hullua, jos olisi 9 vuotta jonka olin kotiäiti, tehnyt työtä ilmaiseksi tukeakseni miehen uraa, ja sitten jos mies olisikin lähtenyt, niin olisin jäänyt tyhjän päälle, ilman mitään korvausta työstäni.

Ei se ole tyhmää muuta kuin sinun kannaltasi. Oikeudenmukaista olisi että avioliiton elatusvelollisuus puretaan sekä poistetaan omaisuudenjako avioerotilanteissa.

Silloin naisetkin miettisivät että kannattaako sinne kotiin jäädä?

Mutta miksi siinä olisi mitään vikaa että jää kotiin, jos kerran ihan aidosti molemmat sitä haluavat. Meillä mies erityisesti tykkäsi siitä, että hän saattoi luoda vapaasti uraa, tehdä paljon työmatkoja tms vaikka saimme kaksi lasta. Se olisi ollut mahdotonta, jos minäkin olisin käynyt töissä. Mikä himo ulkopuolisilla on puuttua toisten järjestelyihin, jotka he täysin vapaaehtoisesti tekevät, ilman että kukaan kusettaa tai hyväksikäyttää toista?

Tuo tutkimus todistaa vain se, että avioliitto on tärkeä myös sen solmineille miehille. He, naiset ja miehet, jotka eivät halua naimisiin, eivät näy tuossa ollenkaan.

Meillä mies vihdoin tajusi avioliiton juridisen merkityksen, kun tuttavaltaan kuoli avovaimo ja mies kertoi, mikä paperisota alkoi alaikäisten lasten kohdalla. Mies ei myöskään meinannut uskoa, että jos kolarissa lapset ja minä kuolemme niin, että lapset kuolevat ensin, vanhempani perivät minun omaisuuteni. Ajatus anopin kanssa omistamasta asunnosta ei miestä oikein innostanut.

Avioliitto on helpoin tapa hoitaa juridiset asiat kuntoon. Toki asiat olisi voinut hoitaa testamentillakin, mutta mies ei olisi saanut sitäkään omalta osaltaan hoidettua.

Mietin myös leskeneläkettä, mutta arvelin, että se varmaan poistuu jossain kohtaa. No, näillä näkyminen meillä se on mies, joka sitä pääsee nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tutkimus todistaa vain se, että avioliitto on tärkeä myös sen solmineille miehille. He, naiset ja miehet, jotka eivät halua naimisiin, eivät näy tuossa ollenkaan.

Totta kai on, mutta miksi verrattain suuri ero prosenteissa?

Otsikkoon vastaus: koska olen hetero. En edes jaksa lukea tuota soopaa mitä olet otsakkeen alle raapustellut. Aloita seuraava ketju aiheesta "Miksi naisille on tärkeää saada lapsia miehen kanssa" ja hörpi aamusiideriäsi samalla.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus, astukaa jo ulos sieltä miesviha-naisviha-lassukka-lompakkoloinen-kuplastanne, täällä oikeassa maailmassa eivät asiat ole noin mustavalkoisia.

Olet ihan oikeassa, asiat eivät ole mustavalkoisia. Mutta jos tilastoja katsellaan näkyy yhteiskunnan trendit. Ja niissä valitettavan usein näkyy vielä naisten kunnianhimottomuus työelämässä ja perinteinen ajattelu perheasioissa. Nykyään naiset ovat jo keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, kuitenkin hankkivat vähemmän kuin miehet, jäävät kotiin hotovapaille jne. useammin kuin miehet, sairaan lapsen hoitajaksi useammin kuin miehet. Mitä tästä voi päätellä? Naisia ei kannata kouluttaa AMK-tasoa pidemmälle? Tuo olisi minusta kauheaa. Kun kaikki on naisillekin ihan mahdollista, niin ura kuin perhe, itsekin olen tästä esimerkki. Jokainen perhe voi valita mallinsa itse eikä kaikille sama käy, mutta jos vanhanaikainen malli näyttää näin tiukasti pintansa pitävän kehitystä kannattaa yrittää yhteiskunnan toimin nopeuttaa. Jos miesten ja naisten asema työmarkkinoilla palkan ja hoitovapaiden ym suhteen keskimäärin sama perheet voisivat aidosti valita kumpi kotiin jää, ja monesti tuo avioliiton tärkeys perheelle ei olisi niin suuri. Kaksi yhtä rikasta kun eroaa niin ei siinä elareita siirrellä, ainakaan yhteishuoltajuudessa. Ja täälläkin olisi mukavampaa vapaapäivänä lukea myös niiden kotiherrojen kommetteja kotirouvien ohella - miettisivätköhän nekin sunnuntabrunssin tarjoamisia, kenkä- ja laukkukokoelman arvoa ja Villeroin astiastoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teimme miehen kanssa yhteisestä päätöksestä sen ratkaisun, että minä hoidan lapset kotona kouluikään asti, ja mies saa keskittyä uraan. Toki tällaisessa tapauksessa, kun käytännössä uhraan itse paljon omia tienaamis- ja uramahdollisuuksiani, on hyvä sitten olla se taloudellinen turvakin avioliiton kautta. Olisihan se hullua, jos olisi 9 vuotta jonka olin kotiäiti, tehnyt työtä ilmaiseksi tukeakseni miehen uraa, ja sitten jos mies olisikin lähtenyt, niin olisin jäänyt tyhjän päälle, ilman mitään korvausta työstäni.

Ei se ole tyhmää muuta kuin sinun kannaltasi. Oikeudenmukaista olisi että avioliiton elatusvelollisuus puretaan sekä poistetaan omaisuudenjako avioerotilanteissa.

Silloin naisetkin miettisivät että kannattaako sinne kotiin jäädä?

Eli... mun mies haluaa lapsia kanssani mutta ei suostu jäämään kotiin koska hänestä se on noloa ja pelkää tuöpaikkansa puolesta, niin meidän pitää sitten luopua lapsihaaveista kokonaan? Alle vuoden ikäistä emme ainakaan suostu laittamaan hoitoon, se on minimi. Mieheni ja minä haluamme kolme lasta, joten vaikka tulisin raskaaksi superpikavauhtia vuoden ikäeroilla niin silti cv:hen tulee vähintään se 3 vuoden aukko. Ei tässä asiassa oikein voi voittaa. Ja kyllä, olen niin itsekäs (ja niin on miehenikin) kun haluamme lapsia. Mutta sitten taas, kaikki valinnat ovat itsekkäitä. Ja jos me haluamme perheen niin sitten me haluamme. Ja jos mies ei suostu jäämään kotiin niin sitten hän todellakin "maksaa" siitä että minä suostun jäämään kotiin. En minä mikään ilmainen orja ole. Miten tällainen järjestely on sinulta pois?

Me menimme naimisiin ihan siitä syystä että perheensisäinen adoptio ei onnistu avoliitossa.

No meillä mies haluaa mennä naimisiin. Minulle sopisi näinkin. Tosin, onhan siinä sitten ne juridiset puoletkin. Saan esim päättää miehen hautajaiset, jos kuolee ennen minua. Tunnen nykyään hänet paremmin kuin omat vanhempansa. Ja halutaan koko perheelle sama sukunimi, vaikka monen mielestä se ei ole tärkeää, meille se on.