Opettele välttämään narsisteja
Mikä on narsisti?
Narsisti on mielestään täydellinen ja muut ovat pelinappuloita hänen maailmassaan. Hän ei oikeasti välitä kenestäkään. Narsistilla saattaa olla ns. täydellinen elämä ja ystäviä, perhe jne. Hän ei kuitenkaan oikeasti välitä niistä, vaan pitää tälläistä kulissia yllä, koska ymmärtää että tarvitsee kulissit. Narsisti tietää olevansa narsisti, mutta on jo pienestä pitäen oppinut peittämään sen.
Keinot huomata narsisti:
1. Hän ei kestä häpeää tai arvostelua. Jos kysyt ohimennen narsistilta, että miten hän voisi parantaa itseään, hän saattaa suuttua tai vastata jotain täysin ympäripyöreää.
2. Jos arvostelet narsistin suoritusta työelämässä tai vaikka vanhempana, saat päällesi hyökkäyksen. Narsistin pahin vihollinen on häpeä, eikä hän kestä omaa arvosteluaan. Tästä syystä narsisti on usein seurassa mielinkielin, esim. narsisti-isä antaa lapsilleen rahaa ja rakkautta vain juhlissa, jotta julkisivu säilyy. Kotona hän ei jaksa vaivautua.
3. Narsisti kertoo itsestään silmät kiiluen, mutta ei mitään syvällistä tai oikeaa. Jos kysyt narsistilta jotain täysin henkilökohtaista, hän vaihtaa puheenaihetta, koska kaikki keskustelut ovat peliä, johon ei kuulu narsistin omat henkilökohtaiset asiat. Saatat kyllä kuulla kuinka hyvä tai mahtava on, mutta tämä ei suinkaan kosketa kaikkia narsisteja. Jotkut narsistit ovat poikkeuksellisen hiljaisia, ainakin aluksi, ja tutkailevat enemmän sinua.
4. Narsistia ei kiinnosta sinun asiasi. Hän saattaa hyvinkin helposti kyllästyä, jos et satu kertomaan jotain, mistä ei ole hänelle hyötyä. Hän ei kuuntele, näpertää puhelinta, katsoo muualle. Hän ei kestä kuunnella sinun tympeitä juttuja ja toivoo, että alat pian kertomaan jotain josta on hänelle hyötyä. Jos taas kerrot pahimmista peloistasi hän kuuntelee todennäköisesti erittäin tarkasti.
5. Parisuhteessa tai ystävyyssuhteissa eräs vaarallinen merkki on mykkäkoulu tai sen esittäminen, ettei kuule. Kyllä narsisti kuulee, mutta hän testaa sitä, kuinka narri olet. Normaalit ihmiset eivät hyväksy tälläistä käytöstä, mutta osa yrittää puhua kahta kauheammin, jolloin narsisti ei taaskaan kuuntele, mutta tietää nyt, että sinä olet jonkin sortin läheisriippuvainen pelle, jota hän voi hyödyntää. Kyse on valtapelistä, jossa selvitetään, oletko hyödynnettävä pelle.
6. Narsisti käyttää heikkouksia hyödyksi. Hän kuuntelee kaiken ja vaikuttaa aluksi lähes täydelliseltä. Jos edellisessä suhteessa sinua petettiin, narsisti yrittää olla mahdollisimman luotettava. Jos kerrot että sinua ei kuunneltu, narsisti esittää kuuntelevansa kaiken, mitä sanot.
7. Todennäköisesti narsistin kanssa sinulle tulee jossain vaiheessa epämääräinen olo, mutta et tiedä, mistä se johtuu. Mies/nainen vaikuttaa hyvältä tyypiltä, hänellä on asiat kunnossa, mutta jokin sisälläsi sanoo, että tässä on jotain vikaa. Jos puhut asiasta miehelle/naiselle, hän saa kaiken käännettyä taas normaaliksi tai jopa niin, että sinussa on jotain vikaa. Hän saattaa ensin pyytää anteeksi, sitten kääntää syyn sinun syyksi, sitten selitellä asiaa, sitten suuttua vähän jne, kunnes jokin keino tepsii sinuun. Jos mikään ei toimi, hän saattaa esimerkiksi jättää sinut siltä istumalta, ideana on se, että sinä pyytelet anteeksi ja haluat olla yhdessä.
8. Parisuhteessa narsisti tuppaa olemaan oma itsensä asteisttain, lopulta hän ei enää jaksa esittää empaattista, koska tietää että olet jo hänen hyppysissään. Jos läheisesi kuolee, narsisti käskee pääsemään asian yli tai ei noteeraa asiaa mitenkään.
9. Narsisti eroaa sosiopaatista siinä mielessä, että hän ei varsinaisesti halua tuhota kumppaniaan. Hän ei vain oikeasti välitä paskan vertaa ja muut ovat vain häntä varten. Tästä syystä saatat alkaa epäilemään, että onko hänessä sittenkään mitään vikaa.
10. Narsitin ihannekumppani on läheisriippuvainen, huonon itsetunnon omaava surkea yksilö, joka antaa itseään kohdella miten sattuu. Narsisti karttaa vahvoja ja luovia, oman tien kulkijoita, joita ei kykene hallitsemaan. Parhaiten siis vältät narsisteja arvostamalla itseäsi ja tarkastelemalla kriittisesti uusia ihmisiä, sekä kuuntelemalla intuitiotasi.
Kommentit (17)
Voiko olla narsisti jos pelkää olevansa narsisti?
t. pelkään joskus että olen narsisti enkä tiedä olevani
Mutta mistä tietää, onko ihminen vain lievästi narsistinen vai liikaa?
Itse ihan diagnosoidun narsistin kanssa naimisiin päätyneenä (onneksi jo eronneena) sanoisin, että varokaa myös sitä, jos jotenkin joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, niin että tulee jotenkin epämääräisesti outo olo tyypistä. Itse tapasin exäni hyvänä kautena, jolloin hänellä meni lujaa töissä ja sai huomiota egolleen. Hän oli aivan uskomattoman energinen, luova, vaikutti huippuälykkäältä, lähes yli-ihmiseltä. Ja ai sitä romantiikan määrää. Mies huomioi minut ritarillisesti ja ylitsevuotavasti joka välissä, ja sängyssäkin halusi miellyttää minua kaikin tavoin. Ajattelin, että voi että mikä lottovoitto, että tuollainen mies on minusta kiinnostunut, kun en itse ole koskaan ollut kaunis enkä suosittu.
No, sitten kun yhteen oli sitouduttu alkoikin paljastua miehen toinen puoli. Mies murskasi arvosteluillaan itsetuntoni täysin. Minun täytyi olla hänelle loputon kuuntelija ja ihailija, mutta jos yritin puhua omista asioistani, mies häipyi, koska häntä ei kiinnostanut. Joskus jopa nauroi päin naamaa, että ketää kiinnostaa! Toisten ihmisten edessä mies oli edelleen se erittäin miellyttävä, älykäs ja rauhallinen tyyppi johon ihastuin, mutta kotona kun ei ollut muita kuin minä ja hän, hänestä tuli kylmä, ilkeä ja latistava tyyppi, joka onnistui saamaan minut uskomaan että kaikki meidän ongelmamme johtuvat siitä mitä MINÄ olen: ruma, sulkeutunut, omituinen. Mies myös petti jatkuvasti, mutta siitäkin totesi, että se on minun vikani, etät miten hän joka on tottunut kauniisiin seksikkäisiin naisiin, voisi tyytyä kaltaiseeni pelkästään? Leikkautin tissit ja laitoin hampaat uusiksi hänen vaatimuksistaan, mutta sitten löytyi muita paikkoja joiden takia edelleen olin ruma ja epäkiihottava.
Lopulta olin henkisesti niin loppu, että tissuttelin olutta kotona kestääkseni. Sitten en kestänyt enää niinkään, j aoli pakko erota, lähteä. Vieläkin kokoilen itsetuntoani sen jäljiltä mitä mies minulle henkisesti teki. Tosiaan vasta eron jälkeen sain kuulla, miehen minua edelliseltä vaimolta, että miehellä on diagnoosit bipolaarihäiriöstä ja narsismista.
Kun työpari on narsisti niin vaikea vältellä vaikka haluaisi. Työt on kuitenkin hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihan diagnosoidun narsistin kanssa naimisiin päätyneenä (onneksi jo eronneena) sanoisin, että varokaa myös sitä, jos jotenkin joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, niin että tulee jotenkin epämääräisesti outo olo tyypistä. Itse tapasin exäni hyvänä kautena, jolloin hänellä meni lujaa töissä ja sai huomiota egolleen. Hän oli aivan uskomattoman energinen, luova, vaikutti huippuälykkäältä, lähes yli-ihmiseltä. Ja ai sitä romantiikan määrää. Mies huomioi minut ritarillisesti ja ylitsevuotavasti joka välissä, ja sängyssäkin halusi miellyttää minua kaikin tavoin. Ajattelin, että voi että mikä lottovoitto, että tuollainen mies on minusta kiinnostunut, kun en itse ole koskaan ollut kaunis enkä suosittu.
No, sitten kun yhteen oli sitouduttu alkoikin paljastua miehen toinen puoli. Mies murskasi arvosteluillaan itsetuntoni täysin. Minun täytyi olla hänelle loputon kuuntelija ja ihailija, mutta jos yritin puhua omista asioistani, mies häipyi, koska häntä ei kiinnostanut. Joskus jopa nauroi päin naamaa, että ketää kiinnostaa! Toisten ihmisten edessä mies oli edelleen se erittäin miellyttävä, älykäs ja rauhallinen tyyppi johon ihastuin, mutta kotona kun ei ollut muita kuin minä ja hän, hänestä tuli kylmä, ilkeä ja latistava tyyppi, joka onnistui saamaan minut uskomaan että kaikki meidän ongelmamme johtuvat siitä mitä MINÄ olen: ruma, sulkeutunut, omituinen. Mies myös petti jatkuvasti, mutta siitäkin totesi, että se on minun vikani, etät miten hän joka on tottunut kauniisiin seksikkäisiin naisiin, voisi tyytyä kaltaiseeni pelkästään? Leikkautin tissit ja laitoin hampaat uusiksi hänen vaatimuksistaan, mutta sitten löytyi muita paikkoja joiden takia edelleen olin ruma ja epäkiihottava.
Lopulta olin henkisesti niin loppu, että tissuttelin olutta kotona kestääkseni. Sitten en kestänyt enää niinkään, j aoli pakko erota, lähteä. Vieläkin kokoilen itsetuntoani sen jäljiltä mitä mies minulle henkisesti teki. Tosiaan vasta eron jälkeen sain kuulla, miehen minua edelliseltä vaimolta, että miehellä on diagnoosit bipolaarihäiriöstä ja narsismista.
Sama juttu. Mun moniongelmainen eksä lohkas mulle että ei olisi ikimaailmassa huolinut mun tasoista naista. Mun olisi pitänyt olla ikuisesti kiitollinen että kelpasin hänelle. Musta tuntui vaan ihan päinvastaiselta, hän oli vain kuori, minä oikeasti luotettava, mukava ihminen.
Narsisti lupaa kuun taivaalta. Mutta oikeasti saat vain ison kasan narsistin itse aiheuttamia ongelmia.
No en nyt sanoisi, että kannattaa välttämättä arvostella toista vanhempana, ja jos kohde suhtautuu tähän huonosti on tod näk narsisti.
Joku sanoi kuori. Kuinka osuva kuvaus narsista, tyhjä kuori.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt sanoisi, että kannattaa välttämättä arvostella toista vanhempana, ja jos kohde suhtautuu tähän huonosti on tod näk narsisti.
Tässä ei tarkoiteta sitä, että menet tuntemattomia vanhempia arvostelemaan tai että sinun tarvitsee sanoa edes kovin pahasti. Narsisti käsittelee kaiken arvostelun hyvin huonosti ja saattaa joko hyökätä tai olla eri mieltä siten, että sinulle tulee lopulta sellainen tunne, että teit jotain väärin sanomalla asiasta.
Kiitos tästä. Voi kun olisin lukenut tän listauksen ennen ex-avomieheni tapaamista. Ja yhtä opiskelukaveria. Isälleen ei mitään voi. No 2/3 on poissa elämästäni. Työmaailmassa narsiteja kyllä riittää, ei voi aina välttää vaikka haluaisikin.
Mielenkiintoinen tuo kohta 10. Siinä oli se sanottu, mihin en ole sanoja löytänyt, ajatuksen kyllä. Isäni on läheisriippuvainen, äitini ei saa otetta enää minuun.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo kohta 10. Siinä oli se sanottu, mihin en ole sanoja löytänyt, ajatuksen kyllä. Isäni on läheisriippuvainen, äitini ei saa otetta enää minuun.
Ote on hyvä sana. Heillä on ikäänkuin ote ihmisiin. Jos siitä joskus pääsee irti, niin voi sitä onnen päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo kohta 10. Siinä oli se sanottu, mihin en ole sanoja löytänyt, ajatuksen kyllä. Isäni on läheisriippuvainen, äitini ei saa otetta enää minuun.
Ote on hyvä sana. Heillä on ikäänkuin ote ihmisiin. Jos siitä joskus pääsee irti, niin voi sitä onnen päivää.
Onnen päivä on hyvä sana. Oikeammin tuskaista aikaa, jonka jälkeen alkoi onnen aika. Irti pääsin, kun lakkasin ottamasta vastaan yhtään mitään. Tiedätkin varmaan, mitä se anti sisälsi. Annoin kaiken äitini antamat annit takaisin, paperipinolla bumerankina. Luki kirjan omista teoistaaan ja puheistaan, ei tainnut nauttia lukemastaan. Minulla ei olllut enää mitään oleellista menetettävää, paitsi itseni, sen pidin ja siitä alkoi elämäni. Amen.
Sehän se ongelma juuri onkin, että narsistia ei välttämättä voi tunnistaa etukäteen, mutta narsisti kyllä tunnistaa potentiaalisen uhrin, joita ovat vaikkapa vaikeasta tilanteesta toipuneet, hieman heikosta itseluottamuksesta kärsivät, miellyttäjät, suorittajat ja lukuisat muut. Tärkeämpää on osata tajuta tilanne mahdollisimman pian ja toimia sen mukaan eikä uskotella itselleen, että tilanne kyllä kääntyy parhain päin. Ikävintä on se jos joku lähisukulainen esim. äiti on narsisti, siihen tottuu pikkuhiljaa, niin sitä ei välttämättä tajua ikinä - luulee vaan, että itsessä on jotakin vikaa. Siihen voi myös varautua, että hetken saattaa joutua olemaan käsityksensä kanssa hyvin yksin, mutta usein kyllä muillekin ajan kanssa valkenee se toisen todellinen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo kohta 10. Siinä oli se sanottu, mihin en ole sanoja löytänyt, ajatuksen kyllä. Isäni on läheisriippuvainen, äitini ei saa otetta enää minuun.
Ote on hyvä sana. Heillä on ikäänkuin ote ihmisiin. Jos siitä joskus pääsee irti, niin voi sitä onnen päivää.
Ja kun siihen otteeseen kerran joutuu, ei irti pääseminen ole todellakaan helppoa. Aiemmissa ketjuissa on sanottu, että vaikka meistä moni toisin luulee, lopulta kuka tahansa on manipuloitavissa jos tarpeeksi taitava narsisti tielle sattuu. Minullakin oli ihana työ, ystävät, harrastukset, ja olin jo monta epämäräistä miestä tavannut ja heidät osannut elämästäni ulkoistaa. Kuvittelin, että minua ei kukaan pystyisi viilaamaan linssiin, sen verran vahva ihminen olin, tosin hyväsydäminen ja täynnä rakkautta kaikkia kohtaan. Sitten löysin tämän elämäni miehen ja lopulta löysin itseni tilanteessa, jossa olin luopunut kaikesta omasta, katkerana, vihaisena ja masentuneena ja olin täysin sen mulkeron armoilla. Ja jälkeenpäin voin vaan ihmetellä mitä tapahtui ja milloin ja miten tämä on edes mahdollista, että minulle, oman elämäni herralle voi käydä näin.
Kaikkihan eivät ole julkinarskuja. Suurin osa on myös piilonarsisteja. Osaako kukaan sanoa, että miten psykiatrit diagnosoivat nämä tapaukset?
Kun pääsisi yhdestä ensin eroon.