Lue keskustelun säännöt.
Hienot tuparit - paikalle tuli kaksi 18 kutsutusta
23.04.2016 |
En jaksa tätä elämää. Monet eivät jaksaneet edes ilmoittaa mitään ja yksi poisti fb-kavereista. Olisi ollut kiva nähdä vanhoja kavereita, mutta ei väkisin. Paikalle tuli ne kaksi tyyppiä, joita muutenkin nään suht usein. No ainakin on ruokaa koko viikonlopuksi
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsuitko kasvokkain, puhelimitse vai facebookissa?
Olen miettinyt että vääristääkö facebook nykyään ihmisen mielikuvaa siitä, kuinka paljon hänellä on varsinaisia ystäviä ja kavereita. Seurataan jonkun ihmisen elämää päivitysten kautta kyllä jatkuvasti, ehkä kommentoidaan joskus jotain, mutta ei olla fyysisesti tekemisissä ja ilman facebookkia unhduttaisiin.
Toivottavasti teillä oli kuitenkin kivaa kolmestaankin :)
Vääristää.
Ap ovatko noi kaverit muuten olleet tekemisissä kuin vain sosiaalisen median kautta?
Aiemmin nähtiin livenäkin aika paljon, mutta sairastuin opiskeluaikana ja yhteydenpito vähän jäi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo fb-kutsu, se ei jotenkin tunnu niin henkilökohtaiselta kuin sähköposti, soitto tai tekstari, saati että peräti paperikutsun saisi. Kaikenmaaiman fb-kutsuja tulee niin paljon, ne on helppo sivuuttaa riippumatta siitä onko joku epämääräinen tupperware-kutsu vai tuparit.
No aika pölö saa olla jos ei viitsi katsoa mikä kutsu on mikäkin.
No mulla ainakin tulee noita FB-ilmoituksia, kutsuja ja tapahtumia aivan tajuttomasti enkä koskaan katso niitä, en vaan jaksa. Muutenkin käytän FB:a aika satunnaisesti, joten varmasti paljon menee ohi. Mun hyvän ystävän kutsu oli ilmeisesti ollut FB:ssa, en ollut sitä huomannut ja sankari kyseli ilmoittautumisen perään. Tosi hyvä niin.
Jos on niin pöljä, että julkaisee vain FB-kutsun ja olettaa homman olevan siinä, niin oma syy. Jos taas tapahtumaan on pyydetty ilmoittautuminen, vaikka sitten vaan FB:n kutsussa ja siihen on vastattu myöntävästi, mutta ei sitten kuitenkaan tulla, niin on yksinkertaisesti törkeää käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ihmiset ovat tuollaisia vatipäitä, itse en enää halua järjestää luokalleni mitään kivaa tiimihenkeä nostattavaa vapaa-ajan toimintaa, kun esimerkiksi pari viikkoa sitten yksi meistä kysyi että haluaisivatko tyypit lähteä ensi kuussa tiettynä päivänä Flow Parkiin, niin kaikki innostuivat ja olivat ihan mukana tulossa, ainakin 20 sanoi lähtevänsä mukaan, mutta kun määrämme oli ilmoitettu Flow Parkille, päivämäärä läheni ja tämä reissua järjestävä varmisti vielä että eihän kenellekään ole tullut estettä, niin kappas vaan, enää 4 oli tulossa. Vastaavanlaisia tapauksia on monta. Harmi.
Nää on tosi hankalia! Olen lapseni luokan "yhteysvanhempi", ollut jo aikaisemminkin. Aina poikkeuksetta syksyn ekassa vanhempainillassa toivotaan yhteistä tekemistä ja tutustumista, mutta sitten kun niitä tekemisiä ideoi ja ehdottaa, niin aina syvä sähköpostihiljaisuus. Ja minimaalinen osanoto tapahtumiin.
Nyt tuntuu, että on ensimmäistä kertaa sellainen luokka, jossa yhteistoimintaa syntyy. Syksyllä oli nyyttäriperiaatteella leffailta ja osallistuminen oli hämmästyttävät 99 %, yhden ollessa kipeänä, jolloin siltikin vanhemmat toivat tarjoilut tilaisuuteen!
Keväällä meillä oli "nuotioretki" yhteen pieneen saareen koulun lähellä. Ensin näytti pahasti siltä, että paikalle vaivautuisi lauantai-aamuna vain "järjestävä seura" eli me ja toisen yhteysvanhemman perhe. Olipa ihana näky kun n. 15 min. aloitusajankohdan jälkeen jokapuolelta alkoi saapua perheitä jään yli. Jälleen osallistuminen oli tosi korkea, muutamia ulkomaalaisia perheitä uupui. Opettaja saapui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa, ihan vaan omasta ilosta.
Hyh....sun täydellinen unelmaluokka on mun fantasia. Ahdistaisi aivan älyttömästi, että pitäisi tavata lapsen koulutovereiden vanhempia vapaa-ajalla jossain yhteisriennoissa. olen yksinhuoltaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa tavata niitä ydinperheitä, jotka muikean omahyväisenä esittävät rooliaan "meidän Petterin vanhempina". Ugh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ihmiset ovat tuollaisia vatipäitä, itse en enää halua järjestää luokalleni mitään kivaa tiimihenkeä nostattavaa vapaa-ajan toimintaa, kun esimerkiksi pari viikkoa sitten yksi meistä kysyi että haluaisivatko tyypit lähteä ensi kuussa tiettynä päivänä Flow Parkiin, niin kaikki innostuivat ja olivat ihan mukana tulossa, ainakin 20 sanoi lähtevänsä mukaan, mutta kun määrämme oli ilmoitettu Flow Parkille, päivämäärä läheni ja tämä reissua järjestävä varmisti vielä että eihän kenellekään ole tullut estettä, niin kappas vaan, enää 4 oli tulossa. Vastaavanlaisia tapauksia on monta. Harmi.
Nää on tosi hankalia! Olen lapseni luokan "yhteysvanhempi", ollut jo aikaisemminkin. Aina poikkeuksetta syksyn ekassa vanhempainillassa toivotaan yhteistä tekemistä ja tutustumista, mutta sitten kun niitä tekemisiä ideoi ja ehdottaa, niin aina syvä sähköpostihiljaisuus. Ja minimaalinen osanoto tapahtumiin.
Nyt tuntuu, että on ensimmäistä kertaa sellainen luokka, jossa yhteistoimintaa syntyy. Syksyllä oli nyyttäriperiaatteella leffailta ja osallistuminen oli hämmästyttävät 99 %, yhden ollessa kipeänä, jolloin siltikin vanhemmat toivat tarjoilut tilaisuuteen!
Keväällä meillä oli "nuotioretki" yhteen pieneen saareen koulun lähellä. Ensin näytti pahasti siltä, että paikalle vaivautuisi lauantai-aamuna vain "järjestävä seura" eli me ja toisen yhteysvanhemman perhe. Olipa ihana näky kun n. 15 min. aloitusajankohdan jälkeen jokapuolelta alkoi saapua perheitä jään yli. Jälleen osallistuminen oli tosi korkea, muutamia ulkomaalaisia perheitä uupui. Opettaja saapui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa, ihan vaan omasta ilosta.
Hyh....sun täydellinen unelmaluokka on mun fantasia. Ahdistaisi aivan älyttömästi, että pitäisi tavata lapsen koulutovereiden vanhempia vapaa-ajalla jossain yhteisriennoissa. olen yksinhuoltaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa tavata niitä ydinperheitä, jotka muikean omahyväisenä esittävät rooliaan "meidän Petterin vanhempina". Ugh.
Ei fantasia vaan PAINAJAINEN!...piti kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ne ihmiset, jotka tulee käymään mun luona, mutta jos ei ole tarpeeksi porukkaa paikalla niin haikailee muualle menoa. Jos olette kerta tulleet käymään, niin ettekö voi keskittyä nyt tällä porukalla olemiseen? Kahdestaan tai kolmestaankin voi olla hauskaa, mutta yhdessä olo pilaantuu sillä, kun ei keskitytä siihen hetkeen ja paikalla oleviin ihmisiin. Tai jos olen mennyt jonkun luokse kylään ja se harmittelee useamman kerran pitkin iltaa, kun muita ei tullutkaan tai on vain muutama ihminen. Ok, et sitten arvosta ja keskity meidän paikallaolijoiden seuraan... Tosi kiva tietää, että seurani kelpaa kunnolla vain silloin, kun on tarpeeksi muitakin paikalla. Tämä kutsuja vähättelee niiden seuraa, jotka ovat ilmestyneet juhliin. Hmm... onko ihme, jos en jatkossa enää vastaa myöntävästi tämmöisen ihmisen kutsuun?
Tuollainen isäntä/emäntä vähättelee ennemmin varmaan omaa seuraansa. Pelkää ettei se riitä ja vieraat ovat pettyneitä & tylsistyneitä kun ei ollutkaan isoja kekkereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin kerran kutsuin omiin tupareihini 15 ihmistä. Olin ostanu herkkuja sun muuta. Odotin innolla ihmisten tuloa, katsoin kelloa malttamattomana että milloin ensimmäinen soittaa ovikelloa.
No, kukaan ei koskaan tullut. Ei edes yksikään ihminen. Kukaan ei ilmoittanut, etteikö tulisi.
En alkanut laittelemaan kellekään viestejä tai soittelemaan perään. Poistin joka ikisen facen kaverilistalta, enkä ole sen jälkeen ollut näiden 15 ihmisen kanssa tekemisissä. Pidin heitä ystävinäni, mutta näimpä jätettiin "ystävä" yksin, eikä edes muka voitu mitään etukäteen ilmoittaa, jos ei pääse/jaksa/kykene/kiinnosta tulla tupareihin tai mikä helvetti se syy ikinä olikaan.
Loppu illan söin herkkuja, tein hyvää ruokaa, join viiniä ja katselin telkkaria. Menipä se ilta sitten niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ne ihmiset, jotka tulee käymään mun luona, mutta jos ei ole tarpeeksi porukkaa paikalla niin haikailee muualle menoa. Jos olette kerta tulleet käymään, niin ettekö voi keskittyä nyt tällä porukalla olemiseen? Kahdestaan tai kolmestaankin voi olla hauskaa, mutta yhdessä olo pilaantuu sillä, kun ei keskitytä siihen hetkeen ja paikalla oleviin ihmisiin. Tai jos olen mennyt jonkun luokse kylään ja se harmittelee useamman kerran pitkin iltaa, kun muita ei tullutkaan tai on vain muutama ihminen. Ok, et sitten arvosta ja keskity meidän paikallaolijoiden seuraan... Tosi kiva tietää, että seurani kelpaa kunnolla vain silloin, kun on tarpeeksi muitakin paikalla. Tämä kutsuja vähättelee niiden seuraa, jotka ovat ilmestyneet juhliin. Hmm... onko ihme, jos en jatkossa enää vastaa myöntävästi tämmöisen ihmisen kutsuun?
Tuollainen isäntä/emäntä vähättelee ennemmin varmaan omaa seuraansa. Pelkää ettei se riitä ja vieraat ovat pettyneitä & tylsistyneitä kun ei ollutkaan isoja kekkereitä.
Voi olla... yhtä lailla on ankeaa se oman seuran vähättely. Jos paikalla on kolme ihmistä niin silloin vähättelee itsensä ja sen kolmannen ihmisen seuraa. Vaikka olisi epävarma niin ei tuollaista kannata sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin pois koko facebookista. Ajattelin, että jos jollakin on asiaa voi laittaa tekstarin, soittaa tai lähettää sähköpostia. Jotkut pitävät yhteyttä. Paljon "kavereita" katosi. Olen huomannut että vaikka facessa olisi kuinka paljon kavereita, saattaa todellisuus olla jotain ihan muuta. Eräällä tutulla on parisataa ystävää facessa, mutta käytännössä asia ei ole noin. Lähetti kaveripyynnön esim. minun äidilleni. Juu, ovatkin tosi hyviä frendejä. Äiti ei kehdannut kieltäytyä. Äidilläni on vain parikymmentä facekaveria, koska ystävinä on vain ne oikeat ystävät ja joitakin sukulaisia.
Tämä on vanha juttu teini-ajoilta: Pyysin usein ihmisiä illanviettoon luokseni. Ihmettelin pitkään, miksi välillä lähes kaikki kutsumani ihmiset halusivat tulla luokseni sekä heidän kaverinsa ja joitain tuntemattomia. Kun taas toisinaan suurin osa hyväksyi kutsun, mutta ilmoitti sitten, että meneekin muualle. Silloin tuli vain pari kaveria. Lopulta päädyin siihen, että tämä liittyi poikiin. Jos paikalle oli tulossa monia kiinnostavia poikia, niin vieraita tuli enemmän kuin kutsuin. Jos poikia ei ollut tulossa niin suurin osa kutsutuista suuntasi muualle. Minusta ihan pidettiin, mutta ei niin paljon, että tutut/kaverit olisivat olleet valmiita viettämään aikaa pelkällä tyttöporukalla luonani. Onneksi muutamat olivat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko ne kutsutut sellaisia kavereita, joita oikeasti näet ja joiden kanssa olet tekemisissä, vaiko jotain hyvänpäiväntuttuja? Monilla ihmisillä on vähän vapaa-aikaa, ja se vähä yleensä käytetään mieluiten oman perheen/kumppanin ja läheisten ystävien kanssa. Ei se tarkoita, että sinussa/teissä olisi jotain vikaa. Ihmiset vaan priorisoi läheistensä seuraa.
Minua on jo pitkaan ihmetyttanyt, kuinka vastenmielisena monet ihmiset pitavat kavereiden ja tuttujen tapaamista. Naama kurtussa todetaan, etta pitaa varmaan kaverin synttareille menna, vaikkei yhtaan kylla kiinnostaisi. Omia sisaruksia ei huvita tavata ja viikonloppuisin halutaan vaan nysvata sen oman ydinperheen kesken. Ihmetyttaa, miten tallaiset ihmiset ylipaataan ovat onnistuneet luomaan mitaan sosiaalisia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ihmiset ovat tuollaisia vatipäitä, itse en enää halua järjestää luokalleni mitään kivaa tiimihenkeä nostattavaa vapaa-ajan toimintaa, kun esimerkiksi pari viikkoa sitten yksi meistä kysyi että haluaisivatko tyypit lähteä ensi kuussa tiettynä päivänä Flow Parkiin, niin kaikki innostuivat ja olivat ihan mukana tulossa, ainakin 20 sanoi lähtevänsä mukaan, mutta kun määrämme oli ilmoitettu Flow Parkille, päivämäärä läheni ja tämä reissua järjestävä varmisti vielä että eihän kenellekään ole tullut estettä, niin kappas vaan, enää 4 oli tulossa. Vastaavanlaisia tapauksia on monta. Harmi.
Nää on tosi hankalia! Olen lapseni luokan "yhteysvanhempi", ollut jo aikaisemminkin. Aina poikkeuksetta syksyn ekassa vanhempainillassa toivotaan yhteistä tekemistä ja tutustumista, mutta sitten kun niitä tekemisiä ideoi ja ehdottaa, niin aina syvä sähköpostihiljaisuus. Ja minimaalinen osanoto tapahtumiin.
Nyt tuntuu, että on ensimmäistä kertaa sellainen luokka, jossa yhteistoimintaa syntyy. Syksyllä oli nyyttäriperiaatteella leffailta ja osallistuminen oli hämmästyttävät 99 %, yhden ollessa kipeänä, jolloin siltikin vanhemmat toivat tarjoilut tilaisuuteen!
Keväällä meillä oli "nuotioretki" yhteen pieneen saareen koulun lähellä. Ensin näytti pahasti siltä, että paikalle vaivautuisi lauantai-aamuna vain "järjestävä seura" eli me ja toisen yhteysvanhemman perhe. Olipa ihana näky kun n. 15 min. aloitusajankohdan jälkeen jokapuolelta alkoi saapua perheitä jään yli. Jälleen osallistuminen oli tosi korkea, muutamia ulkomaalaisia perheitä uupui. Opettaja saapui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa, ihan vaan omasta ilosta.
Hyh....sun täydellinen unelmaluokka on mun fantasia. Ahdistaisi aivan älyttömästi, että pitäisi tavata lapsen koulutovereiden vanhempia vapaa-ajalla jossain yhteisriennoissa. olen yksinhuoltaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa tavata niitä ydinperheitä, jotka muikean omahyväisenä esittävät rooliaan "meidän Petterin vanhempina". Ugh.
Ei fantasia vaan PAINAJAINEN!...piti kirjoittaa.
No mutta tää on ihan täysin fine, silloin vaan mielellään ei muikistele siellä syksyllä, että joo, tottakai, ihanaa, tehdään yhdessä. Saati ilmoittaudu mukaan . Voi jopa sanoa reippaasti että meitä ei kiinnosta, meillä on muuta.
Ja kun se ilmoitus sähköpostilla tulee, että kaavaillaan tällaista, niin voi ihan heti ilmoittaa että kiitos ei, me ei olla mukana. Ei, se, ettei vastaa mitään, ei ole fiksua. Aina voi sanoa ei. Kurjempi asia järjestäjille on se täydellinen hiljaisuus. Vaikka on yh, niin kai voi sentään ylläpitää yksinkertaisia käytöstapoja?
Kysehän ei ollut tästä, vaan siitä, että ollaan innoissaan tulossa ja ilmoittaudutaan, muttei sitten tullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ihmiset ovat tuollaisia vatipäitä, itse en enää halua järjestää luokalleni mitään kivaa tiimihenkeä nostattavaa vapaa-ajan toimintaa, kun esimerkiksi pari viikkoa sitten yksi meistä kysyi että haluaisivatko tyypit lähteä ensi kuussa tiettynä päivänä Flow Parkiin, niin kaikki innostuivat ja olivat ihan mukana tulossa, ainakin 20 sanoi lähtevänsä mukaan, mutta kun määrämme oli ilmoitettu Flow Parkille, päivämäärä läheni ja tämä reissua järjestävä varmisti vielä että eihän kenellekään ole tullut estettä, niin kappas vaan, enää 4 oli tulossa. Vastaavanlaisia tapauksia on monta. Harmi.
Nää on tosi hankalia! Olen lapseni luokan "yhteysvanhempi", ollut jo aikaisemminkin. Aina poikkeuksetta syksyn ekassa vanhempainillassa toivotaan yhteistä tekemistä ja tutustumista, mutta sitten kun niitä tekemisiä ideoi ja ehdottaa, niin aina syvä sähköpostihiljaisuus. Ja minimaalinen osanoto tapahtumiin.
Nyt tuntuu, että on ensimmäistä kertaa sellainen luokka, jossa yhteistoimintaa syntyy. Syksyllä oli nyyttäriperiaatteella leffailta ja osallistuminen oli hämmästyttävät 99 %, yhden ollessa kipeänä, jolloin siltikin vanhemmat toivat tarjoilut tilaisuuteen!
Keväällä meillä oli "nuotioretki" yhteen pieneen saareen koulun lähellä. Ensin näytti pahasti siltä, että paikalle vaivautuisi lauantai-aamuna vain "järjestävä seura" eli me ja toisen yhteysvanhemman perhe. Olipa ihana näky kun n. 15 min. aloitusajankohdan jälkeen jokapuolelta alkoi saapua perheitä jään yli. Jälleen osallistuminen oli tosi korkea, muutamia ulkomaalaisia perheitä uupui. Opettaja saapui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa, ihan vaan omasta ilosta.
Hyh....sun täydellinen unelmaluokka on mun fantasia. Ahdistaisi aivan älyttömästi, että pitäisi tavata lapsen koulutovereiden vanhempia vapaa-ajalla jossain yhteisriennoissa. olen yksinhuoltaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa tavata niitä ydinperheitä, jotka muikean omahyväisenä esittävät rooliaan "meidän Petterin vanhempina". Ugh.
Meillä ydinperhe eikä voisi vähempää kiinnostaa käydä tuollaisissa. Mutta meillä onkin aina ollut vähän ehkä omalaatuinen tämä perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahan ne suomalaiset tuppaa olemaan. Jännää, että kaikki tuttävät jotka ovat netissä ja ihan muualta päin maailmaa suorastaan loukkaantuisivat, jos en pyytäisi heitä synttärichattiin. Suo, kuokka ja tekokyrväke.
Mikä on synttärichatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ihmiset ovat tuollaisia vatipäitä, itse en enää halua järjestää luokalleni mitään kivaa tiimihenkeä nostattavaa vapaa-ajan toimintaa, kun esimerkiksi pari viikkoa sitten yksi meistä kysyi että haluaisivatko tyypit lähteä ensi kuussa tiettynä päivänä Flow Parkiin, niin kaikki innostuivat ja olivat ihan mukana tulossa, ainakin 20 sanoi lähtevänsä mukaan, mutta kun määrämme oli ilmoitettu Flow Parkille, päivämäärä läheni ja tämä reissua järjestävä varmisti vielä että eihän kenellekään ole tullut estettä, niin kappas vaan, enää 4 oli tulossa. Vastaavanlaisia tapauksia on monta. Harmi.
Nää on tosi hankalia! Olen lapseni luokan "yhteysvanhempi", ollut jo aikaisemminkin. Aina poikkeuksetta syksyn ekassa vanhempainillassa toivotaan yhteistä tekemistä ja tutustumista, mutta sitten kun niitä tekemisiä ideoi ja ehdottaa, niin aina syvä sähköpostihiljaisuus. Ja minimaalinen osanoto tapahtumiin.
Nyt tuntuu, että on ensimmäistä kertaa sellainen luokka, jossa yhteistoimintaa syntyy. Syksyllä oli nyyttäriperiaatteella leffailta ja osallistuminen oli hämmästyttävät 99 %, yhden ollessa kipeänä, jolloin siltikin vanhemmat toivat tarjoilut tilaisuuteen!
Keväällä meillä oli "nuotioretki" yhteen pieneen saareen koulun lähellä. Ensin näytti pahasti siltä, että paikalle vaivautuisi lauantai-aamuna vain "järjestävä seura" eli me ja toisen yhteysvanhemman perhe. Olipa ihana näky kun n. 15 min. aloitusajankohdan jälkeen jokapuolelta alkoi saapua perheitä jään yli. Jälleen osallistuminen oli tosi korkea, muutamia ulkomaalaisia perheitä uupui. Opettaja saapui miehensä ja kolmen lapsensa kanssa, ihan vaan omasta ilosta.
Hyh....sun täydellinen unelmaluokka on mun fantasia. Ahdistaisi aivan älyttömästi, että pitäisi tavata lapsen koulutovereiden vanhempia vapaa-ajalla jossain yhteisriennoissa. olen yksinhuoltaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa tavata niitä ydinperheitä, jotka muikean omahyväisenä esittävät rooliaan "meidän Petterin vanhempina". Ugh.
Meillä ydinperhe eikä voisi vähempää kiinnostaa käydä tuollaisissa. Mutta meillä onkin aina ollut vähän ehkä omalaatuinen tämä perhe.
Ja te omalaatuisuudestanne huolimatta ehkä juuri ja juuri kykenette vastaamaan viestiin, jossa tiedustellaan halukkuutta tekemään asiaa xx ajankohtana xx, että kiitos, tällä kertaa emme osallistu. Tämä on selkeä ja yksiselitteinen viesti järjestävälle taholle. Hyvin yksinkertainen asia omalaatuisellekin ja antaa todella paljon enemmän infoa järjestäjille kuin synkkä hiljaisuus.
Huono vaihtoehto on siis vastata, että kiva kun järjestätte, katsotaan, ehkä me ehdimme paikalle. Kaikista huonoin vaihtoehto on sanoa, että joo, me tulemme, mutta sitten ei tullakaan.
Ei kai tällaisen aisan luulisi vaativan ihan kauheasti älyllistä kapasiteettia?
Ei kannata pitää turhia kavereita. Ei se määrä vaan laatu..
Minä olisin tullut :) ei paljoa kutsuja näy tai kuulu enää, kun poistin profiilkni facebookista. Oudoksi on mennyt elämä. Onneksi on mies ja paljon sisaruksia perheineen. Harmittaa niiden puolesta, joilla ei ole oikein ketään ja eletään virtuaalimaailmassa.
Siellä somessa varmaan saa jo tarpeeksi sosiaalisuudesta koneen välityksellä, niin vapaa-ajalla ihmiset sitten keskittyy mielummin läheisiinsä tai omiin juttuihinsa.