Vartalosi virheet. Onko niitä?
Haluaisin rehellisiä vastauksia.
Vartalonne epäkohdat, näkyvät viat, kosmeettiset haitat.. Sellaisetkin, mitkä eivät teitä itseänne lainkaan häiritse tai olette asian kanssa sujut.
Pinnalliset asiat.
Tämän aloituksen tarkoitus on hyvä. Lähtökohtana itsekkäästi oma hyöty, mutta tajusin kuinka paljon tästä voi hyötyä joku muukin kun minä. Ehkä en ole ainoa tunteitteni kanssa, mitä tulee omaan vartaloon?
Omassa vartalossani on mielestäni paljon vikoja, itseasiassa liikaa vikoja. En osaa olla keskittymättä niihin enää kun ei oikein löydy pintaa missä ei mitään olisi tai siltä se ainakin tuntuu (olen fyysisesti sairas ja itsetunto murentunut sitä mukaa kun sairaudet ovat muovanneet minuun jälkiään. Jälkiä joita on varmaan muillakin, muttei kaikkia yhtäaikaa... Tai olisiko? Siltikään noita vikoja ei juuri huomaa kun kävelen kadulla vastaan enkä siksi huomaisi minäkään näitä asioita toisissa).Tämän tunteen tahtoisin saada tämän aloituksen avulla oikeisiin mittasuhteisiin.
Huomata kenties, että muillakin on vastaavia "merkkejä" vartalossaan enkä tuntisi enää olevani ikävällä tavalla erityinen. Parhaimmillaan voisin tuntea olevani nainen siinä missä muutkin ja lakata vetäytymästä enempää kuoreeni.
On turhaa tulla sanomaan, että löytyy pahempiakin. Osa omista virheistäni ovat tulleet rankkojen tapahtumien myötä, sellaisten joissa olen ollut hengenvaarassa, joten niihin liittyy pahat muistot.
Monen naisen minäkuva on vääristynyt. Itsensä nähdään huonompana kun toiset. Näistä asioista naiset eivät keskustele keskenään avoimesti. Ei omia vikoja uskalla jakaa toisen kanssa kun mitäs jos toisella osapuolella ei olekaan mitään vastaavaa?
Internet tarjoaa kyllä mahdollisuuden katsella kuvia vertailumielessä, mutta suuri osa ei ole todellisuutta. Viat on peitelty ja kuvat käsitelty.
Listataan naiset tähän ne asiat vartalossamme mitä emme muuten kerro ja riippumatta siitä häiritseekö asia vai ei!
Ollaan rehellisiä toinen toisillemme tämän kerran, edes anonyymisti. Nekin,jotka olet korjauttanut ja helpottiko/onnistuiko korjaus?
Oma listani on tässä:
- katkenneita hiussuonia nilkoissa
- suonikohjut (korjattu tähystyksenä ja vaahtoruoskutuksella, mutta paranemiseen menee vielä aikaa)
- vatsalla arpi bikinirajassa sektion jäljiltä,joka ei haittaa
- vatsalla arpi pystysuunnassa leikkauksen jäljiltä, haittaa
- rinnat riippuvat, haittaa ( lähete korjaukseen kunnan puolella)
- leikkauksen vuoksi hampaita poistettu takaa eli ei näy muille. Välillä haittaa ja välillä ei (Hoito kesken. Laitetaan implantit, mutta tämä vie aikaa)
- Sairauteni aiheuttama kipu ei läheskään aina näy, mutta rajoittaa/haittaa kyllä. Hävettää olla niin raihnainen ja päästää ketään lähelleni näkemään sen kun en pysty johonkin tavanomaiseen asiaan.
- kantapäiden iho rikki ihosairauden vuoksi ja haittaa (näyttää siltä etten hoitaisi jalkojani)
Suurin osa näistä ei näy ulospäin kun kävelen kadulla vastaan ja kauniiksikin on kehuttu, mutta lähemmäksi on vaikea päästää mikä toki rajoittaa.
Usko itseeni ei riitä siihen asti. Toki joinain hetkinä pukeudun kesällä lyhyeen mekkoon tai avonaisiin sandaaleihin. Silloin en välitä, mutta en myöskään usko itseeni. Voi sanoa, että itsetunto on huono, mutta kuka ihmeessä voisi saada sen hyväksi jos syyt siihen on todelliset?
Ajattelin, että jos muillakin on vastaavia ja kokevat elävänsä täysipainoista elämää siitä huolimatta niin voisin itsekin pystyä siihen. :)
Ja ehkä joku toinenkin pystyisi.
Kommentit (27)
Mun varpaat ja jalkaterät on kaikkea muuta kuin esteettiset ja silmiä hivelevät. Isovarpaat vääntyy sisäänpäin, muut varpaat on "vasaravarpaita" ja ihan epäsymmetriset. Yhden keskimmäisen varpaan nivel on jotenkin surkastunut ja se on puolet muita lyhyempi. Lättäjalat, ei holvikaarta oikeastaan ollenkaan. Mitkään kengät ei istu hyvin ja siks varpaissa ja kantapäässä kovettumia. Vois ryhty jalkamalliksi! MUTTA en koe, että mussa tai mun jaloissa olisi mitään vikaa o_O Kaikki on omanlaisiaan. Mun jalat on tämmöset, jonkun toisen on toisenlaiset. Mulla on myös olemattoman pienet rinnat, mutta ei se mikään vika ole.
Onhan niitä, mutta usein täydellinen ulkopuolelta voi olla myrkyllistä sisältä, joten pärjään ja hymyilen suu korvissa. Mutta jotain nyt alkuun: lörppä vatsanahka, sektioarpi, lukuisat rasvaluomet, paksut reidet, rumat arpiset polvet. Nämä virheet eivät ole vieneet ympäriltäni yhtään ystävää. N41
Pystytkö ap muuten harrastamaan liikuntaa vai onko estäviä kipuja? Mulla oli nuorena angsteja poikamaisesta kropastani, mutta kun aloin liikkua ja kunto parani niin itsetuntokin kohosi.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö ap muuten harrastamaan liikuntaa vai onko estäviä kipuja? Mulla oli nuorena angsteja poikamaisesta kropastani, mutta kun aloin liikkua ja kunto parani niin itsetuntokin kohosi.
Tällä hetkellä en pysty. Välillä pystyn kävelemään ja silloin kävelen ja usein kipeydyn sen jälkeen.Nuorena vielä pystyin liikkumaan ja liikuin paljon. Edessä on vielä iso leikkaus,joka saattaa parhaimmillaan lisätä kykyäni liikkumaan. Tämä toki tietää lisää arpia ja sen sellaista. Silti olisin hyvin onnellinen jos saisin liikuntakykyä takaisin.
On mun sairaus tehnyt muutoksia sormiin ja varpaisiin sekä muutakin, mutta niitä en näe ns.virheinä sillä ne ovat tulleet jo lapsena minulle niin ne on sillain "normaalilla" tavalla osa minua.
Tahdon tuon korjata, että en ole menossa ottamaan silikoneja vaan rintoja pienennetään kunnallisessa, koska ne on toki ikävän näköiset, mutta ennen kaikkea kipeyttävät niskan ja hartiat kovin.
Olen normaalipainoinen ja vatsassa toki kans makkaraa, jota hankala saada pois kun liikkuminen rajoittunutta eikä kertakaikkiaan aina vaan jaksa yrittää vaikeimman kautta.
En näe vatsamakkaraakaan vikana, koska se on melkolailla yleistä ja normaalia lapsen saamisen myötä. Eri jos muokkaa liikunnalla sen pois, mutta kaikki naiset eivät niin tee, vaikka pystyisivätkin. Raskausarvetkin koen hyvin luonnollisina enkä lainkaan virheinä.
Tuo on totta, että liikunta kohottaa itsetuntoa ja toivon pääseväni vielä liikkumaan. :)
Kuten mainitsin niin itsetuntoon vaikuttavat enemmänkin nuo syyt mistä jäljet kehooni ovat tulleet, mutta on helpottavaa lukea kuinka muillakin on erilaisia virheitä/jälkiä ja siltikin tuntevat olonsa hyväksi. Ja ylipäänsä se, että ei ole ainoa ongelmiensa kanssa oli ne tulleet mistä syystä tahansa. Ja uskon sen auttavan muitakin naisia jotka kärsivät virheistään.
Kiitokset kaikille jo vastanneille! Toivottavasti tänne tulisi vielä lisää rohkeita naisia kertomaan! :))
Ap
Kulmikas lantio. Vyötäröstä lonkkaluuhun menee yksi pyöreä linja. Lonkkaluusta lantioon menee lähes pystysuora linja, jonka jälkeen lantio vielä levenee. Ei näytä kivalta, kun ei oo tasaisen pyöreä vaan kulmikas, vaikka lantio onkin leveä vyötäröön suhteutettuna. Ei näytä hyvältä vartalonmyötäsessä mekossa.
Ei niitä ole. Olen vartaloltani kuin Miss Universum Dayana Mendoza.
Jonkin aikaa sitten tuli muuten dokumentti miehestä, joka oli syntynyt kokonaan ilman raajoja. En katsonut kokonaan kun luulin ensin jenkkifiilismässäilyksi, mutta sit yllätyinkin miten hänellä oli perhe, hän oli oppinut tekemään kaikenlaista ja ennen kaikkea, raajattomuus ei edes hirveästi kiinnittänyt huomiota koska katse oli niin suora.
Näin vanhemmiten on helpompi hyväksyä vartalonsa ja sen virheet. Nuorempana häpesin jalkojeni verisuonia, enkä pitänyt ikinä hameita. Vieläkään en yleisillä paikoilla hametta käytä, mutta kotipihassa ja mökillä kyllä.
Toivottavasti tähän lohdulliseen ketjuun kirjoittaisivat muutkin...
Itsellä monta isoa luomea ja paaaljon pienempiä.. olemattomat rinnat ja rintarangan luusto epäsymmetrinen joten rinnat näyttävät myös eri kokoisilta.. muuten sopusuhtainen vartalo, ja onneksi terve.
Mulla on huono ryhti. Ihailen hyväryhtisiä ihmisiä.
Ja kai sitä muitakin kauneusvirheitä löytyy, lättänä takapuoli, riippurinnat, onhan noita.
Vierailija kirjoitti:
Kulmikas lantio. Vyötäröstä lonkkaluuhun menee yksi pyöreä linja. Lonkkaluusta lantioon menee lähes pystysuora linja, jonka jälkeen lantio vielä levenee. Ei näytä kivalta, kun ei oo tasaisen pyöreä vaan kulmikas, vaikka lantio onkin leveä vyötäröön suhteutettuna. Ei näytä hyvältä vartalonmyötäsessä mekossa.
Ai hip dip? Melkein kaikilla on.
Vartaloni on vika. En nää siinä mitään hyvää. Olen lyhyt, lihava, raskausarpinen ilman raskautta, aknearpinen, runsaskarvainen ja karvani on tummaa, polvet pullottaa ja kääntyy sisään, pohkeet on paksut, varpaat liian pitkät, korvat höröt, nenä pysty, kaulassa ryppyjä kuin kasikymppisellä, hiusraja on liian ylhäällä, käsivarret on löllöt.. Oispa rahaa laitattaa itteään.
Toisessa silmässä raskas luomi kun taas toisessa ei ole. Alahuuli on hieman vinossa (kukaan muu tuskin huomaa, mutta näen sen ja luomeni aina valokuvissa). Ei juurikaan lantiota, leveät olkapäät, pömppömaha, paksut reidet, ei persettä nimeksikään. Tissit eriparia, mutta ei oikeastaan haittaa. Olen pahasti arpeutunut käsistä ja jaloista. Todella hauraat kynnet ja hampaat. Molemmat lohkeilee helposti. Hiukset on kuivat koska luonnonkihara. Mulla kasvaa napakarvoja ja pari nännikarvaa oikeassa nännissä, nypin ne.
Vaikka juuri listasin paljon oon silti ihan ok tyytyväinen ja kasvoni ovat söpöt virheistään huolimatta. :D
Vartalossani ei ole virheitä. Siinä on ominaisuuksia.
No kuule vaikka kuinka:
-läskiä 25kg ylipainon verran ja selluliittiä
-liikakarvoitusta
-ohut ja herkkä iho, saan näppylöitä alapääkarva-alueelle ja muualle ja arvet jää näkyviin
-”raskaus”arpia, tulivat jo ala-ikäisenä
-pienet tissit ja jätti-isot vaahtokarkkinännit
Vihaan vartaloani
Suoraan sanoen tarvitsisin positiivista palautetta ulkonäöstäni ennen kuin voin sanoa siitä mitään hyvää.
Onpa surullinen ketju. Ei ole olemassa kauneusvirheitä, on vain erilaisia kehoja. Historiassa on ihannoitu niin kummallisia piirteitä (mm. korkea otsa, jonka muodissa ollessa naiset ajoivat hiukset edestä, lattarinnat, iso pylly/pieni pylly...) että en laittaisi painoarvoa sille, ettei just nyt osu kauneusihannemuottiin. Todella, todella harva luonnostaan osuu. Instagramit ja mainokset on photoshopattuja ja luovat harhan siitä, mikä on ”normaalia”. Ei todella ole.
Minulla on selluliittia, raskausarpia, luomia, vinot sääret, isot silmäpussit ja pienet sirrisilmät. Joskus teininä koin kauheita ulkonäköpaineita, nyt näen itseni ihan eri silmin. Minulla säästyy tosi paljon energiaa ja aikaa kaikkeen muuhun, kun en murehdi!
Nännikarvat, sisäänpäinkääntyneet nännit, pienet tissit, toinen häpyhuuli on valtava riekale, huono ryhti, pömppö maha, rasvainen iho, ohuet hiukset, rypyt, silmät eri tasolla, tummat silmänympärykset ja valtava pottunenä. Geenilotto jekutteli, kun vanhempani ovat ihan hyvännäköisiä.
Tämä myös minulla: vatsalla arpi pystysuunnassa leikkauksen jäljiltä, haittaa ja ei. Mieluumminen olen hengissä arpeni kanssa kuin kuollut ja arveton.
Varpaiden kynnet vähän saaneet osumaa juostessa. Ei kivan näköistä.
Selluliittiä pepussa
Mulla on tosi pienet tissit ja toisesta nyt imetyksen jälkeen aivan kuin täytteet valuneet ulos vähän :D. Vatsaan jäi löysää nahkaa, jenkkakahvatkin on, nämä normaalipainosta huolimatta. Polvet on vinot, jalkaholveja ei ole, vaivaisenluut on. Kaula on aika lyhyt. Ei noista mikään silti häiritse mua, valahtanut tissi välillä vähän mut senkin aina unohdan. Välillä puntaroin, millaista olisi jos rinnat korjattaisiin, mutta en halua sitä, muovisuus näyttää vähän omituiselta eikä tuntuisi omalta. On kuitenkin nätit hiukset ja kasvot, isommilta osiltaan sopusuhtainen vartalo ja ennen kaikkea olen terve, kieltämättä uskon että sairaus vaikuttaisi omaankin itsetuntoon. Pitäisin kaikille terveellisempänä omien hyvien puolten etsimistä kuin muiden vikojen miettimistä, mitä enemmän näkee kaunista muissa niin sen voi nähdä itsessäkin.