Eikö mua huolita porukkaan mukaan?

Yliopistossa melkein joka kurssilla piti tehdä ryhmätyö. Erään kurssin ensimmäisellä luennolla annettiin taas ohjeet 3-4 hengen ryhmissä tehtävästä työstä. Luentotauolla miesopiskelija kysyi parilta naisopiskelijalta, voiko tulla heidän ryhmäänsä. Nainen vastasi: "Meitä on kyllä jo kolme." Mies vastasi, että sittenhän siihen mahtuu vielä yksi. Nainen vastasi: "No, pitää miettiä."

Myöhemmin jaettiin listat ryhmien kokoonpanoista. Miehen nimeä ei ollut noiden naisten ryhmässä.

Meillä oli samalla kurssilla myös tälläinen joka änkesi kaikkialle. Ja se nainen oli rasittava !!!

Sillä ei ollut rahaa, voitteko kuvitella, narikka maksaa 4 euroa. 4 euroa !!! Baaritiskillä kysyi mikä on halvinta juotavaa mistä tulee känniin

Raivostuttava. Lisäksi säästeli myös vaatteiden pesuissa, suihkuissa käymisessä, ei kiitos !

Itse en yhden kerran jälkeen lähtenyt enää mihinkään minne hän oli tulossa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut aina se ulkopuolinen. Nytkin opiskelen amk:ssa ja meitä on viiden porukka, josta minä todellakin olen se viides ja ylimääräinen. Neljän porukassa on kaksi, jotka ovat olleet samassa työpaikassa ja tunteneet vuosia ja toiset kaksi, jotka ovat naapureita ja ovat koko ajan kahdestaan. En kuulu kumpaankaan porukkaan ja kun ollaan viidestään, niin minä olen se, joka jää toiseen pöytään istumaan, kun valittu pöytä on vain neljälle jne. He tekevät neljästään vapaa-ajalla asioita, eikä minua pyydetä mukaan. Kivaa on sitten koulussa kuunnella niitä juttuja. Kaipa minussa on sitten joku vika.

Kyseessä voi olla sellaiset bestikset ( esimerkissäsi kaksi paria sellaisia), jotka mustasukkaisesti haluavat pitää kaveruudestaan kiinni niin ettei kukaan voi päästä heidän väliin. Kumpikaan ei halua päästä irti toisestaan. Sinusta eikä kestään muustakaan ole noita kaveripareja rikkomaan. Jos yrität tulla läheisemmäksi jonkun nelikon jäsenen kanssa niin mahdollisesti sen paras kaveri tai loppuporukka yrittää saada sinut pois uhkaamasta tilannetta. He eivät ota sitä riskiä, että tunkeutuisit kolmanneksi jompaan kumpaan parivaljakkoon. Pelkäävät bestiksensä menetystä. Jos se bestis kiinnostuisikin enemmän sinusta ja te muodostaisitte tiiviin kaksikon. Niille se voi olla pelko ja ongelma, vaikka itse et näkisi mitään ongelmaa kolmen porukassa. He eivät usko kolmen ihmisen porukoihin vaan olettavat että joku jää silloin ulkopuolelle. Ja pelkäävät olevansa se henkilö. Koska he itse pyrkivät muodostamaan kahden ihmisen parin.

Heidän porukalla olonsa toimii neljästään, sillä molemmat kaveriparit huolehtivat suhteestaan bestikseensä. Siinä ei ole irrallisia ihmisiä uhkaamassa tilannetta. Ongelma tulee viidennen henkilön myötä. Se täytyy pitää sopivan pienen etäisyyden päässä, että tilanne on turvattu. Jos se pääsee liian läheiseksi uhkamaan tilanteen vakautta niin se pitää saada häipymään. On vaarallista, jos viides henkilö on liian mukava. Jos kyse on tällaisista kaveripareista niin tilanteesi ei ole mahdollista ratketa. Sinut halutaan pitää etäällä. Sinua ei koskaan päästetä kunnolla mukaan.

Mun vinkkini kaikille niille, joilla on vaikeuksia päästä porukoihin: älä yritä päästä kertaheitolla porukoihin vaan ystävysty ensin yhden kanssa. Ryhmässä - olipa ryhmä mikä tahansa - toimitaan aina eri tavalla kuin kahdenkesken. Ryhmässä yhdistävä tekijä on se asia, minkä ympärille ryhmä on muodostunut. Työpaikalla työ, opiskelupaikalla opiskelu, harrastusporukassa harrastus jne. Jos ja kun haluaa viettää vapaa-aikaansakin näiden ihmisten kanssa, pitää heihin ensin tutustua paremmin. Tutustuminen tarkoittaa sen selvittämistä, onko muutakin yhteistä  mielenkiinnon kohdetta kuin työ/opiskelu/harrastus. Tutustumisesta voi seurata kaveruus (eli tavataan muulloinkin kuin vain niissä merkeissä, missä on alunperin tavattu) ja kaveruudesta ajan myötä ystävyys. 

Ymmärrän sua ap! Itselläni on sellainen tilanne, että muutin opiskelupaikkakunnalle opintojeni alkaessa eli en tunne täältä oikein ketään muita kuin opiskelukaverini. Monet ovat täältä kotoisin ja heillä on jo tarpeeksi kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Aina kun yritän ehdottaa jotain jollekin ( esim kahvilla tai leffassa käyntiä ) niin kellekään ei sovi, heillä on jo suunnitelmia. Alan jo uskomaan, että minussa on pakko olla jotain vikaa, vaikka koulussa tulenkin tosi hyvin juttuun näiden samojen ihmisten kanssa.... Olen yksinäinen, surettaa :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut aina se ulkopuolinen. Nytkin opiskelen amk:ssa ja meitä on viiden porukka, josta minä todellakin olen se viides ja ylimääräinen. Neljän porukassa on kaksi, jotka ovat olleet samassa työpaikassa ja tunteneet vuosia ja toiset kaksi, jotka ovat naapureita ja ovat koko ajan kahdestaan. En kuulu kumpaankaan porukkaan ja kun ollaan viidestään, niin minä olen se, joka jää toiseen pöytään istumaan, kun valittu pöytä on vain neljälle jne. He tekevät neljästään vapaa-ajalla asioita, eikä minua pyydetä mukaan. Kivaa on sitten koulussa kuunnella niitä juttuja. Kaipa minussa on sitten joku vika.

Ehdotatko sinä koskaan tekemistä?

Jos ei ole sitä omaa ryhmää, niin ala kerätä. Hakeudut puheisiin ihmisten kanssa, selvität onko teillä jotain yhteistä mielenkiinnonkohdetta, ehdota sen merkeissä tapahtumaa, katso olisiko mahdollisesti muutakin yhteistä, onko molemmilla kiinnostusta tutustua paremmin ja olisiko tässä ehkä alku ystävyydelle.

Sinussa ei ole mitään vikaa, eikä niissä muissakaan. Ihmiset vaan olettavat kaikilla olevan omat juttunsa ja kaverinsa, ja ettei heidän juttunsa taas kiinnosta muita, on kiirettä eikä ehkä ajatella, että joku haluaisi tutustua ja ystävyyttä kanssasi.

Aikuisiällä tällasessa joutuu jo oikeasti tekemään töitä, jos jää odottelemaan kutsuja, niin niitä saa odotella.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvin tavallista myös työpaikalla. Paras tottua siihen. Suomenruotsalaiset kuulemma pyytävät mukaan herkemmin. Tutkitusti on olemassa kulttuuriero ainakin suomenruotsalaisten ja suomensuomalaisten välillä. Suomenruotsalaiset ovat yhteisöllisempiä.

Pitää täysin paikkansa, että suomenruotsalaiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Se vain koskee lähinnä muita ruotsinkielisiä. Suomenkieliset jätetään herkästi tylysti ulkopuolelle. Minulle on tehty niin ja olen kokenut sen rasistisena käytöksenä. Tottakai sitten minun siellä ollessani pitäisi puhua suomea, mutta kun he kaikki sitä osaavat niin mikä siinä on niin vaikeata.

Joitain kertoja olen ollut samoissa tilaisuuksissa suomenruotsalaisten kanssa. He seurustelevat todella rajatusti keskenään ja tekivät aina hyvin tarkan jaon, etteivät halunneet olla missään tekemisissä suomenkielisten kanssa. Todella mukavaa ajatella elävänsä 2010-luvulla, kun tunnelma on sama kuin jossain 1800-luvun bettrefolk-aatelisto vs työläiset kohtaamisesta.

Onneksi ankkalammikosta löytyy myös todella lämpimiä ja ei niin veemäisiä ihmisiä. He ovat todellista rikkautta Suomelle. Mutta nämä jotka haluavat seurustella tarkasti vain omiensa kanssa, voisivat painua jonnekin kauas..

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap! Itselläni on sellainen tilanne, että muutin opiskelupaikkakunnalle opintojeni alkaessa eli en tunne täältä oikein ketään muita kuin opiskelukaverini. Monet ovat täältä kotoisin ja heillä on jo tarpeeksi kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Aina kun yritän ehdottaa jotain jollekin ( esim kahvilla tai leffassa käyntiä ) niin kellekään ei sovi, heillä on jo suunnitelmia. Alan jo uskomaan, että minussa on pakko olla jotain vikaa, vaikka koulussa tulenkin tosi hyvin juttuun näiden samojen ihmisten kanssa.... Olen yksinäinen, surettaa :(

Tuollaisessa tilanteessa on helpompi aloittaa vapaa-ajalla tutustuminen isommalla porukalla kuin suoraan kahden kesken. Kutsu opiskelukaverisi porukalla luoksesi viettämään iltaa ja siellä tee pikkuhiljaa tuttavuutta. Minusta ainakin olisi vaivaannuttavaa lähteä kahdestaan kahville, tai leffaan jonkun opiskelukaverin kanssa, jota en ole nähnyt kuin opiskelujen yhteydessä. Isommalla porukalla olisi "turvallisempaa" tutustua.

79 jatkaa. Tulen kaikkien kanssa toimeen ja voin mennä ihan kenen kanssa vain syömään tms vastaavaa. Juurikin niiden lukuisten ryhmätöiden takia ollaan tämä kevät oltu tuossa samassa ryhmässä. Yhden ryhmän jäsenen kanssa meillä on yhteistä koirat ja ollaan käyty paljon lenkillä, minun aloitteestani. Myös erilaisiin tapahtumiin olen pyytänyt mm. tulevalla viikolla on kevään viimeinen opiskelijatapahtuma, mutta alkuperäiset suunnitelmat kaatui, eikä kukaan olekaan tulossa. Olen kyydinnyt toisia, on käyty shoppailemassa isommalla paikkakunnalla minun autollani. Enkä todellakaan ole nostanut sitä mitenkään jalustalle, en ole pyytänyt edes bensarahoja vaan ihan hyvää hyvyyttäni tehnyt asioita ystävyyssuhteen synnyttämiseksi. Ollaan puhuttu juhlien järjestämisestä, mutta kun niistä ei ole kuulunut mitään, ole alkanut epäillä, että ne on varmaan järjestetty selkäni takana.

Meillä oli ryhmässä 16. Totta kai sinne tuli klikkejä, eli ihmiset ystävystyi keskenään. Minä kuljin kahden miehen kanssa paljon, koska meillä oli sama harrastus. Oli kolmen tytön porukka, jotka bilettivät jne. En edes ajatellut, että meidän olisi vapaalla pitänyt kaikkien kulkea yhdesdä. Tsi jos nämä kolme tyttöä lähti bilettämään, että heidän pitäisi kutdua meidät kaikki matkaan. Ihmiset ryhmäytyy ja hakeutuu samanlaisten seuraan. Jos joku kysyi meiltä, että mitä tehdään viikonloppuna, vastasin, että mennään uimaan ja tekemään juoksutreeni. En olisi tajunnut, että kysyjä olisi pitänyt kutsua thriathlontreeniin ja hän ehkä loukkaantui, kun en huomannut kutsua matkaan. Oletin, että kysyi vain kiinnostuksen vuoksi

Minun kokemukseni mukaan on ihmisiä, jotka haluavat ison porukan ympärilleen ja pitävät sitä sosiaalisena normina. Käytännössä kaikki ovat tervetulleita seuraan, kun suunnitellaan isoon, monia ihmisiä koskettavaan tapahtumaan osallistumista. Jotkut ovat silti läheisempiä keskenään ja käyvät kahvilla tai muuta vastaavaa. Sitten on niitä ihmisiä, joilla on pakko olla suljettu pieni klikki isojen yhteisöjenkin tapahtumissa, mikä on minun mielestäni vain tylsää.