Eikö mua huolita porukkaan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Keikka oli jossain baarissa, että taatusti mukaan olisi päässyt. Eniten harmittaa, että olemme kaikki samaa vuosikurssia ja näemme joka päivä. Oletanko nyt siis, että en ole tervetullut heidän seuraansa koulun käytävälläkään jos kerran haluavat olla omassa porukassa? Koen, että jos seurani ei kelpaa keikalle, niin miksi se kelpaisi yhtään minnekään? Miksei vaan voisi kutua kaikkia?

Minusta koulutilat ja työpaikat ovat sellaista aluetta, jossa ei pitäisi katsoa toisia nenänvartta pitkin. Siellä ollaan samassa tilassa, joko toteuttamassa tai opettelemassa yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla voi sitten oleskella missä porukassa haluaa. Uskoisin, että olet heille edelleenkin kategoriassa "koulukaverit".

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedän myös sen tunteen, kun porukalla on niin hyvä henki, ettei sitä haluaisi muuttaa tai pilata millään. Yksikin ekstrahenkilö saattaisi vaikuttaa keskustelun ja illan kulkuun liikaa. Ei mua haittais jos joku tulis hengailemaan siihen rinnalle (joitain haittaa sekin).......

Mutta onko siinä tilanteessa kerrottava ulkopuoliselle ryhmän suunnitelmista? Itse ainakin vaikenisin tai vastaisin jotain todella ympäripyöreää.

Nojoo, mun mielestä apn kuvailema tilanne ei ole mitään ulkopuolelle jättämistä. Se olisi ehkä sitten, jos luokan kesken pidetään illanistujaiset eikä pyydettäisi mukaan. Tai vaikka mentäisiin porukassa kahville. Mutta jos nämä henkilöt ovat yhdessä jo sopineet vaikka kauan sitten menevänsä keikalle ja hommanneet sinne kyydit yms. ei voi mielestäni olettaakaan, että kutsutaan mukaan. Ja saa kai sitä mennä keikalle juuri siinä porukassa kun haluaa? Vai pitääkö jokaisesta koulun/työn ulkopuolisesta menosta informoida jossain ilmoitustaululla, ettei ketään koe jäävänsä ulkopuoliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Keikka oli jossain baarissa, että taatusti mukaan olisi päässyt. Eniten harmittaa, että olemme kaikki samaa vuosikurssia ja näemme joka päivä. Oletanko nyt siis, että en ole tervetullut heidän seuraansa koulun käytävälläkään jos kerran haluavat olla omassa porukassa? Koen, että jos seurani ei kelpaa keikalle, niin miksi se kelpaisi yhtään minnekään? Miksei vaan voisi kutua kaikkia?

Miksi koet, että sinut pitäisi kutsua mukaan ja kanssasi pitäisi viettää aikaa vapaa-ajalla myös? Eikö sinun mielestäsi ihmisillä ole oikeus valita rauhassa kenen kanssa viettää aikaa opiskeluiden ulkopuolella?

Tiedän, että tuo kuulostaa ikävältä, mutta et selkeästi ole sellainen kaveri, jota haluttaisiin nähdä muulloinkin kuin arjessa.

Voihan tossa olla, että nämä muut hengailevat tiivisti vapaa-ajalla ja ajattelevat, että sulla on omat "porukat" joiden kanssa vietät vapaa-aikaa. Eivätkä ihan aidostikaan tajunneet kysyä sua mukaan, kun mieltävät sut "vain" koulukaveriksi. Voihan myös olla, että heillä oli esim. jo liput ostettuna ja muuta niin oli vähän hankala tilanne.

Mutta niin, onhan toi silti aika tökeröä. Ehkäpä he olisivat siinä vaiheessa tajunneet kysyä sua mukaan, jos olisivat vastaavasti kyselleet sun suunnitelmista ja olisit paljastanut ettei sulla oikeastaan ole suunnitelmia, niin varmaan siinä kohtaa olisikin ollut luonnollista huikata että "lähde mukaan!"

Ensi kerralla ehkä vihjailisin, että haluan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Asun Suomen ulkopuolella ja olen huomannut saman. Jos kysyn kurssikavereilta mitä suunnitelmia heillä on, he kertovat suunnitelmansa ja pyytävät mukaan. Mentaliteetti on enemmän sellainen ''the more the merrier''.

Suomessa oli enemmän sellainen tunne että ängen ihmisten seuraan. 

Oletko kokeillut seuraan änkeämisen sijasta tehdä itse jotain suunnitelmia ja kutsua muita mukaan?

Pakko kyllä heittää kommentti toisestakin näkökulmasta. Meillä on myös muutaman kaverin porukka, ja yksi kavereistani on sellainen, että on heti kutsumassa jotain kummin kaimoja mukaan, jos heillä vähääkään sattuu tulemaan viikonloppusuunnitelmat puheeksi. Monesti tämä on ihan ok, sama kai se vaikka siinä ringissä olisi yksi ylimääräinen kittaamassa kaljaa. Joskus kuitenkin olisi kivempi viettää iltaa ihan vaan sillä omalla tutulla porukalla, jossa voi olla aidosti rennosti ja puhua oikeasti ihan mistä vaan, ilman että tarvitsee miettiä, että mitä muut ajattelevat minusta kun sanon näin tai noin. Eikä kyse edes ole siitä, että extra-kaveri olisi jotenkin ei-haluttua seuraa, ajankohta vain saattaa olla väärä, kun aina ei jaksa olla tekemässä uusia tuttavuuksia. Tähänkin varmaan vaikuttaa erilaiset temperamentit, miten asian kokee.

Vierailija kirjoitti:

Keikka oli jossain baarissa, että taatusti mukaan olisi päässyt. Eniten harmittaa, että olemme kaikki samaa vuosikurssia ja näemme joka päivä. Oletanko nyt siis, että en ole tervetullut heidän seuraansa koulun käytävälläkään jos kerran haluavat olla omassa porukassa? Koen, että jos seurani ei kelpaa keikalle, niin miksi se kelpaisi yhtään minnekään? Miksei vaan voisi kutua kaikkia?

Ihan vaan näin ohimennen; kyllä monet baarikeikatkin on loppuunmyytyjä, jos esiintyjä ei ole mikään pikkuartisti

Tuntuu että suomalaiseen mielentilaan kasvaneella on vaikea käsittää mistä tässä edes on kyse. Ihme autisteja. Jos teidän pitää avautua peräpukamistanne ja keskenmenoista niin jättäkää ne yksityisimmät asiat muuhun kertaan. Joillekin uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu olevan todella vaikeaa :D

up

Suomenkielessä on sana "kuokkavieras", joka tarkoittaa henkilöä, joka tulee mukaan, vaikka ei ole kutsuttu. Tällä sanalla on negatiivinen merkitys ja Suomessa pidetään mukaan änkeämistä eli kuokkimista epäkohteliaana. Tämä on varmasti kulttuurishokki muualta tulleille. Suomalaisilla on myös monista muista kansalaisuuksista poiketen halu pitää oma tila ja oma reviiri. Suurin osa suomalaisista viihtyy paremmin pienissä porukoissa kuin suurissa ja sen vuoksi useimmalle suomalaiselle on tärkeämpää muutama hyvä ystävä kuin laaja kaveripiiri. Tähän saattaa liittyä se, että suomalaiset haluavat puhua ystävilleen oikeista - henkilökohtaisistakin - asioista eikä lörpötellä yhdentekevää small talkia. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että jos jotain on porukassa sovittu, se sopimus pitää. Enää ei aleta kaahia yhteiseen tekemiseen muita ihmisiä, vaikka varmasti porukassa jokaisella olisi tiedossaan ihmisiä, joita voisi kutsua mukaan. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että työkaverit ovat työkavereita ja opiskelukaverit opiskelukavereita, joten työpaikalla ja oppilaitoksessa ollaan muidenkin kanssa, mutta vapaa-ajalla vain niiden kanssa, joista oikeasti pidetään ja joiden kanssa halutaan vapaa-aikaa viettää. Useimmiten työkavereista saa päivän kiintiön täyteen ihan jo työpaikalla, opiskelukavereista oppilaitoksella. Jos  jonkun työ- tai opiskelukaverin kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla, tämä siirtyy työkaveri/opiskelukaveri -kategoriasta kaveriksi. Monessa muussa maassa ihmisen vapaa-ajan sosiaalinen verkosto koostuu nimenomaan työ- ja opiskelukavereista (naapureiden lisäksi), mutta Suomessa ei. 

Aloittajalle: ryhdy järjestämään yhteistä tekemistä ja kutsu muita mukaan. 

Mulla on ulkomailta sellasia kokemuksia, että "jee awsome tule sinäkin mukaan, great" ja sitten häipättiin vähin äänin. Sellaista mukakutsumista kohteliaisuudesta. Tykkään enemmän suomalaisesta tavasta.

Ja mun kokemuksen mukaan Suomessa pitää ilmoittaa haluavansa mukaan selkeästi, että hei kuulostaa kivalta, voisinko tulla teidän kanssa ja olisikohan sinne vielä lippuja. Jos ei jotenkin itse osoita kiinnostusta lähteä mukaan, niin oletan ettei kiinnosta. Ja voihan se olla, ettei mukaan pyydetä esim siksi, että tiedetään keikan olevan loppuunmyyty, kyytiin mahtuu just se neljä hlöä tms. järjestelyt menis hankaliksi.

Itse en pyydä yhtä kaveria mukaan, koska jos häntä pyytää johonkin, niin joutuu sitten häntä passata kaikessa lipuissa, kyydeissä, maksaa ensin omasta pussista ja sitten periä niitä rahoja, ja sit hän miettii ja vatuloi ja eiku. Ja jos joku menee pieleen (bussi ei tulekaan ajoissa tai muuta yllättävää), niin sitten hän tuijottaa mua tumput suorina, että mites sä nyt tämän ratkaiset ihan kuin olisin joku matkanjärjestäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keikka oli jossain baarissa, että taatusti mukaan olisi päässyt. Eniten harmittaa, että olemme kaikki samaa vuosikurssia ja näemme joka päivä. Oletanko nyt siis, että en ole tervetullut heidän seuraansa koulun käytävälläkään jos kerran haluavat olla omassa porukassa? Koen, että jos seurani ei kelpaa keikalle, niin miksi se kelpaisi yhtään minnekään? Miksei vaan voisi kutua kaikkia?

Miksi koet, että sinut pitäisi kutsua mukaan ja kanssasi pitäisi viettää aikaa vapaa-ajalla myös? Eikö sinun mielestäsi ihmisillä ole oikeus valita rauhassa kenen kanssa viettää aikaa opiskeluiden ulkopuolella?

Tiedän, että tuo kuulostaa ikävältä, mutta et selkeästi ole sellainen kaveri, jota haluttaisiin nähdä muulloinkin kuin arjessa.

Mielenkiinnosta kysyn kaikilta kommenttiani alapeukuttajilta:

1. Haluatko olla tekemisissä vapaa-ajallasi kaikkien mahdollisten opiskelukavereittesi ja työkavereittesi kanssa?

2. Onko sinusta pakollista viettää yhdessä aikaa kaikkien kanssa virallisten kuvioiden, eli opiskeluiden ja työn ulkopuolellakin?

3. Jos vastasit 2. kysymykseen kyllä: perustele yksityiskohtaisesti, että mistä syistä valinnanvapautta on oikeus rajoittaa ja yksityiselämässä tulisi viettää aikaa kaikkien mahdollisten työ/opiskelukavereiden kanssa.

Hirvittävän monella tässä ketjussa kommentoineella on erittäin vääristynyt kuva yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Työpaikalla ja muualla täytyy käyttäytyä korrektisti ja oman näkemykseni mukaan minkälainen syrjintä työaikana on väärin, mutta vapaa-aika kuuluu täysin yksityiselämän piiriin. 

Siis olitko ap näiden naisten ystävä vain vaan joku satunnainen kurssikaveri? Ystävän olisin tietysti pyytänyt mukaan, mutta vähän oudosti olisin kyllä katsonut jos joku satunnainen ihminen alkaa kyselemään ja vihjailemaan, että mitä teette viikonloppuna ja ketä on tulossa.

Enkä ole edes suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Siis olitko ap näiden naisten ystävä vain vaan joku satunnainen kurssikaveri? Ystävän olisin tietysti pyytänyt mukaan, mutta vähän oudosti olisin kyllä katsonut jos joku satunnainen ihminen alkaa kyselemään ja vihjailemaan, että mitä teette viikonloppuna ja ketä on tulossa.

Enkä ole edes suomalainen.

Jatkan vielä, että jos ap olisi sanonut tuossa tilanteessa jotain, että "pitäisiköhän itsekin mennä katsomaan keikka" siitä olisi todennäköisesti saatu keskustelu aikaan ja mahdollisesti jopa sovittu, että tavataan siellä keikalla. Mutta jos joku, jonka kanssa ei aiemmin ikinä ole oltu tekemisissä vaan olettaa, että nyt hänet pyydetään mukaan, on se vähän outoa.

Vierailija kirjoitti:

Suomenkielessä on sana "kuokkavieras", joka tarkoittaa henkilöä, joka tulee mukaan, vaikka ei ole kutsuttu. Tällä sanalla on negatiivinen merkitys ja Suomessa pidetään mukaan änkeämistä eli kuokkimista epäkohteliaana. Tämä on varmasti kulttuurishokki muualta tulleille. Suomalaisilla on myös monista muista kansalaisuuksista poiketen halu pitää oma tila ja oma reviiri. Suurin osa suomalaisista viihtyy paremmin pienissä porukoissa kuin suurissa ja sen vuoksi useimmalle suomalaiselle on tärkeämpää muutama hyvä ystävä kuin laaja kaveripiiri. Tähän saattaa liittyä se, että suomalaiset haluavat puhua ystävilleen oikeista - henkilökohtaisistakin - asioista eikä lörpötellä yhdentekevää small talkia. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että jos jotain on porukassa sovittu, se sopimus pitää. Enää ei aleta kaahia yhteiseen tekemiseen muita ihmisiä, vaikka varmasti porukassa jokaisella olisi tiedossaan ihmisiä, joita voisi kutsua mukaan. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että työkaverit ovat työkavereita ja opiskelukaverit opiskelukavereita, joten työpaikalla ja oppilaitoksessa ollaan muidenkin kanssa, mutta vapaa-ajalla vain niiden kanssa, joista oikeasti pidetään ja joiden kanssa halutaan vapaa-aikaa viettää. Useimmiten työkavereista saa päivän kiintiön täyteen ihan jo työpaikalla, opiskelukavereista oppilaitoksella. Jos  jonkun työ- tai opiskelukaverin kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla, tämä siirtyy työkaveri/opiskelukaveri -kategoriasta kaveriksi. Monessa muussa maassa ihmisen vapaa-ajan sosiaalinen verkosto koostuu nimenomaan työ- ja opiskelukavereista (naapureiden lisäksi), mutta Suomessa ei. 

Aloittajalle: ryhdy järjestämään yhteistä tekemistä ja kutsu muita mukaan. 

Jos puhutaan kuokkavierasajasta niin silloin kutsuttiin esim häihin kaikki sukulaiset ja naapurit erottelematta.

Kuokkavieraat tulivat muista kylistä ja olivat usein häiriköimään tulevia nuoria miehiä.

Mutta siis lähtökohtaisesti kutsuttiin kaikki ympärillä asuvat.

Minä olen vähän sellainen, etten kovin herkästi pyydä uusia ihmisiä mukaan, mutta se johtuu siitä että en usko ihmisten viihtyvän minun kaveripiirin seurassa. Meillä kun kaveriporukan tapaamiset pyörii hyvin vahvasti videopelien ympärillä, joten en usko, että kuka tahansa satunnainen Pirkko jaksaa katsoa, kun ihmiset istuu pelaamassa ja puhumassa peleistä koko illan.

Vierailija kirjoitti:

Suomenkielessä on sana "kuokkavieras", joka tarkoittaa henkilöä, joka tulee mukaan, vaikka ei ole kutsuttu. Tällä sanalla on negatiivinen merkitys ja Suomessa pidetään mukaan änkeämistä eli kuokkimista epäkohteliaana. Tämä on varmasti kulttuurishokki muualta tulleille. Suomalaisilla on myös monista muista kansalaisuuksista poiketen halu pitää oma tila ja oma reviiri. Suurin osa suomalaisista viihtyy paremmin pienissä porukoissa kuin suurissa ja sen vuoksi useimmalle suomalaiselle on tärkeämpää muutama hyvä ystävä kuin laaja kaveripiiri. Tähän saattaa liittyä se, että suomalaiset haluavat puhua ystävilleen oikeista - henkilökohtaisistakin - asioista eikä lörpötellä yhdentekevää small talkia. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että jos jotain on porukassa sovittu, se sopimus pitää. Enää ei aleta kaahia yhteiseen tekemiseen muita ihmisiä, vaikka varmasti porukassa jokaisella olisi tiedossaan ihmisiä, joita voisi kutsua mukaan. Suomalaisuuteen kuuluu myös, että työkaverit ovat työkavereita ja opiskelukaverit opiskelukavereita, joten työpaikalla ja oppilaitoksessa ollaan muidenkin kanssa, mutta vapaa-ajalla vain niiden kanssa, joista oikeasti pidetään ja joiden kanssa halutaan vapaa-aikaa viettää. Useimmiten työkavereista saa päivän kiintiön täyteen ihan jo työpaikalla, opiskelukavereista oppilaitoksella. Jos  jonkun työ- tai opiskelukaverin kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla, tämä siirtyy työkaveri/opiskelukaveri -kategoriasta kaveriksi. Monessa muussa maassa ihmisen vapaa-ajan sosiaalinen verkosto koostuu nimenomaan työ- ja opiskelukavereista (naapureiden lisäksi), mutta Suomessa ei. 

Aloittajalle: ryhdy järjestämään yhteistä tekemistä ja kutsu muita mukaan. 

No kyllä kuule gatecrasherit on täällä minun asuinmaassani myös todella ei-toivottu ilmiö ja näihin kuokkavieraisiin suhtaudutaan ilkeästi ja jopa aggressiivisesti, kun heidät heitetään pois pippaloista ja se on jotain mihin mä en ole ikinä Suomessa törmännyt.

Ei ole välttämättä siitä kyse, että ap:ta vieroksuttaisiin. Kukaan ei vaan ollut alunperin ajatellut pyytää häntä mukaan, ei tiedetty että bändin x keikka kiinnostaisi häntä.

Yleensä Suomessa lähdetään liikkeelle sillä alkuperäisellä porukalla, "the more the merrier" ei vaan toimi jostain syystä. Aiheuttaa riitoja, pahaa mieltä ja peruuntumisia jos joku alkaa kutsumaan lisää muita henkilöitä neuvottelematta ensin muiden kanssa, että onko teille ok ja aina ei ole, kun halutaan mennä niiden alkuperäisten kanssa.

Mulla on mm. tällainen esimerkki tosielämästä. Olin yhden kaverin "Sanna" kanssa puhunut, että voisi käydä Ruotsissa risteilyllä nyt keväällä. Sitten sama asia tuli esille toistenkin kavereiden "Mirva, Joonas ja Niina" kanssa. Nämä kaikki henkilöt tuntevat toisensa ennestään. Aloin sitten järjestelemään alustavasti reissua ja laitoin sähköpostia näille henkilöille, että lähdettäiskö risteilee, tällaista ajattelin ja näinä päivinä. Tää Sanna sitten repi pelihousunsa, että oli kyllä ajatellut matkaa kahden kesken, veti kunnon marttyyrikilarit, koska ei ollut puhetta että muitakin lähtisi. Olin luvannut lähteä hänen kanssaan ja näinkö petän lupaukseni, hän ei tunne riittävän näitä henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo mä tiedän ton tunteen.

Mutta tiedän myös sen tunteen, kun porukalla on niin hyvä henki, ettei sitä haluaisi muuttaa tai pilata millään. Yksikin ekstrahenkilö saattaisi vaikuttaa keskustelun ja illan kulkuun liikaa. Ei mua haittais jos joku tulis hengailemaan siihen rinnalle (joitain haittaa sekin), mutta joillakin vaan on tapana kääntää kaikki keskustelut itseensä tai omanlaisikseen. Sit ei millään jaksais ite joustaa, mutta on sekin ikävää jos tyypillä on ihan mälsää porukassa. Mutta se riippuu ihan tapauksesta. On niitäkin kokoonpanoja, joissa ollaan liikkeellä just sillä "kaikki mukaan"-meiningillä.

Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, mutta silti tulee tunne että tosi heikon lenkin varassa on teidän porukan yhteishenki. Yksikin "väärä" tai uusi ihminen porukassa pilaisi tunnelman. Entä jos joku teidän hyvästä porukasta kyllästyy siihen yhteen ja samaan porukkaan? Aina samat naamat, ei koskaan uusia ihmisiä. Samat jututkin aina. Entä jos teidän ystäväpiiristä moni kaipaisi vaihtelua?