Eikö mua huolita porukkaan mukaan?

Ethän sä nyt vaan ilmoita lähteväs mukaan, jos ei kaivata. Ehkä jotenkin "täytyy itsekin lähteä katsomaan!" tai vastaavaa voit sanoa, mutta et kyllä voi sanoa lähteväsi nimenomaan heidän kanssaan... voithan sitten ilmestyä sinne ja ohimennen mennä juttelemaan tai muuta

Vierailija kirjoitti:

Meillä on saman vuosikurssin opiskelijaporukkaan muodostunut muutamia klikkejä, jos ne nyt siis ovat edes klikkejä, en ihan ole perillä. Meillä siis aika pieni vuosikurssi, vain parikymmentä opiskelijaa ja nyt porukasta on eriytynyt pari muutaman hengen sisäpiiriä, jotka tuntuvat hengaavan koko ajan yhdessä. Just olin viikolla tämmöisen porukan seurassa luennolla ja kysyin siinä sitten, että mitä tekevät viikonloppuna. Sanoivat menevänsä eräälle keikalle. Sanoin, että voi kuulostaapa kivalta ja keitä on tulossa mukaan. Vastasivat, että he jotka siinä olivat paikalla, neljä tyyppiä. Oliko tylyä, että nämä ihmiset eivät pyytäneet mua mukaan? Vai olisiko minun pitänyt itse ilmoittaa tulevani mukaan? Mikä on etiketti tällaisessa?

Olen asunut pitkään ulkomailla, mutta vain Suomessa olen törmännyt tähän, että ei automaattisesti kutsuta mukaan. Esimerkiksi jenkeissä moinen sivuuttaminen tulkittaisiin todella törkeäksi tempuksi ja vain vihamiehiä kohdeltaisiin noin. Onko Suomessa tällainen jotenkin "sallitumpaa", eikä välttämättä tarkoita mitään pahaa?

On tosi outoa ellet ole superouto. Olisin kyllä muuten kutsunut sut tosta vaan porukkaan! Hitto, mikä mä oon ihmisiä jakamaan, itsekin outo!

Tsemppiä! Kyllä sä oman viiteryhmäs vielä löydät. Tai oot yksin kuten mä.

Vierailija kirjoitti:

Vielä työ-elämässäkin tätä tapahtuu. Juonittelua, selkään puukottamista, kaikki muut kutsutaan illalliselle työporukasta paitsi ne 2 tyyppiä. Julmaahan tuo on, mutta ihan arkipäivää suomessa...

Täähän on ihan eri juttu. Jos porukasta jätetään 2 tarkoituksella työporukan illalliselta. Verrattuna siihen, että 4 hlö lähdössä keikalle keskenään, ei koko luokka miinus tämä ap.

Asun Suomen ulkopuolella ja olen huomannut saman. Jos kysyn kurssikavereilta mitä suunnitelmia heillä on, he kertovat suunnitelmansa ja pyytävät mukaan. Mentaliteetti on enemmän sellainen ''the more the merrier''.

Suomessa oli enemmän sellainen tunne että ängen ihmisten seuraan. 

Yläasteaika ja työelämä kirjoitetaan yhteen siis, yhteen ilman mitään väliviivoja.

Mä en näe tuossa esimerkissä mitään tylyä. Ehkä liput on jo etukäteen ostettu ja keikka on loppuunmyyty. En olisi pyytänt mukaan, mutta en olisi ap:na myöskään ajatellut vastauksesta yhtään mitään.

Minulle tehtiin noin aina lapsena. Tiedän miltä se tuntuu, kamalalta. Kannattaa koittaa etsiä vaihtoehtoisia tapoja kokea olonsa hyväksi, ettei jää huonoon mieleen vellomaan. Toisia kavereita, harrastuksia, mitä vain muuta, maailma on mahdollisuuksia täynnä. Onhan se aika ikävää, kun jätetään porukan ulkopuolelle, mutta sitä pitää sitten vain jotenkin koittaa sopeutua tilanteeseen. Väkisin ei voi ängetä mukaan ja jos heillä on jotenkin hyvä yhdistelmä tuossa sakissa, niin sitten se on niin. Ei kannata ottaa sieluun mukaan tuota painolastiksi.

Olisiko jotain parempaa esimerkkiäö ryhmän ulkopuolelle jättämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jotain parempaa esimerkkiäö ryhmän ulkopuolelle jättämisestä?

En ole ap, mutta itselleni kävi kerran näin:

Tuttu porukka järkkäsi illanistujaisia. Yksi tästä porukasta oli erityisen hyvä kaveri minulle, muut enemmän sellaisia hyvän päivän tuttuja (koulukavereita). Mitään eripuraa ei koskaan ollut vaan olin kiltti ja mukava kaikille. Kuvittelin siis että ollaan hyvissä väleissä kaikki. Tämä hyvä kaverini sitten kerran kaksin ollessamme mainitsi näistä pippaloista ja pyysi minut mukaan. Voi että olin innoissani!

Juhlapäivä lähestyi, ja yhtenä päivänä kaveri tulikin koulussa ilmoittamaan että juhlat on valitettavasti peruttu. Harmittihan se, mutta shit happens. Moni varmaan arvaa jo mikä oli asian todellinen laita :D kyllähän ne pippalot pidettiin, mutta ilman minua. Sain kuulla seuraavalla viikolla ohimennen kuinka kivaa heillä oli, samoiten oli fb:ssa juttua. Eivät toki päin naamaa kehuskelleet. Sain kaveriltani sellaisen fiiliksen että porukalla päättivät, ettei minua sittenkään haluttu sinne. Kaveri ei millään edes olisi myöntänyt, että pitivät juhlat ilman minua :D tyhmänä varmaan piti sitten. Myöhemmin sain kuulla heidän porukalla nauraneen minulle, ja kaverini haukkuneen minua myös.

Jäi entiseksi kaveriksi.

Tämä aloitus kyllä osui ja upposi. Olen myös asunut kauan ulkomailla ja palannut Suomeen. Vaikka muuten olen peruspositiivinen ihminen, niin uudessa työpaikassani olen törmännyt juuri samanlaiseen käytökseen. Olen yrittänyt sivuuttaa tilanteet olankohautuksella, mutta yllättävän pahalta ne silti tuntuvat.

Minusta olisi objektiivisesti ajateltuna mukavampi tapa, jos ihmiset pyytäisivät automaattisesti tuollaisessa tilanteessa mukaan, mutta mielestäni suomalaisessa kulttuurissa tuo ei-pyytäminen ei tarkoita, että olisit ulkopuolinen tai syrjitty tai kiusattu. Täällä on useimmille normaalia ajatella, että me 4 olemme nyt sopineet menevämme keskenämme, se on suunnitelma josta ei enää voi poiketa.

Mä pyydän aina mukaan jos joku kysyy mihin ollaan menossa. Töissä jos ollaan tietyllä porukalla menossa lounaalle ja joku muu tulee kysymään suunnitelmia, sanon, että ollaan menossa sinne ja sinne, tuutko mukaan? Vaikka olisi kyseessä henkilö, josta en niin välitä. Musta olisi vaan tökeröä olla kutsumatta, koska tiedän, miten vaikeaa se on sivustaseuraajana tunkea joukkoon. En halua kiusata tahattomastikaan.

Itse kyllä usein joudun kysymään muilta, että saanko liittyä seuraan. Joskus ne keiltä kysyn, menevät vaikeaksi ja selvästi eivät halua ketään ''ylimääräistä'' mukaan, ja silloin tulee vähän vaivaannuttava tilanne. Suomalaiset ovat vaan sosiaalisesti aika kömpelöä eikä niin huomaavaista kansaa. Halutaan olla sen pienen piirin sisällä ja sulkea muut ulkopuolelle.

Jos ne oli jo sopineet asian keskenään, pitikö sinne esim. hankkia liput etukäteen? Ei tuo yksittäisenä tilanteena vielä mitään kiusaamista tai välttelyä ole.

Aaaaaah, niin tuttua. Ja väärin menee teet niin tai näin, sitten seläntakana riittää juttua. 

jos pyydät päästä mukaan "tunget porukkaan"

jos et, olet "hiljainen nössö, olisit kysynyt saatko tulla"

Tää liittyy selkeästi suomalaiseen kulttuuriin, minä samalla tavalla muualla pitkään asuneena tein itseni monta kertaa naurunalaiseksi vastaavanlaisessa tilanteessa.  

Typerä ketju. Ihanko oikeasti teidän mielestänne aina pitäisi olla pyytämässä mukaan, jos joku äkkää kysyä suunnitelmia?

- Mitä teette vappuna?

- Mennään anoppilaan simalle. Tule mukaan!

- Joo!

Nämä jotkat pitävät tällaista ihan normaali asiana ovat itse niin syvällä suomalaisessa paskakulttuurissa, jossa eristetään pieni osa ulkopuolelle, etteivät edes tajua että se on tylyä ja epänormaalia muualla maailmassa.

Suomalaiset sitten aina kehuvat olevansa parempia ihmisiä kuin muut. Se on päinvastoin. 

Suomalainen on kateellinen, ilkeä, pikkusieluinen laumaeläin, joka hyväksyy vain samanlaiset ilmeettömät laumaeläimet laumaansa. Suomalainen ei auta, jos näkee jonkun makaavan maassa. 

Vastenmielisiä materialisteja, kateellisia keskinkertaisuuksia koko maa täynnä. HYVÄ kun suomella menee huonosti ja toivottavasti putoaa siihen tunkioon johon maa ja asukkaat kuuluvat. Onneksi asun ulkomailla, ei tarvitse katsella ilmeettömiä autisteja.

Joo mä tiedän ton tunteen.

Mutta tiedän myös sen tunteen, kun porukalla on niin hyvä henki, ettei sitä haluaisi muuttaa tai pilata millään. Yksikin ekstrahenkilö saattaisi vaikuttaa keskustelun ja illan kulkuun liikaa. Ei mua haittais jos joku tulis hengailemaan siihen rinnalle (joitain haittaa sekin), mutta joillakin vaan on tapana kääntää kaikki keskustelut itseensä tai omanlaisikseen. Sit ei millään jaksais ite joustaa, mutta on sekin ikävää jos tyypillä on ihan mälsää porukassa. Mutta se riippuu ihan tapauksesta. On niitäkin kokoonpanoja, joissa ollaan liikkeellä just sillä "kaikki mukaan"-meiningillä.

Vierailija kirjoitti:

Typerä ketju. Ihanko oikeasti teidän mielestänne aina pitäisi olla pyytämässä mukaan, jos joku äkkää kysyä suunnitelmia?

- Mitä teette vappuna?

- Mennään anoppilaan simalle. Tule mukaan!

- Joo!

Ootko vähän yksinkertainen? Toi ylempänä oleva esimerkki työpaikan lounaallemenosta oli hyvä. Itsellekin olen monta kertaa kysynyt jotain työkaveria lounaalle, jolloin vastaukseksi olen saanut, että "no mä meen jo ton pirkon kanssa kadun toisella puolella olevaan kahvilaan". Piste. Vaivaannuttava hiljaisuus. Työkaveri välttelee katsettani. No aha, mielessäni sitten ajattelen että minä varmaan pilaan jotenkin heidän lounaansa, ja menen itsekseni muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerä ketju. Ihanko oikeasti teidän mielestänne aina pitäisi olla pyytämässä mukaan, jos joku äkkää kysyä suunnitelmia?

- Mitä teette vappuna?

- Mennään anoppilaan simalle. Tule mukaan!

- Joo!

Ootko vähän yksinkertainen? Toi ylempänä oleva esimerkki työpaikan lounaallemenosta oli hyvä. Itsellekin olen monta kertaa kysynyt jotain työkaveria lounaalle, jolloin vastaukseksi olen saanut, että "no mä meen jo ton pirkon kanssa kadun toisella puolella olevaan kahvilaan". Piste. Vaivaannuttava hiljaisuus. Työkaveri välttelee katsettani. No aha, mielessäni sitten ajattelen että minä varmaan pilaan jotenkin heidän lounaansa, ja menen itsekseni muualle.

*Itsekin

Keikka oli jossain baarissa, että taatusti mukaan olisi päässyt. Eniten harmittaa, että olemme kaikki samaa vuosikurssia ja näemme joka päivä. Oletanko nyt siis, että en ole tervetullut heidän seuraansa koulun käytävälläkään jos kerran haluavat olla omassa porukassa? Koen, että jos seurani ei kelpaa keikalle, niin miksi se kelpaisi yhtään minnekään? Miksei vaan voisi kutua kaikkia?