Lue keskustelun säännöt.
Vaimo tuli uskoon ja muuttui täysin
22.04.2016 |
Ollaan kolmekymppisiä, kuljeksittu yhdessä opiskeluajoista asti. Vaimo alkoi viime kesänä pyöriä erään vahvasti uskovaisen tuttunsa kanssa ja pikkuhiljaa koko persoonansa alkoi jotenkin muuttua. Joka ikisen keskustelunaiheen saa käännettyä jotenkin kristillisyyteen niissä määrin, että yhteiset kaveritkin ovat pyytäneet häntä useampaan otteeseen lopettamaan tuputtamisen. Hän on muokannut omia elämäntapojaan jonkin verran, ja on jotenkin todella herkkä tuomitsemaan muita ja varsinkin ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla.
Nainen jonka kanssa menin naimisiin oli ihan mieletön, pidetty tyyppi. Kamala sanoa, mutta tämänhetkinen vaimo ei ole. En itse ole kiinnostunut uskonnosta millään tapaa ja olen tehnyt sen hyvin selväksi, mutta vaimon on tuputettava asenteitaan tästä huolimatta. Aina, kun kyllästyn kuuntelemaan tai vaimo esim. sanoo jotain, mikä on suoranaisesti loukkaavaa tai mautonta (esim. jotain homokommentteja), ja otan asian puheeksi, vaimo loukkaantuu ja ymmärtää asian niin, että minä en hyväksy hänen uskovaisuuttaan vaan alistan ja yritän tunkea häntä johonkin muottiin. Näinhän asia ei ole, vaimo saa uskoa mihin haluaa, mutta ei se tarkoita että mun pitäisi. Keskustelut eskaloituu usein siihen, että vaimo itkee sitä miten haluaa vain parasta minulle ja meille koska hän rakastaa mua mutta mä vaan en kuuntele tai ymmärrä, lopulta sitten vaan otan syliin ja rauhoittelen ja sovitaan tilanne hetkeksi, kunnes sitten taas ollaan parin viikon päästä samassa tilanteessa.
En vaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Muutos on niin tuore, että jotenkin haluaisin uskoa tämän olevan vaan joku hetkellinen villitys, ja eron ajatteleminenkin näin pitkän historian jälkeen vaan tuntuu ihan kamalalta. Toisaalta tätä on jatkunut nyt melko pitkään ja tilanne on ajautunut jo siihen, etteivät ennen läheiset ystävämme ole enää olleet kovinkaan kiinnostuneita tapaamaan meitä, vaikka tiedän heidän pitävän jonkin verran esim. illanistujaisia keskenään. En syytä heitä lainkaan, sillä vaimo ei vaan oikeasti ole hauskaa seuraa varsinkaan, jos ajatuksena olisi ottaa vaikka viiniä. Olimme ennen ihan hulluina toisiimme, enää en oikein tiedä millainen fiilis mulla vaimosta edes on. Rakastan häntä kyllä, mutta hän vaan osaa olla niin hankala nykyään.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Minä koin henkisen heräämisen järkevän dippainssimieheni katsoessa vieressä. Puhun ja kerron ajatuksiani ja ravaan ties millä shamaaneilla. Mies aiemmin naureskeli henkisille ihmisille, mutta minulle ei naura eikä edes halveksi. Olenkin ihmetellyt, miten on voinut niellä niin ison yhtäkkinen muutoksen näin helposti.
On sinulle vielä tässä vaiheessa mieliksi, koska toisaalta toivoo että tuo hupsuttelu menisi ohi, ja toisaalta ei oikein tiedä mitä tekisi. Hän rakastaa sinua ainakin vielä, eikä halua lähteä kanssasi sotajalalle. Mutta kyllä hän siitä tokenee, kunhan hörhöilet tarpeeksi.
Mistäkö tiedän? Arvaapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imeekö hän kuitenkin edelleen syntisestä patukastasi kermat ja anelee sitä kosteaan pilluunsa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Jösses, oletko joku 3v?
Sun vaimo väsyi ja antoi periksi. Lobotomia on helpotus loputtomaan kyselyikään.
Vierailija kirjoitti:
Imeekö hän kuitenkin edelleen syntisestä patukastasi kermat ja anelee sitä kosteaan pilluunsa 🤔
Varmasti himoitsee edelleen mutta se on lihallista ja täytyy kuollettaa hengessä. Tähän sekoiluun se voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imeekö hän kuitenkin edelleen syntisestä patukastasi kermat ja anelee sitä kosteaan pilluunsa 🤔
Varmasti himoitsee edelleen mutta se on lihallista ja täytyy kuollettaa hengessä. Tähän sekoiluun se voi mennä.
Jonkun seurakunnan vanhimman ja Jeesuksen maanpäälllisen jatkeen kalun ottaa kuitenkin mielellään reikiinsä ja alistuu kauniisti pyhälle toimitukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Jösses, oletko joku 3v?
S
Joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin henkisen heräämisen järkevän dippainssimieheni katsoessa vieressä. Puhun ja kerron ajatuksiani ja ravaan ties millä shamaaneilla. Mies aiemmin naureskeli henkisille ihmisille, mutta minulle ei naura eikä edes halveksi. Olenkin ihmetellyt, miten on voinut niellä niin ison yhtäkkinen muutoksen näin helposti.
On sinulle vielä tässä vaiheessa mieliksi, koska toisaalta toivoo että tuo hupsuttelu menisi ohi, ja toisaalta ei oikein tiedä mitä tekisi. Hän rakastaa sinua ainakin vielä, eikä halua lähteä kanssasi sotajalalle. Mutta kyllä hän siitä tokenee, kunhan hörhöilet tarpeeksi.
Mistäkö tiedän? Arvaapa.
Niin no, en usko, että jokainen kertomus on samanlainen. Miksikö? Minusta olemme jo lähtökohtaisesti eri persoonia esim. siinä kuinka huomioimme toiset tai kuinka joustamme.
Oma muutokseni lähti siitä, kun minulla oli ollut kaameita lääkkeisiin reagoimattomia vatsavaivoja kauan. Meillä kävi hoitaja ja vaikka pidimme molemmat häntä hulluna, mieheni totesi hoidon jälkeen minut nähtyään ettei aiemmin uskonut, mutta nyt on pakko. Ei hän itse muuttunut, mutta ei pidä minua hulluna tai henkilönä, jonka tarvitsi olla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Jösses, oletko joku 3v?
S
Mun aivoja alkaa särkemään, kun mietin miten kaukana sä oot itsesi tuntemisesta. Välittyy sun sanoista sellainen paha mieli elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Kavin peruskysymykset lapsena lapi. Aikuisena sita miettii vahan eri asioita. Usko on vahan lapsellisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imeekö hän kuitenkin edelleen syntisestä patukastasi kermat ja anelee sitä kosteaan pilluunsa 🤔
Varmasti himoitsee edelleen mutta se on lihallista ja täytyy kuollettaa hengessä. Tähän sekoiluun se voi mennä.
Raamatussa varoitetaan tästä, Paavalin kirjeissä. "On ihmisiä, jotka kieltävät menemästä naimisiin ja syömstä ruokia, jotka Jumala on luonut uskovien nautittavaksi."
Tuo mistä puhut on asketismia, mitä Paavali pitää myös lihan tyydyttämisenä.
Antakaa ihmisen lukea raamattua ja tulkita sitä oikein. Mitä se haittaa jos vaimo on uskovainen. Ihme mihin tartut, voit itse mennä katsomaan kokemaan uskonnosta kiinnostuneiden joukkoon. Siellä opit ymmäertämään että uskonto on hyvä ja laupias asia.
Sinun pitää itse muuttaa itsesi, eikä vaimoa. Opettele hyväksymään asiat ja kuten mainitasin mene mukaan muutaman kerran, että opit arvostamaan vaomosi uutta elämää.
Siunausta avioliitollesi.
Siunausta vaimolle, joka on löytänyt oikean tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisen vaimo hurahti lahkolaisuuteen, kun tuli uskoon. Juoksi herätyskokouksissa ja jätti "perheen hunningolle". Psykoosiihan se meni, ja niin tukevasti, että osastohoito/avohoitorumbaa meni vuosi, ennenkuin pärjäsi pelkällä lääkityksellä ja terapialla. Ero tuli, ja ekaluokkalainen ja yläasteikäinen jäivät isälleen.
Meidän suvussa ollaan ateisteja, ja ihan hyvästä syystä...
Eli varmasti tärähtäneitä. Suo siellä ja vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin henkisen heräämisen järkevän dippainssimieheni katsoessa vieressä. Puhun ja kerron ajatuksiani ja ravaan ties millä shamaaneilla. Mies aiemmin naureskeli henkisille ihmisille, mutta minulle ei naura eikä edes halveksi. Olenkin ihmetellyt, miten on voinut niellä niin ison yhtäkkinen muutoksen näin helposti.
Minä tein hätäpoistumisen, kun vaimoni alkoi nähdä valopalloja ihmisten päiden yläpuolella. Kertoi kuinka kaverinsakin niitä näkevät aika ajoin. Ei se ollut ainoa syy, mutta ehdottomasti epäilyttävä lisä muutenkin epävakaassa luonteessa.
Nämä ovat häiriöitä, eivät kuulosta raamatulliselta uskolta lainkaan.
Taas joku ateisti luonut omasta päästään. "uskoontulon".
T. Kristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläköhän tää eukko, näin lähes 10 v myöhemmin on uskossa vai onkohan alkanut järki palaamaan? 😂 Ette sit yhtään vanhempaa aloitusta saaneet kaivettua esiin?
Joku jäljittelee kristittyjä näillä irvikuvilla?
Uskoontulo muuttaa ihmistä. Ihminen, joka ei muutu, ei ole oikeasti tullut uskoon. Raamatun mukaan usko on pyhittymistä eli Jeesuksen kaltaiseksi tulemista. "Jos teillä olisi sinapin siemenen verran uskoa, te voisitte sanoa tälle vuorelle, siirry tuonne ja se siirtyisi. Tai sanoa tälle puulle, nosta itsesi juuriltasi ja istuta itsesi mereen, ja se tottelisi teitä", näinhän Jeesus sanoi opetuslapsilleen moittiessaan näitä vähäuskoisuudesta.
Mun vinkki on, että odota.
Tässä alkuvaiheessa tuo usko voi räsähtää vielä rikki, kun ei ole vakiintunut vaimon elämään
Parasta on jos vaimolla menisi sukset ristiin jonkun toisen uskovaisen kanssa joka vaikuttaa nyt häneen niin vahvasti. Tai jos vaimolla tulisi jotain muuta isompaa mietittävää elämässä kuin usko, ja täten väkisin joutuisi ottamaan hieman etäisyyttä niihin muihin hörhöihin
Jumalan siunaiusta kaikille jotka etsivät Jumalaa ja siunausta niille jotka ovat jo löytäneet. Kiitos kailille, jotka ajattelevat.
Vaimosi vaikuttaa ns. vauva kristityltä eli juuri uskoon tulleelta. Lukeeko vaimosi Raamattua? Kysyn siksi, koska Raamattu varoittaa tuomitsemasta toisia ihmisiä. "Kuinka näet ottaa veljesi silmästä rikan, kun omassa silmässäsi on malka? Ota ensin malka omasta silmästäsi, niin näet ottaa rikan veljesi silmästä" Ja "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sillä millä mitalla te muita mittaatte, sille teille tullaan mittaamaan."
Sukulaisen vaimo hurahti lahkolaisuuteen, kun tuli uskoon. Juoksi herätyskokouksissa ja jätti "perheen hunningolle". Psykoosiihan se meni, ja niin tukevasti, että osastohoito/avohoitorumbaa meni vuosi, ennenkuin pärjäsi pelkällä lääkityksellä ja terapialla. Ero tuli, ja ekaluokkalainen ja yläasteikäinen jäivät isälleen.
Meidän suvussa ollaan ateisteja, ja ihan hyvästä syystä...