Lue keskustelun säännöt.
Vaimo tuli uskoon ja muuttui täysin
22.04.2016 |
Ollaan kolmekymppisiä, kuljeksittu yhdessä opiskeluajoista asti. Vaimo alkoi viime kesänä pyöriä erään vahvasti uskovaisen tuttunsa kanssa ja pikkuhiljaa koko persoonansa alkoi jotenkin muuttua. Joka ikisen keskustelunaiheen saa käännettyä jotenkin kristillisyyteen niissä määrin, että yhteiset kaveritkin ovat pyytäneet häntä useampaan otteeseen lopettamaan tuputtamisen. Hän on muokannut omia elämäntapojaan jonkin verran, ja on jotenkin todella herkkä tuomitsemaan muita ja varsinkin ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla.
Nainen jonka kanssa menin naimisiin oli ihan mieletön, pidetty tyyppi. Kamala sanoa, mutta tämänhetkinen vaimo ei ole. En itse ole kiinnostunut uskonnosta millään tapaa ja olen tehnyt sen hyvin selväksi, mutta vaimon on tuputettava asenteitaan tästä huolimatta. Aina, kun kyllästyn kuuntelemaan tai vaimo esim. sanoo jotain, mikä on suoranaisesti loukkaavaa tai mautonta (esim. jotain homokommentteja), ja otan asian puheeksi, vaimo loukkaantuu ja ymmärtää asian niin, että minä en hyväksy hänen uskovaisuuttaan vaan alistan ja yritän tunkea häntä johonkin muottiin. Näinhän asia ei ole, vaimo saa uskoa mihin haluaa, mutta ei se tarkoita että mun pitäisi. Keskustelut eskaloituu usein siihen, että vaimo itkee sitä miten haluaa vain parasta minulle ja meille koska hän rakastaa mua mutta mä vaan en kuuntele tai ymmärrä, lopulta sitten vaan otan syliin ja rauhoittelen ja sovitaan tilanne hetkeksi, kunnes sitten taas ollaan parin viikon päästä samassa tilanteessa.
En vaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Muutos on niin tuore, että jotenkin haluaisin uskoa tämän olevan vaan joku hetkellinen villitys, ja eron ajatteleminenkin näin pitkän historian jälkeen vaan tuntuu ihan kamalalta. Toisaalta tätä on jatkunut nyt melko pitkään ja tilanne on ajautunut jo siihen, etteivät ennen läheiset ystävämme ole enää olleet kovinkaan kiinnostuneita tapaamaan meitä, vaikka tiedän heidän pitävän jonkin verran esim. illanistujaisia keskenään. En syytä heitä lainkaan, sillä vaimo ei vaan oikeasti ole hauskaa seuraa varsinkaan, jos ajatuksena olisi ottaa vaikka viiniä. Olimme ennen ihan hulluina toisiimme, enää en oikein tiedä millainen fiilis mulla vaimosta edes on. Rakastan häntä kyllä, mutta hän vaan osaa olla niin hankala nykyään.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vaimosi alkaa puhua Jeesuksesta ala vaivihkaa tyydyttää itseäsi. Pidä yllä katsekontaktia ja ynise nyökytellen myöntäviä vastauksia asiaan kuin asiaan. Lopuksi ponnahdat pystyyn ja käyt ruiskuttamassa siemennesteesi olohuoneen verhoihin.
Tämäkö nyt on osoitus siitä että moneen kertaan mainittu "tutkimukset todistavat että ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskovaiset"-argumentti pitää paikkansa?
Missä sanottiin, että kirjoittaja on ateisti?
Koin sen Hengessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Aviomieheni tuli uskoon, yritti kaikin keinoin käännyttää minutkin. Lopulta väkivallalla ennen kuin erosimme. Alkuun ei ollut niin paha. Olisin voinut jatkaa lapsen takia jos olisi antanut minun olla oma itseni (=ateisti) . Aluksi olimme molemmat suunnitelleet jopa kirkosta eroamista eikä kummankaan perheet oleuskovaisia. Oltiin yhdessä pitkään ennenkuin tämä uskonto hörhöily alkoi, 8 vuotta. Luulin tuntevani häne mutta ei. Erohan siitä tuli.
Aviomies?
Sinäkö sen eron hänestä hait?
Toivottavasti sinulle löytynyt jännämiehiä jo tilalle.
Uuden uskovaisen pätemisen tarvetta, joka näkyy juuri tuomitsemisena ja raivopäisenä sääntöjen kyttäämisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP saitko mitään apua näistä viesteistä? Pysy vahvana ja älä luovuta! Voithan itsekin kokeilla mikä tämä uskonto juttu nyt sit on ja kaikessa hiljaisuudessa rukoilla
"Jumala anna minulle jano tuntea Sinut ja uskoa! Jeesus kutsun sinut elämääni ja Pyhän Hengen asumaan minussa. Näytä minulle Jeesus että minä olen Jumalan lapsi ja ohjaa minua. Aamen".
Siinä yksinkertainen rukous.. Voithan kokeilla tuota ja katsoa tapahtuuko mitään muutosta elämässäsi.. Avaa kätesi ja rukoile yksin kaikessa rauhallisuudessa ja ei sinun täydy edes vaimollesi kertoa että teit tuon rukouksen.. Mitä sinulla on menetettävää jos teet yhden simppelin rukouksen? Mutta vastaavasti voit tulla kokemaan jotain sanoinkuvaamatonta ;)
(Tuon rukouksen voi tehdä kuka vaan)!!!
Mitäs jos pyyhkisit uskonnoilla sen paikan jonne ei aurinko paista?
Satuolennot taikavo
Satu sitä, satu tätä, satu satu satu satu..
Keksi jo parempaa retoriikkaa jankutukseesi. Kysyttiinkö mielipidettäsi otsikossa? Ei. Silti tulit tänne jankuttamaan oman sisäisen pelkosi tuottamaa ahdistusta.
Anna tilanteelle aikaa. Vaimosi into voi hieman aikaa myöten laantua ja tasoittua. Sinäkin tarvitset aikaa sopeutua. Kummankin olisi nyt joustettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero? Ihmiset joskus muuttuvat liikaa. Tuputus pahin jos kääntää ihan kaiken keskustelun siihen. Miten lapset kestävät.
Vaimo tuli uskoon ja muuttui täysin
Niin pitäisikin tapahtua, kun tulee uskoon. Toisten ihmisten kuuluu se havaita, että on tapahtunut jotain, koska uskoontulo on mielenmuutos, uudestisyntymä, eli täyskäännös elämässä Jumalan tahdon suuntaan. Siinä Jumala antaa ihmisen sisimpään oman Pyhän Henkensä.
Aloitus on jo vanha, mutta aihe on tärkeä, koska tämä asia ei muutu koskaan.
Toisia ihmisiä on uskoontulosta ja muutoksesta turha syyttää, koska Jumala on se, joka ihmisen uudestisynnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiiko seksi kuitenkin vai onko vaimon uuden lahkon hihhulointi tuonut synnillisiä estoja?
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Oho vastasinkin vanhaan aloitukseen. No, kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Käsittelisin tuota samana kuin muitakin mielenterveyden häiriöitä. Vaimosi tarvitsee apua. Vaikka mitä uskovaiset sanovat tuo ei ole normaalia.
Minä uskovana sanon että eihän tuo normaalilta vaikuta. Mutta kuten joistakin kommenteista on tullut ilmi niin tämä "uskon alku" saattaa nyt mennä yli. Ei se mikään mielenterveyden häiriö välttämättä ole, en kiellä etteikö joillain voisi ihan siihenkin pisteeseen mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koin henkisen heräämisen järkevän dippainssimieheni katsoessa vieressä. Puhun ja kerron ajatuksiani ja ravaan ties millä shamaaneilla. Mies aiemmin naureskeli henkisille ihmisille, mutta minulle ei naura eikä edes halveksi. Olenkin ihmetellyt, miten on voinut niellä niin ison yhtäkkinen muutoksen näin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Onko se tuttu jossain epämääräisessä lahkossa. Itse olen kotoisin körttiperheestä ja mun vanhemmat ei todellakaan olleet tuollaisia vaan erittäin avarakatseisia ja sydämellisiä ihmisiä. Lue sille vuorisaarnaa kun alkaa moittia homoja.
Vuorisaarnaa? Jossa sanotaan, että kaikki ihmiset eivät kelpaa avioliittoon? Ja käsketään repimään silmä irti päästä jos katselee himoitsevasti ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittelisin tuota samana kuin muitakin mielenterveyden häiriöitä. Vaimosi tarvitsee apua. Vaikka mitä uskovaiset sanovat tuo ei ole normaalia.
Minä uskovana sanon että eihän tuo normaalilta vaikuta. Mutta kuten joistakin kommenteista on tullut ilmi niin tämä "uskon alku" saattaa nyt mennä yli. Ei se mikään mielenterveyden häiriö välttämättä ole, en kiellä etteikö joillain voisi ihan siihenkin pisteeseen mennä.
Minusta ei-uskovana tuo kuulostaa hyvinkin normaalilta. Onneksi on niitäkin, jotka vain elävät itse uskomuksiensa mukaan ilman että päsmäröivät omasta paremmuudestaan.
Mun äiti hurahti eterisiin öljyihin ja koko kommuuniin, etten enää ole pahemmin tekemisissä. Aina kun keskustelen tulee vain paha mieli.
Se tuputus on pahinta. Ja kun tietää, että mopo on karannut. Taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti.
Kamalinta kun tapasin yllättäen toisella puolella eurooppaa öljyjä myyvän saksalaisen perheen ja nainen sanoi tismalleen samat lauseet kuin äitini... saman merkin öljyt. Lapsetkin ne upotti öljyihin ja ne eivat olleet terveita ne lapset.
Aivopesu.. oli se sitten usko tai tuote on todellinen mielenvika, kun se saa vallan. Ja voi olla todella vahingollista.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Jeesus sanoi: Mene äläkä enää tee syntiä. Anteeksiantamiseen liittyy se, ettei enää halua tehdä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minä koin henkisen heräämisen järkevän dippainssimieheni katsoessa vieressä. Puhun ja kerron ajatuksiani ja ravaan ties millä shamaaneilla. Mies aiemmin naureskeli henkisille ihmisille, mutta minulle ei naura eikä edes halveksi. Olenkin ihmetellyt, miten on voinut niellä niin ison yhtäkkinen muutoksen näin helposti.
Minä tein hätäpoistumisen, kun vaimoni alkoi nähdä valopalloja ihmisten päiden yläpuolella. Kertoi kuinka kaverinsakin niitä näkevät aika ajoin. Ei se ollut ainoa syy, mutta ehdottomasti epäilyttävä lisä muutenkin epävakaassa luonteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin itse uskoa kuutisen vuotta sitten ja uskon kokemus oli melko voimakas. Itse enemmänkin kerroin miehelle esimerkkejä siitä, miten ihmeellinen tämä maailma on ja kysyin kysymyksiä. Sen tyylisiä, että mitä on rakkaus? Mistä omatunto tulee? Kuka antaa ajatukset meille? Entä mistä tulee elämä? Miksi maapallo pyörii? Miksi vesi ravitsee meitä ja miksi auringosta saamme energiaa? Mitä näkyy, kun katsot omaa sydäntäsi?
Kysyin satoja tuon tyylisiä kysymyksiä. Kun olin kolme vuotta kysellyt, myönsi mieskin uskovansa. Ei mihinkään parrakkaaseen tuomitsevaan ukkoon, vaan elämän luojaan.
Olin varmaan tosi raskas kun kyselin, mutta tiesin heti ettei siitä tule mitään, että alan tuomitsemaan ja osoittelemaan sormella.
Kysy vaimoltasi, että syyttelikö Jeesuskin syntisiä, vai antoiko anteeksi ja antoi elää?
Jeesus sanoi: Mene äläkä enää tee syn
Miellän tuon niin, että Jeesus sanoo sen rauhallisesti, mutta tietäen antavansa anteeksi vielä monta kertaa uudelleen. Jokainen uskoo tavallaan.
Ei sanotukaan, oletin niin, minun virheeni. Mikäli hän ei ole ateisti hän onkin yhtä tyhmä kuin kuka tahansa joka uskoo mihin tahansa jumaluuteen. Jotenkin olen vain niin tottunut yhtä ne tyhmät uskovat ovat aina palstalaisten mielestä kristittyjä, hindut, bahai´istit, uuspakanuutta edustavat sun muut ovat jotain muuta, eivät ollenkaan niin naurettavia ja pilkkaa ansaitsevia.
Tosin kommentista voisi päätellä että kirjoittaja ei ole minkään sortin uskova, melko moni uskova ei puhu/kirjoita ivaten ja halveksien toisten uskoon liittyvistä asioista vaikka ne eivät omia olisikaan.
Ateistit usein (palstalla) loukkaavat ja rienaavat.