Vaimo tuli uskoon ja muuttui täysin

Tässä ketjussa on näköjään pari hyvää esimerkkiä näistä tuputtajista. Yritetään muka hyväntahtoisesti tehdä toisesta sellaista, millainen hän ei luonnostaan ole. Pitäkää ne rukoukset itsellänne, jookos? :)

Vierailija kirjoitti:

AP saitko mitään apua näistä viesteistä? Pysy vahvana ja älä luovuta! Voithan itsekin kokeilla mikä tämä uskonto juttu nyt sit on ja kaikessa hiljaisuudessa rukoilla

"Jumala anna minulle jano tuntea Sinut ja uskoa! Jeesus kutsun sinut elämääni ja Pyhän Hengen asumaan minussa. Näytä minulle Jeesus että minä olen Jumalan lapsi ja ohjaa minua. Aamen".

Siinä yksinkertainen rukous.. Voithan kokeilla tuota ja katsoa tapahtuuko mitään muutosta elämässäsi.. Avaa kätesi ja rukoile yksin kaikessa rauhallisuudessa ja ei sinun täydy edes vaimollesi kertoa että teit tuon rukouksen.. Mitä sinulla on menetettävää jos teet yhden simppelin rukouksen? Mutta vastaavasti voit tulla kokemaan jotain sanoinkuvaamatonta ;)

(Tuon rukouksen voi tehdä kuka vaan)!!!

Kokeilepa sinä puolestasi jättää rukoukset ja muut huuhaat tekemättä, se on hyvin yksinkertaista ja siihen pystyy kuka tahansa! Tule sitten kertomaan muuttuiko elämässäsi mikään. Voit hyvin jättää rukoukset väliin kertomatta kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta. 

Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.

Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!

Minä en voisi elää tällaisessa suhteessa. Koen tärkeänä, että myös uskomattomuuttani kunnioitetaan. Eli jos mieheni olisi hurahtanut, ja sitten vielä rukoilisi puolestani, kokisin sen oman uskomattomuuteni vähättelynä (olet väärässä jumalan olemassaolosta, joten minäpäs rukoilen sunkin puolesta kun olen oikeassa). Se ei minua haittaisi, vaikka puoliso uskoisi jumalaan, mutta kumpikaan ei saa vähätellä toisen "varmaa" tietoutta jumalan olemassaolosta. Kumpikin uskoo 150%:sesti olevansa oikeassa ja kun kukaan ei tiedä totuutta, pitää molempien tuntemusta kunnioittaa.

Minä siis rukoilen mieheni puolesta ilman että sitä hänelle toitotan, että nyt taas rukoilen puolestasi! Anteeksi jos en selittänyt tarpeeksi selvästi aikasemmassa viestissä..

Kunnioitan mieheni mielipiteitä ja hän nimenomaan uskoo että maailma sai alkunsa ihan eri tavalla kuin minä uskon jne, mutta me pystymme kuunnella toistemme mielipiteitä ja minä saan kertoa hänelle miksi minä uskon, että Jumala loi kaiken ja sitten vuorostaan hän taas kertoo miksi hän uskoo mihin hän uskoo..

Meillä on pitkä avioliitto takan ennenkuin tulin uskoon ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Ensimmäiset puoli vuotta oli varmasti vaikeaa aikaa miehelleni koska olin niin innoissani kaikesta ja halusin kertoa kaikille miten mahtava Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki on. Nyt olen "rauhottunut" hieman ja ymmärrän että missään nimessä en saa painostaa miestäni uskomaan.. Hän on täysi ateisti, mutta nyt käytökseni myötä on hänellä alkanut herätä pieni mielenkiinto uskoon! Ei sanojeni vaan nimenomaan tämä muutos käytöksessäni. Tästä kiitos Jeesukselle! Kristittyjen ei pidä tuomita vaan rakastaa ja yrittää auttaa kaikkia myös ei uskovaisia..

Sitten hiljaisuudessa omassa rauhassani minä rukoilen mieheni puolesta. Sillä uskon että Jumala tulee vielä koskettamaan myös häntä. Ja nyt jo uskon että myös mieheni on uskossa minun kauttani koska olemme yhtä avioliittome kautta. Rukoilen että kaikki ihmiset saisivat tulla kokemaan Jumalan rakkauden, mutta valitettavasti tämä koko maa on niin saatanan viennissä ja hamuamme vain maallisia asioita. Myös minä ja synnin vaikka minun pitäisi tietää paremmin. Jeesus kuoli jotta me voimme pelastua, Hän on tie meidä Taivaan Isän luokse..

Tee pari kysymystä.

Sinä: Uskotko Jumalaan?

Vaimo: Kyllä tottakai hän tämän maailman loi.

Sinä: Ei luonut

Vaimo: Loipas

Sinä: Miksi Jumala olisi luonut maailman mikä on riippuvainen auringosta joka tuhoutuu ihmisestä riippumatta?

Vaimo: Olinpas tyhmä. Sori.

Kaikki hyvin.

Hankala tilanne.

Äitini on uskovainen ja minut on "opetettu" uskovaiseksi. Kuulun kirkkoon kirkon tekemän hyväntekeväisyyden vuoksi ja pidän kauniista kirkkorakennuksista, mutta en käy koskaan kirkossa. Uskon edelleen, mutta en tuputa käsitystäni kenellekään, koska usko on jokaisen yksityisasia. Kiusaannun, jos minulle hoetaan uskonasioita, laitetaan kuuntelemaan kirkonmenoja tai iltahartautta tai sanotaan "siunausta". En oikeasti halua kuunnella, koska mielestäni reviirilleni tunkeudutaan ja minulle tuputetaan asioita. Muut voivat kuunnella, mutta minun ei tarvitse.

Ystäväni selittää minulle uskostaan ja minua nolottaa. Hänellä on oikeus uskoa ja käydä tapaamassa muita uskovaisia, mutta minun elämäni on toinen asia. Puhun mielelläni hänen kanssaan muista asioista.

Sairastin syöpää ja hän ilmoitti rukoilevansa puolestani ystäviensä kanssa. Kilttiä tietenkin, mutta minä paranin mielestäni lääkityksen ja sairaalahoitojen avulla.

Toivon, että löydätte ratkaisun tilanteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

AP saitko mitään apua näistä viesteistä? Pysy vahvana ja älä luovuta! Voithan itsekin kokeilla mikä tämä uskonto juttu nyt sit on ja kaikessa hiljaisuudessa rukoilla

"Jumala anna minulle jano tuntea Sinut ja uskoa! Jeesus kutsun sinut elämääni ja Pyhän Hengen asumaan minussa. Näytä minulle Jeesus että minä olen Jumalan lapsi ja ohjaa minua. Aamen".

Siinä yksinkertainen rukous.. Voithan kokeilla tuota ja katsoa tapahtuuko mitään muutosta elämässäsi.. Avaa kätesi ja rukoile yksin kaikessa rauhallisuudessa ja ei sinun täydy edes vaimollesi kertoa että teit tuon rukouksen.. Mitä sinulla on menetettävää jos teet yhden simppelin rukouksen? Mutta vastaavasti voit tulla kokemaan jotain sanoinkuvaamatonta ;)

(Tuon rukouksen voi tehdä kuka vaan)!!!

Mitäs jos pyyhkisit uskonnoilla sen paikan jonne ei aurinko paista?

Satuolennot taikavoimineen eivät kuulu 2000-luvun koulutetuille ihmisille.

Anna sen olla, kyllä se siitä tasoittuu. Yritä keskittyä niihin muihin hyviin asioihin vaimossa.

Väkisin tulee mieleen, onko vaimolla ollut ennen uskoontuloa jokin hyvin stressaava asia elämässä, johon mahdollisesti hakee uskon kautta apua? Ja toinen kysymys: onko hän ollut parisuhteessanne oikeasti onnellinen?

Mun kaveri hurahti kans täysin muutamia vuosia sitten ja lopulta hän laittoi muhun välit poikki. Kun minä olen niin paha ateisti pakana. Millään tavalla en häntä kritisoinut, en vaan innostunut Kristuksesta puhumaan, kun en usko. Vieläkin vituttaa tää tyyppi. Ja vielä kypsänä aikuisena oikein tekstarilla asian hoiti.

Onko parisuhteenne myös muuttunut, tuomitaanko vain homot vai seksi ylipäätään?

Vaimosi pitäisi muistaa pari asiaa:

Jumala on rakkaus ja että Jesse on syntisten ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne.

Äitini on uskovainen ja minut on "opetettu" uskovaiseksi. Kuulun kirkkoon kirkon tekemän hyväntekeväisyyden vuoksi ja pidän kauniista kirkkorakennuksista, mutta en käy koskaan kirkossa. Uskon edelleen, mutta en tuputa käsitystäni kenellekään, koska usko on jokaisen yksityisasia. Kiusaannun, jos minulle hoetaan uskonasioita, laitetaan kuuntelemaan kirkonmenoja tai iltahartautta tai sanotaan "siunausta". En oikeasti halua kuunnella, koska mielestäni reviirilleni tunkeudutaan ja minulle tuputetaan asioita. Muut voivat kuunnella, mutta minun ei tarvitse.

Ystäväni selittää minulle uskostaan ja minua nolottaa. Hänellä on oikeus uskoa ja käydä tapaamassa muita uskovaisia, mutta minun elämäni on toinen asia. Puhun mielelläni hänen kanssaan muista asioista.

Sairastin syöpää ja hän ilmoitti rukoilevansa puolestani ystäviensä kanssa. Kilttiä tietenkin, mutta minä paranin mielestäni lääkityksen ja sairaalahoitojen avulla.

Toivon, että löydätte ratkaisun tilanteeseenne.

Ilmeisesti et ole uudestisyntynyt kristitty. Ei sellaisenkaan tarvitse tuputtaa yms mutta jos uskova toivottaa toiselle uskovalle siunausta tai rukoilee puolestansa ei uudestisyntynyt todellakaan kiusaannu vaan iloitsee. Ihmiset ovat eriluonteisia, kuka sisäänpäinkääntyneempi, kuka avoimempi mutta jos ei koskaan kenenkään kanssa halua uskostaan/Jumalasta/Jeesuksesta puhua on se hiukan outoa. Jeesus sanoi joka häpeää häntä ihmisten edessä sitä hänkin häpeää ja joka kieltää hänen nimensä sen nimen on Jeesuskin kieltävä.

Vierailija kirjoitti:

Onko parisuhteenne myös muuttunut, tuomitaanko vain homot vai seksi ylipäätään?

Vaimosi pitäisi muistaa pari asiaa:

Jumala on rakkaus ja että Jesse on syntisten ystävä.

Niin on mutta Jumala on myös Pyhä. Ja Jeesus on syntisten ystävä mutta ei kehota syntiä jatkamaan vaan luopumaan siitä.

Ei kristinusko tuomitse avioliittoseksiä, se on sitten jotain muuta jos joku uskoontullut sellaista väittää.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta. 

Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.

Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!

Tästä tuli todella surullinen olo. Näkee, että liitto on menetetty, mutta toinen tai molemmat teeskentelee, ettei näin ole. Ei uskonasioista voi oikeasti puhua molemminpuolisen arvostuksen ja kunnioituksen hengessä, jos näkemykset ovat vastakkaiset. Ateisti pitää uskovaisen "tänään Jeesus puhui minulle" -juttuja lapsellisina ja vaivaannuttavina, vaikka hienotunteisesti esittää kuuntelevansa niitä tosissaan, ja uskovainen salaa toivoo ja uskoo voivansa käännyttää ateistin, vaikka ei muka tuputa omaa agendaansa.

Kun vaimosi alkaa puhua Jeesuksesta ala vaivihkaa tyydyttää itseäsi. Pidä yllä katsekontaktia ja ynise nyökytellen myöntäviä vastauksia asiaan kuin asiaan. Lopuksi ponnahdat pystyyn ja käyt ruiskuttamassa siemennesteesi olohuoneen verhoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kun vaimosi alkaa puhua Jeesuksesta ala vaivihkaa tyydyttää itseäsi. Pidä yllä katsekontaktia ja ynise nyökytellen myöntäviä vastauksia asiaan kuin asiaan. Lopuksi ponnahdat pystyyn ja käyt ruiskuttamassa siemennesteesi olohuoneen verhoihin.

Tämäkö nyt on osoitus siitä että moneen kertaan mainittu "tutkimukset todistavat että ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskovaiset"-argumentti pitää paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kolmekymppisiä, kuljeksittu yhdessä opiskeluajoista asti. Vaimo alkoi viime kesänä pyöriä erään vahvasti uskovaisen tuttunsa kanssa ja pikkuhiljaa koko persoonansa alkoi jotenkin muuttua. Joka ikisen keskustelunaiheen saa käännettyä jotenkin kristillisyyteen niissä määrin, että yhteiset kaveritkin ovat pyytäneet häntä useampaan otteeseen lopettamaan tuputtamisen. Hän on muokannut omia elämäntapojaan jonkin verran, ja on jotenkin todella herkkä tuomitsemaan muita ja varsinkin ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla.

Nainen jonka kanssa menin naimisiin oli ihan mieletön, pidetty tyyppi. Kamala sanoa, mutta tämänhetkinen vaimo ei ole. En itse ole kiinnostunut uskonnosta millään tapaa ja olen tehnyt sen hyvin selväksi, mutta vaimon on tuputettava asenteitaan tästä huolimatta. Aina, kun kyllästyn kuuntelemaan tai vaimo esim. sanoo jotain, mikä on suoranaisesti loukkaavaa tai mautonta (esim. jotain homokommentteja), ja otan asian puheeksi, vaimo loukkaantuu ja ymmärtää asian niin, että minä en hyväksy hänen uskovaisuuttaan vaan alistan ja yritän tunkea häntä johonkin muottiin. Näinhän asia ei ole, vaimo saa uskoa mihin haluaa, mutta ei se tarkoita että mun pitäisi. Keskustelut eskaloituu usein siihen, että vaimo itkee sitä miten haluaa vain parasta minulle ja meille koska hän rakastaa mua mutta mä vaan en kuuntele tai ymmärrä, lopulta sitten vaan otan syliin ja rauhoittelen ja sovitaan tilanne hetkeksi, kunnes sitten taas ollaan parin viikon päästä samassa tilanteessa.

En vaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Muutos on niin tuore, että jotenkin haluaisin uskoa tämän olevan vaan joku hetkellinen villitys, ja eron ajatteleminenkin näin pitkän historian jälkeen vaan tuntuu ihan kamalalta. Toisaalta tätä on jatkunut nyt melko pitkään ja tilanne on ajautunut jo siihen, etteivät ennen läheiset ystävämme ole enää olleet kovinkaan kiinnostuneita tapaamaan meitä, vaikka tiedän heidän pitävän jonkin verran esim. illanistujaisia keskenään. En syytä heitä lainkaan, sillä vaimo ei vaan oikeasti ole hauskaa seuraa varsinkaan, jos ajatuksena olisi ottaa vaikka viiniä. Olimme ennen ihan hulluina toisiimme, enää en oikein tiedä millainen fiilis mulla vaimosta edes on. Rakastan häntä kyllä, mutta hän vaan osaa olla niin hankala nykyään.

Olisi mielenkiintoista kuulla vaimosi näkökulman asioihin. Olisiko tarina toisenlainen? Mitä esim. tarkalleen ottaen ovat "suoranaisesti loukkaavat ja mauttomat homokommentit"? Mitä vaimosi on sanonut, ihan sanasta sanaan? Kyse voi nimittäin olla väärinymmärryksestäkin – se on hyvin yleistä uskovien ja ei-uskovien kesken. Jos hän taas on sanonut jotain oikeasti loukkaukseksi tarkoitettua, hänen toimintaansa on syytäkin moittia. Emme me uskovaisetkaan mitään enkeleitä ole, vaan erehtyväisiä ja lankeavaisia, niin kuin muutkin.

Ja sitten tuo "tuputtaminen"... Olen itse uskovainen ja joudun lähes 24 / 7 kokemaan ateistisen maailmankuvan ja katsomuksen tuputtamista. Mediasta sitä tulee joka tuutista (paitsi kristilliset, räikeässä vähemmistössä olevat tiedotusvälineet) ja "tavallisten ihmisten" puhe on täynnä epäkristillistä sisältöä ja selviöinä pidettyjä jumalattomia oletuksia. Mutta tiedätkö mitä? En protestoi sitä vastaan, vaan annan ihmisten puhua vapaasti. Toisaalta puhun vapaasti myös itse taas omasta, uskovaisen näkökulmastani, sillä sananvapaus on yleinen ja yhtäläinen katsomuksesta huolimatta :)

Haluaako vaimosi kenties rajoittaa sinun mielipiteenilmaisuasi, mutta pitää vapauden itsellään? Jos näin on, hänen käyttäytymistään on syytäkin moittia. Muussa tapauksessa kaikki on hyvin, vaikka välillä toisen erilaiset näkemykset saattavat ärsyttää. Kun teille tulee elämänkokemusta lisää, opitte joustamaan puoleen ja toiseen ja hyväksymään, että teillä on erilaiset katsomukset. Tai ainakin siihen kannattaa pyrkiä.

Oliko tätä vaimosi käyttäytymistä kestänyt pitkäänkin jo, vai onko kyseessä äskettäin 'hullaantuminen'? Jos tämä jälkimmäinen, niin yritä pitää vaimosi erossa siitä ystävästään hetken ainakin. Varaa vaikka vähän pidempi reissu johonkin tavalliseen (maalliseen) paikkaan, missä on ravintoloita, vähän 'syntisiä' iltamenoja, romantiikkaa teille jne. Ei mitään pyhiinvaellus-mestoja, eikä kirkkoja. Jos vaikka tokenis.

Sä olet pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta. 

Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.

Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!

Ei jumalauta (sic) miten kerta kaikkiaan pihalla uskovaiset ovat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaimosi alkaa puhua Jeesuksesta ala vaivihkaa tyydyttää itseäsi. Pidä yllä katsekontaktia ja ynise nyökytellen myöntäviä vastauksia asiaan kuin asiaan. Lopuksi ponnahdat pystyyn ja käyt ruiskuttamassa siemennesteesi olohuoneen verhoihin.

Tämäkö nyt on osoitus siitä että moneen kertaan mainittu "tutkimukset todistavat että ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskovaiset"-argumentti pitää paikkansa?

Missä sanottiin, että kirjoittaja on ateisti?

Vaihda naista