Vaimo tuli uskoon ja muuttui täysin
Ollaan kolmekymppisiä, kuljeksittu yhdessä opiskeluajoista asti. Vaimo alkoi viime kesänä pyöriä erään vahvasti uskovaisen tuttunsa kanssa ja pikkuhiljaa koko persoonansa alkoi jotenkin muuttua. Joka ikisen keskustelunaiheen saa käännettyä jotenkin kristillisyyteen niissä määrin, että yhteiset kaveritkin ovat pyytäneet häntä useampaan otteeseen lopettamaan tuputtamisen. Hän on muokannut omia elämäntapojaan jonkin verran, ja on jotenkin todella herkkä tuomitsemaan muita ja varsinkin ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla.
Nainen jonka kanssa menin naimisiin oli ihan mieletön, pidetty tyyppi. Kamala sanoa, mutta tämänhetkinen vaimo ei ole. En itse ole kiinnostunut uskonnosta millään tapaa ja olen tehnyt sen hyvin selväksi, mutta vaimon on tuputettava asenteitaan tästä huolimatta. Aina, kun kyllästyn kuuntelemaan tai vaimo esim. sanoo jotain, mikä on suoranaisesti loukkaavaa tai mautonta (esim. jotain homokommentteja), ja otan asian puheeksi, vaimo loukkaantuu ja ymmärtää asian niin, että minä en hyväksy hänen uskovaisuuttaan vaan alistan ja yritän tunkea häntä johonkin muottiin. Näinhän asia ei ole, vaimo saa uskoa mihin haluaa, mutta ei se tarkoita että mun pitäisi. Keskustelut eskaloituu usein siihen, että vaimo itkee sitä miten haluaa vain parasta minulle ja meille koska hän rakastaa mua mutta mä vaan en kuuntele tai ymmärrä, lopulta sitten vaan otan syliin ja rauhoittelen ja sovitaan tilanne hetkeksi, kunnes sitten taas ollaan parin viikon päästä samassa tilanteessa.
En vaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Muutos on niin tuore, että jotenkin haluaisin uskoa tämän olevan vaan joku hetkellinen villitys, ja eron ajatteleminenkin näin pitkän historian jälkeen vaan tuntuu ihan kamalalta. Toisaalta tätä on jatkunut nyt melko pitkään ja tilanne on ajautunut jo siihen, etteivät ennen läheiset ystävämme ole enää olleet kovinkaan kiinnostuneita tapaamaan meitä, vaikka tiedän heidän pitävän jonkin verran esim. illanistujaisia keskenään. En syytä heitä lainkaan, sillä vaimo ei vaan oikeasti ole hauskaa seuraa varsinkaan, jos ajatuksena olisi ottaa vaikka viiniä. Olimme ennen ihan hulluina toisiimme, enää en oikein tiedä millainen fiilis mulla vaimosta edes on. Rakastan häntä kyllä, mutta hän vaan osaa olla niin hankala nykyään.
Kommentit (55)
Huh huh, todella ikävästi on käynyt.
Hihhulismista ei noin vaan parannuta.
Onko se tuttu jossain epämääräisessä lahkossa. Itse olen kotoisin körttiperheestä ja mun vanhemmat ei todellakaan olleet tuollaisia vaan erittäin avarakatseisia ja sydämellisiä ihmisiä. Lue sille vuorisaarnaa kun alkaa moittia homoja.
Tai vie sitä messuun Kallion kirkkoon.
Ero saattaa olla pidemmän päälle ainoa ratkaisu, koska hyvin syvä usko ja ateismi eivät välttämättä toimi. Minulla on kaveri joka on syvästi uskossa ja miehensä ateisti, ja tuntuu että jompi kumpi on jatkuvasti ahdistunut kun tällaiset asiat pulpahtelevat esille.
Ymmärrän. Äitini tuli uskoon kun olin teini-ikäinen ja se oli juuri tuollaista, että mistään ei voinut puhua ilman että asia käännettiin jollain tavalla uskontoon. Sain esimerkiksi kuulla miten minkään muun kirjan lukeminen kuin raamatun on vain täyttä ajan hukkaa, miten isäni tulee päätymään helvettiin kun juo silloin tällöin kaljaa jne. Ensimmäiset vuodet olivat todella raskaita, nyt on tasaantunut niin että ei tunne enää tarvetta tuoda asiaa esille joka asiassa. Pakko sanoa, että jos puolisolleni tapahtuisi nyt samalla tavalla niin en varmasti jäisi asiaa katsomaan vaan ottaisin eron. Kyllä tuollainen jakaa ihmisiä niin paljon, että paljoa yhteistä ei valitettavasti enää jää. Nykyäänkään en äitini kanssa oikein viitsi puhua muuta kuin ihan pinnallisista asioista, kun se pohjalla oleva maailmankuva on kuitenkin niin erinlainen.
Usein uskoontullut on alussa hyvin jyrkkä, johtuu joko innostuksesta tai jonkinlaisesta epävarmuudesta mitä se uskovana olo pitäisi olla. Oletteko keskusteluissanne selvittäneet kuinka vaimo perustelee uudet näkökantansa, tietääkö itsekään syitä mielipiteisiinsä?
Tokihan Jumala haluaa että kaikki ihmiset eläisivät hänen tahtonsa mukaan mutta monet käskyt yms koskevat nimenomaan kristittyjä, ei "maailman ihmisiä", tämä tahtoo uskovilta usein unohtua tai jäädä ymmärtämättä.
Uskovien tulisi omalla elämällään kertoa sanoittakin Jumalasta, ei moittien ja kritisoiden.
Synnin saa sanoa synniksi mutta ei sitä tarvitse jatkuvasti toitottaa.
Toivottavasti löydätte tasapainon ja toisenne uudestaan, luulen että hän kyllä "rauhoittuu" vaikka ei varmaan siltä tunnu kun vuosi jo mennyt.
Onko hän löytänyt seurakunnasta uusia ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa?
Käsittelisin tuota samana kuin muitakin mielenterveyden häiriöitä. Vaimosi tarvitsee apua. Vaikka mitä uskovaiset sanovat tuo ei ole normaalia.
Ala sä saatananpalvojaksi ja ota joka keskustelussa saatana mukaan juttuihin. Jospa se älyäisi miltä sinusta tuntuu.
Alkuinnostusta. Kokeile odotella pari vuotta, jos sitten on vielä samanlaista, niin toivoa paremmasta ei ehkä enää ole.
Onpa ikävää, että pitkän suhteen jälkeenkin toinen voi muuttua noin täysin. Voisitko istuttaa vaimosi pöytään ja keskustella tästä oikein vakavasti. Että sinusta hän on muuttunut tuomitsevaksi ja ilkeäksi, ja lisäksi yrittää aivopestä sinuakin uskoon. Ja teet selväksi että jotain täytyy nyt muuttua, että et voi elää näin. Jos vaimo ei tästäkään yhtään havahdu niin todennäköisesti te eroatte kuitenkin, ajankohta riippuu siitä kauanko sinä jaksat muistojen varassa rakastaa. Siksi olisi kaikkein reiluinta pitää nyt vakava keskustelu, jossa isket kaikki asiat avoimesti pöytään neutraalisti ja vakavasti, ei kuitenkaan syytellen ettei toinen koe tarvetta puolustautua. Vanhat hyvät neuvot mukaan: vältä aina-sanaa ja aloita aina minusta tuntuu, että sinä...
Vierailija kirjoitti:
Alkuinnostusta. Kokeile odotella pari vuotta, jos sitten on vielä samanlaista, niin toivoa paremmasta ei ehkä enää ole.
Apua, pari vuotta tuollaisen hurahtaneen kanssa on todella pitkä aika. Jos toinen laukoo suustaan inhottavia asioita ja ei kunnioita toisen oikeutta uskoa omalla tavallaan/olla uskomatta.
Hei ap!
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Aviomieheni tuli uskoon, yritti kaikin keinoin käännyttää minutkin. Lopulta väkivallalla ennen kuin erosimme. Alkuun ei ollut niin paha. Olisin voinut jatkaa lapsen takia jos olisi antanut minun olla oma itseni (=ateisti) . Aluksi olimme molemmat suunnitelleet jopa kirkosta eroamista eikä kummankaan perheet oleuskovaisia. Oltiin yhdessä pitkään ennenkuin tämä uskonto hörhöily alkoi, 8 vuotta. Luulin tuntevani häne mutta ei. Erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ala sä saatananpalvojaksi ja ota joka keskustelussa saatana mukaan juttuihin. Jospa se älyäisi miltä sinusta tuntuu.
Heh ajatuksena hauska, ap voisi huudella vaimolleen sellaisia Kauheuksia, kuin että homoseksuaalit ovat ihan tavallisia ihmisiä:D Oikeasti tuntuu kyllä todella raskaalta ajatukselta, että puolisolla olisi täysin eri maailmankuva kuin itsellä, olisi tuomitseva ja vielä kiillottaisi omaa kruunuaan hienona kristittynä samalla.
Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta.
Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.
Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!
Kerrot sille, että peniksesi on Jeesus.
"Jeesus tulee, oletko valmis"
"Oletko valmis vastaanottamaan Jeesuksen"
jne.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta.
Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.
Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!
Minä en voisi elää tällaisessa suhteessa. Koen tärkeänä, että myös uskomattomuuttani kunnioitetaan. Eli jos mieheni olisi hurahtanut, ja sitten vielä rukoilisi puolestani, kokisin sen oman uskomattomuuteni vähättelynä (olet väärässä jumalan olemassaolosta, joten minäpäs rukoilen sunkin puolesta kun olen oikeassa). Se ei minua haittaisi, vaikka puoliso uskoisi jumalaan, mutta kumpikaan ei saa vähätellä toisen "varmaa" tietoutta jumalan olemassaolosta. Kumpikin uskoo 150%:sesti olevansa oikeassa ja kun kukaan ei tiedä totuutta, pitää molempien tuntemusta kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tämä muutos on myös pelottava ja tuntuu kuin olisit menettämässä vaimosi uskonnolle, mutta pysy vahvana. Teidän liitto tulee kokemaan vielä mitä mahtavampia asioita ja voimistumaan ja vahvistumaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. On tärkeätä että vaimosi ei "pakota" sinua uskomaan, mutta että saa myös jakaa omia kokemuksiaan ja puhua sinulle Jeesuksesta.
Paholainen yrittää nyt tehdä kaikkensa tulla väliinne ja hajoittaa teidän liiton. Saatana rakastaa rikkoneita perheitä ja hajottaa avioliittoja ja kaikkea epämoraalista! Älä anna tähän mahdollisuutta! Juttele vaimosi kanssa ja puhukaa avoimesti tunteistanne.
Minulla on tismalleen sama tilanne oman aviomieheni kanssa ja nyt jätän tämän asian Herran haltuun. Rukoilen mieheni puolesta, mutta hyväksyn ettei hän halua uskoa tai käydä kirkossa jne. Hän myös vastaavasti kunnioittaa kuitenkin että minä uskon ja jaksaa aina välillä kuunnella asioita mitä minulle on tapahtunut tai miten Jumala on koskettanut minua. Rukoilen sinun ja vaimosi puolesta myöskin. Rukoilen myös että vaimosi pystyy omalla käytöksellään saada sinut huomaamaan, että Jeesus elää hänessä! Kaikkea hyvää teidän avioliittoon ja siunausta teille!
Kuunteletko sinä miehen huolia, esimerkiksi kuoleman lopullisuudesta vaikka läheisen kuollessa? Tai kuunteletko arvostelematta miehen lukemaa mielenkiintoista artikkelia maailmankaikkeuden synnystä? Mies kiinnostuukin buddhalaisuudesta ja haluaa rekisteröityä virallisesti buddhalaiseksi tai muslimiksi, onko tämä ok? Kuunteletko avoimesti miehen aivoituksia islamista?
AP saitko mitään apua näistä viesteistä? Pysy vahvana ja älä luovuta! Voithan itsekin kokeilla mikä tämä uskonto juttu nyt sit on ja kaikessa hiljaisuudessa rukoilla
"Jumala anna minulle jano tuntea Sinut ja uskoa! Jeesus kutsun sinut elämääni ja Pyhän Hengen asumaan minussa. Näytä minulle Jeesus että minä olen Jumalan lapsi ja ohjaa minua. Aamen".
Siinä yksinkertainen rukous.. Voithan kokeilla tuota ja katsoa tapahtuuko mitään muutosta elämässäsi.. Avaa kätesi ja rukoile yksin kaikessa rauhallisuudessa ja ei sinun täydy edes vaimollesi kertoa että teit tuon rukouksen.. Mitä sinulla on menetettävää jos teet yhden simppelin rukouksen? Mutta vastaavasti voit tulla kokemaan jotain sanoinkuvaamatonta ;)
(Tuon rukouksen voi tehdä kuka vaan)!!!
Ikävää sinulle ja ikävää vaimolle, tuo tilanne meinaan. Ehkä löydätte yhteisen uoman, kun tilanne vähän tasaantuu.