Työkaveriin ihastuminen on raastavaa

Kun kerran kumpikin kärsii tilanteesta noin hirveästi, lemppaatte puolisonne ja panette hynttyyt yhteen.

Samoja tunteita täällä, ja äärimmäisen raastavaa on. Työkaveri pyörii mielessä koko ajan, en saa ajatuksia irti hänestä. Tilanne on kamala, olen itse naimisissa, työyhteisö pienehkö ja mies esimies -asemassa, vaikka ei minun esimies olekaan. Mies on sinkku. Tunnemme hyvin ja kemiat kohtaavat. Kukaan mies ei ole koskaan tuntunut noin samanlaiselta, suorastaan sielunkumppanilta.

Tunteista ei olla puhuttu, ainakaan suoraan. Välillä minusta on tuntunut että mies on minusta hyvinkin kiinnostunut. Huomioi eri tavalla kuin muita, muistaa meidän keskustelut pitkältäkin kun ajalta, on tuonut pieniä tuliaisia ja puolustanut jos on sanottu pahasti. Välillä mies taas vetäytyy, välttelee ja on suorastaan tyly. En ymmärrä...

Entä omat tunteet? Välillä haluan päästä eroon, olla taas normaalisti.keskittyä omaan parisuhteeseen. Välillä taas tulee sellainen olo, että ei hemmetti, mitä jos hän on se oikea??? Noloa ja naiivia, 35 naiselta...Tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran kumpikin kärsii tilanteesta noin hirveästi, lemppaatte puolisonne ja panette hynttyyt yhteen.

Emme kumpikaan halua erota emmekä pettää puolisoitamme. Tämä on mielestäni vaan aivan käsittämätöntä kun ihastus ei häviä mihinkään, päin vastoin. Ja toivoisin muiden kokemuksia, että millä tästä pääsisi nopeiten eroon? Ja kuinka kauan tunteet voivat pahimmillaan kestää?

Ap

Luonto yrittää viestittää että voisitte saada hyviä jälkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Samoja tunteita täällä, ja äärimmäisen raastavaa on. Työkaveri pyörii mielessä koko ajan, en saa ajatuksia irti hänestä. Tilanne on kamala, olen itse naimisissa, työyhteisö pienehkö ja mies esimies -asemassa, vaikka ei minun esimies olekaan. Mies on sinkku. Tunnemme hyvin ja kemiat kohtaavat. Kukaan mies ei ole koskaan tuntunut noin samanlaiselta, suorastaan sielunkumppanilta.

Tunteista ei olla puhuttu, ainakaan suoraan. Välillä minusta on tuntunut että mies on minusta hyvinkin kiinnostunut. Huomioi eri tavalla kuin muita, muistaa meidän keskustelut pitkältäkin kun ajalta, on tuonut pieniä tuliaisia ja puolustanut jos on sanottu pahasti. Välillä mies taas vetäytyy, välttelee ja on suorastaan tyly. En ymmärrä...

Entä omat tunteet? Välillä haluan päästä eroon, olla taas normaalisti.keskittyä omaan parisuhteeseen. Välillä taas tulee sellainen olo, että ei hemmetti, mitä jos hän on se oikea??? Noloa ja naiivia, 35 naiselta...Tiedän.

Heh, minäkin olen 35-vuotias 😄! Ja tilanne on täsmälleen sama, mies on välillä todella tyly, mutta sen täytyy johtua vaan siitä, että hän yrittää kuolettaa tunteensa (kuten varmasti sinunkin tapauksessakin, kun hän tietää sinun olevan varattu). Ja välttely on selvä merkki ihastumisesta, mekin välttelemme oman ihastukseni kanssa vuoroin toisiamme ja huomaamme sitten, että ei se auta mitään. Tunteet kun ovat mitä ovat..Mutta tämän tylyyden katsominen on myöskin todella kurjaa ja raastavaa..

Ap

Minä en enää kestänyt, vaan erosin. Nyt seurustellaan työkaverin kanssa.

Joo just tota samaa! Ihan kamalaa... oon huomannut myös että yleensä jos ihastus on ollut tosi mukava, niin sen jälkeen alkaa "tyly" vaihe, eli välttelee, ei katso päinkään jne. Se on tosi tuskallista.

Mulla ei tosin ole nyt vinkkejä... Kun itse tajusin että olen ihastumistaan, yritin hirveästi vältellä sitä, etsiä huonoja piirteitä jne. Mutta eipä siitä mitään tullut.

Välillä taas tuntuu että oonko kuvitellut koo jutun? Mitä jos se ei edes oikeasti tykkää musta? Kun siis mitään ei ole tapahtunut eikä mitään suoraa ole edes sanottu ääneen.

^olen siis 2.

Meitä on...ja erilaisia ratkaisuja varmasti löytyy. Ihana työkolleega, ensin hänestä tuli ystäväni ja siitä tilanne sitten lähti eteenpäin. Nyt ollaan jo seksikumppaneitakin. Hän sinkku, minä suhteessa (ilman seksiä kylläkin 5v jo), naisia ollaan molemmat ja jos työporukka saisi tietää en tiedä mihin pitäisi muuttaa....olen hoitaja ja hän lääkäri. Huokaus. En ole näin tuntenut ennen ikinä, pelkkä katse riittää...

Pakkomielle.

Pieniä tuliaisia...? Yäk!

Vierailija kirjoitti:

Samoja tunteita täällä, ja äärimmäisen raastavaa on. Työkaveri pyörii mielessä koko ajan, en saa ajatuksia irti hänestä. Tilanne on kamala, olen itse naimisissa, työyhteisö pienehkö ja mies esimies -asemassa, vaikka ei minun esimies olekaan. Mies on sinkku. Tunnemme hyvin ja kemiat kohtaavat. Kukaan mies ei ole koskaan tuntunut noin samanlaiselta, suorastaan sielunkumppanilta.

Tunteista ei olla puhuttu, ainakaan suoraan. Välillä minusta on tuntunut että mies on minusta hyvinkin kiinnostunut. Huomioi eri tavalla kuin muita, muistaa meidän keskustelut pitkältäkin kun ajalta, on tuonut pieniä tuliaisia ja puolustanut jos on sanottu pahasti. Välillä mies taas vetäytyy, välttelee ja on suorastaan tyly. En ymmärrä...

Entä omat tunteet? Välillä haluan päästä eroon, olla taas normaalisti.keskittyä omaan parisuhteeseen. Välillä taas tulee sellainen olo, että ei hemmetti, mitä jos hän on se oikea??? Noloa ja naiivia, 35 naiselta...Tiedän.

Itsekin olen ihastunut työkaveriin, liiankin pahasti. Mietin jo että pitäisi kertoa / jutella asiasta, hänkin tuntuu tulevan kyllä helposti lähelle... Kuitenkin näemme harvakseltaan mikä osaltaan vähän auttaa, mutta sitten alkaa kehittyä ihastuksen tunteita monia muita ihania työkavereita kohtaan. Tavallaan ikävää kun on työpaikka täynnä upeita naisia ja omat tunteet tuuliajolla.

 En oikein tiedä miten voisin jatkaa liitossanikaan kun tunteet tuntuu etsivän uutta kokoajan? Jos kyseessä olisi vain yksittäinen ihastus saattaisin vielä sinnitellä yli mutta fiilis on että heti tulee seuraava jos tämä meneekin ohi...

Joo tyyliin jaffa-tölkki kaupasta, ei mitään kaksmielistä :)

Vierailija kirjoitti:

Joo just tota samaa! Ihan kamalaa... oon huomannut myös että yleensä jos ihastus on ollut tosi mukava, niin sen jälkeen alkaa "tyly" vaihe, eli välttelee, ei katso päinkään jne. Se on tosi tuskallista.

Mulla ei tosin ole nyt vinkkejä... Kun itse tajusin että olen ihastumistaan, yritin hirveästi vältellä sitä, etsiä huonoja piirteitä jne. Mutta eipä siitä mitään tullut.

Välillä taas tuntuu että oonko kuvitellut koo jutun? Mitä jos se ei edes oikeasti tykkää musta? Kun siis mitään ei ole tapahtunut eikä mitään suoraa ole edes sanottu ääneen.

Just ihan samanlaista meillä. Ensin ihastus on todella ystävällinen ja tämän jälkeen tyly. Sellaisen vaihtelevan käytöksen katseleminen on todella kuluttavaa ja olen itse käynyt samoja ajatuksia läpi ja miettinyt, että onkohan hän sittenkään ihastunut. Mutta nyt olen saanut häneltä niin selkeitä viestejä, että olisin todella ihmeissäni, jos olen tulkinnut häntä aivan väärin. Olen myös pohdiskellut, että mitä sitten käy kun ihastus vihdoin loppuu? Onko hän sitten vaan tyly minua kohtaan vai pystymmekö se jälkeen olemaan hyvissä väleissä työkavereina..

Ap

Apua, miten samoja kokemuksia voi olla :D Ap, millaisia viestejä se mies on antanut, että oot tajunnut että on ihastunut?

2

Olin tossa tilanteessa kymmenen vuotta sitten. Nyt olen todella iloinen, ettei mitään tapahtunut. Oli mukavaa lisäsuolaa elämään, muttei onneksi mennyt pidemmälle. Tilanne loppui pikkuhiljaa, ja lopulta ihmettelin, mitä oikein tuossa toisessa näin. Kannattaa kyllä sen verran pitää järki päässä, ettei tee mitään peruuttamatonta, jota jälkeenpäin katuu.

Apua, miten samoja kokemuksia voi olla :D Ap, millaisia viestejä se mies on antanut, että oot tajunnut että on ihastunut?

2

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten samoja kokemuksia voi olla :D Ap, millaisia viestejä se mies on antanut, että oot tajunnut että on ihastunut?

2

Mies on käyttäytynyt aina mua kohtaan eritavalla kun muita työpaikkamme naisia (mm. kiirehtinyt avaamaan oven vaan minulle, puhunut minun kanssa eri asioista kun muiden, vaikuttanut mustasukkaiselta, punastellut kun jutellaan ja ruvennut sen huomattuaan välttelemään katsettani, ettei punastelisi lisää yms.). Jokunen aika sitten sain häneltä useita sen tyylisiä piiloviestejä, että hän olisi minuun in love ja yhtäkkiä niiden jälkeen hän alkoi olla totaalisen tyly minua kohtaan. Sitten minä aloin välttelemään häntä, joka sai sitten hänet viestittelemään minulle (josta voi päätellä ainakin sen, että olen hänen ajatuksissaan).. Ihan kun hän kävisi jatkuvaa sisäistä kamppailua ihan niin kun minäkin käyn. Olen myös ajatellut niin, että jos on "vihan" tunteita, niin täytyy olla joitakin muitakin tunteita. Hän ei esimerkiksi ole tyly ketään muita kohtaan meidän työpaikallamme..

Ap

Tuollainen ihastus on taakka ja kahle. Se ei tee teitä onnellisiksi vaan levottomiksi. Etenkin tuo on/off ystävällisyys ja tylyys. Pienillä tuliaisilla on helppo saada toinen koukkuun ja hallita hänen mieltään. Pitää itsensä toisen mielessä. Kunnioittavampaa sitä toista ihmistä kohtaan on olla tekemättä näin. Siis kun on kyse varatuista ihmisistä.

Sinänsä ihastuminen on luonnollista ja se kannattaa myöntää itselleen. Kyllä ne tunteet aikanaan hiipuu kun ei väkisin yritä. Sille ihastukselle ei kannata mennä puhumaan tunteistaan. Ihastusta ei kannata ruokkia katseilla, kehuilla, keskusteluilla, kosketuksilla, lahjoilla, yhteydenpidolla, kahdenkeskisellä olemisella jne. Mun mielestä nämä pitää muistaa aina silloin kun molemmat tai toinen ovat varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Olin tossa tilanteessa kymmenen vuotta sitten. Nyt olen todella iloinen, ettei mitään tapahtunut. Oli mukavaa lisäsuolaa elämään, muttei onneksi mennyt pidemmälle. Tilanne loppui pikkuhiljaa, ja lopulta ihmettelin, mitä oikein tuossa toisessa näin. Kannattaa kyllä sen verran pitää järki päässä, ettei tee mitään peruuttamatonta, jota jälkeenpäin katuu.

Kuinka kauan teillä kesti, että tilanne loppui? Meillä tätä on jatkunut jo noin puoli vuotta ja tunteet näyttää vaan syvenevän, vaikka ollaan välillä oltu joitakin viikkoja erossakin eri aikaan olleiden lomien takia..

Ap